Herkän ihon myytti

rahua-hiusnaamio-hairmask-luonnonkosmetiikka-yellowmood 3

Olen herkkäihoinen. Luokittelen itseni sellaiseksi, kuten ovat tehneet kymmenet minua hoitaneet ihotautilääkärit. Tämä on hieman nurinkurista, sillä herkkäihoisuus ei ole lääketieteellinen diagnoosi. Se ei myöskään ole ihotyyppi, vaan ihon ominaisuus – seuraus jostain muusta. Mikä tahansa ihotyyppi voikin olla herkästi reagoiva. Omalla kohdallani herkkyys on seurausta syntymälahjanani saamasta atopiasta sekä aikuisiällä puhjenneista kosketusekseemoista. Herkän ihon takana voivat olla myös hormonaaliset häiriöt, ruusufinni, tali-ihottuma, lääkitys, ruokavalio tai stressi. Termi ”herkkä iho” kertookin oikeammin ihon tavasta reagoida yllättäen ja usein voimakkaasti kaikkeen normaalista poikkeavaan, kuten uusiin kosmetiikkatuotteisiin tai lämpötilan vaihteluihin.

Itse tehtyjä diagnooseja

Kun lääketieteellistä määritelmää ei ole, joutuu lääketeollisuus tilastotietoa kerätessään luottamaan haastattelututkimuksiin. Kvantitatiivisia tapoja mitata ihon herkkyyttä ei siis ole olemassa. Haastattelututkimusten mukaan herkkäihoisuus on tällä hetkellä trendikästä: joka toinen luokittelee ihonsa herkäksi. Valtaosa mieltää herkkäihoisuuden ihon kirvelyksi, kutiamiseksi sekä punoittamiseksi tuiskussa, viimassa, saunassa, auringonpaisteessa, villavaatteissa tai kosmetiikan ansiosta. Moni luokittelee ihonsa herkäksi myös ilman minkäänlaisia näkyviä oireita – riittää, että tuntuma iholla on jostain syystä epämiellyttävä.

Ihotautilääkärit käyttävät luokittelua usein kuitenkin vain silloin, kun potilaan iho toistuvasti reagoi muuttuviin olosuhteisiin esimerkiksi vesikelloin, nokkosihottumalla, suomuuntumalla, kutisemalla tai voimakkaalla punoituksella. Magneettikuvantamisen avulla ollaan saatu yllättävää tietoa siitä, kuinka pienetkin ärsykkeet herkällä iholla aiheuttavat tiettyjen aivoalueiden aktivoitumisen. Herkkäihoisten ihon hermopäätteiden on myös havaittu poikkeavan normaali-ihoisista. Nämä löydökset kertovat siitä, kuinka herkkäihoisuus saattaa myös olla hermoston yliherkkyystila.

”Vaarallisempaa tämä trendi on meille aidosti herkkäihoisille. Se on johtanut siihen, että emme voi luottaa mihinkään, mitä nimellisesti meille mainostetaan. Uskomme, että uutuustuote vihdoin vastaa tarpeisiimme, mutta kerta toisensa jälkeen petymme ja köyhdymme.”

Eniten kärsivät aidosti herkkäihoiset

Vallalla oleva taipumus luokitella itsensä herkkäihoiseksi on vaarallinen. Lätkimme naamaamme kovilla alkoholipitoisuuksilla varustettuja kasvovesiä, hankaamme ne puhtaaksi happokuorinnoilla sekä sulfaattivaahdoilla ja altistamme ihomme suurille lämpötilanvaihteluille hyppäämällä saunasta avantoon. Kun tämän jälkeen naamaa kiristää ja kutittaa, luokittelemme sen herkäksi. Todellisuudessa nämä ilmiöt ovat merkki ihon normaalista toiminnasta. Se toimii oikein kertoessaan, ettei välittäisi näistä tavoista ja tuotteista. Mitä herkemmin luokittelemme itsemme herkkäihoisiksi, sitä kauemmas ajaudumme kehomme terveiden signaalien ymmärtämisestä. Ei ihon kuulu kestää kaikkea sitä, mille me sen altistamme.

Vaarallisempaa tämä trendi on meille aidosti herkkäihoisille. Se on johtanut siihen, että emme voi luottaa mihinkään, mitä nimellisesti meille mainostetaan. Harva meistä on löytänyt itselleen luottosarjaa tai -tuotteita, jonka ansiosta olemme jatkuvassa kokeilun kierteessä. Uskomme, tai lähinnä haluamme uskoa, että uutuustuote vihdoin vastaa tarpeisiimme, mutta kerta toisensa jälkeen petymme ja köyhdymme. Ongelma piilee siinä, että lääketieteellisen määritelmän puuttuessa ei kukaan valvo kosmetiikkapuolen tekemisiä. Kun herkkää ihoa ei virallisesti ole olemassa, voi mitä vain mainostaa sille sopivana. Termi ”hypoallergeeninen” voi tarkoittaa mitä tahansa, eikä Allergia- ja astmaliiton logo purkin kyljessä takaa mitään. Toki moni merkki pyrkii vastaamaan tarpeisiimme, mutta useasti herkän ihon tuotteet ovat vain väri- ja hajuaineista riisuttuja versioita merkin muista tuotteista. Hajuste- ja väriaineallergiset muodostavat suuren ryhmän herkkäihoisten sisällä, mutta monille meistä näiden poistaminen ei yksin riitä, jos sulfaatit, sorbiinihapot ja bentsoaatit edelleen komeilevat INCI-listan kärjessä.

Olisi ihanaa, jos voisimme levollisin mielin luottaa herkän ihon lupauksiin, mutta näin ei ole. Omalla sopimattomien tuotteiden listallani on tällä hetkellä enemmän herkälle iholle tarkoitettuja tuotteita kuin tavallisia. Suosittelenkin olemaan avoin tuotteiden kohderyhmän suhteen ja kouluttautumaan kotikemistiksi, jolle INCI-listat aukeavat helposti. Emme me herkkäihoiset tietenkään ole ainoita, jotka joutuvat kokeilemaan suuren määrän kosmetiikkaa löytääkseen itselleen sopivat tuotteet, mutta toisin kuin monelle, meille jokainen kokeilukerta on uhka. Viimeisin kokeiluni hypoallergeenisen tuotteen kanssa joulukuussa johti lopulta sairaalaan. Kokeilin tuotetta tuttuun tapaan kolmen päivän ajan korvantaustan iholle ilman reaktioita. Kasvojen iholle reaktio kuitenkin ilmaantui päivän käytön jälkeen. Yliherkkyysreaktio eteni lopulta koko yläkehoon ja vesikelloja ilmestyi jopa korvakäytäviin.

”Sairaalajakson aikana tehdyt mittavat allergiatestit paljastivat vakavat allergiat sulfaateille, cocamidopropyl betainelle, aloe veralle sekä ruusulle.”

Tunne ihosi tausta

Tärkeintä on ymmärtää, että herkkäihoisia ei tule niputtaa yhteen. Koska jokainen ihotyyppi voi olla herkästi reagoiva, on selvää, että yleispäteviä hoito-ohjeita tai tuotesuosituksia on mahdoton antaa. Yllätyn ja järkytyn edelleen siitä, kuinka usein alan ammattilaisetkin näyttävät pitävän herkkäihoisia omana ihotyyppinään ja pelotta jakelevat suosituksiaan.

Toistuvista ja voimakkaista ihoreaktioista kärsivä tekee itselleen palveluksen selvittäessään syyn herkkyyden takana. Omalla kohdallani tämä tuli ajankohtaiseksi vuonna 2008, kun ihoni reagoi yllä esiteltyjen kuvien mukaisesti uuteen shampooseen. Reaktio oli niin voimakas, että yöni aikana koko pääni nahka koki äkkikuoleman. Aamulla peilistä tervehti kivikova ja kopauksesta kumiseva iho, joka esti esimerkiksi suun avaamisen. Sairaalajakson aikana tehdyt mittavat allergiatestit paljastivat vakavat allergiat sulfaateille, cocamidopropyl betainelle, aloe veralle sekä ruusulle. Allergiani kahdelle ensimmäiselle ajoi luonnonkosmetiikan pariin, sillä lähes kaikki tavalliset shampoot ja saippuat sisältävät kyseisiä aineita. Hieman ironisesti monet luonnonkosmetiikan tuotteet puolestaan sisältävät kahta jälkimmäistä. Ilman testejä etenkin kahden ensimmäisen allergian selvittäminen olisi ollut mahdotonta.

”Uusia tuotteita kokeiltaessa nyrkkisääntö on, että mitä vähemmän raaka-aineita, sitä suuremmat onnistumismahdollisuudet. Jos ja kun räjähdysreaktio tapahtuu, on myös huomattavan paljon helpompaa aloittaa salapoliisimainen selvitystyö tämänkertaisesta syypäästä.”

Herkkäihoisen arki

Siinä missä tavallisen, reagoimattoman ihon omistajat voivat keskittyä korostamaan ja aktivoimaan ihoaan, on herkkäihoisille tärkeintä saada ihonsa selviämään seuraavaan päivään. Arki todellakin muistuttaa selviytymistaistelua, jossa korjaavilla ja uudistavilla retinolipitoisilla anti-age-voiteilla tai AHA-happoja sisältävillä tuotteilla ei ole sijaa. Riippuvaiseen tapaan luemme omat ratkaisunsa löytäneiden julistuksia nettipalstoilta, vaikka kokemuksen luulisi jo opettaneen, että polku toimivien tuotteiden ja toimenpiteiden luo käy yksin kokeilujen ja erehdysten kautta. Itselläni on kaikkien näiden vuosien aikana ollut vain muutama luottotuote, mutta niiden valmistus lopetettiin. Jokainen samassa tilanteessa ollut tuntee tuskani.

On kuitenkin muutamia ilmiöitä, jotka näyttävät pätevän moneen herkkäihoiseen. Yksi näistä on talvikauden kamaluus. Omassa asunnossani on näiden pimeiden kuukausien ajan niin kuivaa, että puiset leikkuulaudatkin paukkuvat kahtia. Ilmankosteuden ja lämpötilan vaihtelut tekevätkin ihostani erityisen herkästi reagoivan, jonka johdosta olen talvikuukausina pitänyt uusien tuotteiden testaamisen minimissään. Kesät puolestaan ovat kulta-aikaa, jolloin oma ihonikin kestää tuotteita, joita se ei talvisin siedä lainkaan. Normaalia, reagoimatonta ihoarkea olen päässyt todistamaan vain trooppisissa maissa. Siellä ihoni kestää esimerkiksi mekaanista kuorintaa, jota yleisesti ottaen herkkäihoisten tulisi välttää.

Moni herkkäihoinen on myös huomannut säännöllisyyden olevan avain onneen. Ulkoisen ihonhoidon tulee olla jatkuvaa ja huolellista, mutta myös sisäinen säännöllisyys vaikuttaa. Itse osaan olla varovainen uusien tuotteiden kanssa, jos takana on huonosti nukuttuja öitä tai aikaisia heräämisiä työmatkojen vuoksi. Säännöllisten happihyppelyiden tärkeyttä ei myöskään voi korostaa liikaa. Sairastuminen laittaa tunnetusti ihon hälytystilaan, eikä tuotetestailu tällöin ole järkevää. Uusia tuotteita kokeiltaessa nyrkkisääntö on, että mitä vähemmän raaka-aineita, sitä suuremmat onnistumismahdollisuudet. Jos ja kun räjähdysreaktio tapahtuu, on myös huomattavan paljon helpompaa aloittaa salapoliisimainen selvitystyö tämänkertaisesta syypäästä. Suosittelen myös pitämään ihopäiväkirjaa, johon kirjaa aina reaktion aikaan käytössä olleiden tuotteiden nimet sekä ainesosat ja mahdollisesti myös ruoka-aineita ja muuta tavallisuudesta poikkeavaa. Näin syyllisten jäljille on helpompi päästä.

Seuraavalla kerralla kerron tarkemmin ihoni talvirutiineista ja uusista tuotetuttavuuksista, kuluva talvi kun on ollut haastavin miesmuistiin!

Lähteet:

www.webmd.com

www.terveyskirjasto.fi

Kuva Hannamari Rahkonen

Jaana

Ihana lukea kerrankin oikeasti asiaan perehtynyt blogikirjoitus!

Ihmiset usein luulevat että luonnonkosmetiikka on jotenkin autuaaksi tekevää vaikka sisältääkin mainitsemiesi ainesosien lisäksi usein eteerisiä öljyjä ja säilöntäaineina orgaanisia happoja jotka vasta ytyjä ovatkin.

Vastaa
Mika Saarenpää

Kiitos kommentista, Jaana! Tämä on aihe, johon olen ollut pakotettu perehtymään, halusin tai en. :D Näin se juurikin on, että luonnonkosmetiikkaan moni tuntuu suhtautuvan sokean naiivisti ja tuotteet pääsevät seulan läpi noin vain. Olen muutamaan kertaan ollut todistamassa sotaa tiettyjä synteettisiä tuotteita vastaan ja lopulta kyseiset henkilöt ovat sitten päätyneet valitsemaan luonnonkosmetiikan puolelta jotain vielä tujumpaa...

Vastaa
Miia

Erittäin hyvä kirjoitus :)
Oma ihoni reagoi suunympärysihottumalla ja ruusufinnilä milloin mihinkin ja olenkin oppinut välttelemään kaikenlaisia ihonhoidon "tehotuotteita".
Harmi vain kun tekisi niin mieli kokeilla aina kaikkia mielenkiintoisia uutuustuotteita.

Vastaa
Mika Saarenpää

Kiitos, Miia! Tuo suunympärysihottuma (ja tietty samalla myös saman tautiperheen ruusufinni) on kyllä sellainen pentele, että oksat pois. Ihotautilääkäreille se on edelleen kummajainen, eikä vieläkään taida oikein olla selvyyttä, että mikä taudin takana pohjimmiltaan on. Bakteerit, hiivat, talipunkit kenties. Itse olen onneksi siltä säästynyt, mutta silmäluomeni puolestaan ovat tulehduksille herkät. Nyrkkisääntö näihin kaikkiinhan on se sama, eli kosmetiikan ja etenkin sen sisältämän raaka-ainemäärän minimoiminen. Ensi osassa paneudunkin tarkemmin herkälle iholle sopiviin raaka-aineisiin. Ja jaan myös tuon kokeilunhalun tuskan! Täytyy myöntää, että vielä kymmenen vuotta sitten kosmetiikka ei kiinnostanut tipan tippaa, sillä olin pienestä pitäen ollut pakotettu atoopikon rasvauskierteeseen. Kosmetiikka oli siis välttämätön paha ja naamaan tungettiin lääkärin määräämää. Vasta kun aloin opettelemaan inci-listojen kieltä ja tutustuin luonnosta saatavien raaka-aineiden monipuoliseen maailmaan, tuli kiinnostus mukaan kuvioihin, ja tällä tiellä ollaan! Tsemppiä sinne (maltillisiin) kokeiluihin!

Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Liittyvät artikkelit

25 asiaa meistä toistemme kertomana
Yellow Moodin ekopyykinpesuopas
Akupunktiosta apua migreeniin
Inspiroivat naiset: Kukka Laakso, hauska ja raudanluja hyvinvoinnin ammattilainen