Työ & Yrittäjyys

Sananen blogimaailman kulisseista

Disclaimer: Seuraa ei niin editoitu juttu aiheesta blogit ja bloggaaminen. Tämä postaus on enemmänkin tajunnanvirtaa aiheesta, jota olen pohtinut pitkään, mielipiteet tai ajatukset eivät ole mustavalkoisia tai kiveen hakattuja. Puhun alani ilmiöistä yleisellä tasolla enkä tarkoita, että jokainen bloggaaja toimisi kuten kirjoitan.

Mitä enemmän blogit ovat tässä vuosien varrella ammattimaistuneet, sitä enemmän olen alkanut kapinoida tuon maailman rakentamia täydellisiä kulisseja sekä raameja vastaan. En tiedä teistä lukijoina, mutta itseäni kirjoittajana tuntuu siltä, etten halua lokeroida itseäni ahtaasti mihinkään muottiin tai luoda elämästäni jotain tietynlaista illuusiota, vaan tuottaa sellaista sisältöä kuin kulloinkin tuntuu mukavalta. Tiedän, että kaupalliselta näkökulmalta olisi kaikista fiksuinta keskittyä esimerkiksi vain yhden aihealueen ympärille kuten resepteihin tai luonnonkosmetiikkaan. Olisi myös hyvä päivittää blogia joka päivä, tietysti tärkeistä aiheista puhuen. Pitää niin sanotusti tasoa yllä ja lausua viisauksia – mutta totta puhuen en itse näe sitä sen luoman paineen ja stressin arvoiseksi. Koen tärkeämmäksi sen, että tuottamani sisältö on itseohjautuvaa ja mukavaa tehdä, ei ulkoapäin pakotettua.

Vaikka olen pääosin ammattibloggaaja (teen lisäksi yrityksille konseptisuunnittelua, tuotan sosiaalista mediaa sekä markkinointistrategioita) ja tavoitteeni on aina tehdä työni superhyvin, haluan silti erottaa vapaa-ajan ja työn toisistaan. Ajatus kristallisoitui entisestään viime viikon talvilomallani. Kannan kameraa mukanani, jos haluan, useimmiten en. Haluan syödä ravintolaillalliseni rauhassa ystävieni kanssa, en käyttää aikaa annosten kuvaamiseen (ellen ole työkeikalla tai koe muuten tilannetta kuvaamiseen sopivaksi). Siksi tässä osoitteessa ei myöskään nähdä lavastettuja lifestylekuvia, joissa sängylle on kasattu kahvikupillinen, naistenlehtiä ja kukkapuskia. Jos sellaisia näkyy, ne asiat ovat oikeasti tapahtuneet.

En tiedä onko se teidän mielestänne todellisuudessa eri juttu, mutta koen esimerkiksi stailaamani ruokakuvat jollain tasolla eri kastiin kuuluviksi – ne ovat usein rakennettuja, mutta koen niiden olevan ennemminkin tapa ilmaista itseäni, tuoda kauneutta arkisiin juttuihin ja korostaa luodun reseptin houkuttelevuutta. Kuitenkin, se mitä en halua olla luomassa, on illuusio jostakin, joka ei ole millään mittarilla mitattuna totta. Tottakai edellä mainitut kahvikuppikuvat voivat olla jollekin samanlaista taiteellista ilmaisua kuin ruokakuvat itselleni, mutta toisaalta tosi moni kollega on todennut, ettei kuviin lavastettuja sunnuntaipostausten kahveja oikeasti ikinä juotu. Ja juuri tämä on minusta hämmentävää – että tuotetaan lähes jokaiselle päivälle x-tyylistä kuvallista materiaalia, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä oikean arjen kanssa. Ymmärrättekö mitä ajan takaa?

Ammattibloggaajan työstä suurin osa tapahtuu kulisseissa, muiden näkymättömissä. Haluan kirjoittaa asiapitoisia ja hyödyllisiä artikkeleita, mutta haluan myös jakaa kevyempiä ja juttuja, jotka eivät ole tekemällä tehtyjä. Asiat voi saada näyttämään helpoilta, kevyiltä ja vaivattomilta, vaikka niiden taustalla on todellisuudessa tuntikausien työmäärä. Tietyssä mielessä haluaisin ottaa muutamia askelia taaksepäin ja palata arkisemman bloggaamisen pariin ja kirjoittaa ilman huonoa omaatuntoa pari merkityksellistä lausetta pitkien artikkelien sijaan, jos siltä tuntuu. Olla miettimättä sitä miltä kokonaisuus näyttää, mitä muut ovat mieltä ja tuoda vähän säröä kaiken sen viimeistellyn sisällön rinnalle. Lisätä postaukseen silloin tällöin kännykkäräpsyjä viimeisen päälle stailattujen ja editoitujen kuvien sijaan. Tiedän kokemuksestani, että välillä juuri se oma päänsisäinen rima nousee kohtuuttoman korkealle, jos vertailupistettä pitää vahingossa muissa kuin itsessään. Omien taitojensa harjaannuttamisessa ja riman nostamisessa ei itsessään toki ole mitään vikaa, mutta näkisin, että toiminnan takana olevat motiivit olisi hyvä selvittää itselleen; miksi haluan aina tehdä parempaa ja enemmän, ketä varten?

Itse elän hyvin tavallista elämää ja rakastan yksityisyyttäni. En kaipaa pintaliitokekkereitä, parhaimpien blogien listauksia tai muita krediittejä tekemisestäni – minulle riittää, että teen omannäköistä juttuani, jota seuraavat ne ihmiset, joita aiheeni kiinnostavat. Ei elämä tai työ ole mitään kilpailua – niistä voi toki sellaista tehdä, mutta miksi ihmeessä? Kilpailupyörässä saa kyllä tarpoa varmasti alalla kuin alalla, mutta millä kustannuksella? Minua pelottavat ihmiset, jotka haluavat ammattibloggaajiksi ainoana motiivinaan suorittaa elämää ja luoda siitä ulospäin täydellinen illuusio. Paljon hienompaa on olla kulisseissa ja hiljaisesti onnellinen kuin yrittää rakentaa jotain mitä ei ole olemassa. Jokaisessa osoitteessa on niitä päiviä kun kuljetaan päivästä toiseen tukka sekaisin, hermostutaan elämään ja ihmisiin tai herätään jo valmiiksi huonolla tuulella uuteen päivään. Välillä itsellä kelläkin sattuu kohdalle elämänjunan tuomia raskaita lasteja vedettäväksi, silloin on osattava suojella itseään ja kyettävä antamaan asioille aikaa sosiaalisen median mahdollistaman pinnan rakentamisen sijaan.

Somessa on liiankin helppo olla sellainen kuin kaikki muutkin – puhua söpöjä ja postata huolettomia kuvia, mutta olen omalla kohdallani kyllä ajatellut ottaa tähän koko hommaan siinä mielessä realistisempaa otetta, etten ensinnäkään vaadi itseltäni mahdottomia ja että voin aivan hyvin postata jotain pientä ja tietyllä tapaa merkityksetöntäkin suurien asioiden rinnalle. Ei ole väärin nauttia estetiikasta, kauniista Instagram-feedeistä, bloggaamisesta tai muuhun siihen liittyvästä, mutta mielestäni ongelma syntyy silloin, jos se on ainoa asia, jonka välityksellä kykenee arvottamaan itsensä ihmisenä – siis muiden, ei oman itsensä kautta.

On taito säilyttää omaa minuutensa ja elämänsä erillisenä omana yksikkönään samalla, kun tekee julkista työtä. Olen nähnyt blogimaailman monet puolet ja voin sanoa, että jos bloggaamisen motiivit ovat ainoastaan kunnia, ilmaisen tavaran saaminen tai jokin muu yhtä pinnallinen, eivät siivet kanna pitkälle. On totta, että minkä tahansa tavoitteen saavuttamiseksi vaaditaan kovaa työtä, mutta tällä alalla tarvitaan ennen kaikkea aitoutta, inhimmillisyyttä, laajojen kokonaisuuksien hahmottamista, samaistuttavuutta, tilannetajua, nöyryyttä ja harkitsevaisuutta. Avoimuuden lisäksi on tunnettava itsensä ja omat rajansa, osattava erottaa se mitä kannattaa kertoa julkisesti ja mitä ei. Ei saa olla naiivi ja itsetunnon on oltava kunnossa.

Oma naiiviuteni karisi aika tehokkaasti muutama kesä sitten, kun sain ensimmäiset vainoamiskirjeet kotiosoitteeseeni. Se tuntui todella pahalta, sillä joku tuntematon tahallaan tunkeutui minun henkilökohtaiselle reviirilleni – omaan kotiini. Kirjeitä tuli useamman kuukauden ajan ja aloin lopulta pelätä postilaatikolle menemistä, vaikka heitinkin kirjeet ensimmäisen avaamisen jälkeen suoraan roskiin. Tuntui paradoksaaliselta nähdä, että vaikka olin aina kirjoittanut aika kantaaottamattomista aiheista ja pyrkinyt tekemään sen ketään loukkaamatta, aloin saada tuntemattomalta ihmiseltä vainoamiskirjeitä. Tuo kokemus käynnisti voimakkaan stressireaktion ja muutti näin jälkikäteen ajatellen todella paljon suhtautumistani bloggaamiseen – tuon jälkeen blogista tuli vaikea paikka ja tuntui paljon helpommalta postata reseptejä tai jotain muuta hälläväliä-juttua kuin oikeita ajatuksia, sellaisia joista olisin halunnut oikeasti kirjoittaa.

Kokemus nosti todella paljon rimaa sen suhteen mitä uskallan kirjoittaa – aloin pelätä, että mistä tahansa vähänkin henkilökohtaisemmasta (vaikkakin harmittomasta) kirjoitetusta jutusta alettaisiin repiä aihetta uuteen kirjeaaltoon. Toisaalta on hyvä, että se tapahtui silloin eikä myöhemmin. Ajattelin kirjoittaa tästä aiheesta jo viime kesänä, mutta peräännyin, sillä en kokenut olevani valmis siihen, että tilanne räjähtää taas käsiin. Totuus on kuitenkin se, että eivät asiat hiljenemällä muutu – se on väärien tekojen hyväksymistä enkä halua olla osa sellaista toimintaa. Kiitos tuon episodin, tänä päivänä olen paljon varmempi siitä mitä teen ja olen saanut prosessoitua asiat siihen pisteeseen, että uskallan avata suuni, seurauksista välittämättä – pää kun on osattava pitää tietyissä tilanteissa myös kylmänä.

Arvostan ammattibloggaajia, jotka säilyttävät tasapainoisesti yksityisyytensä ja ovat samalla helposti lähestyttäviä sekä kiinni ajassa kirjoitustensa kautta. Sen sijaan en arvosta lainkaan nykyisen blogimaailman ilmapiiriä, jossa asioiden pitäisi olla aina pumpulista, vaaleanpunaisista kukista, uusista kengistä ja hyvästä mielestä väännettyjä. Ei blogin tietenkään tarvitse olla visuaalisesti tai sisällöllisesti mikään kaatopaikka, mutta tarkoitan sitä, että mielenkiintoista sisältöä voi tehdä myös yrittämättä olla täydellinen. Some vääristää niin helposti sitä miten me nuoret ja vanhemmat naiset näemme itsemme ja elämämme. Medialukutaidolla on tärkeä paikkansa silläkin, mutta etenkin kun puhutaan epävarmoista nuorista ja heille suunnatusta sisällöstä, koen että jokaisella sisällöntuottajalla on vastuu siitä minkälaista kuvaa elämästään ulospäin maalaa.

Itselleni blogin suhteen tasapaino on sitä, että teen hyvin sen minkä teen enkä anna työn viedä liikaa huomiota oikeilta elämän asioilta – nämä ovat loppujen lopuksi sellaisia juttuja, joiden suuntaviivat jokainen itse vetää ja tietää parhaiten. Jokaista keitettyä kahvikupillista tai kukkapuskaa ei kuitenkaan ihan oikeasti tarvitse dokumentoida minnekään – paljon enemmän iloa tuottaa se, että keskittyy hetkeen ja antaa niiden synnyttämien muistojen sekä tunteiden mennä muiden viihdyttämisen sijaan niihin omiin luihin ja ytimiin. Koen, että blogin pitämistä ja elämänsä somessa jakamista tärkeämpää on pohtia sitä mikä on noiden asioiden takana oleva motiivi. Tärkeintä on tehdä omasta elämästä kokonaisuutena sellaista, että se ohjautuu itsestä päin, ei siitä mitä katselemme ja näemme ruutujemme takaa.

Olisi valtavan mukava kuulla silottelemattomia mielipiteitänne blogimaailmasta ja näistä pohdiskeluistani. Kehitys on aina hyvästä ja tässä tapauksessa se on luonut hurjan paljon uusia työpaikkoja oman ikäpolveni naisille ja miehille, jotka saattaisivat muuten olla helposti työttömyyskortiston jatkona – ja se on toki itsessään todella hieno saavutus. Jokaisella tätä työtä tekevällä tai harrastavalla pitäisi kuitenkin olla sen verran arvostusta itseään ja omia läheisiään kohtaan, että pyrkisi kunnioittamaan arjen pienten hetkien synnyttämiä tunnetiloja sekä kokemuksia sellaisenaan, ilman tarvetta dokumentoida kaikkea – voin taata, että silloin ne myös tuntuvat merkityksellisemmiltä. Ne ovat sitä todellista ihmisyytemme pääomaa, toisin kuin sosiaalisen median luoma kuva meistä.

Share on FacebookTweet about this on TwitterPin on PinterestEmail to someone

KOMMENTOI (10)
Blogi, Työ & Yrittäjyys

Uuden vuoden työtavoitteita

Vuoden 2017 työarki on startannut vauhdilla, kasvu on suorastaan räjähtänyt käsiin ja toimintaan on tullut aika ottaa itseni lisäksi mukaan muitakin ammattilaisia. Yritystoiminta tarjoaa kiehtovan työskentelykentän, jossa on hienoa toteuttaa uusia projekteja päivästä toiseen. Kyllästymistä ei tarvitse pelätä, koska vaihtelua on riittävästi ja jokainen projekti omanlaisensa suunniteltava sekä toteutettava.

Viime kuukausina näkymättömän työn hoitaminen on vienyt leijonanosan allekirjoittaneen ajasta ja varsinainen blogissa näkyvä sisällöntuotto on ollut rauhallisemmalla tolalla – tähän asiaan tulee onneksi muutos maaliskuun aikana, kun minun ei tarvitse enää revetä kymmeneen eri suuntaan. On ollut aika alkaa delegoimaan hommia muille ja jättää omalle työlistalle vain ne tärkeimmät ja mielekkäimmät jutut.

yellowmood-lifestyle-kotitoimisto

Rehellisesti sanottuna en tiedä mitään parempaa juuri nyt, aikataulu kun on ollut aivan liian tiukilla viime syksystä saakka. Haluan työn olevan mukavaa, mutta kasvu tuo automaattisesti mukanaan sellaista työsälää, joka ei ole niin kivaa. Itse asiassa tuo sälä on ajoittain erittäin stressaavaa, kun paletilla riittäisi samanaikaisesti sitä oikeaakin työtä viidelle kädelle. Työmotivaation ja innostuksen osalta on ollut aika surullistakin huomata, että ajatuksia ja ideoita riittää enemmän kuin tunteja vuorokaudessa. Tai oikeastaan tuntejakin riittäisi, mutta haluan olla työnarkin sijasta ihminen, jolla on muutakin elämää. Tämä asia on työhyvinvointini perusta, josta pidän kiinni nyt ja tulevaisuudessa.

Energiaa on alkanut pikkuhiljaa vapautua asioihin, joihin tarttuminen on odottanut tekijäänsä. Tervetuloa uudenlainen kasvun kausi, jossa on energiaa suunnitella muitakin juttuja kuin sitä miten selviän taas yhdestä työpäivästä. Kuluvan vuoden työtavoitteeni liittyvät hyvin paljon käytännön erinomaiseen soljumiseen, liikkuvan työpisteen mahdollisuuksiin, aikataulutukseen ja kaikenlaisen säädön minimoimiseen. Niihin liittyvät myös alle listaamani kuusi juttua, toivon mukaan niistä on iloa kanssayrittäjälle tai yrittäjyyttä suunnitteleville siellä ruudun toisella puolella.

yellowmood-lifestyle-kotitoimisto-4

Toimivampi kotitoimisto. Kotitoimisto kaipaa uutta ilmettä kaikista kipeimmin ja muutosprojektista on tulossa juttua bloginkin puolelle, kunhan suunnitelmat saadaan tulille. Haaveilen valkoisesta jättimäisestä ja marokkolaisesta Kilim-matosta (joka on loppu suurin piirtein Euroopan jokaiselta jälleenmyyjältä), riippukeinusta, sähkösäädettävästä työpöydästä, korkkipäällysteisistä jakkaroista ja kauniista sekä toimivista hyllyistä työtarvikkeille. Viime kuukausien realismia ovat olleet kaapit, joiden päällys on täynnä kaappiin mahtumattomia ja työssäni välttämättömiä tavaroita. En nauti moisesta hullunmyllystä, tarvitsen selkeyttä, mutta arvaattekin; ei ole ollut aikaa. Organisoinnille on tarvetta, siksi tilaan työarkeeni hillittömän hyvän järjestyksen ja kevyen konmarituksen helmikuun aikana!

Enemmän etätyöpäiviä. Nautin kotona työskentelystä, mutta taustatiimin kasvaessa on kieltämättä huippua alkaa pitämään viikkopalavereita muualla kuin kotona. Välillä seinät kaatuvat päälle ja sehän nyt on selvää, että lomamoodin saavuttaakseen on suunnattava nenä ainakin aluksi johonkin muualle. Viikkopalaveritraditio on jo aloitettu varhaisella hotelliaamiaisella ja voin kertoa töidenkin sujuvan muussa ympäristössä paremmalla draivilla. Kotiin on aivan liian helppoa jäädä, kun töitä tekee yksin, mutta kun tiimi on edes yhden ihmisen verran isompi, tekee mieli poistua neljän seinän sisältä paljon enemmän. Kun saan jatkossa keskittyä omaan pääosaamiseeni yrittäjien klassisen kaiken hoitamisen sijaan, on helpompi tehdä itselle tarkempi työaikataulu ja säätää jokaiselle viikolle etätyöpäiviä. Rollon kahvilat, Rahkonen on valmis valloittamaan lounaslistanne ja soffanne!

yellowmood-lifestyle-kotitoimisto-3

Delegoiminen. Tämä osa-alue ei ole kaikille yrittäjille helppoa ja uskon, että itsellänikin on työtehtävien vasta muotoutuessa totuttelemista siihen, että yhtäkkiä voinkin pyytää apua. Vaikka delegoiminen helpottaa omaa työkuormaa, onhan se hassua, että yhtäkkiä ei tarvitsekaan tehdä kaikkea yksin. Pitää osata pyytää apua, sen oppiminen on yksi vuoden tavoitteistani. Toinen juttu on itselle itsestäänselvien asioiden hoitamisen opettaminen – täytyy ensin tehdä lista siitä mitä kaikkea tämä yrittäjän arki sisältääkään, jotta voi opettaa asiaa toiselle.

Konsultointi ja kouluttautuminen. Aloitin toissa vuonna aktiivisen itseni kouluttamisen erilaisten alaani liittyvien kurssien välityksellä ja se on vienyt enemmän eteenpäin kuin ehkä mikään muu asia. Viime syksynä aloitin valokuvaajan opinnot, jotka jatkuvat kevääseen 2018 saakka. Kaikki verkossa tapahtuva vaikuttaminen menee niin vauhdilla eteenpäin, ettei mukana pysy, ellei ole aktiivinen ja ole valmis kouluttamaan itseään säännöllisesti. Uuden oppiminen toimii ainakin itselleni lisäksi voimakkaana motivaatioboosterina ja keinona tavata muita samanhenkisiä ihmisiä.

yellowmood-lifestyle-kotitoimisto-5

Ammattilaisten kanssa työskentely. Jos kuluneet vuodet yrittäjänä ovat jotain opettaneet, niin sen, että ammattilaisten palkkaaminen on yksi tärkeimmistä ja fiksuimmista asioista, jonka voi tehdä! Ei väliä miten kallis asia jokin on, vaan miten paljon se tuottaa yrityksellesi lisäarvoa. Ammattilaisilla riittää näyttöä edellisistä projekteista ja näkemystä siitä mitkä toimet ovat juuri omalle yritystoiminnallesi hyviä vaihtoehtoja. Sanomattakin selvää, että kokeneiden ammattilaisten työ on laitaa lukien kalliimpaa kuin naapurin koodausta harrastelevan Penan, mutta hommat tulevat taatusti tehtyä ja varsinaiset investoinnit tulevat jotakin kautta takaisin (olettaen, että yritystoiminnassa on muuten rotia, eli jatkuvuutta ja intohimoa tehdä sitä mitä tekee). Varsinkin digimaailmassa pitää olla rohkeutta laittaa pennosia kehitykseen sen sijaan, että junnaisi paikallaan ihan kivassa tilanteessa – harrastelulla kun ei kukaan elä.

Sähköinen kirjanpito. Viisivuotinen kuittisamba tuli vihdoin päätökseen, kun aloin tammikuun alkupäivinä selvittää sähköisen kirjanpidon vaihtoehtoja. Moni ystäväni suositteli E-taskua, joka on osoittautunut superkäteväksi apuvälineeksi yrittäjän arkeen. Ei enää pöytiä täynnä kuitteja tai loppuvuonna pohjattomalta tuntuvaa uintia hillittömän paperimeren keskellä. Johan oli aikakin siirtyä 2010-luvulle tämänkin osalta.

Share on FacebookTweet about this on TwitterPin on PinterestEmail to someone

KOMMENTOI (2)
Blogi, Työ & Yrittäjyys

Yrittäjän päivä, eli tarinani ja 8 x vinkkiä onnistuneeseen yrittäjyyteen

Tänään vietetään yrittäjien päivää ja koska olen itsekin kuulunut tuohon joukkioon jo vuodesta 2011, koin että olisi kiva jakaa muutamia ajatuksiani, tärkeimpiä oppejani sekä vinkkejäni aiheeseen liittyen. Postauksen aluksi kerrottakoon, että työskentelen jossain luovan ja teknisen alan välimaastossa, mutta juttu on kirjoitettu pääasiassa luovan työn onnistumisen näkökulmasta – teknisyyttä silti unohtamatta.

Pääasiassa kirjoitan, valokuvaan, kehitän reseptejä, teen sisältömarkkinointia ja sosiaalisen median markkinointia. Kommenttiosiossa saa esittää kysymyksiä aiheeseen liittyen, varsinkin jos olet perustamassa yritystä ja kaipaat vertaistukea tai käytännön neuvoja. Kuvat ovat yritystaipaleeni varrelta.

Mistä kaikki sitten alkoi?

yard_garden_yellowmood 7yrittajyys-entrepreneur-hannamarirahkonen

Perustin blogitöitä varten toiminimen 2011 tammikuussa. Olin 21-vuotias ja innoissani tästä isosta askeleesta. Samaa ei voi sanoa työvoimatoimistosta, joka teilasi yritysideani täysin. Minun käskettiin mennä oikeisiin töihin ja sanottiin, etten voisi hakea starttirahaa tai mitään muutakaan tukea, koska niitä ei kuitenkaan myönnettäisi minulle. Onneksi en antanut periksi, vaikka kaikki ainekset luovuttamiseen olisivat olleet kasassa. Rahoitin yritystoimintaani muutamien vuosien ajan täysin omasta pussistani ja ostin aina tilaisuuden tullen kalliita työvälineitä kuten kameran, tietokoneen ja tehosekoittimet. Vuosien varrella tuosta perustamastani pienestä toiminimestä on kasvanut itselleni päätoiminen työ, jossa voin toteuttaa monipuolisilla tavoilla osaamistani.

Alussa töitä ja pyyntöjä riitti. Sanoin kaikkeen kyllä ja lopputuloksena oli se, että väsyin ihan totaalisesti. Tämä oppitunti ei kuitenkaan mennyt hukkaan, sillä yrittäjyysvuosien varrella olen sisäistänyt tämän kokemuksen kautta ennen kaikkea sen, ettei kukaan kestä määräänsä enempää tekemistä ja että on parasta pysähtyä ennen kuin pää on kolahtanut seinään. Ennakoinnista ja oman hyvinvoinnin vaalimisesta ei puhuta turhaan varsinkaan meidän yrittäjien kohdalla. Työhön uppoaa helposti liikaa aikaa ja yrittäjänä olisi ja on helppoa lipsahtaa työnarkomaanin rooliin.

gardening_kauniistikotimainen_yellowmoodgarden7gardening_kauniistikotimainen_yellowmoodgarden3

Yksinyrittäjän arki voi olla varsinkin alkuun väsyttävää, sillä aivan kaikki asiat ovat yhden ihmisen harteilla ja alussa edessä on paljon uutta paperityötä. Olet itsesi taloudenhoitaja, työntekijä, työterveyshoitaja, pomo, yhteistyökumppani, aikatauluttaja ja tsemppaaja.

Olet se, joka huolehtii että rahaa on senkin jälkeen, kun olet maksanut lain vaatimat ALV-maksut, työeläkkeet ja ennakkoverot. Olet se, joka päättää missä menee raja jaksamisen suhteen ja osaa sanoa tarvittavissa paikoissa ei, jotta olet työkunnossa vielä vuodenkin kuluttua. Mutta kun näiden asioiden kanssa pääsee sinuiksi, eli ne muuttuvat toistojen myötä rutiiniksi, arki helpottuu paljon ja voit keskittyä työhösi.

Jos yrittäjä tekee töitä koko ajan työajan ulkopuolellakin eikä voi pitää lomia, koska on niin ”kiireinen”, on tehnyt jotain väärin. Alussa rutiinien luomiseen menee toki aikaa, mutta usein yrittäjyys ei ole niinkään kiinni siihen käytetystä tuntimäärästä, vaan siitä miten tunnit käyttää.

halography1451

Yrittäjäurani alussa aloin työskennellä blogialalla. Ala oli juuri syntynyt Suomeen eikä mistään oikein saanut silloin vertaistukea tai apua. Palkkiot olivat huonoja ja yhteistöitä vähän. Haastavuus oli kuitenkin hyväksi: olin oma-aloitteinen ja opin paljon itse tekemällä. Toki monet asiat on tullut opiskeltua kantapään kautta ja omalla sisulla, mutta ehkäpä juuri niiden asioiden ansiosta olen tässä enkä työvoimatoimiston kortistossa yhtenä työttömänä. Varsinkaan uusilla aloilla kukaan ei ole hetkessä ammattilainen, vaan edistymisen eteen pitää nähdä vaivaa ja siihen puolestaan tarvitaan aitoa innostusta valitsemaansa alaa kohtaan.

Itselleni yrittäminen on jatkuvaa uuden oppimista, sillä koen tärkeäksi säilyttää mielenkiinnon siihen mitä teen. Tässä auttaa uusien näkökulmien sekä kehitysideoiden keksiminen, se ettei tyydy ajattelemaan asioita aina vain samaa polkua pitkin, vaan pohtii mitä tapahtuisi jos kokeilisikin toista tyyliä. Yrittäjyyttä varten pitää olla luonnetta eikä se sovi kaikille, mutta ei se ole toisaalta asia, jota kannattaa pelätäkään, jos takataskussa on osaamista.

halography_rovaniemi_valokuvaus_hannamarirahkonen (3)

Harva meistä säilyy viittä, kymmentä, saatika kahtakymmentä vuotta samanlaisena persoonana – sama pätee yrityksen pyörittämisessä. Yrittäminen vaatii eri tavalla oma-aloitteisuutta kuin jollekin muulle töiden tekeminen.

Mielestäni yrittäjän ei tarvitse osata kaikkea ennen yrityksen perustamista – kehitystä tarvitaan olipa takana kouluja tai ei. Tietty ammatillinen osaaminen on toki elinehto, mutta valmis ei tarvitse olla. Jokaisen uuden taidon omaksuminen vaatii yleensä alleen useita toistoja sekä mahdollisia epäonnistumisia, jotta voi sanoa tulleensa työssään ja sen eri osa-alueissa erittäin hyväksi. Kokemus tuo viisautta ja varmuutta sekä tietoisuutta omista heikkouksista sekä vahvuuksista, jolloin omaa yritystä on helpompi kehittää.

yellowmoodhome_interior 0006

Toisin kuin usein ajatellaan, itsenäisesti tehtävän työn onnistuminen ei ole kiinni vain itsekurista, vaan jostain paljon suuremmasta – nimittäin aidosta innostuksesta siihen mitä osaa, minkä tekemisestä nauttii ja missä haluaa kehittyä. Tiedän, etten voisi olla yrittäjä muilla aloilla, sillä mielenkiintoni ei riittäisi.

Kysyn itseltäni säännöllisin väliajoin mitä haluan aidosti tehdä. En ole yhden projektin nainen, kaipaan toimintaa ja siksi teen mielelläni muutamia erilaisia juttuja. Kirjoitustyöt ovat yksi tärkeä tapa ilmaista luovuutta ja saada iloa elämäni pienistä yksityiskohdista, jotka saattaisivat muuten pyyhkiytyä muistista.

Valokuvaaminen on mukana hyvin tiiviisti ja koulutukseni seurauksena siitä tulee varmasti päätyöni ja tulonlähteeni. Yrittäjyyden rikkaus on itselleni siinä, ettei tarvitse keskittyä vain yhteen aiheeseen tai taitoon, vaan voin toteuttaa useampia taitoja osaamiseni puitteissa.

yellowmoodkitchen_gogreen_rawcake_foodphotography 0030

Kotona työskentely herättää usein kysymyksiä siitä miten ohjaan itseäni työssäni tai miten saan päiviini ryhtiä. Käytäntö on opettanut minulle muutamia hyviä tapoja, joiden avulla työt saa tehtyä tehokkaasti kotonakin. Tässä niistä muutama:

1. Maanantai on luvan kanssa rauhallinen päivä. Kuulostaako absurdilta? Olen halunnut rikkoa Karvisen maanantaimyytin ja mielestäni onnistunut siinä. Minusta on kiva aloittaa viikko rennosti, koska se lisää työtehoani. Siksi maanantai on rennohko suunnittelupäivä, jolloin listaan asiat, jotka pitää tehdä tiettyyn ajankohtaan mennessä. Mietin postausaiheita, sovin tapaamisia ja brainstormaan. En ole ollut tämän muutoksen seurauksena yhtään sen vähemmän tuotteliaampi, itse asiassa tehokkuuteni on kasvanut, kun olen tajunnut tämän itselleni merkittävän muutoksen tärkeyden.

(Ylipäätään päiväni alkavat parhaiten, kun saan aloittaa ne rauhassa. Arkisin herään aikaisin, mutta en sovi aamuille koskaan tapaamisia tai puhelinpalavereita (ellei ole aivan pakko), vaan herään rauhassa uuteen päivään, syön aamiaisen, juon kahvin, käyn koirieni kanssa lenkillä ja aloitan työt rauhassa.)

2. Asiat ylös heti. Olen kokenut, että alan stressaamaan, jos asiat eivät ole ylhäällä, vaan ne poukkoilevat ajatuksissani sinne tänne. Siksi listaan uudet ideat tai muut hoidettavat asiat ylös heti, kun ne tulevat mieleeni. Muutoin ne unohtuvat helposti ja alkavat kerryttää turhaa huolta. Käytän pääasiassa iPhonen muistutukset-ohjelmaa, johon voi tehdä kätevästi erilaisia listoja.

3. En lue meilejäni heti aamulla. Käytän aamut parhaat tunnit ideoimiseen, kirjojen lukemiseen, kirjoittamiseen tai suunnittelemiseen. Monet lifestyle-yrittäjät puhuvat aamutoimien merkityksestä työpäivälle sekä priorisoimisen tärkeydestä. Sampo Sammalisto on listannut loistavalle Viisaampaa työtä -sivustolleen kolme syytä olla lukematta sähköposteja aamulla ja vastavuoroisesti hän kertoo myös kuinka työpäivä kannattaa aloittaa. Suosittelen lukemaan, mikäli aihe kiinnostaa!

4. Tauot. Pidän taukoja sen verran kuin tuntuu hyvältä, en silti lorvaile. Taukoon saattaa sisältyä vähän kodin siivoamistakin, mutta yleensä ajoitan sen työajan ulkopuolelle.

5. Syön lounaan ruokapöydän ääressä, en tietokoneella. Pieni asia, joka katkaisee töitä kivasti ja auttaa keskittymään käsillä olevaan asiaan.

6. Työpäivällä on loppu. En tee töitä enää sen jälkeen, kun puolisoni tulee kotiin. Illat ja viikonloput ovat vapaita, silloin teen ihan muita asioita. Miten työstä voi innostua, jos se olisi koko ajan läsnä?

Mitä tulee menestykseen, en mittaa sitä pelkästään rahassa, vaan siinä, että olen kyennyt rakentamaan työpaikan, jossa minulla on hyvä olla ja joka auttaa minua elämään arkeani mahdollisimman hyvillä mielin jatkuvan työstressin sijaan.

Italian Vegetable Pie (glutenfree) by Yellow Mood Kitchen

Postaus on jatkunut jo todella pitkäksi, mutta jaan vielä lopuksi kahdeksan käytännön vinkkiäni yrittäjyyttä harkitseville. Nämä pienet ohjeet ovat auttaneet ainakin itseäni naisyrittäjyyteni taipaleella. Toivottavasti niistä on hyötyä mahdollisimman monelle muullekin!

1) Tee pohjatyöt kunnolla

Nyt en tarkoita TE-toimistossa tehtäviä syväluotaavia suunnitelmia, jotka eivät useinkaan toteudu kovin realistisesti, vaan sen miettimistä minkä tekemisestä juuri sinä nautit, missä olet hyvä ja missä asioissa haluaisit kehittyä. Mihin asiaan sinulla riittää inspiraatiota, onko niitä asioita kenties useita? Miten sinun ammattitaitosi auttaa asiakkaitasi? Ajattele laatikon ulkopuolelta äläkä ajattele, ettet voisi tehdä villejä ratkaisuja. Haastattele itseäsi säännöllisin väliajoin: ostaisinko palveluitani? Miksi ostaisin tai miksi en? Mihin suuntaan haluan yritystäni viedä? Mieti ennen kaikkea sitä, mikä tekee sinun yrityksestäni erityisen — sinun näköisesi.

2) Yrittäjäksi voi edetä myös pienin askelin

Aloitin oman yrittäjänpolkuni päivätyöni sivussa. Sain rakentaa yritystoimintaa samalla, kun taloudellinen puoli oli kuitenkin turvattu. Jotkut hyppäävät yrittäjän kenkiin suoremmin ja ottavat isot lainat, mutta itse koin tämän hitaamman tavan turvallisemmaksi ja luonteelleni sopivammaksi. Jäin päivätöistä pois alle vuosi yrityksen perustamisen jälkeen.

3) Ole avoin ja verkostoidu

Sano kyllä asioille, ihmisille, tilaisuuksille sekä riskeille, jos ne ovat sinusta aidosti kiinnostavia. Koin itse yritykseni alkuaikoina erittäin hyödylliseksi kulkea erilaissa tilaisuuksissa ja kokeilla yhteistöitä avoimesti. Paitsi että sain rakennettua elintärkeitä verkostoja, löysin myös vertaistukea ja ihmisiä, joilta voi kysyä apua. Nykyään on helppo sanoa epäkiinnostaville projekteille suoraan ei – se on molempien osapuolien ajan sekä resurssien kunnioittamista.

4) Moka on lahja, uskalla epäonnistua!

Jos on kerran juossut päin seinää, se kannattaa muistaa ennemminkin kultaisena opetuksena kuin epäonnistumisena. Teatteripiireissä sanotaan, että moka on lahja ja tuo kyseinen lause sopii myös yrittäjien elämään. Jokainen epäonnistuminen vie kohti suurempaa ymmärrystä siitä mikä kannattaa, mikä ei ja mistä olet kiinnostunut tai et ole.

5) Hanki luotettava ja osaava kirjanpitäjä

Kirjanpitäjän hankkiminen on osoittautunut kullanarvoiseksi asiaksi ihmiselle, joka ei nauti liiallisesta laskemisesta. Hyvä kirjanpitäjä voi tuntua kalliilta investoinnilta, mutta maksaa itsensä taatusti moninkertaisesti takaisin ammattitaidollaan. Kestän juuri ja juuri sen kuittisamban, jota joudun hoitamaan nyt ja maksan kirjanpitäjälle enemmän kuin mielelläni siitä, että hän huolehtii tarkkuutta vaativat laskemiset sekä vähennykset puolestani. Tämän avulla voin keskittyä siihen mitä osaan parhaiten, eli oman työni tekemiseen.

6) ”Kaikki laillinen liiketoiminta”

Jos sinusta tuntuu, että voisi olla mahdollista että haluat laajentaa osaamistasi/työalaa yrityksessäsi nyt tai 10 vuoden kuluessa, muista kirjoittaa yrityshakemukseen alan kohdalle taikalause Kaikki laillinen liiketoiminta. (Tämä pätee ainakin toiminimeen, osakeyhtiöstä en osaa sanoa mitään). Itselläni on pääalana Taiteellinen luominen ja lisäksi kaikki laillinen liiketoiminta.

Otetaan esimerkki. Oletetaan, että perustat siivousyrityksen. Vuoden päästä haluatkin alkaa maalaamaan tauluja ja myymään niitä sivussa. Jos et ole ilmoittanut hakemuksessa haluavasi harjoittaa kaikkea laillista liiketoimintaa, joudut perustamaan lisätoiminimen, joka maksaa ja josta joutuu teettämään erillisen kirjanpidon = enemmän kuluja sekä paperityötä. On tietysti tilanteita, joissa yhden alan yrityksen perustaminen kannattaa, mutta en mene niihin tässä sen enempää.

7) Älä jumita kotiin, vaan kehitä osaamistasi

Varsinkin omalla alallani on välttämätöntä kehittää omaa osaamista esimerkiksi markkinoinnin ja muiden teknisten asioiden suhteen, jotta pysyy kärryillä. Ala menee nopeasti eteenpäin. Selvitä missä järjestetään alallesi vaadittavia kursseja tai koulutuksia ja pohdi olisivatko ne hyödyksi. Kursseilla tapaa myös samanhenkisiä ihmisiä, verkostoituu ja saa uudenlaisia näkökulmia ja innostusta omaan työhön. Nykyään on tarjolla myös verkkokursseja, jotka eivät vaadi pitkiä matkustuksia tai hotelliyöpymisiä.

8) Ole oman alan asiantuntijuutesi lisäksi markkinoinnin asiantuntija

Nykyisessä taloustilanteessa harvalla alalla pärjää ilman osaavaa markkinointia. Tämä koskee varsinkin kaikkia meitä, jotka työskentelemme verkossa. Opiskele sosiaalisen median markkinointia, sisällöntuottoa ja hakukoneoptimointia. Jos et osaa, osta palveluja yrityksiltä, jotka tekevät näitä asioita työkseen. Kouluttaudu, uppoudu, kokeile ja pysy kehitysvirran mukana. Yristystäsi ei ole olemassa, jos et näy verkossa ja osaa markkinoida sitä oikeilla tavoilla.

Kuulisin mielelläni kommenttiosiossa onko ruudun sillä puolen yrittäjiä? Millainen sinun yrityspolkusi alku oli? Mitä vinkkejä sinä antaisit muille? 

alpa-symppis-ekovaate-alpakka-villaneule 7

Olen kirjoittanut yrittäjyydestä ja sen lieveilmiöistä lisää seuraavissa postauksissa:

Hei hei mitä kuuluu, eli yrittäjän lomalle jäämisestä

Mietteitä ruokakuvauksen kulisseista

Miten järjestää aikaa unelmille (kuten kesälomalle)

Yrittäjän rutiineista ja työhyvinvoinnista

Ajatuksia yrittäjän työhyvinvoinnista

Share on FacebookTweet about this on TwitterPin on PinterestEmail to someone

KOMMENTOI (12)
Blogi, Työ & Yrittäjyys

2015 pakettiin ja uutta kohti

Julistin ystäväni kanssa jo vuoden 2014 puolella viime vuoden ammattimaistumisen periodiksi. Olemme keskustelleet moneen kertaan tässä vuoden mittaan siitä, että vähänpä tiesimme julistuksemme täyttymisestä. Vuosi 2015 on nimittäin ollut ajanjakso, joka on tarjosi oppitunteja enemmän kuin kykenen laskemaan.

Ammatillistuminen on liittynyt ennen kaikkea uuden opettelemiseen ja unelmien toteuttamiseen. Oma kirja oli yksi suurimmista unelmistani ja ehdottomasti sellainen toive, jota olen kantanut pisimpään sydämessäni. Päätin vuoden 2015 helmikuussa, että tulen tuon vuoden aikana kirjoittamaan ensimmäisen kirjani, muodossa tai toisessa. En silloin tiennyt vielä miten tuo olisi mahdollista ja epäilin koko ajatusta. Aloin kuitenkin tietoisesti puhua asiasta ystävilleni. Kerroin kuinka olen päättänyt kirjoittaa tänä vuonna kirjan. – Vau, mistä aiheesta?, kysyivät ystävät. Ruokaan se liittyy, vastasin. Siinä oli kaikki mitä kirjasta tiesin. Pidin ajatusta todella utopistisena, mutta tiesin, että jos antaisin tälle unelmalleni mahdollisuuden ja sisällyttäisin sen ajatuksiini puheissa, niin tulisi tapahtumaan.

hannamarirahkonen_yellowmoodVuoden aikana olen oppinut, että mitä vaikeammalta ja satunnaisesti myös ahdistavammalta jonkin itselle tärkeän asian tekeminen tuntuu, sitä enemmän se merkitsee ja sitä enemmän tuo asia ansaitsee tulla tehdyksi. Kirjan kirjoittaminen on aina eräänlainen synnytysprosessi, vaikka kysymyksessä olisi vain tietopohjainen opus. Vaikka matkalla oli monenlaisia tunteita aina epäonnistumisen pelosta onnistumiseen, aloin taiton loppupuolella tuntea syvää iloa ja kiitollisena ymmärsin, että tätä minun on pitänyt aina tehdä. Tiesin sen jo 7-vuotiaana, mutta uskoin siihen vasta 26-vuotiaana.

hannamarirahkonen_yellowmood (1)Vuosi 2015 oli erilainen myös siksi, että Yellow mood muutti ensimmäistä kertaa omilleen. Minulla ei ollut viime keväänä aikaa tehdä sivusta niin kaunista kuin olisin halunnut ja muut kiireet söivät myös postaustahdin aika minimaaliseksi. Mutta se on elämää enkä enää suhtautuisi tällaisiin asioihin niin vakavasti kuin tuolloin. Tärkeintä on tehdä omalla tyylillä, rehellisesti itselleen ja muille.

Kuluneen vuoden aikana olen pohtinut blogimaailman pinnallisuutta enemmän kuin koskaan ja monta kertaa olen meinannut naputtaa tekstin siitä kuinka blogimaailmasta on kadonnut kaikki aitous. Eihän se tietenkään niin mustavalkoinen asia ole ole. Ajat ovat muuttuneet ja tekijöitä on paljon. Joukkoon mahtuu kaikenlaisia tekijöitä ja kaikille löytyy taatusti jotain.

Kun aloitin bloggaamisen omaksi ilokseni yli kuusi vuotta sitten, blogimaailma oli pienempi eivätkä kirjoittajat olleet niin tietoisia itsestään tai tekemisestään. Omanikin perustin opiskeluväyläksi itselleni, kunnes matkaan alkoi tarttua yhä enenevässä määrin muitakin opinhaluisia. Valokuvat olivat vähän sinne päin eikä se haitannut. Sisällöntuoton laadun nousu on samalla luonnollinen jatkumo taidoille, mutta joskus myös este jonkin jutun julkaisulle.  Ainakin itse huomaan vaativani itseltäni paljon. Toki se kertoo myös siitä miten tärkeänä pidän väylääni ja sen lukijoita, eli teitä. Nykyään on vaikeampi antaa oikein mitään henkilökohtaista verkkoon, sillä ihmiset osaavat olla kovin julmia myös ilman kunnollisia syitä.

hannamarirahkonen_yellowmood (3)Itseäni on häirinnyt eniten se, että tällaisessa blogimaailman kaltaisessa laajassa digitaalisessa verkostossa näkee liian usein määrän korvaavan laadun ja lukijamäärien korreloivan rahavirran kanssa. Mutta sanonpa sen, minkä olen sanonut aiemminkin: ei, määrä ei korvaa laatua eivätkä kävijämäärät ole ainoa tapa mitata jonkin sivuston paremmuutta tai huonommuutta. En ainakaan itse halua tehdä tätä massatuotteena tai pakosta ja siksi teen mieluummin vähemmän ja hyvää laatua kuin paljon sekundaa. Koen, että harvempi ja samalla laadukkaampi postaustahti on parempi kuin kahden lauseen ja yhden kuvan -taktiikka. Jos tekisin tätä ainoastaan rahasta, olisi minun kannattanut lopettaa jo vuosia sitten.

hannamarirahkonen_yellowmood (4)Pienenä loppusummauksena: Vuonna 2015 olen ollut välillä aika eksyksissä ja tehnyt muille liikaa asioita miettimättä omaa jaksamistani. Olen päästänyt vääriä ihmisiä lähelle, mutta oppinut sitä kautta entistä selkeämmin rajani. Nämä ovat arvokkaita oppeja, vaikka eivät ole sieltä helpoimmasta päästä olleetkaan. Mikä tärkeintä, olen vihdoin ymmärtänyt sen minkälainen työ ylläpitää sekä luovuuttani että hyvinvointiani. Siitä sietääkin olla iloinen.

Vuodesta 2016 tulee hieno ja sen teemakin on erilainen, palaan aiheeseen erillisessä postauksessa. Olo on vapautunut. Toivon voivani aina säilyttää sen positiivisen elämänkuvan, jonka avulla on edennyt näinkin pitkälle. Positiivisuus on voimavara, jonka avulla on helpompi ottaa vastaan vastoinkäymisiä ja selviytyä niistä katkeroitumatta. Tänä vuonna aion julkaista kaksi uutta kirjaa, molemmat paperisina versioina. Niistäkin lisää myöhemmin, mutta se täytyy sanoa että onpa ihanaa tehdä työkseen asioita, joihin tuntee luonnostaan mieletöntä vetoa.

Aivan kuten en viime vuonnakaan tiennyt kirjastani sen kummempaa kuin että sellainen tulee, sanottakoon etten tiedä tulevien kirjojeni kustantajasta vielä mitään. Mutta tiedättekö, en epäile lainkaan etteivätkö nuo asiat järjestyisi. Unelmista on hyvä puhua ääneen, suosittelen kokeilemaan. Kirjasuunnitelmat ovat tehty ja meikäläinen valmiina unelmahommiin ihan näillä näppäimillä.

Kiitos, että kuljet Yellow moodin mukana.

Share on FacebookTweet about this on TwitterPin on PinterestEmail to someone

KOMMENTOI (4)
Blogi, Lifestyle, Työ & Yrittäjyys

Writer´s block

Hyvää sunnuntai-iltapäivää!

Terveisiä eräältä, jonka mieli on äärimmäisen tukossa kirjoittamisesta ja jopa sen ajattelusta. On päiviä, jolloin tuntuu ettei näppäimistöä kohti tekisi mieli suoda edes yhtä pientä katsetta. Samalla kuitenkin haluan kirjoittaa myös tänne blogin puolelle.

Olen antanut viime aikoina niin paljon aikaani ja ajatuksiani kirjaprojektille, että menen toisinaan totaalisen solmuun tekstin tuottamisen kanssa. Oikolukua, taittoa ja kirjan kääntämistä lukuunottamatta teen kaiken itse, joten ei liene ihmekään että paletti tuntuu välillä painavan ainakin tonnin tai että langat pyörivät solmuun.

Lukkotilan iskiessä on paikallaan ottaa aikalisä, jolloin joko suunnataan keittiöön kehittämään uusia reseptejä tai karataan lenkille. Välillä en tee mitään ja toivoisin vain, että saisin aivot offille.

Koska kirjan kirjoittaminen on ollut aina suurimmista unelmistani, otan sen aika vakavasti. Sen vuoksi sitä toisinaan vaatii itseltään huippusuorituksia, vaikka tärkeintä olisi vain tehdä. Note to self: Oikoluku on juuri sitä varten, että kokonaisuudesta hiotaan vielä timantti. Just do it.

hannamarirahkonen1584 hannamarirahkonen1585Writer´s block lienee tuttu jokaiselle tekstin parissa työskentelevälle. Paradoksaalista ilmiössä on se, että blokki ei purkaannu suinkaan mietiskelemällä, vaan juuri sillä itsellänsä, eli kirjoittamalla. Mitä enemmän miettii mitä, miten ja miksi kirjoittaa tai kuinka pitkiä tai lyhyitä tekstejä kirjoittaa ja minkälaisia kuvia valitsee, sitä suuremmaksi kasvattaa rimaansa. Kun voisikin aina muistaa sen, että yksinkertainen on usein kaunista ja täysin riittävää! Tämä olkoon tulevien kirjoitushetkien suuntaviivani.

Elän perusasioiden kuplassa. Niiden voimaa ei sovi vähätellä tilanteessa, jossa aivot käyvät kuumana projekti X:n ollessa vielä komeasti levällään. Jokin roti on oltava, että voi kuvitella hallitsevansa edes jotain 😉 Menen ajoissa nukkumaan, että jaksan nousta aamulla kirjoittamaan. Meikkaan, etten tuntisi itseäni zombiksi. Käyn tuulettumassa lenkillä (ja palaan huomenna kahden viikon sairastelun jälkeen CrossFitiin). Sitten kaikki toistetaan.

Tänä syksynä tulee tapahtumaan vielä paljon muutakin uutta ja mikäli hyvin käy, kuulette näistä asioista marraskuun alkupuolella.

Tällaista tänään, ei minulla oikeastaan ollut mitään varsinaista asiaa. Kunhan halusin tulla huikkaamaan, että täällä sitä porskutellaan ja ajatuksissani olette, vaikka hiljaista on pitänyt. Tulevien viikkojen tavoite on kirjoittaa säännöllisesti myös tänne, niistä isoista ja myös pienemmistä jutuista.

Jos keksit jonkin blogini aihepiiriin liittyvän aiheen, josta toivoisit juttua, niin jätä kommenttia.

Mukavaa iltaa,

Hannamari

Share on FacebookTweet about this on TwitterPin on PinterestEmail to someone

KOMMENTOI (0)
Blogi, Työ & Yrittäjyys

Instagram

  • Current mood Right now I should be packing writing photographinghellip
  • Oh those sweet summer time memories yellowmoodkitchen rawcake raakakakku
  • News for my finnish followers Pitkaikainen yhteistykumppanini houseoforganicsuomi viett tllhellip
  • Ahead to all the new adventures with the best guyhellip
  • Saviour of the dry skin Weleda Skin Food This superhellip
  • Haluaisitko olla osa 1112017 uudistuvaa Yellow Mood mediaa?  hellip
  •  S O O N  yellowmoodmedia yellowimperium yellowmoodlifestyle
  • Missing our Lofoten adventures  nights in the tent heavyhellip
  • 305 days ago we had to say the last goodbyeshellip

Yellow moodin juttuarkisto