Yellow Mood Yellow Mood mobiili
Mieli

Keveämmin askelin

rovaniemi-hannamarirahkonen-visitrovaniemi-beach 3rovaniemi-hannamarirahkonen-visitrovaniemi-beach 1rovaniemi-hannamarirahkonen-visitrovaniemi-beach 2rovaniemi-hannamarirahkonen-visitrovaniemi-beach 4rovaniemi-hannamarirahkonen-visitrovaniemi-beach 5

Rauhoittuminen se on taitolaji.

Se ei onnistu ainakaan tältä naiselta missä tahansa – ei usein edes kotona. Jälkimmäinen johtunee siitä, että täällä majailevat myös työt ja ne kaikki liian tutut seinät ja nurkat. Siksi on tärkeää, että on olemassa paikkoja, joissa saa olla katseilta suojassa ja unohtaa kaupungin hälyn, älylaitteet ja aikataulun. Köllötellä hiekalla tai antautua viileän jokiveden vietäväksi, vetää pitkiä vetoja virran myötäisesti. Eniten rakastan kuitenkin joen omaa maailmaa, jonka pulputuksen kuulee parhaiten kellumalla korvat pinnan alla.

Kun käy ulkopuolisen ihmisen kanssa läpi painavaa unohdettujen muistojen matkalaukkua, tuntuu huojentavalta että on hetkiä, jolloin voi vain kahlata joen poikki turvasaarelle – paikkaan, josta ei moni tiedä. Siellä on helppoa unohtaa vanhat ja uudet murheet, irtaantua normeista. Antaa mielelle hetkeksi lepo niistä asioista, jotka ovat tulleet tietoisuuteen mielen suojamuurien romahtaessa alas. Paljon on vielä mysteerejä jäljellä, mutta joukossa on päivä päivältä aiempaa enemmän konkretiaa.

Joinakin hetkinä tuntuu epäreilulta, näitä asioita en valinnut itse. Mutta ei tämä maailmaloppu ole, pikemminkin alku. Uskon tulevaisuuteen ja etenen kiitollisin mielin kohti suurempaa ymmärrystä. Tämä ajatus kannattelee pinnalla ja auttaa löytämään asioiden valoisat reunukset.

rovaniemi-hannamarirahkonen-visitrovaniemi-beach 6rovaniemi-hannamarirahkonen-visitrovaniemi-beach 7rovaniemi-hannamarirahkonen-visitrovaniemi-beach 8rovaniemi-hannamarirahkonen-visitrovaniemi-beach 9rovaniemi-hannamarirahkonen-visitrovaniemi-beach 10rovaniemi-hannamarirahkonen-visitrovaniemi-beach 11

Vuoden ensimmäinen puolikas on takana, aika on mennyt vauhdilla. Mielessäni kävi pieni pakokauhu ajatellessani aikaa tasan vuosi taaksepäin. Olin millin päässä burn outista – niin monen asian summa. Toisaalta juuri tuo aika ajoi minut tälle muistamisen ja toipumisen tielle. En olisi tuolloin uskonut moiseen, mutta olen kiitollinen siitä että tässä sitä käydään läpi mielen pakettia rohkeina naisina. Täytyy muistuttaa itseään siitä, ettei sekään ole mikään itsestäänselvyys.

Tänä kesänä olen vaatinut itseltäni paljon vähemmän. Aivan kuin olisin antanut itselleni vihdoin luvan olla olemassa ilman jatkuvaa suorittamista. Muutosta on edeltänyt monta oivallusta. Perfektionismi ja suorittaminen ovat mielen suojamekanismeja, jotka antavat turvaa, mutta liiallisissa mittasuhteissa syövät kaiken ilon ja lopulta väsyttävät. On helpottavaa olla tyytyväisempi, keskeneräisempi ja omien rajojeni sisällä avoimempi. Se on oikeaa.

rovaniemi-hannamarirahkonen-visitrovaniemi-beach 12rovaniemi-hannamarirahkonen-visitrovaniemi-beach 13rovaniemi-hannamarirahkonen-visitrovaniemi-beach 14rovaniemi-hannamarirahkonen-visitrovaniemi-beach 16rovaniemi-hannamarirahkonen-visitrovaniemi-beach 17rovaniemi-hannamarirahkonen-visitrovaniemi-beach 15

Lomamme alkaa elokuun alussa, mutta en aio silti hötkyillä heinäkuussa. Pidän juuri sen verran vapaata kuin tunnen tarvitsevani. Viime kesänä pidin ensimmäisen oikean neljän viikon kesäloman ja se oli – kaiken väsymyksen keskelläkin – niin voimaannuttava kokemus, etten tästä traditiosta aio enää luopua. Kirjoitin viime elokuussa aiheeseen liittyvän I’ts not about having time. I’ts about making time -postauksen, joka pätee vieläkin. Se on yksi omista suosikkiteksteistäni ja palaan siihen aina kun tuntuu, ettei aikani riitä tärkeille asioille.

Toivon heinäkuisten päivien kuluvan salapaikassa, joka on vailla vertaa – oma rauhoittumismekkani. Toivottavasti nämä kuvat tarjoavat edes pienen palasen sitä seesteisyyttä, kesäutopiaa ja kauneutta, jota paikka huokuu.

Share on FacebookTweet about this on TwitterPin on PinterestEmail to someone

KOMMENTOI (10)
Blogi, Lifestyle, Mieli

Ei pystyny hengittää

visithelsinki-finland-summer-hannamarirahkonen-yellowmood 5visithelsinki-finland-summer-hannamarirahkonen-yellowmood 6visithelsinki-finland-summer-hannamarirahkonen-yellowmood 9

Kotiuduimme maanantaina Helsingin minireissusta ja selkeästi osa minusta jäi sinne. En muista milloin viimeksi en ole kaivannut kotiin, siitä täytyy olla pitkä aika. Rintaa melkein puristi junan puksuttaessa kohti pohjoista, palaaminen ei tuntunut tällä kertaa lainkaan mukavalta. Taivaan kyyneleet iskivät junan ikkunoihin voimalla, se kaikki tuntui hyvin samaistuttavalta.

Uudet kadunkulmat kuljettivat mielen hetkeksi muualle, antoivat tilaa tarkastella elämää eri perspektiiveistä. Välillä on vain ihanaa olla poissa kaiken sen keskeltä mikä muistuttaa keskeneräisyyksistä. Tiedättehän, ottaa henkinen ero kaikkeen tuttuun ja kyseenalaistaa siitä mikä on se oma ”normaali”. Näkökulmien avartuminen on matkustamisen suurin bonus.

Reissu laittoi miettimään omaa elämää ja arkea tarkemmin. Tajusin, etten ole niinkään väsynyt, olen aivan tajuttoman kyllästynyt kaikkeen tavalliseen. Lähikauppaan, miljooniin hyttysiin, ilmapiiriin, oman arjen sykliin ja kaikkeen mikä on keskeneräistä. Ongelmansa on joka paikassa – tiedän – mutta tässä on jo pidempään tuntunut siltä, etteivät tavat ja tottumukset voi jatkua ennallaan. Olen kohta 28 ja tuntuu, että on saatava kokea muutakin! Peloista irti päästäminen on synnyttänyt suuren muutoksenhakuisuuden, jota tutuista kuvioista pois lähteminen vain vahvisti.

visithelsinki-finland-summer-hannamarirahkonen-yellowmood 10visithelsinki-finland-summer-hannamarirahkonen-yellowmood 8visithelsinki-finland-summer-hannamarirahkonen-yellowmood 7

Päätimme aloittaa kuomani kanssa muutokset karsimisesta. Aika kesyä, mutta saattaa osoittautua tulevan edessä arvokkaaksi toimenpiteeksi. Kesän edetessä luovumme kaikesta mikä ei enää palvele meitä. Raivaukselta eivät säästy kodin tavarat, tavoista ja arjen normeista puhumattakaan. Tunnen muutoksen aallon rintalastani alla, siellä se mylvii kuin myrsky.

On hyvin todennäköistä, että se olen vain minä joka on muuttumassa, ei muut ihmiset tai olosuhteet. Katsotaan minne muutoksen aalto meidät kuljettaa, toivottavasti edes hetkeksi jonnekin kauemmas.

Viimeiset vuodet ovat olleet niin kuluttavia, että olen varmaan vanhentunut neljän vuoden sijaan kymmenellä – siltä ainakin tuntuu. Salaa haaveilen siitä, että voisimme vuokrata tämän ihanan kotimme jollekin sitä arvostavalle ihmiselle ja lähteä hetkeksi pois kaiken keskeltä. Haluaisin vetämään happea jonnekin missä aurinko paistaa eikä toppavaatteille ole tarvetta. Viettää edes yksi talvi eteläisessä Euroopassa nuuhkutellen uutta kulttuuria, solmimassa uusia ystävyyssuhteita, syömässä tuoretta ruokaa ja etätöitä tehdessä.

visithelsinki-finland-summer-hannamarirahkonen-yellowmood 1visithelsinki-finland-summer-hannamarirahkonen-yellowmood 11

Reissussa emme kaivanneet pohjoisesta kuin ystäviä ja pohjoisen puhtaan makuista vettä (siinäpä vasta luksus, jota ei tule liian usein arvostaneeksi, mutta joka nostaa elämänlaatua hirmuisesti). Muu materia ei käynyt mielessämmekään, ei, vaikka omaan rakkaaseen kotiin oli sinänsä kiva palata.

En tosiaan tiedä tulevasta, olen aina ollut hieman levoton sielu ja kaihonnut jotain uutta. Elokuussa alkava loma tulee erinomaiseen saumaan, uskon että sen avulla saa hieman lisää etäisyyttä tarkastella ja tunnustella ratkaisuja ennen niiden tekemistä. Useinhan ajatukset selkiytyvät vasta silloin, kun ei ole kaiken arkimössön keskiössä, vaan hieman kauempana. Suunnitelmissamme on ainakin suunnata pohjoiseen pyöräreissulle, Norjaan ja ehkäpä vielä keski-Eurooppaankin.

visithelsinki-finland-summer-hannamarirahkonen-yellowmood 3visithelsinki-finland-summer-hannamarirahkonen-yellowmood 4visithelsinki-finland-summer-hannamarirahkonen-yellowmood 2

Otsikko on Vesalan tuoreen sooloalbumin kolmannen taideteoksen nimi. Olen humaltunut sanoitusten nerokkuudesta ja siitä rehellisyyden määrästä, joka puhuttelee itseäni varsinkin tässä elämäntilanteessa. Tietyt teemat suorastaan liimautuvat iholle, lähelle omaa elämää ja sitä syvyyttä, jossa matkaa on taitettu jo tovi. Ne antavat kosketuspintaa ja muistuttavat, että on muitakin.

Uskon, kun Vesala laulaa heleällä äänellään Mä en pelkää enää mitään, en puheita, yksinäisyyttäkään – vielä vähemmän muutoksen tuulia, lisään minä.

Share on FacebookTweet about this on TwitterPin on PinterestEmail to someone

KOMMENTOI (4)
Blogi, Lifestyle, Matkalla, Mieli

Kesäkimppuja ja kuulumisia

Toisina päivinä ilmassa on ylivireisyyttä, toisina vahvaa alivireisyyttä. En ole löytänyt vielä kultaista keskitietä, mutta kovasti saan siitä oppia ja harjoitusta viisaammilta. Päivät kuluvat tunnustellen.

summerflowers-kukat-visitfinland 3

Liian monia ajatuksia ajatteleva minä on taipunut kokeilemaan rentoutumisharjoitteita erilaisten applikaatioiden välityksellä. Tuntuvat mokomat vielä vaikeilta, mutta joinakin hetkinä huomaan jo hengittäväni rennon naisäänen neuvoessa: Laita kätesi vatsasi päälle ja sulje silmäsi. Nyt on aika vetää ilmaa sisään nenän kautta, kolmeen laskien. Hengitä ulos suun kautta, kolmeen laskien. Siitäkin huolimatta, etteivät nämä muutamien minuuttien harjoitukset ole vielä kovin helppoja, onnistuvat ne rauhoittamaan vähän. Vähäkin on tässä tilanteessa paljon.

On ollut myös laskettava rimaa. Vielä on paljon tunnistettavaa siinä missä rimaa voi laskea ja kuinka paljon. Yksi kohteista on kuitenkin tämä blogi. huomaan nostaneeni oman julkaisurimani korkealle, vaikka aivan varmasti vähempikin riittäisi.

Minusta on tullut ilon metsästäjä, joka miettii mistä haluan kirjoittaa sen sijaan, että miettisin mistä muut haluavat lukea. Sanon itselleni, ettei kaiken tarvitse olla niin sliipattua ja valmista. Kauniiden kuvien ottaminen on minulle taidetta omassa muodossaan, mutta joskus huomaan että haluaisin vain tulla jakamaan jonkin pienen ajatuksen. Kylässä kun on väsyneempiäkin päiviä, jolloin kauniita kuvia ei huvita synnyttää ja jos noina hetkinä ei ole kuvia valmiina, jää postaus yleensä kokonaan tekemättä. Tässä suhteessa siis opettelen vielä ja toivon, että opin antamaan itsestäni enemmän keskeneräisenä. Kirjoittaminen puhdistaa ja auttaa selkiyttämään ajatuksia.

summerflowers-kukat-visitfinland 5

Olkoonkin kyse vain virtuaalisesta paikasta, tämä sivusto on itselleni tärkeä asia. Olenhan rakentanut sitä isolla tunteenpalolla ja maksanut sen toteutuksesta nelinumeroisilla summilla. Järkevästä en tiedä, mutta tärkeästä kyllä sitäkin enemmän.

Monista isoista suunnitelmista olen luopunut hetkeksi – tai oikeammin lykännyt niitä – antaakseni itselleni aikaa haasteellisten prosessien kanssa eläessä. Ne eivät ole nyt hetkeen väistymässä, sen tiedän. Matka on itse asiassa vasta alkamassa. Nyt ei ole aika sohia sinne ja tänne, vaan kääntyä sisäänpäin ja kuulostella miltä tuntuu. Alan jo tunnistaa epämiellyttäviä tunteita ja sanoittaa niitä ääneen – se on ihmeellistä miten paljon pelkkä ääneen sanottu ´minua pelottaa´ -lause voikaan keventää niskassa painavaa taakkaa ja helpottaa niitä kummallisia fyysisiä tuntemuksia, jotka kuuluvat tähän matkaan. Tiputan noita kivenmurikoita mielelläni pois kyydistäni.

summerflowers-kukat-visitfinland 2summerflowers-kukat-visitfinland 6

Päättäessäni viime lokakuussa hyvinvoinnin vuodestani, en olisi koskaan osannut kuvitella sen olevan näin syväluotaava ja porautuvan niin isojen asioiden ytimeen kuin joita nyt käyn läpi. Uskon, että puolen vuoden ja vuoden kuluttua olo on jo hieman syväpuhdistuneempi ja ehkä valmiimpi myös jollekin uudelle.

Ennen kaikkea kuitenkin haluan muistaa tämän ajanjakson toivon tunteesta. Siitä, että jaksoin joka päivä odottaa asioiden selviävän ajallaan ja helpottavan. Koska niin siinä käy, mikään kuoppa ei ole lopulta täysin pohjaton.

Share on FacebookTweet about this on TwitterPin on PinterestEmail to someone

KOMMENTOI (0)
Blogi, Mieli

Ihmisyydestä, inhimmillisyydestä ja elämästä

Elämässä on aikoja, ja aikoja.

Elän niistä tällä hetkellä niitä hieman raskaampia. En tiedä onko moinen tunnetila näkynyt täällä, omaa toimintaa kun on toisinaan vaikeaa tarkastella ulkopuolisen silmin. On vain se oma kupla, ja toisaalta, mitäpä muuta voisi olla. Elämme ja katselemme mennyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta lähinnä omasta vinkkelistämme käsin.

Olen pyöritellyt näitä ajatuksia kauan, jo viime vuoden kesästä ja syksystä. Halunnut puhuakin, mutta se on tuntunut niin pelottavalta. Nyt koen, että olen vähän valmiimpi eikä ajatus jakamisesta ahdista. Lyhyestä tarina kaunis: ajauduin melkein burn outiin viime syksynä. Kerta ei ollut ensimmäinen ja kaikki meni uusiksi. Sen piti olla onnellisinta aikaani, kirjoitinhan ensimmäistä kirjaani. Kaikki ei kuitenkaan mene aina käsikirjoituksien mukaan. Ja koska kerta ei ollut ensimmäinen, olin vastakkain sen kysymyksen kanssa miksi minulle aina käy näin. Oli tervehdyttävää oivaltaa, etten voi muuttua tai muuttaa toimintaani (käytösmallejani) niin kauan kuin en ymmärrä miksi toimin tietyllä kaavalla tai mikä tunne ajaa minut toimimaan tietyllä tavalla. Onneksi ymmärrän tänään hieman paremmin.

Olen tilanteessa, jossa koko identiteettini on purettu osiin. Opettelen käsittelemään vieraita epämiellyttäviä tunteita kuten vihaa, pelkoa ja surua. Häpeää, joka ei oikeasti kuulu tähän osoitteeseen, vaan jonkun muun kannettavaksi. Juuri nyt ei tarvitse tietää mitä haluan tai mitä olen. Tulevaisuus näyttää mitkä palaset kuuluvat siihen oikeasti, mitkä ovat olleet ulkoaohjautuneita ja minuuteen kuulumattomia.

Sydänjuuria painaviin asioihin löytyy harvoin ratkaisu vain pinnallisista asioista kuten oikeasta ruokavaliosta (mitä se edes on?), ulkonäöstä ja työstä. Olotilat, käytösmallit ja pelot kumpuavat jostain syvempää. On ensin raivattava pois pintaa, jotta voi ehkä jokin päivä löytää kuopasta niitä todellisia tunnemuistoja, kohtaamisia ja kokemuksia, jotka ovat muovanneet meistä sitä mitä olemme tänään. Joillakin ne ovat parempia, joillakin huonompia. Merkitystä on vain sillä, miten olemme ne kokeneet. Ei ole oikeita tai vääriä tunteita tai tuntemuksia, on vain oma kokemuksemme.

Miksi. Kysyn silti joka päivä miksi. Elämä on meille epäreilua, se ei katso kuka saa minkäkinlaiset kokemukset kannettavakseen. Mutta eivät menneisyyden möröt ole omaa syytämme. Ne ovat muovanneet pienistä ihmisentaimista niitä aikuisia, joita olemme nyt. Muutokset eivät ole helppoja, mutta ne tuntuvat silti ainoalta oikealta tavalta toimia. Rehelliseltä.

Opettelen hölläämään, vaikka tuntuu että eihän tässä viime vuosina ole muuta tehtykään. Näin ajattelee suorittaja minussa, se joka on kovin hankala vain olemaan. Opettelen, tapahtuuko tekemättömyyden jälkeen jotain pahaa. Tähän mennessä ei ole tapahtunut.

Opettelen olemaan itselleni hyvä. Se on pieniä asioita, oman mielensä ja kehonsa kuuntelua. Se on rajanvetoa ja oman kykenemättömyyden näkemistä. En tiennytkään, ettei aina ole pakko.

Ensimmäistä kertaa elämässäni asioille löytyy oikeita syitä, niitä mitkä ovat olleet painavan vakan alla vuosikausia. Kovin ovat pölyisiä vielä, mutta toisaalta tiedostan että ne voivat nousta pinnalle vasta, kun mieli on valmis. Vielä se ei ole eikä tässä ole mikään kiire.

Tämä ajatuksenvirta ei ole sitä, että tuntisin elämäni täysin huonoksi tai olisin kiittämätön. Päinvastoin. En ehkä milloinkaan ole osannut olla näin kiitollinen. Vaikeiden asioiden kohtaaminen voi olla lopulta huojentavinta, mitä minulle on koskaan tapahtunut. Vain sen avulla opin olemaan enemmän minä kuin jokin ulkoaohjautunut epäminä. Tämä on myös kannanotto ihmisyyden puolesta. En halua olla edistämässä kulttuuria, jossa näytetään vain pintaa ja feikataan, että elämä on unelmaa. Se on ällöttävää. Voisiko niistä epämiellyttävistäkin asioista puhua enemmän, toki omia rajojaan kunnioittaen?

Ei tunteissa ole mitään häpeällistä. Se on häpeällistä, että jättää sanomatta miltä tuntuu ja kerää häpeää sisuksiinsa, esittää jotain muuta mitä on. Se kaikki vaikuttaa omaan käytökseen ja lopulta myös terveyteen negatiivisesti, sillä jotakin kautta tunteiden on päästävä ulos. Vain oman itsensä kautta voi vaikuttaa muihin, ketään muuta et voi muuttaa, mutta voit auttaa muita huomaamaan omia tunteitaan puhumalla omista kokemuksistasi.

Elämän peruspilarit näyttäytyvät uudessa valossa, pienilläkin – ja ehkä juuri niillä pienimmillä – asioilla on merkitystä. Halauksesta aamulla, siitä kun aurinko paistaa niin kirkkaasti, että on suljettava silmät. Lempeästä katseesta. Siitä, ettei tänään tunnukaan niin pahalta kuin eilen.

Kaipaan enemmän oikeaa. Käden alla liukuvaa paperia ja huolettomasti rullaavaa mustekynää tietokoneen näytön ja feedien sijaan. Sitä, että tyhjää aikaa ei täyttäisi aina jollakin metatekemisellä, vaan uskaltaisi olla. Ihmissuhteita, joissa voi olla mitä on, niitä epämiellyttäviä tunteita pelkäämättä. Sellaisia onkin elämääni ihmeellisesti kävellyt, ja tunnen siitä mittaamatonta kiitollisuutta.

Yksi pieni oivallus on ollut se, että elämä saa olla kivaa. En ole vielä täysin sisäistänyt ajatusta, mutta siihen suuntaan olen etenemässä. Jos ei tiedä mitä haluaa, aina voi edes hapuilla jotain kivaa kohti. Jossain vaiheessa hapuilu muuttuu pieneksi askeleeksi. Isommaksi, harppaukseksi, lopulta olympiatason hypyksi. Ja kun on surua, sen saa antaa tulla. Saa olla vihainen, pelokas ja puhua tunteistaan jollekin luotetulle. Joskus paras luotettu on terapeutti, joskus ystävä. Mikä se on kenellekin?

Vain olemalla rehellinen itselleen voi olla rehellinen muille. Jos joku jää elämänpolulta pois sen vuoksi, se asia ei lepää harteillani.

Menneisyys ei määrittele meitä, vaan se keitä olemme nyt, mitä tunnemme nyt ja mitä teemme tunteillemme nyt. Ei eilen, toissapäivänä tai vuoden päästä.

Hannamari

Share on FacebookTweet about this on TwitterPin on PinterestEmail to someone

KOMMENTOI (16)
Blogi, Mieli

Hyvistä hetkistä

aeropress_coffee_yellowmood_hannamarirahkonen (8)aeropress_coffee_yellowmood_hannamarirahkonen (1)aeropress_coffee_yellowmood_hannamarirahkonen (2)aeropress_coffee_yellowmood_hannamarirahkonenaeropress_coffee_yellowmood_hannamarirahkonen (4)aeropress_coffee_yellowmood_hannamarirahkonen (3)aeropress_coffee_yellowmood_hannamarirahkonen (5) aeropress_coffee_yellowmood_hannamarirahkonen (6)aeropress_coffee_yellowmood_hannamarirahkonen (7)aeropress_coffee_yellowmood_hannamarirahkonen (9)

Nämä kuvat ovat viime viikon lomapäiviltä, yksi sieltä, toinen täältä. Päivien lomassa riitti seikkailuita, mutta myös vapaa-aikaa. Hetket, jolloin ei tarvitse tehdä mitään, ne todella pitävät minut kasassa. Tarvitsen ei minkään tekemistä rauhoittuakseni monimutkaisten ajatusten alla painimisesta. Ne antavat jotain sellaista mihin minkään konkreettisen tekeminen ei pysty.

Rentoutuminen ei ole aina helppoa, ei ainakaan minulle. Mutta sen olen oppinut 27-vuotisen elämäni aikana, että juuri niinä hetkinä kun otan aikaa ollakseni tekemättä mitään, päästän kehoni ja mieleni lepäämään oikeasti. Näin siitäkin huolimatta, vaikka ne ensin yhteistuumin kapinoisivatkin vastaan – ei nimittäin tuntematon tilanne sekään. Luovuus alkaa kiemurrella, keksiä ja toimia. On helpompi hengittää. Ajatukset eivät tunnu enää niin raskailta.

Joskus vaikutusta ei edes huomaa, mutta se ei tee olemisesta yhtään turhempaa. Tällaiselle helposti ylikierroksille sortuvalle ihmiselle oleminen on parasta lääkettä. Erityisesti silloin, kun tekisi mieli sompailla ja valehdella itselleen, että nottako tässä on kiire ollut. Se, että on aikaa ajatella ja kuunnella tarkemmin oman sisäisen äänen mielipiteitä, on arvokasta. Vain sen avulla voi tunnistaa mistä alan ja mihin päätyn, kulkea rehellisesti omaa tietään.

Sen lisäksi, että kodissamme asuu kaksi olemista opettelevaa, asuu täällä myös kaksi intohimoista kahvi-ihmistä. Kahvin maailma on kiehtova. Juuri nyt haaveilemme siitä voisimmeko alkaa paahtamaan pavut itse. Saas nähdä miten ajatukselle käy, ottavatko tuulta allensa nyt vai myöhemmin. Meillä olemiseen liittyy hyvin vahvasti myös kahvi. Papujen mittaaminen, jauhaminen, veden keittäminen oikean asteiseksi. Jauhettujen kahvipapujen huumaava aromi lienee kotimme tunnistettavin tuoksu.

Viime kuukausina minusta on kuoriutunut aamuihminen. Ehkä se johtuu siitä, että olen antanut itselleni siihen luvan. Yrittäjänä kuitenkin rakastan sitä mahdollisuutta, että voin tehdä aamuistani tismalleen itselleni sopivia. Niihin kuuluu rauha ja se oleminen, hyvien hetkien tähden.

Share on FacebookTweet about this on TwitterPin on PinterestEmail to someone

KOMMENTOI (2)
Blogi, Mieli

Instagram

  • Thank you Lisbon what a pleasure it was  Canthellip
  • Last day at Lisbon tomorrow morning we have early flighthellip
  • This is where the fresh wind blown air tastes saltyhellip
  • In love with Portugal and its happy people hot sunhellip
  • Summer vibes w tuomasyellowmood  Two nights until a hellip
  • Now at the Yellow Mood 40 questions  answers abouthellip
  • Soft pink house with beautiful architect and a rainy sundayhellip
  • Have you tried Yellow Moods airy chocolate raw cake? Ithellip
  • Last weekend of May  Ill spent mine at photographyhellip

Yellow moodin juttuarkisto