Yellow Mood Yellow Mood mobiili
Lifestyle

Kesätunnelmia

Aamujen vakioksi on muodostunut kylmä vesimelonimehu, parvekekahvit ja villasukkiin verhotut varpaat. Kodin nurkkia houkuttelevampaa on ollut oman pihan rapsuttelu ja öiset kävelyt.

Joinain aamuina haluaisin huutaa ja kysyä miksi meille 10 kuukautta talven keskellä eläville annetaan näille kahdelle kesäkuukaudelle syysilmasto, kunnes muistan, että kukaan ei ole kuollut, meillä on koti ja asiat ovat muuten kunnossa. Henkilökohtaisten testitulosteni perusteella näyttää muutenkin siltä, että kesään psyykkaus tapahtuu parhaiten tuolla kahden korvan välissä. Ehkäpä ostan itselleni ensi kesäksi märkäpuvun, jotta pääsen uimaan ilman jäätymistä? Vai ehkä sittenkin vain tiketit Välimerelle?

Tekstin tuottaminen tuntuu siltä kuin sillisalaattia synnyttäisi, annan sillekin tilansa. Tänä kesänä olen uppoutunut kirjojen maailmaan ja löytänyt sieltä ne hetket, kun aika katoaa.

Ulkomailta palatessani nautin kotiinpaluusta niin, että työstudiossa vaihtui matot, elämämme ensimmäinen uutena ostettu sohva on matkalla ja iänikuisten pikkuremppojen lista lyhentyy jälleen. Marssin suoraa päätä ostamaan pari hortensiaa terasseille (joista yksi jo kuoli) ja sylillisen yrttejä parvekkeen metallihyllylle. En voi olla ilmankaan, ja jos onni tuplaantuu parilla timjamipuskalla, olkoon niin!

Tänä vuonna kiitän Suomen kylmää kesää yhdestä asiasta – ehdin kuin ehdinkin keräämään vielä koiranputkikimppuja keittiön vaasiin ja nuuskuttelemaan syreenipensaiden upeita kukintoja. Talviturkki on edelleen visusti päällä ja SUP-lautaseikkailutkin korkkaamatta, mutta eiköhän tässä ehditä niihinkin hommiin.

Kolmipäiväinen työviikko on parasta mitä olen itselleni tänä kesänä luvannut ja toteuttanut – toki pari tajuntaan iskenyttä uutta projektia ovat vähän venyttäneet iltoja sekä öitä. Onni on, että tällaisina hetkinä rinnalla on puoliso, joka tukee, iloitsee ja kannustaa eikä murjota nurkassa. Syysarki alkaa taatusti vauhdikkaana, siitä pitävät huolen työkuviot ja aikuisten hip-hop -tanssitunnit, joille itseni kuljetan. Nyt on hyvä hengähtää tovi ja kypsytellä suurempia suuntaviivoja. Oleminen on uusien ideoiden parasta polttoainetta, sen kun muistaisi aina kiireessäkin.

Viikonloppuna tutustuimme neljään parikymppiseen coloradolaiseen nuorukaiseen. Toverit lensivät pyörinensä Helsinkiin, ottivat junan Rovaniemelle ja aikovat polkea täältä maisemareittiä pitkin takaisin Helsinkiin. Meinasivat lähteä jatkamaan matkaa maanantaina aamulla, mutta täällä oli kuulemma niin mukavaa, että jäivät hieman pidemmäksi aikaa. Heistä yksi on löytänyt sisäisen suomalaisensa ja aikoo palata, täällä on kuulemma juuri sopiva sää ja elämänmeno. He opettivat meitä pelaamaan hauskaa frisbee-joukkuepeliä hietikolla, me puolestamme veimme heidät kuluvalla viikolla frisbeegolf-radalle ja tarjosimme pihamme telttojensa kodiksi.

Sunnuntaina pelasin lentopalloa niin, että pohkeeni ovat nyt hiekkasyöksyistä ruvella ja kämmenselän sisäsivut mustelmilla – mihin sitä rymyläinen tavoistaan pääsisi. Toivoin aina pienempänä olevani se tyttö, jonka jalat ja kädet olisivat kesäisin ehjät ja sileät, mutta alan näin 28-vuotiaana uskoa ettei tällaista luonnetta ole siihen muottiin valettu. Suurin osa syötöistä kulki nokkospuskan kautta, mutta jostainhan parin vuoden aikana kertyneiden ruosteiden poispelaaminen on aloitettava.

Kuulin lauantaina ensimmäistä kertaa The Strutsia ja olen miettinyt miten tuolta Brittein maalta tuleekin niin paljon näitä vastustamattomasti kiekuvia rokkikukkoja. Kesäenergiaa purkkarockin muodossa, kyllä kiitos.

Italian matkaraportti kytee mielessä ja siihenkin palaan jonain sopivana hetkenä, mutta vielä on kuitenkin vähän hampaankolossa tuosta osuudesta. Portugalin ja sen äärettömän meren äärelle palaamisesta haaveilen harva se päivä, sinne taisi jäädä tämän tytön sydän.

Siihen saakka saa kelvata Suomi, jääkylmät järviuinnit, pallopelit hyisellä hiekalla ja grilli-illat, joiden aikana pulputtavista suista tuleva ilma nousee höyrypilvinä ilmaan.

Share on FacebookTweet about this on TwitterPin on PinterestEmail to someone

KOMMENTOI (1)
Blogi, Lifestyle

Kesäkuun 2017 parhaat

Paras asia on ollut nähdä erilaisia tapoja elää, tehdä ja olla. On aina lahja saada uusia kulmia, koska sitä omaa näkemystä normaalista on ihan tervettä kyseenalaistaa ja toisinaan myös singuttaa. On kliseistä sanoa matkailun avartavan, mutta juuri sitä se ihmiselle tekee (jos ei vietä koko lomaansa poolilla).

Paras muutos on ollut irtaantuminen työarjesta ja tietokoneesta. Laitoin sähköpostiin loman alussa automaattiviestin juoksemaan notta nyt tässä osoitteessa lomaillaan. Kuten aiemminkin, lupasin itselleni, ettei minun tarvitse tehdä lomalla mitään työhön liittyvää, jos en aidosti tahdo. Tottakai sitä jotain pientä aina tekee (kuten lähettää pari laskua), mutta koen että yrittäjän loman mahdollisuudessa tai mahdottomuudessa on lopulta kyseessä vain oma arvojärjestys, muutamat järjestelykysymykset  ja oman hyvinvoinnin arvostaminen.

Siinä vaiheessa, kun tietokone aiheuttaa vain sydämen tykytyksiä, on parempi olla ja huilata. Jälkimmäinen toteamus on koko kesäni motto, tulevina parina kuukautena aion ottaa rennommin ja katsoa mitä leppoisampi arki tekee naiselle, kulunut vuosi kun on ollut töiden suhteen aika täysi. Nettiä olen pitänyt lomalla suurimmaksi osaksi kiinni ja elellyt ilman minkään sortin älylaitteita – samaa voisi jatkaa kotona, sillä sen verran ajattelin rakastaa arkeani ja sen ohikiitäviä, autenttisia hetkiä.

Paras tapa on ollut spontaani katuvalokuvaaminen. Tuo maailma on kiehtova, koska aamulla lähtiessäsi et ikinä tiedä mitä tulet päivän aikana näkemään – sinun on vain oltava valmiina tallentamaan sekunnin murto-osassa tapahtuva hetki. Joskus aikaa on enemmän, useimmiten ei, ainakaan jos olet tuktukin kyydissä. Parhaimmillaan valokuvaus on itselleni ihmisten kohtaamista. Keskustelemista, vaikkei yhteisestä kielestä olisi tietoakaan. Portugalilaiset rakastavat oman kokemukseni mukaan kuvattavana olemista, heistä tuli heti lempi-ihmisiäni.

Paras päähänpisto oli ostaa Sintran rautatieasemalla 70 € arvoinen opaskierros eräältä paikalliselta naiselta. Ensin meitä vähän epäilytti, että vedetäänköhän nyt turisteja oikein kunnolla nenästä, mutta ehei. Hän vietti kanssamme seitsemän tuntia ja kuskasi meidät isolla maasturillaan vuorien laelle ja keskelle, synkkään yöhön tulikärpästen keskelle, turistimassojen valloittamattomille merenrannoille ja muutamaan valitsemaamme kohteeseen. Kaikissa kohteissa saimme viettää juuri niin kauan kahdenkeskistä aikaa kun halusimme. Tätä retkeä en unohda koskaan ja toivon, että hän nostaisi taksaansa, päivä oli meille paljon enemmän arvoinen.

Paras biisi oli Marina and The Diamonds – Fear and Loathing. Marina on tuttu jo monen vuoden takaa, pienoiseksi hitiksi aikanaan noussut I’m Not a Robot on edelleen yksi suosikkibiiseistäni. Rakastan naisen äänensävyä, sen käyttöä ja useimpia sanoituksia, joissa sukelletaan pintaa syvemmälle. Niissä kuuluu satutetun ihmisen ajatukset, tuska, toivottomuus – lopulta myös valo ja itsevarman naisen nousu kaiken koetun yläpuolelle. Melodiat ovat paikoin todella kreisejä ja hullunkurisia (Hermit The Frog on tästä erinomainen esimerkki) ja juuri siitä syystä meno kolahtaa.

Paras päätös oli pitää kunnon kesäloma ja lähteä katselemaan elämää Välimerelle. Ilmoilla oli kevyttä kyllästymistä kotimaahan ja sen ihmisiin, ei se vieläkään ole poissa, mutta hitusen vähempänä. Rakastuin palavasti Portugalin elämänrytmiin, huolettomiin ja ystävällisiin ihmisiin sekä metsiin, joissa kasvaa villinä hurja määrä isoja hortensiapensaita – jälkimmäiset olisivat jo itsessään täysin validi syy tehdä paluuretki mahdollisimman pian. Molemmille jäi tunne siitä, että Portugaliin on päästävä uudestaan. Italia sen sijaan tarjosi hieman pyyhkeitä, mutta siitä tuonnempana.

Kuukauden paras välipala oli tietysti lukemattomissa kahviloissa nautitut uunituoreet Pastel de Nata -leivokset, joissa on rapea voitaikinakuori ja créme brûléeta muistuttava vaniljaisen pehmeä täyte. Ah.

Kuukauden paras ravintolakokemus oli Lissabonin Baixassa sijaitseva ihana lounaskahvila Nicolau Lisboa, joka sijaitsi aivan vuokrakämppämme nurkilla ja johon jonotimme peräti kolmena päivänä. Kahvilassa oli aivan ihana henkilökunta, kerrassaan herkullinen menu ja sopivasti boheemi tunnelma. Jokaisen annoksen jokainen osa oli tehty paikan päällä aina leivistä kasvispihveihin – voin kertoa, että kaikki oli sen odottamisen arvoista. Yksinkertaisia makuja yhdistettynä terveellisiin ratkaisuihin, ihanan mutkatonta, rentoa ja niin maukasta. Kahvila sijaitsee osoitteessa Rua de São Nicolau 17, 1100-547 Lissabon.

Kuukauden suurin haave oli tietysti päästä pussaamaan ja halaamaan Riemu-koiraa. Kolme viikkoa on tähän mennessä pisin erossaoloaikamme, pientä koirua alka olla jo valtava ikävä näin loman loppupuolella. Enää muutama päivä ja haemme minin maalta, sikäli mikäli herra koiramo suostuu rauhallisen elämän makuun päästyään sieltä enää minnekään lähtemään. Toinen haaveeni koskee niinkin arkista asiaa kuin kokkaamista omassa, ihanassa keittiössä tuoreista kesän raaka-aineista. Ai että, heinäkuussa saa vihdoin nauttia kaiken syötävän parvekkeella tai pihalla.

Lue myös:

Maaliskuun 2017 parhaat

Helmikuun 2017 parhaat

Tammikuun 2017 parhaat

Huhtikuun 2017 parhaat

Toukokuun 2017 parhaat

Share on FacebookTweet about this on TwitterPin on PinterestEmail to someone

KOMMENTOI (5)
Blogi, Lifestyle, Matkalla

Summer 2017 Bucket List

Terveisiä Lissabonista, vanhan kaupungin sykkeestä. Takana on hurja viimeisten kotipäivien pyykkirumba, operaatio pakkaa kuukaudeksi ja yritä olla ottamatta mukaan kaikkia omistamiasi villapaitoja, joita kotoisessa Siperiassa olisi tarvinnut vielä näemmä kesäkuussakin – ja näiden lisäksi tietysti monta sataa ajokilometriä sekä lento, joka kuljetti kaksi seikkailijaa siivillään Etelä-Eurooppaan. Yksi väsynyt yrittäjä on onnellinen, ja saattaa nukkua ehkä viikon putkeen. Toissayön 10,5 tunnin kepoisat unet taisivat kiilata henkilökohtaiseen ennätyskirjaani. Tänä kesänä ei laiteta kesäkukkia tai parveketta, ei. Sen sijaan edessä on monta seikkailua, jotka odottavat kulkijoitaan. Pyysitte aiemmassa toivejuttupostauksessa Bucket list -juttua kesälle, tässäpä Rahkosen versio nyt sitten on:

1) Kolme viikkoa Välimerellä

Tällä kertaa kesäkuun takatalvi ei pääse yllättämään, sillä taskussa odottivat lentotiketit lämpimään. Ensimmäisenä kohteena on Portugali, jossa vietämme parisen viikkoa akkuja lataillen, hyvästä ruoasta nauttien ja lomamoodiin valuen. Haaveilen boheemista kahvilasta, jossa saan kirjoittaa sydämeni kyllyydestä -siinäkin yksi lapsuuden unelma, joka on aika toteuttaa. Lissabonin rantojen, mukulakivikatujen ja Algarven rannikon jälkeen suuntaamme Pohjois-Italiaan, tarkemmin ottaen Milanoon. Majoitumme ystäviemme luokse ja aiomme kiertää viinitiloja, nähtävyyksiä ja keskittyä aktiivisempaan kaupunkielämään, jota tuosta miljoonakaupungista ei taatusti puutu (suosituksia otetaan vastaan!). Haaveilen myös oopperasta ja baletista, mutta ilmeisesti niitä ei ole kesäohjelmistoissa laisinkaan.

Viinitilat, hiekkarannat, auringon lempeys ja boheemi kaupunkielämä – olemme valmiita ja toivomme, että Rovaniemellä on palatessamme täysi kesä!

2) Pyöräilyreissu ystävien kanssa Lappiin

Ystävämme ovat ostaneet itselleen fatbiket tässä kevään kuluessa ja vakaana aikomuksena on saada aikataulumme sopimaan ainakin yhteen yhteiseen pyörilyreissuun. Kohdetta emme ole vielä valinneet, mutta tällä hetkellä kiinnostuksen kohteena on ainakin Pallas.

3) Kolmipäiväinen työviikko

Yritystoimintani on kasvanut viime syksystä lähtien ja se on aiheuttanut välillä ajallista resurssipulaa – yhden naisen tunnit eivät ole meinanneet millään riittää  kaikkeen ja meni hetki, että yhtälön sai kurottua toimivaan muotoon. Nyt on hyvät rutiinit, aikataulut ja suunnitelmat. Hektisen syksyn, talven ja kevään jäljiltä haluan viettää mieheni kanssa mahdollisimman vapaan, yhteisen kesän.

Kolmipäiväinen työviikko tarkoittaa hyvää suunnittelua, ennakointia ja joustoa sopivissa tilanteissa. Rakastan työtäni ja se toki kulkee tavallaan aina mukanani, mutta loma ei voi tehdä ihmiselle kuin hyvää – etenkään, kun Suomen kesä on niin lyhyt ja intensiivinen tapaus.

4) Telttamatka Lofooteille

Toivon, että meillä on elokuussa sauma ottaa auto alle ja suunnata Norjan lofooteille pyörinemme ja telttoinemme. Teimme reilun viikon kestävän Pohjois-Norjan telttatourin heinäkuussa 2011 ja se on jäänyt kaikessa vaatimattomuudessaan parhaimpien matkamuistojeni joukkoon. Kahden nuoren budjetti oli tosi pieni, meillä oli 95 % omat eväät mukana ja nukuimme välillä autossa, koska kesämakuupussimme olivat aivan liian ohuet Norjan kosteisiin kesäöihin. En kaipaa Norjan reissulta minkäänlaista glamouria, ennemminkin patikkahenkistä ja vaatimatonta toteutusta.

5) Lukeminen

Viime vuosina lukulistalla on ollut lähinnä ammattikirjallisuutta ja joka kesä päätän alkaa samanlaiseksi lukutoukaksi kuin aiemmin olin. Olisikohan se kesä nyt? Ainakin BookBeat -applikaatio on ladattu puhelimeen ja ensimmäisen romaanin lukeminen aloitettu – lupaavalta vaikuttaa!

Share on FacebookTweet about this on TwitterPin on PinterestEmail to someone

KOMMENTOI (0)
Blogi, Lifestyle

Toukokuun 2017 parhaat

Paras muutos oli täysin yhtäkkinen kahvinjuonnin lopetus. Tämä yllätti todella, sillä olen juonut kahvia monta vuotta (tuplaespresso per päivä) ja koittanut joskus lopettaakin huonolla menestyksellä. Heräsin vain yhtenä aamuna ja tiesin välittömästi, että musta eliksiiri ei enää uppoa. Se ei maistunut enää hyvälle, saatika tuntunut hyvältä. Uskon, että kyse on monen asian summasta: olen tehnyt koko toukokuun paljon töitä varastoon, jotta saan pitää kesälomaa (hoi stressi!) ja toisaalta ayervedasta, jonka mukaan kesä aloittaa kuuman Pitta-kauden. Kahvi kuumentaa kehoa todella voimakkaasti etenkin omalla Pitta-kehotyypilläni ja piristyksen sijaan sen vaikutus alkoi selkeästi kääntyä miinuksen puolelle.

Paras päätös syntyi toukokuun alkupuolella sairaspedin pohjalla. Lopetin CrossFit-jäsenyyteni kokonaan. Vähän kirpaisi, etenkin kun yritin kevään mittaan jatkaa harrastusta pitkän tauon jälkeen. Jollain tasolla kasvoin ulos suorittamisesta, johon laji helposti eskaloituu kaltaisteni kohdalla. Laji on monipuolinen, kiinnostava ja tehokas, mutta en viimein päässyt yli tietynlaisesta täysillä menemisen mentaliteetista – minä kun en osaa oikein jarruttaa. Ehkä jossain toisessa elämänvaiheessa vielä jatkan, mutta nyt on aika kehollisemmille harrastuksille kuten tanssille ja pilatekselle.

Paras yllätys oli se, että löysin vihdoin itselleni kauan kaivatun Complete Vocan Institute -metodilla opettavan laulunopettajan. Etsin opettajaa jo vuosi sitten keväällä, mutta silloin lähimmät kyseisen metodin opettajat olivat Torniossa ja Oulussa eikä aikatauluni sallinut reissaamista. Samana päivänä kun tein päätöksen CrossFitin lopettamisesta, CVI:n käynyt ystäväni vinkkasi tästä opettajamahdollisuudesta kotikaupungissani. Tuntui hyvin merkitykselliseltä aktivoida tämä lapsuuden harrastus, joka on ollut aikuisiällä mielessäni useita vuosia.

Paras biisi oli eniten repeatilla soinut Mark Ronson ft. The Business Intl – Record Collection. Rakastan Ronsonin ääntä ja musiikkityyliä, joka on hauska yhdistelmä uutta, vanhaa, funkia, poppia ja räppiä. Ronsonin Record Collection -nimeä kantava albumi on helmi, jolta löytyy useampikin suosikkibiisini.

Paras tapa on ollut kynsien lakkaus, jota ei ole kohdallani tapahtunut näin säännöllisesti vuosiin. Reilun kolmen vuoden takaisen remontin jälkeen jäi kaikki ”ylimääräinen”, myös kynsien huolto. Liekö kyseessä kevään parantamat kynsinauhat vai mikä lie innostus, mutta polte kynsien lakkaamiseen koki paluun tässä kuussa kaikkien laiskojen kuukausien jälkeen! Onhan se ihan okei, että tilaa itselleen kerralla kuusi kallista kynsilakkaa, joista neljä sisältää glitteriä ja hohdetta?

Kuukauden parhaan välipalan titteli kuuluu Urtekramin paahdetuille artisokan sydämille ja pehmeälle buffalomozzarellalle. Ihan naurettavan yksinkertaista ja ehkä juuri siitä syystä niin taivaallista!

Kuukauden paras hankinta oli kauan odotettu, harkittu ja kaivattu Nikon 24-70mm f/2.8 VR -linssi, jonka ehdin saada parahiksi mukaan Välimeren lomareissullemme. Tähän asti olen kuvannut 99 % koko urastani kiinteällä Nikon 50mm f/1.8 AF-S -linssillä, jota voin suositella lämpimästi etenkin potrettikuvaukseen. Omassa työssäni se ei kuitenkaan enää toiminut ainoana linssinä, sillä etenkin miljöökuvia ottaessa kuvan ahtaus tuli vastaan. On ihan mieletöntä saada lisää työkaluja omaan työhön, valokuvauskouluni myötä valokuvauskohteet ovat laajentuneet ja uusi zoomilinssi tulee tarpeeseen.

Parhaat luonnonkosmetiikkatuotteet ovat ehdottomasti olleet Naturativin vartalonkuorinnat! Olen täysin rakastunut näihin puolen litran kokoisiin (!) pakkauksiin pakattuihin sokerikuorintoihin, joissa on valtava määrä erilaisia laadukkaita kasviöljyjä ja jotka jättävät iholle todella kauniin ja kosteutetun pinnan. Kuorintojen sisältämät eteeriset öljyt avautuvat taivaalliseksi tuoksupilveksi kuumassa suihkussa – sinne on jäänyt kireä mieli.

Kuukauden paras oivallus syntyi työrintamalla ja on oikeastaan vain vahvistusta sille minkä jo alkuvuonna ymmärsin: jos jonkin asian voi ulkoistaa, ulkoista! Aika on todella kallisarvoista, en halua hukata omia minuuttejani ja tuntejani jonkin sellaisen asian tekemiseen, jonka alan ammattilainen saa tehtyä nopeammin ja miljoona kertaa laadukkaammin.

Kuukauden paras ravintolakokemus oli paikallinen nepalilainen, Lekali. Aivan ihana ravintola, jossa on siisti, moderni ja valoisa sisustus, erinomainen hinta-laatusuhde, paljon kasvisruokavaihtoehtoja, rapeapohjainen naan-leipä sekä ystävällinen palvelu. Erityisen ihanaa oli se, ettei ravintola haissut tunkkaiselle ruoalle kuten etniset yleensä ottaen. Ravintola löytyy osoitteesta Valtakatu 23, suoraan vastapäätä Arctic Light -hotellia.

Lue myös:

Maaliskuun 2017 parhaat

Helmikuun 2017 parhaat

Tammikuun 2017 parhaat

Huhtikuun 2017 parhaat

Share on FacebookTweet about this on TwitterPin on PinterestEmail to someone

KOMMENTOI (4)
Blogi, Lifestyle

Elämä voi olla tanssi

Olen ollut sairaana viimeiset 2,5 viikkoa. Tuli ärsytys, työstressi ja ketutus – siis ei tähän väliin!

No kuulkaapa kaverit, tähänpä väliin hyvinkin.

Olen tässä valmistautunut viime viikot hyvin ansaittuun neljän viikon kesälomaani ja touko-heinäkuun työpino on ollut sen mukainen. Minun alallani työt tehdään ennakkoon, jos niitä ei halua tehdä lomalla. Ja kyllä, on ottanut kupoliin tehdä töitä puoliteholla, ajatus ei ole oikein leikannut ja kaikkeen on mennyt moninkertainen määrä aikaa.

Viime perjantaina suuntasin kouluun, koska olo tuntui aikaisempia päiviä paremmalta. Heti ensimmäisenä iltana nousi kuume ja lauantai-illan kuumehouruissa päätin sen mikä olisi pitänyt päättää jo aiemmin: jos sitä pitäisi pari omaa sairauslomapäivää alkuviikosta. Ei se tauti töillä keulimalla taltu. Niin tein, tosin myönnän tehneeni maanantaina sohvan pohjalta vähän työsuunnitelmia samalla kun hulluttelin somen sekoittaneella Google Translation -nimikäännöksellä. Bumblebee bucket täällä, voisi kai ihmisen hupinimi pahempikin olla?

Tiistaina alkoi tapahtua – tein hurjan päätöksen olla tekemättä yhtään mitään ja päässä käynnistyi muutama ajatusketju. Kysymys ei ole mistään maailman mullistavista oivalluksista, vaan juuri sellaisista arkisista asioista, jotka vaikuttavat siihen miten kokee oman elämänlaatunsa. Sohvalla köllötellessäni ja lattarimusiikkia kuunnellessani tajusin, että en halua enää mennä CrossFitiin. Laji ei ole enää huvittanut eikä se palvele enää sitä mitä minä olen tänään ihmisenä tai mitä haluan liikunnalta. Se on superhyvää harjoitusta, siellä on hauskaakin, ohjaajat ja yhteisö ovat ihanat, mutta. Olin vihdoin valmis myöntämään itselleni, ettei tällainen suorittajataipumuksia omaava ihminen saa siitä lajista mitä liikunnalta pitäisi pohjimmiltaan saada: iloa, endorfiinia, hyvää mieltä. Ei, minä olen saanut siitä lähinnä kiukkua ja turhautumista – ei ehkä maksa vaivaa?

Tästä päästäänkiin siihen mitä olen halunnut: tanssia, olen halunnut jo monta vuotta! Minulla on ollut aina jotenkin tosi vaikea tehdä asioita, jotka ovat kivoja – siis sen sijaan, että asettaisin itselleni kunnianhimoisia tavoitteita. Olen löytänyt itsetutkistelun vuotenani aivan päättömiä ydinuskomuksia, joita en tiennyt olevan olemassa ennen kuin aloin tonkia. Yksi niistä on se, että itsellä ei saa olla hauskaa. Miten hirveä ajatus, mutta ehkä pahempaa on se, että tämä alitajuinen uskomus kulkenut mukanani kokonaiset 28 vuotta.

Ilmiselvästi sitä kuitenkin ollaan opin tiellä, otin välittömästi soiton Street-tunteja järjestävään tahoon, heitin ennakkoilmoituksen sisään ja BOOM – miljoona kertaa kevyempi olo. Mitähän muuta sitä on yrittänyt tehdä samalla ei saa olla kivaa -moodilla ja suorituskaavalla?

Kevyesti harmitti, ettei kesällä järjestetä tanssitunteja. Aloin etsiä online tanssikursseja ja löysin learntodance.com -saitin, jossa smoothit ja coolit tyypit opettavat meitä sisäistä tanssijaamme etsiviä liikkumaan kuin robotti tai vaihtoehtoisesti liukumaan kiillotetuilla kengillään kuin Michael Jackson. Ei voi tehdä huonoa?

Olen tehnyt muitakin kivoja juttuja, joihin ei muka ole ollut tässä keväällä aikaa. Olen opiskellut italiaa Memrise-applikaatiolla, osaan jo esitellä itseni ja kysyä kuulumisia. Mi chiamo Hannamari, como stas? Tässä on hyvin aikaa oppia jotain muutakin, veikkaan että tulisi nimittäin tarpeeseen.

Olen lakannut kynteni huolella aivan kuten ennen vanhaan ja ajatellut, että a little glitter never hurt nobody.

Eilen sain spontaanin viestin ystävältäni: Nauti nyt tilasta, jossa saa sairastaa.

Kuusi fiksua sanaa, jospa sairastelustakin voisi saada enemmän irti vaihtamalla vähän asennetta. Ohjelmoimalla harmituksen tilalle armoa – että nyt on näin, ja ihan syystä varmasti onkin.

En tiedä, ehkä nämä kaikki mikro-oivallukset ovat sitä itseen tutustumista, itsestä huolehtimista. Sairastelu pieni vinkki siitä, että jos nainen nyt vähän hölläisit (tätä lausetta ystäväni toitottavat koko ajan, olen huono kuuntelemaan). Näissäkin edellä mainituissa oivalluksissa kysymys on pohjimmiltaan tosi pienistä jutuista, ei elämä useinkaan kaipaa täysräjäytystä muuttuakseen asteen tai kaksi paremmaksi, mielenkiintoisemmaksi tai rakastettavammaksi. Se on jotenkin lohdullinen ajatus.

Muistan ikuisesti Rovaniemen Teatterin johtaja Kari Väänäsen sanat, jotka kuulin Rovaniemi Design Weekin iltanuotiolla parisen talvea sitten: Luovuus vaatii laiskottelua. Että jos tuntuu, ettei niitä ideoita vaan tule, mene hyvä ihminen laiskottelemaan – se on parasta lääkettä! Niin, mitäpä jos ei aina katsoisikaan elämää sen pitämisen ja tekemisen kautta. Siitähän itsekin aina paasaan, varmaankin juuri siksi, että se rentous ja flow on niin helppo kadottaa arjen, yrittämisen ja kaiken massan syövereihin.

Mitä jos sitä ihan luvan kanssa laiskottelisi joskus – muulloinkin kuin sairaana?

Share on FacebookTweet about this on TwitterPin on PinterestEmail to someone

KOMMENTOI (1)
Blogi, Lifestyle

Instagram

  • Summertime sadness  a guest who visits always at Augusthellip
  • Remember despite how open peaceful and loving you attempt tohellip
  • August  evenings are turning darker air gets a bithellip
  •  Cloudberry season still going strong  yellowmoodsummer cloudberry
  • Monday  double espresso 55 yellowmoodkitchen coffeeoclock
  • Organic skincare  simple yet high quality formulas  missionhellip
  • My element yellowmoodsummer
  • Wish I had now a piece of this super luscioushellip
  • Take me to the leanto  into the woods yellowmoodsummerhellip

Yellow moodin juttuarkisto