Yellow Mood Yellow Mood mobiili
Lifestyle

Summer 2017 Bucket List

Terveisiä Lissabonista, vanhan kaupungin sykkeestä. Takana on hurja viimeisten kotipäivien pyykkirumba, operaatio pakkaa kuukaudeksi ja yritä olla ottamatta mukaan kaikkia omistamiasi villapaitoja, joita kotoisessa Siperiassa olisi tarvinnut vielä näemmä kesäkuussakin – ja näiden lisäksi tietysti monta sataa ajokilometriä sekä lento, joka kuljetti kaksi seikkailijaa siivillään Etelä-Eurooppaan. Yksi väsynyt yrittäjä on onnellinen, ja saattaa nukkua ehkä viikon putkeen. Toissayön 10,5 tunnin kepoisat unet taisivat kiilata henkilökohtaiseen ennätyskirjaani. Tänä kesänä ei laiteta kesäkukkia tai parveketta, ei. Sen sijaan edessä on monta seikkailua, jotka odottavat kulkijoitaan. Pyysitte aiemmassa toivejuttupostauksessa Bucket list -juttua kesälle, tässäpä Rahkosen versio nyt sitten on:

1) Kolme viikkoa Välimerellä

Tällä kertaa kesäkuun takatalvi ei pääse yllättämään, sillä taskussa odottivat lentotiketit lämpimään. Ensimmäisenä kohteena on Portugali, jossa vietämme parisen viikkoa akkuja lataillen, hyvästä ruoasta nauttien ja lomamoodiin valuen. Haaveilen boheemista kahvilasta, jossa saan kirjoittaa sydämeni kyllyydestä -siinäkin yksi lapsuuden unelma, joka on aika toteuttaa. Lissabonin rantojen, mukulakivikatujen ja Algarven rannikon jälkeen suuntaamme Pohjois-Italiaan, tarkemmin ottaen Milanoon. Majoitumme ystäviemme luokse ja aiomme kiertää viinitiloja, nähtävyyksiä ja keskittyä aktiivisempaan kaupunkielämään, jota tuosta miljoonakaupungista ei taatusti puutu (suosituksia otetaan vastaan!). Haaveilen myös oopperasta ja baletista, mutta ilmeisesti niitä ei ole kesäohjelmistoissa laisinkaan.

Viinitilat, hiekkarannat, auringon lempeys ja boheemi kaupunkielämä – olemme valmiita ja toivomme, että Rovaniemellä on palatessamme täysi kesä!

2) Pyöräilyreissu ystävien kanssa Lappiin

Ystävämme ovat ostaneet itselleen fatbiket tässä kevään kuluessa ja vakaana aikomuksena on saada aikataulumme sopimaan ainakin yhteen yhteiseen pyörilyreissuun. Kohdetta emme ole vielä valinneet, mutta tällä hetkellä kiinnostuksen kohteena on ainakin Pallas.

3) Kolmipäiväinen työviikko

Yritystoimintani on kasvanut viime syksystä lähtien ja se on aiheuttanut välillä ajallista resurssipulaa – yhden naisen tunnit eivät ole meinanneet millään riittää  kaikkeen ja meni hetki, että yhtälön sai kurottua toimivaan muotoon. Nyt on hyvät rutiinit, aikataulut ja suunnitelmat. Hektisen syksyn, talven ja kevään jäljiltä haluan viettää mieheni kanssa mahdollisimman vapaan, yhteisen kesän.

Kolmipäiväinen työviikko tarkoittaa hyvää suunnittelua, ennakointia ja joustoa sopivissa tilanteissa. Rakastan työtäni ja se toki kulkee tavallaan aina mukanani, mutta loma ei voi tehdä ihmiselle kuin hyvää – etenkään, kun Suomen kesä on niin lyhyt ja intensiivinen tapaus.

4) Telttamatka Lofooteille

Toivon, että meillä on elokuussa sauma ottaa auto alle ja suunnata Norjan lofooteille pyörinemme ja telttoinemme. Teimme reilun viikon kestävän Pohjois-Norjan telttatourin heinäkuussa 2011 ja se on jäänyt kaikessa vaatimattomuudessaan parhaimpien matkamuistojeni joukkoon. Kahden nuoren budjetti oli tosi pieni, meillä oli 95 % omat eväät mukana ja nukuimme välillä autossa, koska kesämakuupussimme olivat aivan liian ohuet Norjan kosteisiin kesäöihin. En kaipaa Norjan reissulta minkäänlaista glamouria, ennemminkin patikkahenkistä ja vaatimatonta toteutusta.

5) Lukeminen

Viime vuosina lukulistalla on ollut lähinnä ammattikirjallisuutta ja joka kesä päätän alkaa samanlaiseksi lukutoukaksi kuin aiemmin olin. Olisikohan se kesä nyt? Ainakin BookBeat -applikaatio on ladattu puhelimeen ja ensimmäisen romaanin lukeminen aloitettu – lupaavalta vaikuttaa!

Share on FacebookTweet about this on TwitterPin on PinterestEmail to someone

KOMMENTOI (0)
Blogi, Lifestyle

Toukokuun 2017 parhaat

Paras muutos oli täysin yhtäkkinen kahvinjuonnin lopetus. Tämä yllätti todella, sillä olen juonut kahvia monta vuotta (tuplaespresso per päivä) ja koittanut joskus lopettaakin huonolla menestyksellä. Heräsin vain yhtenä aamuna ja tiesin välittömästi, että musta eliksiiri ei enää uppoa. Se ei maistunut enää hyvälle, saatika tuntunut hyvältä. Uskon, että kyse on monen asian summasta: olen tehnyt koko toukokuun paljon töitä varastoon, jotta saan pitää kesälomaa (hoi stressi!) ja toisaalta ayervedasta, jonka mukaan kesä aloittaa kuuman Pitta-kauden. Kahvi kuumentaa kehoa todella voimakkaasti etenkin omalla Pitta-kehotyypilläni ja piristyksen sijaan sen vaikutus alkoi selkeästi kääntyä miinuksen puolelle.

Paras päätös syntyi toukokuun alkupuolella sairaspedin pohjalla. Lopetin CrossFit-jäsenyyteni kokonaan. Vähän kirpaisi, etenkin kun yritin kevään mittaan jatkaa harrastusta pitkän tauon jälkeen. Jollain tasolla kasvoin ulos suorittamisesta, johon laji helposti eskaloituu kaltaisteni kohdalla. Laji on monipuolinen, kiinnostava ja tehokas, mutta en viimein päässyt yli tietynlaisesta täysillä menemisen mentaliteetista – minä kun en osaa oikein jarruttaa. Ehkä jossain toisessa elämänvaiheessa vielä jatkan, mutta nyt on aika kehollisemmille harrastuksille kuten tanssille ja pilatekselle.

Paras yllätys oli se, että löysin vihdoin itselleni kauan kaivatun Complete Vocan Institute -metodilla opettavan laulunopettajan. Etsin opettajaa jo vuosi sitten keväällä, mutta silloin lähimmät kyseisen metodin opettajat olivat Torniossa ja Oulussa eikä aikatauluni sallinut reissaamista. Samana päivänä kun tein päätöksen CrossFitin lopettamisesta, CVI:n käynyt ystäväni vinkkasi tästä opettajamahdollisuudesta kotikaupungissani. Tuntui hyvin merkitykselliseltä aktivoida tämä lapsuuden harrastus, joka on ollut aikuisiällä mielessäni useita vuosia.

Paras biisi oli eniten repeatilla soinut Mark Ronson ft. The Business Intl – Record Collection. Rakastan Ronsonin ääntä ja musiikkityyliä, joka on hauska yhdistelmä uutta, vanhaa, funkia, poppia ja räppiä. Ronsonin Record Collection -nimeä kantava albumi on helmi, jolta löytyy useampikin suosikkibiisini.

Paras tapa on ollut kynsien lakkaus, jota ei ole kohdallani tapahtunut näin säännöllisesti vuosiin. Reilun kolmen vuoden takaisen remontin jälkeen jäi kaikki ”ylimääräinen”, myös kynsien huolto. Liekö kyseessä kevään parantamat kynsinauhat vai mikä lie innostus, mutta polte kynsien lakkaamiseen koki paluun tässä kuussa kaikkien laiskojen kuukausien jälkeen! Onhan se ihan okei, että tilaa itselleen kerralla kuusi kallista kynsilakkaa, joista neljä sisältää glitteriä ja hohdetta?

Kuukauden parhaan välipalan titteli kuuluu Urtekramin paahdetuille artisokan sydämille ja pehmeälle buffalomozzarellalle. Ihan naurettavan yksinkertaista ja ehkä juuri siitä syystä niin taivaallista!

Kuukauden paras hankinta oli kauan odotettu, harkittu ja kaivattu Nikon 24-70mm f/2.8 VR -linssi, jonka ehdin saada parahiksi mukaan Välimeren lomareissullemme. Tähän asti olen kuvannut 99 % koko urastani kiinteällä Nikon 50mm f/1.8 AF-S -linssillä, jota voin suositella lämpimästi etenkin potrettikuvaukseen. Omassa työssäni se ei kuitenkaan enää toiminut ainoana linssinä, sillä etenkin miljöökuvia ottaessa kuvan ahtaus tuli vastaan. On ihan mieletöntä saada lisää työkaluja omaan työhön, valokuvauskouluni myötä valokuvauskohteet ovat laajentuneet ja uusi zoomilinssi tulee tarpeeseen.

Parhaat luonnonkosmetiikkatuotteet ovat ehdottomasti olleet Naturativin vartalonkuorinnat! Olen täysin rakastunut näihin puolen litran kokoisiin (!) pakkauksiin pakattuihin sokerikuorintoihin, joissa on valtava määrä erilaisia laadukkaita kasviöljyjä ja jotka jättävät iholle todella kauniin ja kosteutetun pinnan. Kuorintojen sisältämät eteeriset öljyt avautuvat taivaalliseksi tuoksupilveksi kuumassa suihkussa – sinne on jäänyt kireä mieli.

Kuukauden paras oivallus syntyi työrintamalla ja on oikeastaan vain vahvistusta sille minkä jo alkuvuonna ymmärsin: jos jonkin asian voi ulkoistaa, ulkoista! Aika on todella kallisarvoista, en halua hukata omia minuuttejani ja tuntejani jonkin sellaisen asian tekemiseen, jonka alan ammattilainen saa tehtyä nopeammin ja miljoona kertaa laadukkaammin.

Kuukauden paras ravintolakokemus oli paikallinen nepalilainen, Lekali. Aivan ihana ravintola, jossa on siisti, moderni ja valoisa sisustus, erinomainen hinta-laatusuhde, paljon kasvisruokavaihtoehtoja, rapeapohjainen naan-leipä sekä ystävällinen palvelu. Erityisen ihanaa oli se, ettei ravintola haissut tunkkaiselle ruoalle kuten etniset yleensä ottaen. Ravintola löytyy osoitteesta Valtakatu 23, suoraan vastapäätä Arctic Light -hotellia.

Lue myös:

Maaliskuun 2017 parhaat

Helmikuun 2017 parhaat

Tammikuun 2017 parhaat

Huhtikuun 2017 parhaat

Share on FacebookTweet about this on TwitterPin on PinterestEmail to someone

KOMMENTOI (2)
Blogi, Lifestyle

Elämä voi olla tanssi

Olen ollut sairaana viimeiset 2,5 viikkoa. Tuli ärsytys, työstressi ja ketutus – siis ei tähän väliin!

No kuulkaapa kaverit, tähänpä väliin hyvinkin.

Olen tässä valmistautunut viime viikot hyvin ansaittuun neljän viikon kesälomaani ja touko-heinäkuun työpino on ollut sen mukainen. Minun alallani työt tehdään ennakkoon, jos niitä ei halua tehdä lomalla. Ja kyllä, on ottanut kupoliin tehdä töitä puoliteholla, ajatus ei ole oikein leikannut ja kaikkeen on mennyt moninkertainen määrä aikaa.

Viime perjantaina suuntasin kouluun, koska olo tuntui aikaisempia päiviä paremmalta. Heti ensimmäisenä iltana nousi kuume ja lauantai-illan kuumehouruissa päätin sen mikä olisi pitänyt päättää jo aiemmin: jos sitä pitäisi pari omaa sairauslomapäivää alkuviikosta. Ei se tauti töillä keulimalla taltu. Niin tein, tosin myönnän tehneeni maanantaina sohvan pohjalta vähän työsuunnitelmia samalla kun hulluttelin somen sekoittaneella Google Translation -nimikäännöksellä. Bumblebee bucket täällä, voisi kai ihmisen hupinimi pahempikin olla?

Tiistaina alkoi tapahtua – tein hurjan päätöksen olla tekemättä yhtään mitään ja päässä käynnistyi muutama ajatusketju. Kysymys ei ole mistään maailman mullistavista oivalluksista, vaan juuri sellaisista arkisista asioista, jotka vaikuttavat siihen miten kokee oman elämänlaatunsa. Sohvalla köllötellessäni ja lattarimusiikkia kuunnellessani tajusin, että en halua enää mennä CrossFitiin. Laji ei ole enää huvittanut eikä se palvele enää sitä mitä minä olen tänään ihmisenä tai mitä haluan liikunnalta. Se on superhyvää harjoitusta, siellä on hauskaakin, ohjaajat ja yhteisö ovat ihanat, mutta. Olin vihdoin valmis myöntämään itselleni, ettei tällainen suorittajataipumuksia omaava ihminen saa siitä lajista mitä liikunnalta pitäisi pohjimmiltaan saada: iloa, endorfiinia, hyvää mieltä. Ei, minä olen saanut siitä lähinnä kiukkua ja turhautumista – ei ehkä maksa vaivaa?

Tästä päästäänkiin siihen mitä olen halunnut: tanssia, olen halunnut jo monta vuotta! Minulla on ollut aina jotenkin tosi vaikea tehdä asioita, jotka ovat kivoja – siis sen sijaan, että asettaisin itselleni kunnianhimoisia tavoitteita. Olen löytänyt itsetutkistelun vuotenani aivan päättömiä ydinuskomuksia, joita en tiennyt olevan olemassa ennen kuin aloin tonkia. Yksi niistä on se, että itsellä ei saa olla hauskaa. Miten hirveä ajatus, mutta ehkä pahempaa on se, että tämä alitajuinen uskomus kulkenut mukanani kokonaiset 28 vuotta.

Ilmiselvästi sitä kuitenkin ollaan opin tiellä, otin välittömästi soiton Street-tunteja järjestävään tahoon, heitin ennakkoilmoituksen sisään ja BOOM – miljoona kertaa kevyempi olo. Mitähän muuta sitä on yrittänyt tehdä samalla ei saa olla kivaa -moodilla ja suorituskaavalla?

Kevyesti harmitti, ettei kesällä järjestetä tanssitunteja. Aloin etsiä online tanssikursseja ja löysin learntodance.com -saitin, jossa smoothit ja coolit tyypit opettavat meitä sisäistä tanssijaamme etsiviä liikkumaan kuin robotti tai vaihtoehtoisesti liukumaan kiillotetuilla kengillään kuin Michael Jackson. Ei voi tehdä huonoa?

Olen tehnyt muitakin kivoja juttuja, joihin ei muka ole ollut tässä keväällä aikaa. Olen opiskellut italiaa Memrise-applikaatiolla, osaan jo esitellä itseni ja kysyä kuulumisia. Mi chiamo Hannamari, como stas? Tässä on hyvin aikaa oppia jotain muutakin, veikkaan että tulisi nimittäin tarpeeseen.

Olen lakannut kynteni huolella aivan kuten ennen vanhaan ja ajatellut, että a little glitter never hurt nobody.

Eilen sain spontaanin viestin ystävältäni: Nauti nyt tilasta, jossa saa sairastaa.

Kuusi fiksua sanaa, jospa sairastelustakin voisi saada enemmän irti vaihtamalla vähän asennetta. Ohjelmoimalla harmituksen tilalle armoa – että nyt on näin, ja ihan syystä varmasti onkin.

En tiedä, ehkä nämä kaikki mikro-oivallukset ovat sitä itseen tutustumista, itsestä huolehtimista. Sairastelu pieni vinkki siitä, että jos nainen nyt vähän hölläisit (tätä lausetta ystäväni toitottavat koko ajan, olen huono kuuntelemaan). Näissäkin edellä mainituissa oivalluksissa kysymys on pohjimmiltaan tosi pienistä jutuista, ei elämä useinkaan kaipaa täysräjäytystä muuttuakseen asteen tai kaksi paremmaksi, mielenkiintoisemmaksi tai rakastettavammaksi. Se on jotenkin lohdullinen ajatus.

Muistan ikuisesti Rovaniemen Teatterin johtaja Kari Väänäsen sanat, jotka kuulin Rovaniemi Design Weekin iltanuotiolla parisen talvea sitten: Luovuus vaatii laiskottelua. Että jos tuntuu, ettei niitä ideoita vaan tule, mene hyvä ihminen laiskottelemaan – se on parasta lääkettä! Niin, mitäpä jos ei aina katsoisikaan elämää sen pitämisen ja tekemisen kautta. Siitähän itsekin aina paasaan, varmaankin juuri siksi, että se rentous ja flow on niin helppo kadottaa arjen, yrittämisen ja kaiken massan syövereihin.

Mitä jos sitä ihan luvan kanssa laiskottelisi joskus – muulloinkin kuin sairaana?

Share on FacebookTweet about this on TwitterPin on PinterestEmail to someone

KOMMENTOI (1)
Blogi, Lifestyle

Huhtikuun 2017 parhaat

  

Paras asia oli ehdottomasti se, että 4,5 vuotta kestänyt kotiamme koskeva asuntokauppariita saatiin päätökseen ilman käräjäoikeuteen menemistä. Tuntuu, että näiden vuosien aikana oma elämä, unelmat ja toiveet ovat olleet täysin pysäkillä eikä voi sanoa edes tunteneen eläneensä, arki on ollut selviytymistä. Sopimuksen myötä elämä on auennut eteen ihan uudella tavalla, nyt on taas lupa olla auki elämälle ja suunnitella tulevaa. Olen asian selviämisestä aivan valtavan kiitollinen – itse asiassa en ollut ymmärtänyt miten suuri vaikutus tällä koko projektilla on ollut siihen miltä elo tuntuu omissa nahoissani. Vastoinkäymisiään ei voi valita, väkisinkin ne muuttavat ihmistä ja saavat mielen alas, jos niitä sattuu useampi samaan putkeen. Olen varma, että jos saan edellisten kolmen viikon tahtiin takaisin reippautta, iloisuutta ja varmuutta, muutun ihan kohta supernaiseksi – ja sehän passaa!

Paras päähänpisto oli lähteä spontaanille päiväreissulle Korouomaan ystäviemme kanssa. Reissusta muodostui heittämällä yksi koko vuoden parhaimmista päivistä. Luonto tarjoili parastaan, aurinko paistoi, lumisesta kanjonista selvittiin ylös muina sankareina, laavuiltiin ja tutustuttiin paremmin toisiimme – voisiko enempää toivoa?

Kuukauden paras luonnonkosmetiikkatuote oli Everyday Mineralsin Cinnamon Street -silmänrajausväri. Ah, tässä pienessä mineraalimeikkituotteessa on aivan täydellinen harmaaseen taittava tummanruskea sävy, jossa on kaiken muun lisäksi mieletön pigmentti. Sipaisen tätä usein alarajauksen lisäksi myös luomivaon ulkonurkkaan – katseeseen saa sekunnissa lisää sellaista intensiivisyyttä, että alkaa melkein pelottaa kuka on tuo peilistä takaisin katsova nainen.

Kuukauden paras sisustusjuttu olivat keittiön ruokailutilan uudet läpinäkyvät tuolit. Meillä oli ennestään neljä Ikean läpinäkyvää Tobiasta, joiden seuraksi halusimme pöydän päätyihin samanhenkiset, mutta silti muotoilultaan erilaiset tuolit. Uusien tuolien jalat ovat metallia ja istuinosa läpinäkyvää muovia kuten Tobiaksissa, niissä on älyttömän hyvä istua ja ne sulkevat ruokailutilan jollain selittämättömällä tavalla tosi kotoisaksi. Katsotaan josko saisin niistä kuvamateriaalia myöhemmin, kodin kuvaaminen ei ole prioriteettilistan ykkösenä juuri nyt.

Kuukauden paras biisi on Harry Stylesin Sign of The Times. Kyllä, Rahkonen oli 90-luvun puolivälissä intohimoinen, pieni ja lettipäinen Backstreet Boys -fani, joka on sittemmin kasvanut ulos poikabändien (ja Nick Carterin) fanituksesta. Sitten tuli vuosi 2017 ja Harry Stylesin tuorein sinkku, joka on 5:41 minuutin pituudessaan omaa luokkaansa. Stylesin äänestä tulee joissain kohdissa mieleen Aerosmithin solisti Steven Tylerin makea soundi, tykkään siitä todella. En osannut odottaa Stylesin omalta tuotannolta oikein mitään, mutta ensimmäinen sinkkulohkaisunsa yllätti hyvällä tavalla, se on kaikessa tuoreudessaan samalla 90-luvun nostalgiaa huokuva ja sisällöltään erilainen kokonaisuus nykypäivän purkkapopin rinnalla. (Myönnettäköön tässä samalla, että soittolistani on alkanut uhkaavasti täyttyä espanjankielisellä Bailando-musiikilla, ilmoilla on ihan pientä matkakuumetta).

Paras päätös oli viettää kesäloma muualla kuin Suomessa. Pohjoisen kesäkuut ovat tarjoilleet meille viime vuosina lähinnä toppatakkikelejä ja lannistusta, rajansa arktisen säänkin läsnäololla! Takataskussa on tiketit Portugaliin ja Italiaan, jossa aiomme tunnustella Etelä-Euroopan elämäntyyliä, sulautua siihen muina senioreina ja senioritoina vain palataksemme levänneinä ja monta uutta kokemusta rikkaampina nauttimaan kotimaan heinäkuusta. Aion pitää todella vapaan kesän, siksi teen vain 2-3 päivän työviikkoa. Toiveissa on ehtiä myös teltta-, ja pyöräilymatkalle Norjaan, mutta katsotaan miten sen kanssa käy. Huh, seuraavaksi pitääkin uusia passi, investoida loppuelämän matkalaukkuihin ja siirtyä siihen kaikista vaikeimpaan vaiheeseen: odottamiseen. Kesämekot on jo ostettu ja reissumieli valmiina.

Kuukauden paras välipala on tullut hieman liiankin tutuksi tässä työpisteellä istuskellessa. Foodinin 52 % M!lk -raakasuklaarouhe on parasta valmista ja terveellistä herkkua mitä maa päällään kantaa. Kuka jaksaa sulatella suklaita konvehtimuotoon, kun lusikatkin on keksitty?

Kuukauden paras leffa oli Kaunotar ja Hirviö. Siis voi luoja mikä nostalgiapläjäys! Yksi leffateatterin penkkiin nauliintunut 28-vuotias tunsi palanneensa aikakoneella takaisin Pellon kotiin ja näki sielunsa silmin 4-vuotiaan itsensä katsomassa vanhasta putkitelevisiosta leffan alkuperäisversiota Mikki Hiiri -pyjamassa, ruskean plyysisohvan edessä, ruskeat silmät teelautasina. Kokemus oli häkellyttävän voimakas enkä todellakaan välttynyt kyyneltulvalta.

Kuukauden parhaat odotukset latautuivat viime viikon Levin talvilomaan, maaliskuun versio kun ei toiminut niin palauttavalla tavalla kuin olin toivonut. Pyöräseikkailut yllättävässä ja jäätävässä vastatuulessa, välipalaletut talvikahvilassa keskellä ei mitään, patikointi Pallaksella, erinomainen seura ja irtiotto kotoa tekivät todella hyvää. Kotiin palatessa harmitti, kärsin pahanlaatuisesta henkisestä  lomanjälkeiskrapulasta. Olisin halunnut jäädä ja kellua vielä hetken lomatunnelmissa.

Kuukauden paras ravintolakokemus oli tällä kertaa hieman arkisempi: (Levin) Classic Pizza. Vaikka kyseessä on ketjuravintola, vannon heidän nimeensä mitä tulee Suomessa koettuun tolkulliseen pizzakokemukseen. Maistui erityisen hyvin lähes 20 kilometrin fatbike-retken jälkeen, saman totesi italialainen ystävämme.

Kuukauden suurin haave on jatkoa tulevan kesän lomasuunnitelmille. Toivon, että voimme viettää marraskuun Etelä-Euroopassa Suomen sijaan. Nyt pitää alkaa vain suunnitella niitä kahta tärkeintä, eli tarkkaa kohdetta ja reissubudjettia, työ kulkee onneksi mukana.

Lue myös:

Maaliskuun 2017 parhaat

Helmikuun 2017 parhaat

Tammikuun 2017 parhaat

Kolmas kuva Elina Siira Photography

Share on FacebookTweet about this on TwitterPin on PinterestEmail to someone

KOMMENTOI (2)
Blogi, Lifestyle

Luminen seikkailu Korouoman kanjonissa

Hyvän seikkailupäivän resepti?

Reppu täynnä kaakaota, ystävät, joustava aikataulu, luonnon häkellyttävä hiljaisuus, kamera ja pari lumista yllätysmomenttia, joiden jäljiltä olo tuntui suorastaan sankarilliselta. Tällä viikolla on saatu ladattua muistojen matkalaukkua roimasti – elämään on astellut uusia ihmisiä ja jalat ovat tallanneet mielettömissä maisemissa.

Ystävämme Tom kysyi tiistai-iltana kiinnostaisiko meitä lähteä päivävaellukselle Korouoman jääputouksille, jotka ovat Suomen suurimmat lajissaan. Harvinaista kyllä, työkalenterini näytti pitkästä aikaa siltä, että pieni modifiointi onnistuisi ja järjestin päivän vapaaksi. Kurvasimme keskiviikkoaamuna ystäviemme pihaan, lastasimme Tomin ja Lucan kanssa auton takakonttiin neljä pulkkaa ja neljä reppua, jotka olivat täynnä eväitä, juotavaa, kameroita sekä retkivälineitä.

Nostimme muina naisina ja miehinä aurinkolasit silmillemme ja otimme suunnaksi Posion. Taakse jäivät Rovaniemen loskaisen ruskeat kadut, liikenteen hälinä ja alikulkusiltojen upottavat vesilammikot. Maiseman muuttuessa lumisemmaksi alkoi tuntua, että hoppukos tässä on vielä talvelle sanoa hyvästejä – vielä ehtii nautiskella hetken kevättalven parhaimmista päivistä! Koen ainakin itse juuri maalis-huhtikuun olevan parasta talviaikaa täällä pohjoisessa. Lunta riittää, rinteet ovat vielä auki, hiihtoladut kunnossa, päivät ovat aurinkoisia ja illalla kahdeksaltakin on vielä valoisaa. Ei voi valittaa, melkoinen talviparatiisi tämä paikka, jota kodikseen saa kutsua.

Reilun tunnin ajomatkan jälkeen poppoomme saapui keskelle täyttä talvea, valmiina valloittamaan Korouoman kanjoni. Otimme suunnaksi noin kahdeksan kilometrin pituisen Koronjään reitin, joka kulkee vanhaa hevostietä pitkin ensin Hannunkalliolle ja siitä pikkuhiljaa alas kanjoniin. Alkureitti sujui vaivattomasti ilman mitään etenemisongelmia, koska reittiä oli kuljettu ahkerasti edellispäivien lumisateesta huolimatta eikä lumi yltänyt muutenkaan kuin hiukan nilkkojen yläpuolelle.

Välillä hurautimme mäkiä alas pulkalla, osuimme vahingossa penkkaan ja kierähdimme kohti alamäkeä syvän lumen syövereihin. Sieltä olikin mielenkiintoista kömpiä ylös, jokainen askel ja kädenpainallus kun upotti vain syvemmälle hankeen. Videolla on tallella muutama spontaani ilonkiljahdus ja kikatus yllättävien mutkien aiheuttamista pulkkaharhailuista.

Reitti on korkeuseroista johtuen vaativa ja sen huomasi etenkin näin talviaikaan, kun lunta oli runsaasti. Kun lähdimme etenemään Hannunkalliolta alas kanjonille, reitti muuttui hyvin lumiseksi ja lunta oli koko ajan vähintään puoleen pohkeeseen tai polveen. Kanjonilla reittiä ei oltu kävelty juurikaan (joissain kohdin ei ollenkaan), vaan reitin joutui tekemään jonon ensimmäinen – muut yrittivät kulkea perässä samoja upottavia askelmia.

Erittäin autenttinen talvimiljöö piti huolen siitä, että itse kukin sai lyllertää lumessa vyötäröä tai lantiota myöten – kaksimetriset vähemmän, alle 1,5 metriset hieman enemmän. Noina kolmena kilometrinä olisin antanut mitä tahansa siitä, että jalassa olisi ollut talvipopojen lisäksi lumikengät. No, ensi talvena osaamme lähteä viisaampana kanjonin talviseikkailureitille.

Kanjonia kulkiessamme näimme kolme isoa jääputousta: Jaska Jokusen, Ruskean virran ja Mammutin. Olivat melkoisia ilmestyksiä, näille eivät kuvat anna mitään oikeutta. Jadenvihreiden ja mentholinsinisten jääkertymien rinnalla olo oli vähintäänkin yhtä mitätön kuin pienellä kirpulla. Tuomas kävi hyppelemässä Mammutin vierellä, kovin on mies pienen näköinen tämän talvijättiläisen kyljessä.

Välillä poikkesimme reitiltä kokeilemaan miten syvää lumi olikaan. Todistettavasti ainakin 1,8 metriä syvää – ei olisi tästä naisesta näkynyt jälkeäkään, jos olisin tuonne hypännyt. Lenkkarikelejä Korouomalla saa odotella tovin, mutta vakaana tarkoituksenamme on suunnistaa kokemaan myös kesäinen kanjoni. Toivottavasti vastaan ei kävele alueella viihtynyt karhu ja ilvekset.

Mammutilta kanjoninlaavulle oli enää hyvin lyhyt matka. Tulipaikalla oli onneksi vielä pieni hiillos edellisten retkeilijöiden jäljiltä (he olivat tulleet helpompaa reittiä ja skipanneet kanjonin). Levillä asuva italialaisystävämme Luca ei ollut moksiskaan arktisesta seikkailusta – laavulla hän luopui hetkeksi lumisista kengistään ja antoi oranssina leimuavan tulen lämmittää lumessa dipattuja varpaita ja farkkuja.

Pienen tankkauksen jälkeen edessä oli vielä viimeinen etappi: nousu ylöspäin. Mieli oli hyvä, vaikka seikkailuporukan etureisiä poltteli ja väsymys painoi. Autolle päästyämme oli vuorossa pieni pakkausoperaatio. Loppumatka sujui hiljaisissa tunnelmissa, taisi kaikkia ramaista sen verran, etteivät kielenkannat enää taittuneet aiempien tuntien tapaan.

Ensi viikolla on tiedossa talviloma. Silloin nelipyöräinen kuljettaa meidät, Burtonit ja lomamielen Leville Lucasin luokse. Toivon, että tuolloinkin muistojen matkalaukku saa täytteekseen tällaisia samanlaisia yllättäviä, ihania ja rakkaita kokemuksia kuin keskiviikkona Korouomalla.

Lue myös:

Hulvaton jengi Vaattunkikönkäällä

Ikimuistoisin lomaviikko

Soihin meni

Share on FacebookTweet about this on TwitterPin on PinterestEmail to someone

KOMMENTOI (0)
Blogi, Lifestyle

Instagram

  • Thank you Lisbon what a pleasure it was  Canthellip
  • Last day at Lisbon tomorrow morning we have early flighthellip
  • This is where the fresh wind blown air tastes saltyhellip
  • In love with Portugal and its happy people hot sunhellip
  • Summer vibes w tuomasyellowmood  Two nights until a hellip
  • Now at the Yellow Mood 40 questions  answers abouthellip
  • Soft pink house with beautiful architect and a rainy sundayhellip
  • Have you tried Yellow Moods airy chocolate raw cake? Ithellip
  • Last weekend of May  Ill spent mine at photographyhellip

Yellow moodin juttuarkisto