Lifestyle

Tavallisten päivien juttuja

Olen tässä miettinyt, että kestäisiköhän tämän jatkuvan vesisateen ja pilvisyyden paremmin muualla – vaikka vuorten keskellä Norjassa? Auton takalasi jäätyi ensimmäisen kerran toissa iltana. Tämä pieni ja syksyn tummentama kaupunki näyttää puolilta öin tehdyillä kävelyillä hiljaisen puolensa ja poskipäihin hiipii kirpeän kiristävä puna. Kosteana kimmeltävä musta asfaltti imee itseensä kaiken katulamppujen heijastaman kelmeän keltaisen valon, hyvä ettei pientä ihmistä itseään.

Aamuihin on saapunut hämärän tuoma tahmeus, joka vaatii välitöntä kahvitankkausta ja pittaa laskevaa tuorepuristettua mehua (resepti autuuteen on 1 kesäkurpitsa, 4 söpöä pikkuomenaa, 2 kypsää päärynää, 2 sellerinvartta, puolikas fenkoli ja oksa paksoita). Rakastan pikkutiimimme saumatonta yhteisymmärrystä aamujen kulusta: koira nukkuu pikaulkoilun ja aamiaisen jälkeen sohvan nurkassa pienellä mytyllä, talouden komein valmistaa tujakkaa kahvia ja minä katan vähän syömistä pöytään kaikessa hiljaisuudessa. En kestä aamuhölötystä, toleranssini on moiselle täysi nolla.

Pienen kipeyden, pakollisten sisäpäivien ja löhöämisen jälkeen molempien mieli on kiertynyt yleiskireään asentoon, pihahommissa on nähty kuuleman mukaan kaksi hiljaista ja äkäisen tehokasta tyyppiä. Kyllä se on niin, että joskus raivokas haravointi on parasta terapiaa – tippuisivat nyt nuo loputkin!

Onni on alakerran naapurit, joiden kanssa voi juoda vähän punaviiniä maanantai-iltana ja parantaa vähän maailmaa. Ensi viikolla koittaa yhteinen ulkomaan matka Tuomaksen ja äitinsä kanssa, lennämme Gdanskiin juhlimaan pikkuveljensä ja tulevan puolisonsa rakkautta. Ihan vielä en osaa arvostaa matkalaukun pakkaamisen miettimistä, koiran hoitojärjestelyjä, työlistoja ja lentokenttäsompailuja, mutta tiedän että paikan päällä fiilis on eri. Pieni breikki kaiken hötäkän keskellä antanee hieman väljyyttä ja uutta perspektiiviä ajatuksiin.

Reissun jälkeen edessä ovat jännittävät ajat enkä puhu nyt ensimmäisestä valokuvauskouluni näytöstä, uudistuvasta Yellow Moodista tai muustakaan nimellistähdellisestä. Rahkosen perheen rivit vahvistuvat, sillä meille muuttaa pieni ja pirteä neulahammas. Käymme hakemassa neidin heti Puolan visiitin jälkeen uuteen kotiinsa Rovaniemelle. Vielä odotusta on jäljellä rapiat 16 päivää, malttamattomuutta on ilmoilla ja löydämme itsemme ihailemasta kännykkäräpsyjä tästä pienestä toverista. Hän on kuuleman mukaan rohkea ja itsenäinen seikkailija, joka kulkee ainoana pentueesta yksin pitkin taloa katselemassa isoja koiria ja vähät välittää sisarustensa hölmöille pikkutappeluille. Luulen, että hän on prikuulleen sopiva persoona meille.

Lue myös:

Pienen koiran Riemua

5 lempijuttua juuri nyt

Lumiset talvipäivät, ja miksi ne ovat parasta

Share on FacebookTweet about this on TwitterPin on PinterestEmail to someone

KOMMENTOI (4)
Blogi, Lifestyle

Syyskuun 2017 parhaat

Paras arkiaskare on ollut se, että jälleen saa hakea polttopuita sisälle ja lämmittää takkaa. Loimuavan tulen edessä on myös Riemulin lempipaikka, siellä hän aina kuumuuksissaan nukkuu.

Paras päätös oli kaivaa talvitakit ja lampaankarvakengät naftaliinista jo syyskuun alussa, koska kylmää, kylmää ja kylmää! Pimeys ja lohduton sade alkavat toden teolla iskeä vasten kasvoja enkä tunnu olevan millään valmis ikuiselta tuntuvaan jätesäkki-vuodenaikaan, vaikka kuinka koitan tsempata ja käydä sisäistä keskustelua asian hyväksymisestä. PUHH. Pilvisellä syyskuulla voi olla tekemistä asian kanssa, en nimittäin muista milloin olen viimeksi nähnyt sinisen taivaan ja auringon.

Parhaat odotukset kohdistuivat suuressa määrin lokakuuhun, joka tarjoaa monessa mielessä mullistavia juttuja niin työrintamalla kuin meidän pienen perheemmekin suhteen. Syyskuu oli näkymättömän työn kuukausi, taustalla on tehty paljon kaikkea, jonka muoto konkretisoituu vasta loppuvuonna. Hullua ajatella, että reilun vuoden päästä olen kolmekymppinen. Ikäkriisistä ei onneksi ole tietoakaan, olen korkeintaan ollut tyytyväinen iän tähän mennessä tuomasta viisaudesta ja sisäisestä rauhasta, sitä ei korvaa mikään. 

Parhaita sisustusjuttuja ovat olleet kaikki lämpimät asiat: Alpan ja Lapuan Kankureiden villaviltit, lampaantaljat ja tyynykasat tietysti siten aseteltuna, että olet koko rykelmän keskiössä sohvalla nukkumassa päiväunia ja katselemassa takkatulta. 

Paras matka oli Lofooteille suuntautunut reissu Tuomaksen ja ystävämme Benin kanssa. Pakkasimme auton täyteen ja lähdimme matkaan ainoana tavoitteenamme mennä päivä ja hetki kerrallaan ilman minkään maailman paineita tai suunnitelmia. Valitsimme uteliaina mahdollisimman monia sivureittejä ja yllätimme itsemme mitä mahtipontisimmista sijainneista. Auto meinasi hyytyä rankkasateessa ja yritimme kirittää biilimme uuteen nousuun, koska tien päälle jääminen Norjassa ei houkuttanut. No toki se olisi sopinut seikkailuun, mutta onneksi biili hyytyi vasta Suomessa neljän päivän päästä paluusta (!) ollessamme matkalla Oulusta Rovaniemelle, hahah. Sanotaanko, että siitä vasta mielenkiintoinen seikkailu tulikin – en ihan heti toivo yhdistelmää, jossa on mukana rankkasade, pussitolkulla painavia kuvaustuotteita pullollaan oleva auto, hinaus, taksikyyti, tavaroiden raahaaminen kaatosateessa, koira ja myöhässä oleva juna. Tarina lähenteli jo huonon komedian käsikirjoitusta. 

Paras ravintolakokemus oli Hostel Cafe Kodin sunnuntaibrunssi, jonne suuntasimme Tuomaksen kanssa ihan vastikään ensimmäistä kertaa. Brunssilla oli tarjolla itsetehtyä hapanjuurileipää, erilaisia salaatteja, chorizo-lehtikaali-pyttipannua, hedelmiä, smoothieta, jogurttia ja itsetehtyä mysliä, luomukahvia sekä omenapaistosta. Brunssilla oli ihanan kiireetön tunnelma ja tila on kaikessa vaaleudessaan ja avaruudessaan jotenkin tosi kotoinen. Suosittelen laittamaan ylle lämpimän neuleen, ilmanvaihto oli hieman vilpoisen puolella, vaikka minä olen meidän perheestä yleensä se, jolla on kuuma. Tänne suunnataan uudestaan mahdollisimman pian, arkiaamiainenkin on vielä testaamatta. Brunssi järjestetään joka sunnuntai klo 12-15.

Paras leffa oli jo toistamiseen tänä kesänä katsomani Walter Mittyn ihmeellinen elämä, jossa on yksi parhaista soundtrackeista ikinä koskaan. Kuunnelkaa ja katsokaa, tämä leffa kestää kulutusta.

Paras haaste oli yhdistää täysi kalenteri rajallisiin vuorokauden tunteihin, kun projekteja oli sattumalta muutama päällekkäin. Kyllähän sitä aina tietää, että syksy tuo mukanaan odotettua kiirettä, mutta miten on mahdollista, että aina se silti yllättää?

Suurin haave liittyi aivan selkeästi liikuntaan. Mietin miksi olen ollut vähän alakuloinen ja tajusin, että totta tosiaan, juuri näin pysäyttävältä ihmisestä voi tuntua, kun ei saa adrenaliinia virtaamaan tavalliseen tapaan! Poikki olevat kylkiluut eivät salli vielä(kään) edes hidasta juoksua ja syysiltojen pimetessä on alkanut toden teolla harmittamaan, etten päässytkään tanssitunneille, joille olin kaihonnut jo viime keväästä saakka.

Paras arjen muutos on ollut se, että Tuomas jakaa tätä nykyä kotitoimiston kanssani. On korvaamatonta saada jakaa asiat heti jonkun kanssa, pallotella ideoita ja tehdä suunnitelmia yhdessä. Ja onhan se nyt ihan eri juttu syödä jonkun kanssa lounas yhdessä ja saada spontaanisti teekuppilähetyksiä työpisteelle!

Paras biisi oli Family of The Year – In The End. Tästä tuli kuin huomaamatta syyskuuni teemabiisi – se muistuttaa rakkaista ystävistä, joista jokainen on nyt jättänyt kotimme ja suunnannut takaisin Yhdysvaltoihin.

Lue myös:

Elokuun 2017 parhaat

Toukokuun 2017 parhaat

Kesäkuun 2017 parhaat

Share on FacebookTweet about this on TwitterPin on PinterestEmail to someone

KOMMENTOI (2)
Blogi, Lifestyle

Kesän 2017 opetukset

Joka kerta kun matkaan ajatuksissani viimeisiin kolmeen kuukauteen, mieleni täyttyy keltaisella lämmöllä, poskipäistä toiseen ulottuvilla leveillä hymyillä, ystävieni suloisilla kasvoilla, valoisilla kesäöillä ja puhtaalla ilolla. Sallittakoon siis vielä yksi pienen pieni kesän paketointi tekstin muodossa – tämän jälkeen olen valmis kääntämään katseeni kohti rakastamaani syksyä ja uusia alkuja. Jälkimmäisiä tuleekin riittämään, kerron lisää heti kun voin.

• Elämän parhaat asiat ovat usein ilmaisia. Sumuinen järvi, hiljaisuus, ystävät ja lempeä tulen rätinä, merenranta täynnä simpukoita.

• Suunnittelemattomuus on spontaanien onnen hetkien parasta rakennusainetta. Noiden hetkien taika kun piilee odottamattomuudessa – ehkäpä juuri siitä syystä niillä on usein tapana sujahtaa ihon alle ikiajoiksi.

• Elämänlaatua parantaviin satsauksiin – muun muassa matkusteluun, hyviin klossikenkiin, kuulokkeisiin ja sohvaan – investoidut rahat eivät mene hukkaan.

• Yllätysjuhlien järjestäminen ystäville ei ole ikinä turhaa. Väitän, että monikaan asia ei voita moisen toiminnan aikaansaamaa vatsanpohjan kutinaa!

 Intuitio, siihen olen oppinut luottamaan, antamaan sille painoarvoa ja arvostusta. ”Intuitio on vatsanpohjan tuntemusten kuuntelua erilaisissa tilanteissa, ennen kuin ajatus täyttää mielen”, sanoo Denis Vinokur kirjassaan Tuli, maa ja vesi. En ole toistaiseksi kuullut parempaa tiivistystä intuition syvimmälle olemukselle. Jos sinä olet, kertoisitko?

• Aito luottamus on aina riski, mutta mahdollistaa parhaimmillaan maagisen siteen syntymisen kahden ihmisen välillä.

• Kahdesta poikki menneestä kylkiluusta ja mustelmaisista reisistä voi todistetusti tuntea ylpeyttä ja iloa, jos ne on hankkinut olemalla rohkea ja haastamalla itsensä. Ollakin, että tämä hurja ympäripyörähdys maastopyöräillessä maksoi syyslukukauden hip hop -tanssitunnit ja pilateksen, mutta ensi lukukaudella sitten! Taidan tässä välillä keskittyä matkasuunnitelmiin, laulamiseen ja kirjoittamiseen – rakkaita juttuja nekin rauhallisuudestaan huolimatta.

• Tämän kesän jälkeen muistan, että koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa – oli kyse sitten elämäntapaseikkaluista, uusista työkuvioista tai mistä tahansa.

• Niistä parhaista ilmaisista asioista puheenollen: toivoisin jokaisen aikuisen kokevan sen lapsuuden riemun ja adrenaliinin holtittoman virtauksen, jonka saa juostessaan ystäviä pakoon hippaa leikkiessä. Huhhuh.

• Saunalautta ja kourallinen parhaita komppiksia on yhdistelmä, joka kuuluu tästä lähtien joka kesään. Mitä pidempään, sen parempi.

• On huumaavaa tuntea asiat joka solulla, muistaa verkkokalvoilla ja tallettaa lopulta mielen muistipurkkiin kameran rullan sijaan. Mikä lahja onkaan saada tuntea ohikiitävien hetkien uumenissa niin syvää onnellisuutta, ettei niitä haluaa jakaa vahingossakaan kenellekään ulkopuoliselle.

• Oikeat ihmiset tunnistaa parhaiten siitä, että hiljaisuutta ei tarvitse täyttää ja vaikeina hetkinä sanat on puettu tiukasti pitävien, hyväksyvien ja välittävien käsivarsien väliin.

• Perhe – käsite, joka on ainakin itselleni paljon laajempi asia kuin biologinen verisukulaisuus. Vatsanpohjatuntemuksen ja syvän yhteyden lisäksi se on sitä, että ihmisellä on lupa olla olemassa sinulle silloin kun hän on parhaimmillaan, mutta etenkin silloin, kun hän on pahimmillaan. Biologiset siteet eivät tee mielestäni kenestäkään automaattisesti perheenjäsentä – kyseessä on etuoikeus, ei itsestäänselvyys. On kunnia olla niin rakastettu tai rakastettava, että kuulut jonkun omavalintaiseen perheeseen. Oma perheeni sisältää meidän kolmen lisäksi kavalkaadin mahtavia persoonia – asumme Suomessa ja maailmalla – he ovat tarkkaan valikoitu joukkio ystäviä, joiden puolesta tekisin mitä tahansa.

Kiitos kesä 2017 – tästä ne seikkailut vasta alkavat.

Lue myös:

Yrittäjän päivä, eli 8 x vinkkiäni onnistuneeseen yrittäjyyteen

Postikortteja Portugalista

Kesäkuun 2017 parhaat

Share on FacebookTweet about this on TwitterPin on PinterestEmail to someone

KOMMENTOI (0)
Blogi, Lifestyle

Elokuun 2017 parhaat

Paras matka suuntautui Norjaan Lofooteille, josta käsin itse asiassa kirjoittelen tätäkin postausta (ajamme juuri tunnelissa meren alla). Olemme molemmat Tuomaksen kanssa pyörineet Pohjois-Norjassa aiemmin, joten päätimme jo keväällä vaatimattoman telttareissun kaipuussamme seuraavan kohteen olevan Lofootit. Otimme allemme vanhan ranskalaisen nelipyöräisemme, ystävämme Benin ja kontillisen eräilyyn tarpeellista tavaraa sekä ruokaa. Ajoitus reissulle oli täydellinen, sillä elokuun lopussa ja syyskuun alussa turistimassat ovat jo häipyneet.

On ollut mahtavaa tehdä matkaa yhdessä hyvän jengin kanssa, valokuvata, syödä trangialla kokattua lämmintä ruokaa sateessa, käpertyä iltamyöhäisellä untuvamakuupussin sisuksiin ja herätä aamulla lampaiden määkimiseen. Ajaa sivuteille ja löytää aarrerantoja, kahlata merivedessä ja ihailla pilvimassoihin katoavia vuorenhuippuja.

Rentouttavin juttu on ollut aarteenmetsästys (simpukoiden kerääminen) Lofoottien varrella löytyneiltä merenrannoilta. Ne yksinkertaiset asiat, mitä tähän voi muuta sanoa.

Paras asia ovat olleet ehdottomasti ystävämme, joita ilman kesän viimeinen kuukausi näytti kauneimman puolensa sadesäilläkin. On täysin mahdotonta pukea sanoiksi sitä tunnetta, joka syntyy siitä, että ympärillä on juuri oikeat tyypit – ne, jotka tuntuvat rakkailta perheenjäseniltä.

Paras muutos oli ottaa etäisyyttä omaan työarkeen hieman pidemmän kaavan kautta ja tehdä sen pohjalta uudelleenorganisointia. Yrittäjyys on 100 % allekirjoittaneen juttu ja tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että minulla on mahdollisuus tehdä liikkuvaa työtä.

Paras päähänpisto syntyi erään keskiyöllä päättyneen lentopallopelin jälkeen. Suuntasimme lähirannalle, laskimme kolmeen ja juoksimme vaatteet päällä jääkylmään Kemijokeen – kolmesti tottakai. Monesta asiasta en tässä elämässä tiedä, mutta aion olla mummoihmisenäkin juuri sama pölöpää, joka keksii ehdottaa tällaisia päättömiä hommia ystävilleen – samalla tietysti toivon, että tuolloinkin ympärillä on sama ennakkoluuloton kattaus tovereita.

Parhaan hankinnan tittelistä kamppailee elokuussa kaksi asiaa: uusi sohva ja tolkulliset untuvamakuupussit. Jälkimmäisistä olemme olleet ikionnellisia Norjan matkalla ja ensimmäinen tuo suurta iloa kotosalla.

Paras biisi oli Weezerin Feels Like Summer, johon kiteytyy oikeastaan koko kesän tapahtumat, ihmiset, kokemukset ja hulluus. Toinen kesän merkittävimmistä biiseistä oli Frenshipin 1000 Nights.

Paras päätös on ollut kirjoitusloman pitäminen. Kyse ei ole ollut writer’s blockista, vaan ennemminkin siitä, että oma elämä on tarjonnut niin huikeita hetkiä, ettei niitä ole todellakaan halunnut jakaa yhtään minnekään. Samalla olen saanut etäisyyttä omaan työskentelyyn ja sen muotoon – millaista haluan sen lopulta olevan.

Paras välipala taisi olla Norjan reissulla löydetyt superrapeat Sørlandin merisuolasipsit. Maistuvat erityisen hyviltä automatkoilla ja pitkän päivän jälkeen teltassa korteilla pelatessa.

Paras tunne on ollut myötäelää siinä infernaalisessa ilon määrässä, jota oma ystävä tuntenut unelmansa toteutuessa aivan absurdilla tavalla, odottamattomassa paikassa.

Kiitos kesä 2017, parempia hetkiä saa hakea.

Lue myös:

Huhtikuun 2017 parhaat

Toukokuun 2017 parhaat

Kesäkuun 2017 parhaat

Share on FacebookTweet about this on TwitterPin on PinterestEmail to someone

KOMMENTOI (0)
Blogi, Lifestyle

Kesätunnelmia

Aamujen vakioksi on muodostunut kylmä vesimelonimehu, parvekekahvit ja villasukkiin verhotut varpaat. Kodin nurkkia houkuttelevampaa on ollut oman pihan rapsuttelu ja öiset kävelyt.

Joinain aamuina haluaisin huutaa ja kysyä miksi meille 10 kuukautta talven keskellä eläville annetaan näille kahdelle kesäkuukaudelle syysilmasto, kunnes muistan, että kukaan ei ole kuollut, meillä on koti ja asiat ovat muuten kunnossa. Henkilökohtaisten testitulosteni perusteella näyttää muutenkin siltä, että kesään psyykkaus tapahtuu parhaiten tuolla kahden korvan välissä. Ehkäpä ostan itselleni ensi kesäksi märkäpuvun, jotta pääsen uimaan ilman jäätymistä? Vai ehkä sittenkin vain tiketit Välimerelle?

Tekstin tuottaminen tuntuu siltä kuin sillisalaattia synnyttäisi, annan sillekin tilansa. Tänä kesänä olen uppoutunut kirjojen maailmaan ja löytänyt sieltä ne hetket, kun aika katoaa.

Ulkomailta palatessani nautin kotiinpaluusta niin, että työstudiossa vaihtui matot, elämämme ensimmäinen uutena ostettu sohva on matkalla ja iänikuisten pikkuremppojen lista lyhentyy jälleen. Marssin suoraa päätä ostamaan pari hortensiaa terasseille (joista yksi jo kuoli) ja sylillisen yrttejä parvekkeen metallihyllylle. En voi olla ilmankaan, ja jos onni tuplaantuu parilla timjamipuskalla, olkoon niin!

Tänä vuonna kiitän Suomen kylmää kesää yhdestä asiasta – ehdin kuin ehdinkin keräämään vielä koiranputkikimppuja keittiön vaasiin ja nuuskuttelemaan syreenipensaiden upeita kukintoja. Talviturkki on edelleen visusti päällä ja SUP-lautaseikkailutkin korkkaamatta, mutta eiköhän tässä ehditä niihinkin hommiin.

Kolmipäiväinen työviikko on parasta mitä olen itselleni tänä kesänä luvannut ja toteuttanut – toki pari tajuntaan iskenyttä uutta projektia ovat vähän venyttäneet iltoja sekä öitä. Onni on, että tällaisina hetkinä rinnalla on puoliso, joka tukee, iloitsee ja kannustaa eikä murjota nurkassa. Syysarki alkaa taatusti vauhdikkaana, siitä pitävät huolen työkuviot ja aikuisten hip-hop -tanssitunnit, joille itseni kuljetan. Nyt on hyvä hengähtää tovi ja kypsytellä suurempia suuntaviivoja. Oleminen on uusien ideoiden parasta polttoainetta, sen kun muistaisi aina kiireessäkin.

Viikonloppuna tutustuimme neljään parikymppiseen coloradolaiseen nuorukaiseen. Toverit lensivät pyörinensä Helsinkiin, ottivat junan Rovaniemelle ja aikovat polkea täältä maisemareittiä pitkin takaisin Helsinkiin. Meinasivat lähteä jatkamaan matkaa maanantaina aamulla, mutta täällä oli kuulemma niin mukavaa, että jäivät hieman pidemmäksi aikaa. Heistä yksi on löytänyt sisäisen suomalaisensa ja aikoo palata, täällä on kuulemma juuri sopiva sää ja elämänmeno. He opettivat meitä pelaamaan hauskaa frisbee-joukkuepeliä hietikolla, me puolestamme veimme heidät kuluvalla viikolla frisbeegolf-radalle ja tarjosimme pihamme telttojensa kodiksi.

Sunnuntaina pelasin lentopalloa niin, että pohkeeni ovat nyt hiekkasyöksyistä ruvella ja kämmenselän sisäsivut mustelmilla – mihin sitä rymyläinen tavoistaan pääsisi. Toivoin aina pienempänä olevani se tyttö, jonka jalat ja kädet olisivat kesäisin ehjät ja sileät, mutta alan näin 28-vuotiaana uskoa ettei tällaista luonnetta ole siihen muottiin valettu. Suurin osa syötöistä kulki nokkospuskan kautta, mutta jostainhan parin vuoden aikana kertyneiden ruosteiden poispelaaminen on aloitettava.

Kuulin lauantaina ensimmäistä kertaa The Strutsia ja olen miettinyt miten tuolta Brittein maalta tuleekin niin paljon näitä vastustamattomasti kiekuvia rokkikukkoja. Kesäenergiaa purkkarockin muodossa, kyllä kiitos.

Italian matkaraportti kytee mielessä ja siihenkin palaan jonain sopivana hetkenä, mutta vielä on kuitenkin vähän hampaankolossa tuosta osuudesta. Portugalin ja sen äärettömän meren äärelle palaamisesta haaveilen harva se päivä, sinne taisi jäädä tämän tytön sydän.

Siihen saakka saa kelvata Suomi, jääkylmät järviuinnit, pallopelit hyisellä hiekalla ja grilli-illat, joiden aikana pulputtavista suista tuleva ilma nousee höyrypilvinä ilmaan.

Share on FacebookTweet about this on TwitterPin on PinterestEmail to someone

KOMMENTOI (2)
Blogi, Lifestyle

Instagram

  • Current mood Right now I should be packing writing photographinghellip
  • Oh those sweet summer time memories yellowmoodkitchen rawcake raakakakku
  • News for my finnish followers Pitkaikainen yhteistykumppanini houseoforganicsuomi viett tllhellip
  • Ahead to all the new adventures with the best guyhellip
  • Saviour of the dry skin Weleda Skin Food This superhellip
  • Haluaisitko olla osa 1112017 uudistuvaa Yellow Mood mediaa?  hellip
  •  S O O N  yellowmoodmedia yellowimperium yellowmoodlifestyle
  • Missing our Lofoten adventures  nights in the tent heavyhellip
  • 305 days ago we had to say the last goodbyeshellip

Yellow moodin juttuarkisto