Kesäkuun 2017 parhaat

Paras asia on ollut nähdä erilaisia tapoja elää, tehdä ja olla. On aina lahja saada uusia kulmia, koska sitä omaa näkemystä normaalista on ihan tervettä kyseenalaistaa ja toisinaan myös singuttaa. On kliseistä sanoa matkailun avartavan, mutta juuri sitä se ihmiselle tekee (jos ei vietä koko lomaansa poolilla).

Paras muutos on ollut irtaantuminen työarjesta ja tietokoneesta. Laitoin sähköpostiin loman alussa automaattiviestin juoksemaan notta nyt tässä osoitteessa lomaillaan. Kuten aiemminkin, lupasin itselleni, ettei minun tarvitse tehdä lomalla mitään työhön liittyvää, jos en aidosti tahdo. Tottakai sitä jotain pientä aina tekee (kuten lähettää pari laskua), mutta koen että yrittäjän loman mahdollisuudessa tai mahdottomuudessa on lopulta kyseessä vain oma arvojärjestys, muutamat järjestelykysymykset  ja oman hyvinvoinnin arvostaminen.

Siinä vaiheessa, kun tietokone aiheuttaa vain sydämen tykytyksiä, on parempi olla ja huilata. Jälkimmäinen toteamus on koko kesäni motto, tulevina parina kuukautena aion ottaa rennommin ja katsoa mitä leppoisampi arki tekee naiselle, kulunut vuosi kun on ollut töiden suhteen aika täysi. Nettiä olen pitänyt lomalla suurimmaksi osaksi kiinni ja elellyt ilman minkään sortin älylaitteita – samaa voisi jatkaa kotona, sillä sen verran ajattelin rakastaa arkeani ja sen ohikiitäviä, autenttisia hetkiä.

Paras tapa on ollut spontaani katuvalokuvaaminen. Tuo maailma on kiehtova, koska aamulla lähtiessäsi et ikinä tiedä mitä tulet päivän aikana näkemään – sinun on vain oltava valmiina tallentamaan sekunnin murto-osassa tapahtuva hetki. Joskus aikaa on enemmän, useimmiten ei, ainakaan jos olet tuktukin kyydissä. Parhaimmillaan valokuvaus on itselleni ihmisten kohtaamista. Keskustelemista, vaikkei yhteisestä kielestä olisi tietoakaan. Portugalilaiset rakastavat oman kokemukseni mukaan kuvattavana olemista, heistä tuli heti lempi-ihmisiäni.

Paras päähänpisto oli ostaa Sintran rautatieasemalla 70 € arvoinen opaskierros eräältä paikalliselta naiselta. Ensin meitä vähän epäilytti, että vedetäänköhän nyt turisteja oikein kunnolla nenästä, mutta ehei. Hän vietti kanssamme seitsemän tuntia ja kuskasi meidät isolla maasturillaan vuorien laelle ja keskelle, synkkään yöhön tulikärpästen keskelle, turistimassojen valloittamattomille merenrannoille ja muutamaan valitsemaamme kohteeseen. Kaikissa kohteissa saimme viettää juuri niin kauan kahdenkeskistä aikaa kun halusimme. Tätä retkeä en unohda koskaan ja toivon, että hän nostaisi taksaansa, päivä oli meille paljon enemmän arvoinen.

Paras biisi oli Marina and The Diamonds – Fear and Loathing. Marina on tuttu jo monen vuoden takaa, pienoiseksi hitiksi aikanaan noussut I’m Not a Robot on edelleen yksi suosikkibiiseistäni. Rakastan naisen äänensävyä, sen käyttöä ja useimpia sanoituksia, joissa sukelletaan pintaa syvemmälle. Niissä kuuluu satutetun ihmisen ajatukset, tuska, toivottomuus – lopulta myös valo ja itsevarman naisen nousu kaiken koetun yläpuolelle. Melodiat ovat paikoin todella kreisejä ja hullunkurisia (Hermit The Frog on tästä erinomainen esimerkki) ja juuri siitä syystä meno kolahtaa.

Paras päätös oli pitää kunnon kesäloma ja lähteä katselemaan elämää Välimerelle. Ilmoilla oli kevyttä kyllästymistä kotimaahan ja sen ihmisiin, ei se vieläkään ole poissa, mutta hitusen vähempänä. Rakastuin palavasti Portugalin elämänrytmiin, huolettomiin ja ystävällisiin ihmisiin sekä metsiin, joissa kasvaa villinä hurja määrä isoja hortensiapensaita – jälkimmäiset olisivat jo itsessään täysin validi syy tehdä paluuretki mahdollisimman pian. Molemmille jäi tunne siitä, että Portugaliin on päästävä uudestaan. Italia sen sijaan tarjosi hieman pyyhkeitä, mutta siitä tuonnempana.

Kuukauden paras välipala oli tietysti lukemattomissa kahviloissa nautitut uunituoreet Pastel de Nata -leivokset, joissa on rapea voitaikinakuori ja créme brûléeta muistuttava vaniljaisen pehmeä täyte. Ah.

Kuukauden paras ravintolakokemus oli Lissabonin Baixassa sijaitseva ihana lounaskahvila Nicolau Lisboa, joka sijaitsi aivan vuokrakämppämme nurkilla ja johon jonotimme peräti kolmena päivänä. Kahvilassa oli aivan ihana henkilökunta, kerrassaan herkullinen menu ja sopivasti boheemi tunnelma. Jokaisen annoksen jokainen osa oli tehty paikan päällä aina leivistä kasvispihveihin – voin kertoa, että kaikki oli sen odottamisen arvoista. Yksinkertaisia makuja yhdistettynä terveellisiin ratkaisuihin, ihanan mutkatonta, rentoa ja niin maukasta. Kahvila sijaitsee osoitteessa Rua de São Nicolau 17, 1100-547 Lissabon.

Kuukauden suurin haave oli tietysti päästä pussaamaan ja halaamaan Riemu-koiraa. Kolme viikkoa on tähän mennessä pisin erossaoloaikamme, pientä koirua alka olla jo valtava ikävä näin loman loppupuolella. Enää muutama päivä ja haemme minin maalta, sikäli mikäli herra koiramo suostuu rauhallisen elämän makuun päästyään sieltä enää minnekään lähtemään. Toinen haaveeni koskee niinkin arkista asiaa kuin kokkaamista omassa, ihanassa keittiössä tuoreista kesän raaka-aineista. Ai että, heinäkuussa saa vihdoin nauttia kaiken syötävän parvekkeella tai pihalla.

Lue myös:

Maaliskuun 2017 parhaat

Helmikuun 2017 parhaat

Tammikuun 2017 parhaat

Huhtikuun 2017 parhaat

Toukokuun 2017 parhaat

Paukkis

Kääk, muistatko, mitä luomivärejä sulla on tuossa aivan ihanassa kuvassa, jossa oot seinää vasten? Toi on just se THE silmämeikkilook, jota oon yrittäny löytää itselleni! O.o

Vastaa
Hannamari Rahkonen

Muistan, koska olen käyttänyt sitä jo vuoden putkeen :D Kyseessä on ZAO Pearly Eye Shasow Pinky Bronze. On koostumuksen ja pigmentin puolesta yksi parhaista hohdeluomiväreistä koskaan!

Vastaa
Paukkis

Ihanaa, kiitos aivan valtavasti! (Ja kiitos muutenkin mahtavasta, kattavasta ja yksityiskohtaisesta blogista!) Nyt luomiväriä metsästämään. :D

Ouna

Voin aistia tekstistäsi tuon lomatunnelman, kesän. Hetkeksi unohdin, että omaan lyhyeen lomaani on 3 viikkoa vielä aikaa ja että vietän sen kotona. Joskin se on ihan hyvä juuri niin. Toivottavasti koiramo ilahtuu teistä ja lähtee ilolla kanssanne kotiin. Itse en ole ollut yhtään yötä 7 vuoden aikana erossa meidän koirista. Toisaalta aika pelottavaakin, miten kiinni olen heissä ja mitä jos olisin yön pois? ❤️ Ihanaa heinäkuuta!

Vastaa
Hannamari Rahkonen

Kotilomatkin ovat onneksi ihania, kun keksii tekemistä kodin ulkopuolellekin :) Me ollaan lomailtu edelliset neljä kesää kotosalla, koska se on tuntunut rentouttavammalta. Tänä vuonna oli sitten aika sekoittaa pakkaa ja kokeilla vähän erilaisempaa lomaa muissa maisemissa :)

Koiruja tulee aina ikävä lomalla, tämä oli meidän pisin eroaika tähän mennessä. Mieltä onneksi huojentaa se, että vakiohoitopaikka oli kaverille enemmän kuin mieluinen ja saimme kuulumisia pitkin lomaa :) Ihanaa kesälomaa sinulle!

Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Liittyvät artikkelit

Kurkistus kukkaisiin kuvauskulisseihin
Lempilisäravinteeni x 10
2015 pakettiin ja uutta kohti
Hyvän olon jäätelökirja sisältää reseptejä ilman gluteenia, maitoa ja sokeria
Hyvän olon jäätelökirja