Kodin uusi sohvanurkka & vanha DIY-sohva
Muistatteko vielä parin vuoden takaisen DIY-sohvaprojektin, jonka toteutimme Tuomaksen kanssa meidän 10 neliön parvekkeelle? Syksyn viilentyessä aloin laitella parveketta talviteloille ja harmitti taas jättää nuo mainiot sohvat ulkotilaan kylmiksi kuukausiksi. Parvekesohva jokinäkymällä on kesäisin kotimme ehdottomia lempipaikkoja, syömme siellä lähes kaikki ateriamme, hengaamme ystävien kanssa, teemme toisinaan töitä ja järjestettiinpä siellä kuluneina kuukausina brunssejakin.
Mitä tulee kodin sisätiloihin ja etenkin yhteiseen työstudioomme, meillä on ollut varmaan puoli vuotta tuossa kuvien puuseinän luona rytöläjänurkka, jossa oli metallinen hyllykkö täynnä läpikäytäviä tavaroita ja papereita, studiovaloja, kameranjalka ja muuta, jolle ei ollut paikkaa. Kuvaa minulla ei ole näytettäväksi ennen-tilanteesta, mutta sen voin sanoa että mikään inspiroiva silmänkaunistus tuo nurkka ei ollut, etenkään kun se on asia jonka näen työpisteeltäni ensimmäisenä.
Hankimme viime vuonna Vepsäläiseltä meidän ruokailu-oleskelutilaan ison Colorado-sohvan puuvilla-pellavakankaalla ja suunnitelmissa on ollut hankkia studion nurkkaan pienempi saman sarjan sohva. Tarkkasilmäisimmät teistä ehkä huomasivatkin ylempien kuvien valkoisessa seinässä olevan pyöreän pöllönpesältä näyttävän aukon: sen takana on tykki ja vastapäätä valkokangas, josta voi katsoa leffoja ja sarjoja.
Hiljakseen kertynyt työtavaroiden läjä ei oikein mahdollistanut tilan alkuperäistä käyttötarkoitusta ja vaikka olin miettinyt nurkan raivaamista pitkään, sain tarpeeksi pontta vasta kun keksin konkreettisen ratkaisun: parvekkeen sohvat voisi siirtää talveksi sisälle.
Innostuin ideasta niin, etten pitkään aikaan mistään – sen lisäksi, että sohvat saisi sisätiloihin, nurkasta tulisi kertaheitolla kotoisa ja se vastaisi paremmin käyttötarkoitustaan. Lisäksi meidän ei tarvitsisi ostaa vielä uutta sohvaa, vaan voisimme tunnustella tätä ratkaisua nyt talven ajan ja päättää sitten mitä teemme.
Siirsimme työstudion ison villamaton sohvien alle ja kannoimme sohvat sisälle. Kyseessä on siis kaksi sohvakappaletta, jotka Tuomas on tehnyt OSB-levystä. Toisessa on selkänoja, toinen on vain laatikko ja molempien koko on 150 x 60 x 25. Parvekkeella sohvia on käytetty L-muotoisena, mutta Tuomas keksi laittaa sohvat tähän tilaan peräkkäin, jolloin istumasyvyyttä tuli 120 cm. Kelpaa kuulkaa köllötellä. Huvittavinta tässä koko jutussa on se, että sohvaprojekti maksoi aikanaan kokonaiset 30 euroa – aina ei tarvitse tehdä isoja investointeja.
Mukavuussyistä tosin haluaisin sohvaan näin sisäoloissa vähän paksumman patjan, nykyinen on sen verran ohut että takapuoli puutuu leffaa katsellessa. Joka tapauksessa tämä iso pieni muutos tekee minut älyttömän iloiseksi ja työpäivistä entistä suloisempia: katselen nytkin työpöytäni ja kannettavan ääreltä tätä kotoisan boheemia tyyny- ja vilttirykelmää, jonka uumenissa nukkuu yksi pieni Riemu tassut taivasta kohti.
Löysin muuten tuon ihanan messinkisen tarjottimen puukahvoilla kirpputorilta neljällä ja puolella eurolla. Se on ihana! Lisäksi kaivoin kosmetiikkakaapistani pienen tauon jälkeen esille myös lempihuonetuoksuni Baldinilta ja valitsin syksyn alkuun sopivan sitruuna-sitruunaruohon – pullollinen täynnä sitruksien raikkautta yhdistettynä kuumien kesäpäivien polttavan oranssiin valoon. Tämä saa jatkaa kesän tunnelmia vielä täällä kotosalla hetken ennen kuin siirryn mausteisempiin vaihtoehtoihin. Tuoksut kestävät hyvänä noin 4-12 viikkoa ja itse tykkään käyttää pullossa yleensä vain yhtä tikkua, sillä olen kodin suhteen hienovaraisten tuoksujen ystävä.
Ihanaa uutta viikkoa!
Kuvat Hannamari Rahkonen
Teidän koti on kyllä ihanan kekseliäästi sisustettu. Pyöreäkulmainen puuseinä on ihan huippu! Sitä ei ole mahdollista saada omaan kotiin, mutta riippukeinutuolin kyllä. Siinä olisi ihana istuskella ja lukea kirjaa. Samalla saisi kesäfiilistä keskelle talvea.
Kiitos! Meidän kodissa on kyllä saanut käyttää kekseliäisyyttä monessa kohtaa, viistokatto luo ihan omat haasteensa, joskin myös mahdollisuutensa. Tuo pyöreä puuseinä oli alunperin Tuomaksen idea ja minustakin yksi kotimme ihanimpia katseenvangitsijoita. Nuo Hamacamundon riippukeinut ovat ihania, meillä on niitä kaksin kappalein – ihmisten ja koirien lempipaikka. Vielä kun saisi tartuttua johonkin jännään kirjaan!