Ilo ei asu perfektionismissa

Yellowmood Koti Sisustus 2

Tänään tuntui siltä, että kyllä sen uskaltaa jo ääneen sanoa ja kirjoittaa auki: syksy on täällä. Ilmassa on ollut jo muutamien viikkojen ajan vuoden kolmannen vuodenajan viileä tuoksu, pihapolulle tipahtelee tuon tuosta jättimäisen pihatuomen keltaisia lehtiä ja kylässä on myös ihmistä huojuttava tuuli, joka on riehaantunut ajoittain myrskyksi. Vettä on tullut suoraan, vaakana ja viistottain. Sumuna, pisaroina, viivana. Sitten on näitä päiviä kun aurinko paistaa ja kaikki näyttää ikkunasta katsottuna ihan kesältä. Silti lenkeille ei riitä enää pikkutoppi, ylle on kaivettava tuhti villapaita ja vuorattava kaula pehmoiseen huiviin.

Syksy on itselleni aina myös muutosten aikaa, ja tällä kertaa muutosvoima on peräisin kesältä jolloin luin paljon ja tartuin vuosien tauon jälkeen Julia Cameronin kirjaan Tie luovuuteen. Hänelle sanat ovat ammatti, ja ai että miten hyvin tämä nainen niitä käyttää!

Yksi kirjan kohdista iski kuitenkin tajuntaan kuin vasara ja nuo lauseet ovat pompanneet tietoisuuteeni säännöllisin väliajoin. Milloin ruokaa hämmentäessä, suihkussa hiuksia vaahdottaessa, silloin kun olisi pitänyt nukahtaa tai kun kelluin kesähelteellä joessa pitäen korviani kirkkaan jokiveden alla. Viisaat sanansa kuuluivat näin:

”Perfektionismilla ei ole mitään tekemistä hyvän työnjäljen kanssa. Sillä ei ole mitään tekemistä laadun kanssa. Todellisuudessa se on itsensä kieltämistä, edistyksen jarruttamista ja haluttomuutta siirtyä eteenpäin ajallaan. Se on nöyryyttävä noidankehä, jossa joudut pakkomielteenomaisesti hiomaan työsi yksityiskohtia ja menetät näkemyksesi kokonaisuudesta. Vapaan luomisen sijasta me juutumme yksityiskohtiin ja pyrimme poistamaan pienetkin virheet jotka voisivat myöhemmin osoittautua oivalluksiksi. Muutamme omaperäisyytemme kaavamaisuudeksi, vailla minkäänlaista intohimoa tai vaistoa.”

– Julia Cameron

Yellowmood Koti Sisustus 5

Olen lukenut kirjan aiemminkin, mutta luulen olleeni vasta nyt riittävän rehellinen itselleni siitä missä mennään. Että perfektionismia kohti on menty, ja vähän turhan kiihkeällä kyydillä. Kesä oli rauhallisuudessaan hyvä, sillä luppoaika ajaa ihmisen mieltä ratkaisuja kohti kuin itsestään. Ei kiireessä näe mitään, varsinkaan niitä ratkaisuja joita pitäisi saada ja nopeasti, koska ahdistaa.

Omalla kohdallani ne aiemmin mörkömäisenä pitämäni isot päätöksenteot ja niihin kaipaamani ratkaisut löytyivät vasta kun pysähdyin oman elämäni äärelle. Tuntuisi hassulta kirjoittaa tällaista kliseetä, ellei olisi juuri elänyt sitä todeksi.

Yksi asia mitä pohdin pitkin talvea ja kevättä, oli nähkääs tämä: kun olen nyt rakentanut tällaisen mahtipontisen hienon luonnollisen hyvinvoinnin median, voinko enää kirjoittaa jonninjoutavista? Että istuuko se nyt linjaan kirjoittaa asiaa ja seuraavana päivänä jakaa jotain arkista?

Tämä ajatuskerä kampitti minua solmuun useamman kuukauden ajan. ”Voinko?” Ratkaisu oli tietysti etäältä katsottuna ihan itsestäänselvyys. Tuli jopa vähän tyhmä olo, että mitä sinä nainen mietit tällaisia – sinun työ, sinun kaikki. Että tässä se ratkaisu on koko ajan ollut nenän edessä, jos arvoisa työmyyrä olisi vain suostunut ottamaan silmän käteen. Mutta ei, kyllä se täytyi tämäkin oivallus tarpoa kantapään kautta, ja hyvä niin koska se mahdollistaa uutta.

Tänä syksynä Yellow Mood tulee muuttumaan.

Olen kuin huomaamatta rakentanut tästä itselleni kauniin vankilan, jossa pitäisi aina olla jotain tärkeää sanottavaa. Tekeminen alkoi tuntua talvella ja keväällä vähän raskaalta. Valuin milli kerrallaan täydellisesti tekemisen kattilaan, jonka seinät ehkä toivat näennäistä turvaa, mutta jonka pimeydessä katosi kyllä viimeinenkin ripe ilosta ja inhimmillisyydestä – niistä kahdesta asiasta, joita olen pyrkinyt vaalimaan, koska se on kaikki mikä merkitsee ja mikä ruokkii ihmistä.

Yellowmood Koti Sisustus

”Luovuudessa ei ole eikä ikinä olekaan ollut mitään ”järkevää”. Jos kerran haluat luoda, luo. Taiteen tekeminen alkaa sillä että elät nykyhetkeä ja nautit tästä päivästä. Se alkaa sillä että annat itsellesi pieniä lahjoja ja mahdollisuuksia.”

– Julia Cameron

Yellowmood Koti Sisustus 3

Asetin alkuvuodesta teemakseni seuraaville 12 kuukaudelle luopumisen. Olen jo luopunut liian kireästä työaikataulusta, turhasta roinasta, epämielekkäistä harrastuksista ja aiempaa paksummasta lompakosta. Ajattelin liittää luopumisjonon jatkoksi tukahduttavan perfektionismin ja olla tästä lähtien enemmän auki elämälle. Oppia jälleen nauttimaan siitä miltä tuntuu kirjoittaa tajunnanvirtaa vailla päätä tai häntää.

Koen, että tämä muutos on ikäänkuin paluuta vanhaan Hannamariin, siihen joka ei kompuroinut suunnitelmiinsa vaan lipui luovuuden virrassa, koska ei tiennyt että se voi myös ehtyä väärällä tekemisellä. Joka ei tiennyt vielä mitään hakukoneoptimoinnista, analytiikoista tai muustakaan numeraalisesti mitattavista arvoista.

Kirjaimet ovat aina olleet paljon puoleensavetävämpiä kuin numerot, siinäpä minulle mottoa kerrakseen.

Yellowmood Koti Ilmakasvi Yellowmood Koti Sisustus 4

Ehkä tämä muutos on lupaus olla itselleni kivempi ihminen. Antaa lupa nauttia tekemisen ilosta ja pohtia asioita vailla valmiita vastauksia. Ylipäätään luopua ajatuksesta, että aina pitäisi olla vastauksia tarjolla. Koska ei ole. En minä tiedä on ollut yksi parhaista lauseista, jonka olen aikuisikänäni oppinut sanomaan. Se on ensinnäkin rehellistä ja mahdollistaa asioista selvää ottamisen, uuden oppimisen.

Haluan kuunnella Lykke Li’tä ja tuntea miltä tuntuu vaipua sanoja muodostavien kirjainten vietäväksi. Sisuksiani polttelee innostuksen kaipuu, jota ruokkii nimenomaan se että ajatuksille antaa luvan poukkoilla ja tulla nähdyksi myös täysin keskeneräisinä keskustelun herättäjinä – minun totuutenani, jonka ei tarvitse aina johtaa mihinkään ratkaisuun. Joskus niissä saattaa kasvaa oivalluksen siemeniä, toisinaan ei.

Konkretiassa tämä innostus takaisin -projekti ei tarkoita asiajuttujen katoamista Yellow Moodista (koska, ah, rakastan sellaisiin uppoutumista!), vaan sitä että noiden ajan kanssa tehtyjen ja perusteellisten postausten rinnalle tulee myös kevyempää ja spontaanimpaa sisältöä ihan vain elämästä. Ja ihan vain siksi, koska se tuntuu minusta älyttömän kivalta. Se voi olla lyhyt siivousvinkki, DIY-projekti, arkikuulumisia myttyisine villapeittoineen tai ihan vain vaikka kuvapostaus vailla sen kummempaa agendaa.

Näillä sanoin lasken vapauden ja innostuksen veneeni elämän ja syystyrskyjen merille, ohoy!

Hannamari xo

Eeva

Ihan parasta tuollainen muutos, sillä lukijanakin on välillä mukava lukea kevyempää matskua!!! Ja nuo lainaukset... On ehkä luettava tuo kirja vähän niin kuin heti. Tämä vuosi on ollut mahdottoman raskas monella tavalla -terveys, raha, parisuhde...you name it! Tästä tekstistä, ja sinun tekstistäsi,voisi ottaa ohjenuoraa kaikkeen.

Vastaa
Hannamari Rahkonen

Kiitos älyttömän sydämellisistä sanoista! Ilo on helppo menettää monien merkityksettömien asioiden alle, vaikka se on todella tärkeä osa ihmisyyttä, heijastaen vaikutuksensa aina arjen askareista työhön ja muiden kohtaamiseen. Iloa vaalien siis eteenpäin! Ja hei, nostin sun kommentin mun Instagram Storieseihin tänä aamuna Eeva <3

Vastaa
Tiia

"Näillä sanoin lasken vapauden ja innostuksen veneeni elämän ja syystyrskyjen merille, ohoy!"

Jppiiii!!! Valtaisat taputukset tälle! 👏👏
Olen niin kaivannut sinun "höpötys"-postauksia asiajuttuja keventämään 😊

Vastaa
Hannamari Rahkonen

Onpa kerrassaan ihana kuulla, että joku kaipaa höpötysjuttujakin! :D Niitä on tulossa!

Vastaa
r

todellakin halutaan lukea! tästä on tullut ongelma jo aika monelle bloggaajalle, olis ihanaa jos palaisitte takaisin juurille! asioiden ja arjen jakamisestahan siinä aluksikin on ollut kyse.... <3

kiinnostaa nuo ravitsemus-puolen asiat tosi paljon, toivottavasti raotat verhoa hieman enemmän jo pian ;)

Vastaa
Hannamari Rahkonen

Kiva kuulla, kiitos kommentista! Alunperinhän blogit eivät olleet kenellekään tulonlähde saatika ammatti, siksi henkilökohtaisia asioita oli helpompi jakaa. Sisällöntuotto lähes 25 000 ihmiselle on melkoista tasapainoittelua ja siinä pitää tuntea itsensä todella hyvin, jotta kestää myös soraäänet.

Omalla kohdalla "vaikeus" pitää blogia henkilökohtaisempana alkoi vuonna 2015, kun aloin saada mm. vainoamiskirjeitä kotiin. Tämä siis, vaikken ole koskaan kirjoittanut esim. kantaaottavista aiheista mitään. Se on oikeasti aika pelottavaa ja invalidisoivaa, koska tällaisten asioiden edessä jopa viranomaiset ovat kädettömiä.

Ilolla silti kohti uutta, entistä omannäköisempää sisältöä. Tuntui niin hyvältä päästää tämä teksti ilmoille. Ja hei, ravitsemuspuolen juttua on tulossa runsaasti meidän Norjan telttareissun jälkeen! :)

Vastaa
r.

<3!

Tiinatuulia

Kiitos Hannamari, ihania oivalluksia ja lempeitä uusia tuulia! ☺️ Ja ajankohtainen aihe itse kullekin pureskeltavaksi, tämä perfektionismi... Taidan napata tuon kirjavinkin syksyksi ja laajentaa taas vähän omaakin näkökulmaani, jotta syksyn uudet tuulet ja upeat projektit pysyisivät poissa perfektionismin vaihteelta.

Vastaa
Hannamari Rahkonen

Lämmin kiitos Tiinatuulia :) Useinhan on niin, että oman elämän kontrollointi – tapahtui se sitten syömisen, juomisen, liikkumisen, työnarkomanian tai vaikkapa perfektionismin välityksellä – on keino tuoda turvaa omaan arkeen. Ennen kaikkea se on oire jostakin, jonka olemme iskostaneet itseemme jo pieninä ihmisentaimina ja se voi siten olla monimutkaisempi, mutta sitäkin palkitsevampi vyyhti selvittää. Tähän aiheeseen olisi myös ilo palata syvemmällä tasolla joku päivä :)

Vastaa
Helena

Kiitos! Niin hyvää ja oivaltavaa tekstiä, siis näkökulmia. Ja nuo lainaukset...
Olen hankalassa työssä, koska siellä on pari super perfektionismia joista toinen on pomo. Tukevat toinen toistaa kun kaiken pitää olla täydellistä. Alle 10 hköä, pieni yhteisö siis.
Olen sitä mieltä, että sitten vasta tietää olevansa ihminen kun pystyy sanomaan en tiedä, otan selvää. Sanoo suoraan jos kävi kämmi. Mitä menetettävää? Ei mitään.
Kukaan ei ole täydellinen vaikka kuinka yrittää. Siispä olen luovuttanut ajat sitten ja voin sanoa olevani aika tyytyväinen itseeni.
Ja jos ei huvita joku juttu, kotityöt, lenkkeily ym. ym. en tee. Kaatuuko maailma. Ei kaadu.
Ja jos joku edes huomaisi, että olen pyrkinyt täydellisyyteen, mutta kun ei ole huomannut, kun eivät ole tienneet mitä sen täydellisyyden olisi pitänyt olla.

Vastaa
Hannamari Rahkonen

Niinhän se on, että jokainen kulkee sen oman polkunsa tässäkin asiassa - toisten matka on pidempi ja toiset pääsevät perille hieman nopeammin :) On aina tosi hienoa kuulla, että joku on löytänyt oman tasapainonsa ja voi antaa asioiden olla silloin kun on tarve esimerkiksi levolle. Kiitos kauniista kommentista Helena!

Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Liittyvät artikkelit

Kaikki mitä tahdon muistaa
Luonnollinen Abel & kestävän parfyymin salaisuus
Boing boing parempaan työasentoon
Syyskuun 2017 parhaat