Yhteistyössä Asennemedia ja Provena.

Koululainen täällä hei!

Perjantaina köröttelin Rovaniemeltä 123 kilometrin päähän Tornioon, jossa odotti uusi koulu, 19 koulukaveria ja kaksi keskenään todella erilaista valokuvaaja-ammattilaista, joita saan kutsua opettajikseni. Koulun portaita ylös kävellessäni taisin olla yhtä täpinöissäni kuin ensimmäiselle luokalle suunnatessani. Sama jännitys näyttää kulkevan käsikynkkää vuosikymmenistä toiseen, ei väliä onko seitsemän vai 27-vuotias. Täytyy tosin todeta, että näin aikuisiällä jännitys ei jäänyt vain perjantain hommiksi, vaan koko viime viikko meni enemmän ja vähemmän pelonsekaisissa tunnelmissa. Luulin myös muuttuneeni koululäksyjen kanssa tunnollisemmaksi, mutta mitä vielä! Torstain Facebook-päivitykseni kertoi seuraavaa:

”Jotkut asiat ne eivät näemmä vuosienkaan varrella muutu. Koulu alkaa huomenna ja Rahkosella on vieläkin läksyt – eli kuvaesitys ja noin 10-15 minuutin julkinen esittely itsestä – tekemättä. Aattelin jotenkin kierosti, että vuosikymmen olisi korjannut tämän tavan, mutta aivoni ilmeisesti järkeilevät edelleen timanttien syntyvän siinä kuuluisassa viime tipan paineessa.”

No, tässä koulussa tällaista tyyliä ei sovi tavaksi ottaa ja ensimmäisen viikonlopun jäljiltä ainakaan innostuksesta ei ole pulaa. Haluan antaa jokaisessa tehtävässä oman sen hetkisen parhaani, se kuljettakoon minua eteenpäin opiskellessani valokuvaajaksi.

Koulu itsessään on vaatinut jonkin verran käytännön järjestelyjä. Ajattelin ennen kouluviikonloppua, että välimatkan (ja ajokortittomuuden) vuoksi kulkupelinä toimii tuleville lähiopetusviikonlopuille suunnatessa bussi, mutta meitäpäs olikin Rovaniemeltä autolastillinen. Pääsemme kulkemaan kimppakyydillä, se jos mikä on mukavaa! Yöpaikkana toimii jatkossa koulun vieressä sijaitseva asuntola.

Kulkemisen ja yöpymisen lisäksi yksi päänvaivaa aiheuttaneista asioista oli ruokapolitiikka ja välipalat. Olen työskennellyt nyt vuosia kotona ja tottunut lämmittämään lounaan kotona tai valmistamaan välipalasmoothien tehosekoittimella. Mietin mitä ihmettä otan mukaani, kun käytössä ei ole blenderiä, omaa keittiötä ja vapaa-aikakin on koulupäivinä kortilla. Provenan yhteistyö tuli mitä mainioimpaan saumaan, varsinkin kun merkin luontaisesti gluteenittomat tuotteet ovat olleet arkikäytössämme jo paljon ennen tätä (olen hehkuttanut heidän ihania isoja puurohiutaleita esimerkiksi täällä, täällä ja täällä).

Valokuvaajakoulussani perjantai ja sunnuntai ovat lyhkäisiä viiden tunnin päiviä, mutta lauantaisin opiskellaan 10 tuntia. Siinä on koulupäivällä jo sen verran kestoa, että ilman välipaloja on turha kuvitella jaksavansa.

Provena on ollut jo pitkään yksi kotimaisista lempiruokabrändeistäni, koska he käyttävät vain luontaisesti gluteenitonta puhdaskauraa, se sopii omaan ruokavaliooni hyvin. 100 % puhtaus tulee siitä, että tuotteet valmistetaan linjastoilla, joilla ei käsitellä lainkaan gluteeniviljoja. Pääosin erikoisruokavaliota noudattavana olen kuljettanut omia eväitä mukana reissuilla kyllästymiseen asti. Alkuaikoina tein kaikki eväät itse, mutta nykyelämässä fakta on se, ettei aina ole aikaa tehdä itse eväitä mukaan.

Välipaloihin pätee ruokafilosofiassani sama periaate kuin mihin tahansa terveelliseen ruokaan: maun täytyy olla hyvä, vaikka kysymys olisi kuinka terveellisistä vaihtoehdoista. Sanon tiukan ei:n omituisen makuisille ja näköisille mössöille, vaikka niihin olisi käytetty maailman kalleinta alppilevää. Tykkään todella yksinkertaisista välipaloista enkä jaksa hifistellä varsinkaan arjessa. Syön yleensä yhden välipalan lounaan ja päivällisen välissä, silloin ei ehdi iltapäivän aikana syntyä kiukkua ja päivällispöytään istahtaa vähän rennompi nainen. Kotona teen usein pienen smoothien (banaania, marjoja, vettä ja viherjauhetta), syön pari gluteenitonta tattarikräkkeriä tai hedelmän.

Provenan keksit ovat itselleni sen sijaan tarpeeseen tulleita on the go -tyylisiä välipalaratkaisuja, tiedättehän ne hetket kun tulee kiire eikä ehdi syömään ennen lähtöä ja välipalalta vaaditaan säilyvyyttä, hyvää makua sekä kompaktia kokoa? Keksilaatikon sisällä on neljä pussia, joiden kunkin sisällä on neljä keksiä – koululaukkuun oli kätevää sujauttaa pari pussia välipalaksi hedelmien rinnalle.

Välipalakekseistä löytyy kahta makua: Kaura&Tumma suklaa ja Kaura&Hedelmä. Jälkimmäinen on oma suosikkini, siitä tulee mieleen lapsuuden kaurakeksit eikä se ole silti liian makea. Keksit toimivat hedelmien kanssa kouluviikonlopun aikana helppona, maukkaana ja nälkää pitävänä koulueväänä. Pieni pussi ei vie tilaa laukusta juurikaan ja mikä parasta, sotkemisvaaraa ei ole! Oman elämänsä lähmäkäpälä kiittää, en sentään ajatellut alkaa kuljettamaan vaihtovaatteita mukana koulurepussa, vaan ajattelin varata ylimääräisen tilan pian kasvavalle objektiivikokoelmalleni.

Koulureissulle päätyi keksien lisäksi mukaan uusi luonnosvihko (jonka kansi huusi maalaamattomuuttaan), hyviä kyniä, Macbook Pro, järjestelmäkamera ja hurjasti reipasta koulumieltä. Uskon saavani koulusta erinomaiset lisäeväät valokuvaajan ammattiin, vaikka sitä jo harjoitankin. Opiskeluryhmämme on mainio, tulemme hyvin erilaisista työtaustoista ja olemme kuvaajina erilaisia. On mieletön rikkaus opiskella ihmisten kanssa, joilla on näkemystä. Viikonloppuna vahvistui myös yksi tärkeä tavoite; ajattelin olla vielä kasikymppisenäkin se nainen, joka janoaa uuden oppimista ja pysyy 2070-luvun teinien tekniikan käytön tasalla.

Maanantai jatkuu huulille piirtyneellä kestohymyllä, kameran ohjekirjan lukemisella, tuoreiden koulutehtävien näkökulman pohtimisella ja keskiviikon smoothieluennon valmistelulla. Saatanpa syödä tänäänkin välipalaksi keksiä, jos ei muuta ehdi.

Provenalla on käynnissä 3.-28.10.2016 Instagram-kilpailu teemalla ”Gluteeniton välipalahetki”. Voittajat julkaistaan 31.10.2016. Osallistut jakamalla oma gluteenittoman välipalahetkesi tunnisteilla #puhdasvälipala ja @provenafi. Osallistujista arvotaan viisi onnekasta voittajaa, jotka saavat 50 euron lahjakortin Provenan Oatletstoreen.