Vuoden 2019 parhaat

Norja Lofootit Vene

Näin tammikuun viimeisenä päivänä on ehkä hetki summata vielä vuoden 2019 parhaimmat asiat yhteen nippuun. Kokonaisuudessaan viime vuotta kuvaa parhaiten sanat tasapainoinen ja rauhallinen – siltä tuo ajanjakso tuntui.

Matkalle mahtui paljon hyviä ja mullistavia juttuja kuten terveyden palautuminen ja esiintyminen, mutta kaiken kaikkiaan vuosi oli seesteinen läsnäolon, itsensä äärelle pysähtymisen ja unelmien toteuttamisen ajanjakso, josta on jäänyt hyvät muistot.

Poro2

Vuoden paras terveyteen liittyvä asia: Siinä missä vuosi 2018 oli terveyden suhteen sanalla sanoen hirveä, viime vuonna pääsin kunnolla jaloilleni. Nykyään tuntuu melkein absurdilta lukea aiempia kokemuksiani, nuo ajat tuntuvat jo sen verran kaukaisilta. Kokemuksiani voi lukea enemmän Vuosi ketogeenista ruokavaliota -postauksestani.

Vuoden paras aikainvestoinnin kohde: Olen jo lapsesta saakka rakastanut lukemista ja viime vuonna pääsin oikein kunnolla kirjojen makuun. On palauttavaa uppoutua kirjojen äärelle, olipa sitten kyseessä uuden oppiminen tai kuvitteelliset tarinat.

Vuoden paras päätös: Olen juuri ensimmäisellä TRE-ohjaajakoulutuksen opintojaksolla Oulussa ja tähän mennessä kokemani perusteella viime vuoden paras päätös oli hakea tähän kouluun. Olen äärimmäisen inspiroitunut, innostunut ja maadoittunut. Arvostan sitä että koulussa on upeita eri alojen ammattilaisia, jotka puhuvat samaa läsnäolon ja kehollisuuden kieltä kuin minäkin.

Lissabon

Vuoden paras hyvinvointiteko: Aloitin viime vuonna toisen vuoden terapiajaksostani eikä sanani riitä kuvailemaan sitä kiitollisuuden määrää, jota koen tätä reissua kohtaan. Terapia on ollut yksi aikuiselämäni merkittävimmistä suunnanmuuttajista, jossa olen saanut paljon auki erilaisia lukkoja, löytänyt työkaluja tunnetyöskentelyyn ja tarpeideni tunnistamiseen. Uskon että kaikille tekisi hyvää käydä pieni tutustumisretki itseensä terapian kautta, oli tausta mikä tahansa.

Olen oppinut olemaan hirveän heikko enkä vain puskemaan eteenpäin – se on tosi ihana asia! Toisinaan edelleen kadotan itseni ja silloin käsistä lipuu kaikki luovuus, ilo ja innostus. Ajattelen kuitenkin, että myös nämä hetket käyvät vierasilla syystä – ne antavat tärkeää informaatiota, jotta pääsen eteenpäin. Ja lopulta nuokin hetket menevät aina ohitse.

Yhä useammin armahdan itseni arjessa. Olen selviytynyt vähemmän ja ollut varmaan juuri siksi onnellisempi kuin koskaan. Musta on tullut pehmeä ja aika tyyni. Tykkään itsestäni nykyään todella paljon – pidän huolta rutiineista, hemmottelen välillä merkityksellisillä lahjoilla, pidän puoliani ja ennen kaikkea suhtaudun olemiseeni myötätunnolla.

Syksy

Vuoden paras oivallus: Mitä aidommin ja lempeämmin hyväksyn itseni virheineni ja vahvuuksineni, sitä paremmin voin henkisesti ja fyysisesti. En määrittele itseäni muiden tunteiden kautta enkä toisaalta projisoi muiden päähän ajatuksia yhtään mistään. Tiedän vain itseni, ja vastaan vain itsestäni.

Vuoden paras huojennus: Ettei mulla ollutkaan lääkärin epäilystä huolimatta rintasyöpää tai kasvainta. Löysin loppukesästä telttareissulla rinnastani reilun kokoisen patin. Se onneksi tutkittiin välittömästi muutamalla eri tutkimuksella ja todettiin vain laajentuneeksi rintarauhaseksi. Sen voin kyllä sanoa, että viikko ei ole varmaan koskaan tuntunut yhtä pitkältä kuin tuolloin.

Vuoden paras saavutus: Blogi täytti loppuvuodesta 10 vuotta, hullu juttu! Loppuvuodesta ei riittänyt paukkuja juhlimiseen, mutta tänä vuonna juhlitaan tätä kymmenvuotista matkaa sitten senkin edestä.

Veneily

Vuoden paras hankinta: Tämä on selvää kuin pläkki, oma venehän se, ja voi taivas miten onnelliseksi tuo kiituri meidät tekikään viime kesänä! Olen aina rakastanut veden äärellä olemista ja kun podin keväällä elämäni ensimmäistä (ja toivottavasti viimeistä) influenssaa, tajusin että haluan veneen ja mulla on rahaa ostaa se. Vesillä mieleni lepää. Ensin ajatus tuntui hullulta, koska se oli jotenkin ihan absurdi juttu – en ollut koskaan ajatellut, että veneen ostaminen olisi mahdollista saatika jotain mitä rohkenisin hankkia. Innon lisäksi minua myös pelotti.

Aloin kuitenkin selailemaan nettivenettä, toria ja mitä näitä nyt on. Se oli selvää, että halusin tuulilasillisen moottoriveneen, joten rajasin hakuvaihtoehdot tarkkaan. Laitoin tähtimerkintöjä suosikkeihin, luin varmaan internetin kaikki artikkelit ja listat siitä mitä asioita venettä ostaessa pitää huomioda ja missä ostajaa saatetaan huijata. Kirjoitin ylös kysymyksiä asioista, jotka pitää ainakin tarkistaa myyjältä. Soitin parista veneestä, joista toinen vaikutti lupaavalta.

Huhtikuussa ajoimme katsomaan tuota keltaista venettä, saimme tekniset opit, nappasimme veneen kyydille ja hurautimme takaisin pohjoiseen. Opettelin kesän korvilla sekoittelemaan kaksitahtibensaa, vaihdoin Tuomaksen kanssa ratin ohjausvaijerin, otin täysin noviisina selvää moottorin toiminnasta, ostin sytytystulppia. Nauratti kun parisen viikkoa sitten mopo huristeli ohi ja nenään lemahti se tuttu kaksitahtibensan tuoksu – kylläpä tuli veneilyä ikävä! Riemusta tuli kesän aikana esimerkillinen laivakoira (well hello miten söpö tuo meidän kulmahammas on pelastusliiveissä!) ja veneellä kruisailun innoittamana aloitin autokoulun loppusyksyllä.

Lofootit Norja Telttailu Hannamari Rahkonen Lofootit Norja Sunset Harstad

Vuoden paras kohtaaminen: Yksi meidän rakkaimmista ystävistämme, Benjamin, asuu Coloradossa Amerikassa. Tutustuimme kolmisen vuotta sitten, kun hän tuli ystäviensä kanssa seikkailureissulle Suomeen. Juurensa ovat osittain täällä, ei ihme että hän löysi ison palan itseään matkatessaan maailman toiselta laidalta pieneen kotosuomeen. Elokuussa hän saapui vieraaksemme viiden viikon ajaksi ja nuo viikot hurahtivat ohitse aivan liian nopeaa!

Vuoden paras matka: Kävimme syksyllä 2017 hauskan auto-telttatripin Lofooteilla Tuomaksen ja Benin kanssa. Otimme reissun uusiksi hänen tullessa Suomeen ja tuo reilun viikon kestänyt reissu oli ehdottomasti vuoden kohokohta! Löysimme upeita telttapaikkoja meren rannoilta, pelasimme korttia, valmistimme mahdollisimman tulista (lämmittävää) ruokaa trangialla hyytävässä merituulessa, koimme kaatosateet, vaelsimme vuorilla, valokuvasimme, keräsimme simpukoita, ajoimme vailla päämääriä, kuuntelimme musiikkia isolla ja lauloimme mukana, nukahdimme meren kohinan äärelle ja heräsimme lampaiden kellojen kilkatukseen.

Chihuahua Pentu Kokemuksia 5

Vuoden paras yllätys: Syyskuussa meidän remmi kasvoi yhdellä nelijalkaisella, kun tämä nappisilmä muutti Lappiin! Yhteistä taivalta on takana nyt reilut 3,5 kuukautta ja Pullasta on tullut kaikille meille tosi rakas löllykkä. Useimmiten hänet löytää paahtavan kuuman takan edestä köllöttämästä tai sohvalta ison ja upottavan tyynyn uumenista. Olen kirjoittanut tarkemman tarinan Pullan saapumisesta Hän on meidän Pulla -postaukseen, kannattaa lukaista jos koirajutut kiinnostaa!

Vuoden paras arjen laatuun vaikuttava asia: Viime vuonna sain tehdä todella merkityksellisiä töitä sellaisten luottokumppaneiden kanssa, joihin luotan täysin. Yrittäjänä työn määrä on vaihtelevaa, välillä on kiirettä ja välillä rauhallisempaa. Olen todella onnekas, että omalla kohdallani työn määrä ja sisältö ovat olleet kohdallaan jo pidemmän aikaa. Työ haukkaa arjesta ison osan ja siksi työn mielekkyydellä on itselleni todella iso merkitys siihen millaiseksi arjen kokee.

Visit Rovaniemi Lapland Finland 5

Mitä toivon vuodelle 2020?

TRE-ohjaajaksi valmistuminen

Kuten alussa mainitsinkin, aloitin ohjaajaopinnot nyt tammikuussa. Vatsanpohjasta ja mielen perukoilta löytyy kirkkaana kuplivaa kutinaa, mielenkiinnolla odotan oman prosessini etenemistä ja sitä millainen osa tästä kehollisesta stressinpurkumenetelmästä syntyy omaa työtäni ajatellen.

Valokuvaaminen

Kun omasta intohimon kohteesta ja taiteenilmaisun välineestä tulee työ, ei ole aina niin helppoa säilyttää sitä kohtaan keveyttä ja rakkautta. Harmittaa, että useinkaan lomilla en halua edes koskea kameraan ja toivoisin tähän muutosta. Ehkä osansa on ollut viime vuosien uuvuttavuudellakin, mutta tänä vuonna toivon löytävän uudestaan valokuvauksen voimaannuttavan, hauskan, kepeän ja taiteellisen puolen. Sellaisen, jossa ei ole mitään päämääriä. Haluan lähteä spontaaneille kuvausreissuille, kuvata sellaisia juttuja jotka tuntuvat inspiroivilta ja editoida ajan kanssa.

Kesäloma

Mulla on niin kiva työ, etten odota niinkään itse lomaa, vaan kesää ja sen lämpöä. Tosin, minulle kesä on nykyisin 90 % lomaa, koska päätin pari vuotta sitten että haluan pitää kesät mahdollisimman vapaina. Toivon tulevalta kesältä paljon veneilyä, uimista joessa, ystävien kanssa olemista, grillaamista, terassin rakentamista ja ehkä vähän matkustamistakin.

Oman liikuntalajin löytyminen

Olen entinen liikunta-addikti ja tätä nykyä fiilisliikkuja, jonka hermostolle ei sovi raskaiden lajien kuormitus. Pilates on tuntunut vähän tylsältä ja ryhmäliikuntakin valjulta. Aion tänä vuonna kokeilla muutamia eri lajeja ja katsoa löytyisikö niiden parista sellainen liikuntamuoto, joka tuottaisi mahdollisimman paljon iloa ja itsevarmuutta.

Kolmas koira

Me odotellaan meidän perheeseen kolmatta nelijalkaista syntyväksi tämän vuoden aikana, sitten tämä meidän hullunkurinen lauma on valmis.

Mitä toiveita sulla on vuodelle 2020?

Tiia

"Mitä aidommin ja lempeämmin hyväksyn itseni virheineni ja vahvuuksineni, sitä paremmin voin henkisesti ja fyysisesti. En määrittele itseäni muiden tunteiden kautta enkä toisaalta projisoi muiden päähän ajatuksia yhtään mistään. Tiedän vain itseni, ja vastaan vain itsestäni."

Siinäpäs taas oiva ajatus tämän vuoden teemaksi... Pitänee kirjoittaa jääkaapin oveen muistutukseksi itselle :)

Vastaa
Hannamari Rahkonen

Kiitos Tiia kivasta kommentista <3

Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Liittyvät artikkelit

Yellow Moodin suuri flunssan itsehoito-opas
Ihonhoitorutiinien päivitys talveen ja uusi suosikkimeikkivoide
Syntisen ihana pipari-suklaakakku
Postikortteja Lapista & liuta viime aikojen kohokohtia