Kaupallinen yhteistyö PUR-kauppa.

Ei tietenkään ole kiva sairastaa tai kärvistellä toimimattoman kehon kanssa, mutta matkaa on ollut helpompi taittaa, kun tietää että jokaisella ruttuisellakin kokemuksella on kultareunuksensa. Ehkä se on tässä minun tapauksessa ollut toipumisen lisäksi se, että moni teistä on kertonut saaneensa näistä teksteistä paljon tukea ja apua omiin tilanteisiinne.

Kuten moni varmasti muistaakin, tunsin viime kesänä kuinka maksani toiminnassa ei ollut kaikki ihan kohdillaan. Hakeuduin pian tuon jälkeen labroihin, joissa tuntumani osoittautui oikeaksi: maksa oli kovilla.

Yksi suurimmista syistä keton aloittamiseen oli saada nujerrettua vuosien mittaan syntynyt insuliiniresistenssi, jonka rinnalla oirekuvaan hiipii hyvin usein myös muita lieveilmiöitä kuten kilpirauhasongelmia sekä rasvamaksa. Minulla oli jossain vaiheessa koko trio, ja voin kertoa että yhdessä ne muodostivat melkoisen potin.

Kevät on tunnetusti monenlaisten detox-kuurien kulta-aikaa ja moni kokee, että elimistö kaipaa juuri näillä main kunnollista syväputsausta pitkän talven jäljiltä. Oman kokemukseni mukaan hetkellisiä kuureja tärkeämpää on kuitenkin kokonaisuus, koska laadukkainkaan lisäravinne ei korvaa hyvinvoinnin kivijalkaa.

Minulle tuo kivijalka muodostuu tulehdusta laskevan ruokavalion, stressinhallinnan, toimivan keho-mieli -yhteyden sekä merkityksellisten ihmissuhteiden symbioosista. Kaikkia tarvitaan, ja kun tärkeimmät on kunnossa, pakkaa voi tukea myös niillä ruoankaltaisilla lisäravinteilla.

20 tuntia uunissa matalalla lämpötilalla kypsennettyä lähilampaan lapapaistia, itsetehtyä tsatsikia (ranskankermaa, kurkkua, tuoretta valkosipulia ja merisuolaa) ja uunivihanneksia runsaassa oliiviöljyssä.

Ruokavalioni oli ennen ketoakin näennäisesti todella terveellinen, sillä se ei sisältänyt mitään prosessoituja elintarvikkeita kuten raffinoituja kasviöljyjä, soijatuotteita, eineksiä tai prosessoituja kasviproteiinivalmisteita.

Valmistin ruoat itse mahdollisimman laadukkaista ja kokonaisista luomuraaka-aineista ja söin runsaasti kasviksia, juureksia, linssejä, papuja, pähkinöitä, kylmäpuristettuja rasvoja, voita, munia, marjoja sekä hedelmiä.

Minulla oli vuoden tai parin ajan vaihe, jolloin en syönyt lihaa juuri ollenkaan (tämä ei johtunut päätöksestä olla kasvissyöjä – minulla ei vain yksinkertaisesti tehnyt mieli lihaa), mutta viimeiset vuodet ennen ketoa olin kyllä täysin sekasyöjä. Lisäksi ruoka oli 80 % ajasta gluteenitonta ja jossain vaiheessa myös täysin maidotonta.

Oman kokemukseni mukaan sen voi saada myös paljon lievempänä pidetyillä tavoilla. Rasvamaksa on usein seurausta insuliiniresistenssistä (olen kirjoittanut aiheesta tarkemmin Miten ketogeeninen ruokavalio on vaikuttanut insuliiniresistenssiin -postauksessa) ja sen syntyyn vaikuttaa ruokavalion lisäksi moni muukin tekijä.

Moni saattaa kavahtaa sitä, että teilaan julkisesti ns. ”puhtaan ruokavalion”, mutta siitä ei ole kysymys. On todella hienoa, jos se ei aiheuta ongelmia, mutta samalla pitää voida pystyä puhumaan siitä, että minulle ja monelle muulle tällainen syömistapa ei ole toiminut pidemmän päälle trendikkyydestään huolimatta.

Yksi kasvispainoitteisen ruokavalion ongelmista on se, että hiilihydraattien ja fruktoosin määrä saattaa nousta nopeasti henkilökohtaisiin tarpeisiin nähden liian korkeaksi ja aiheuttaa ongelmia maksan toiminnalle, ruoansulatuselimistölle, hormonitoiminnalle ja vaikuttaa sitä kautta myös aineenvaihduntaan.

Tottakai pitää huomioida sekin, että eri ihmisillä on erilainen hiilihydraattitoleranssi – joku voi esimerkiksi ketoillessa syödä lähemmäs 80 grammaa hiilihydraatteja päivässä ja pysyä ketoosissa (rasva-adaptoitumisen jälkeen), kun taas jollekin ketoosissa pysymiseen tarvitaan paljon alempi hiilihydraattimäärä.

Omalla kohdallani ruokavalio ei ollut kuitenkaan ainoa syy insuliiniresistenssin sivussa syntyneeseen rasvamaksaan. Olen nimittäin elänyt suurimman osan olemassaolostani täydet hälytysjärjestelmät päällä pitäen sitä täysin normaalina olotilana, kunnes sain post-traumaattisen stressireaktion kolmisen vuotta sitten ja vyyhti lähti purkautumaan asia kerrallaan.

Kun elimistö jyllää valtavassa ylitilassa stressihormonien (adrenaliinin, kortisolin ja noradrenaliinin) ollessa jatkuvasti koholla, käynnistyy samalla raivokas insuliinin tuotanto noita hormoneja tasoittamaan.

Mikäli stressin alkusyihin ei pureuduta, tila kroonistuu ja johtaa ennen pitkää soluille ylitsepääsemättömän raskaaksi tilaksi. Syntyy insuliiniresistenssi, jonka vanavedessä ilmaantuu yleensä myös rasvamaksa sekä leptiiniresistenssi. Vóila.

Oman prosessini myötä olen oppinyt erityisesti sen, ettei terveys ole todellakaan vain mekaanisia valintoja näkyvien asioiden kuten ruoan, liikunnan tai lisäravinteiden suhteen, vaan se käsittää yhtä tärkeänä tekijänä myös sen mitä tunnemme ja minkälaisia kokemuksia kannamme mukanamme joko itse koettuna tai epigeneettisesti perittynä.

Denis Vinokur on sanonut viisaasti Tuli, vesi, maa -kirjassaan kirjoittaessaan seuraavaa:

Synnynnäisellä hermostollamme ja tunne-elämällämme on erittäin oleellinen osa hyvinvoinnin kokonaiskuvassa ja molemmat näyttelevät elintapojen ohella suurta roolia sen suhteen miten terveitä tai sairaita olemme. Halusin kuitenkin mainita näistä asioista, vaikka keskitynkin tässä postauksessa enemmän käytännön asioihin, joilla olen saanut oman rasvamaksani parannettua.

Stressiin ja hermostoon liityviä aiheita on toivottu paljon ja tunnen olevani pikkuhiljaa valmis kirjoittamaan niistä. Säästetään ne kuitenkin vielä hetkeksi tuonnemmas, sillä muuten tästä postauksesta tulisi aivan liian pitkä (ja toisekseen nämä aiheet ansaitsevat ehdottomasti ihan oman tilansa).

Ruoan suhteen kolme asiaa on ylitse muiden: yhdessä syöminen, hyvin maustettu, itsetehty ruoka sekä laadukkaat raaka-aineet. Näillä kolmella ei vain voi mennä pieleen! Paastoamisen vuoksi syön aika harvoin ja käytännössä voisikin sanoa, että syöntikertoja kertyy viikkotasolla 5-14 väliin.

Olen nyt noudattanut ketogeenista ruokavaliota 8,5 kuukauden ajan. Kehoni on rasva-adaptoitunut ja se mahdollistaa sekä rasvan että glukoosin käytön tehokkaana energianlähteenä, joten saatan harkintaa käyttäen käydä joskus esimerkiksi sushilla. Kehoni palaa ketoositilaan tällaisen aterian jälkeen 6-10 tunnin kuluessa hiilihydraattien nauttimisesta.

Koen yksinkertaiset ruokayhdistelmät kaikista helpoimmaksi omalle ruoansulatukselleni. Arjen nopeista aterioista hyvinä esimerkkeinä toimivat mm. kylmäsavulohi parmesaanilastuilla, tapas-lautaset (oliiveja, graavilohta, buffalomozzarellaa, parmesania, pinjansiemeniä), keitetyt munat Herbamarella ja nakkimunakas lisäaineettomista nakeista (saan tästä kotona humoristista irvailua talouden komeammalta osapuolelta, mutta hei, tartutin sentään nakki-innostukseni ystävääni ja blogikollegaani Katjaan!).

Etenkin viikonloppuisin satsaan ruoanlaittoon ja valmistan enemmän aikaa vaativia aterioita kuten Pho-keittoa, wokkeja, uunikasviksia, nyhtölammasta, salaattitacoja ja suolaisia ketovohveleita eri täytteillä. Keto ei todellakaan ole mitään rakettitiedettä!

Rasvanlähteinä toimivat samat perusjutut kuin ennenkin: paistamiseen käytän oikeastaan aina luomuvoita tai neitsytkookosöljyä. Neitsytoliiviöljyä kulautan joskus ihan sellaisenaan tai huljuttelen sitä runsaalla kädellä uunivihannesten marinadiin. Luulientä nautiskelen etenkin paastojen jälkeen – se sisältää runsaasti mineraaleja, kollageenia ja hivenaineita, joita elimistö tarvitsee rakennusaineikseen.

Syön myös vaihdellen eri lihoja, uusimpana tuttavuutena lähituotettu lammas, josta saa uunissa hauduttamalla aivan täydellistä. Lisäksi syön punaista lihaa eri muodoissa ja erilaisia vaaleita kaloja.

Pyrin yleisesti ottaen välttämään tehokasvatettua lohta, mutta joskus sitä on saatava sashimia varten (jos joku tietää mistä villilohta voisi saada, otan vinkit ilolla vastaan). Lautasella on useamman kerran viikossa myös luomukananmunia, jonkin verran maitotuotteita kuten ranskankermaa, mascarponea ja aitoa fetaa.

Tavoitteeni on täydentää ruokavaliota vielä sisäelinten syömisellä ja etenkin maksa olisi syytä ottaa ruokalistalle, mutta kysynpä vain mikä on tämä kolmekymppisen ihmisen ennakkoluuloisuus? Luulisi tällaisten vinkeiden jääneen sinne lapsuuteen, mutta ei näköjään!

Vihannesten suhteen kauppalistalla on yleensä ne samat jutut. Viime aikoina olen käyttänyt kokkailuissani erityisen paljon paksoita, alfalfan ituja, sokeriherneitä, sipulia, keltaista paprikaa ja parsakaalta. Rakastan myös kaalia, koska lempeästi haudutettu kaalilaatikko on niin herkullista. Pähkinöistä ja siemenistä käytän lähinnä pinjaa ja makadamiaa.

Jos mieleni tekee ns. ”mättöruokaa”, valmistan usein syntisen öljyistä ja mausteista shirataki-nuudeli-kana-vihannes-wokkia. Pelkästään ajatus nostaa kuolan suupieleen!

En olisi insuliiniresistenssin ja rasvamaksan toipumisen suhteen todellakaan näin hyvässä tilanteessa ilman säännöllistä paastorutiinia. Aloitin syksyllä keton ohessa pätkäpaastoilun 12-14 tunnista ja pidensin aikoja hiljalleen omia tuntemuksiani kuunnellen.

Jos kehoni olisi pelkästään glukoosipolttoinen, paasto olisi yhtä tuskaa heittelevien verensokereiden aiheuttaman raivonälän vuoksi, mutta ketolla pitkätkin paastot sujuvat muitta mutkitta rasva-adaptoitumisen ansiosta. Harrastan jopa liikuntaa paastolla ollessa ilman minkäänlaisia ongelmia.

Paastoan joka päivä aivan minimissään 16 tuntia, mutta pääasiassa noudatan OMAD-mallia (one meal a day), jolloin paastotunteja kertyy 23. Tuen elimistöni puhdistus- ja toipumisprosesseja tekemällä viikottain myös pidempiä 24-72 tunnin paastoja.

Sen lisäksi, että paasto tasapainoittaa insuliinin tuotantoa ja parantaa insuliiniherkkyyttä, se antaa myös ruoansulatukselle lepoa. Yli vuorokauden mittaisilla paastoilla käynnistyy autofagia-niminen tilan, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että kehon oma puhdistusjärjestelmä aktivoituu ja alkaa ”syödä” mm. rikkinäisiä tai kuolleita soluja sekä kuona-aineita. Suomeksi sanottuna paasto siis uudistaa kehoa todella tehokkaasti solutasolla.

Paaston aikana nautin yleensä vain merisuolavettä ja kofeiinitonta kahvia. Pidemmillä paastoilla saatan tehdä Herbamare-keittoa, eli sekoitan kolmeen desiin kuumaa vettä 2 tl Herbamarea – tämä auttaa mahdolliseen paleluun ja satunnaisiin nälän tuntemuksiin.

Paaston jälkeen on todella tärkeää huolehtia re-feed -vaiheesta, jolloin elimistöön tankataan riittävästi energiapitoista ja ravintorikasta ruokaa. Pidemmiltä paastoilta laskeutuessa ruokaa syödään alkuun vain vähän (esim. luulientä tai puolikas keitetty kananmuna) ja 1-2 tunnin päästä tästä voidaan nauttia kevyehkö ja yksinkertainen ateria kuten lihaa ja rasvaa.

Yleensä pidän pidempien paastojen (yli 36 tuntia) jälkeen syömisikkunan 6-8 tunnissa ja jatkan uutta paastosykliä sen jälkeen. Kannattaa kuitenkin muistaa, että paastot eivät eivät sovi, jos on alipainoinen, kärsii syömishäiriöstä, on raskaana, imettää, on säännöllisellä lääkityksellä tai kärsii diabeteksesta.

Paasto on itselleni paljon enemmän henkinen kuin fyysinen ponnistus. Etenkin pidemmät paastot käynnistävät elimistössä selkeästi vuosikausien aikana muhineiden fyysisten ja emotionaalisten kuormien purkuprosessin. Voin ainakin omasta kokemuksestani sanoa, että mitä enemmän rasvaa lähtee liikkeelle, sitä enemmän muutos kuormittaa myös mieltä – eikä siihen ole aina voimavaroja, joten silloin paastoan lyhyempiä pätkiä.

Rasva on suoja-aine, joka säilöö itseensä mm. ruoasta ja kosmetiikasta elimistöön päätyneitä kemikaaleja ja erilaisia hormoneja, mutta uskon vakaasti, että niiden rinnalla vapautuu käsiteltäväksi myös purkamattomia tunnekokemuksia.

Paastoprosessiin kannattaa aina suhtautua lempeydellä, koska aina ongelmana ei ole ne ikävät fyysiset tuntemukset, vaan nimenomaan tunnelastien paino. En ole lähtenyt ketolle tai paastoilemaan ulkonäöllisistä seikoista, vaan puhtaasti terveydentilani takia.

Olen itselleni todella kiitollinen maltillisesti tehdyistä muutoksista, joiden ansiosta myös paino on tullut alas riittävän hidasta tahtia (vaikka onhan tuota rasvaa palanut tässä projektissa 15 voipaketin verran – tämä tiedoksi, kun aina kysytään onko keto ja paastoilu vaikuttanut painoon).

Laadukkaat viherjauheet

Etsin itselleni loppuvuodesta pitkään mahdollisimman hyvälaatuista viherjauhesekoitusta ja löysin haluamani piipahtaessani tammikuun pakkasilla Kampin PUR Kaupalla. Valintakriteerinä minulla on aina vähintään nämä kaksi asiaa: raaka-aineiden on oltava luomua ja valmistusprosessin niin hellävarainen, etteivät ravinteet tuhoudu.

KIKI Health Nature’s Living Superfood -viherjauheessa on 34 erilaista ainesosaa: nokkosta, vehnänorasta, ohranorasta, kortetta, alfalfaa, carobia, takiaisenjuurta, inkivääriä, kaktusta, ohranoras- ja kauranorasmehua, voikukanlehteä, lehtikaalta, persiljaa, kaalia, parsakaalia, amlaa, spirulinaa, kelpiä ja dulcea. Näiden lisäksi sekoituksessa on kuutta erilaista probioottia ja kuutta entsyymiä, jotka tukevat ruoansulatuksen toimintaa.

Laadukkaan viherjauhesekoituksen tunnistaa ennen kaikkea mausta – vihreästä makunuotistaan huolimatta Kikin superfood-sekoitus maistuukin ainakin omaan suuhuni todella raikkaalle ja hyvälle (ja uskokaa, olen kokeillut monet merkit). Tästä on kiittäminen kylmäpakastusprosessia, jonka ansiosta ravintoarvo on parempi ja myös maku säilyy autenttisempana. Sekoitan jauheseoksen aamulla veteen ja naukkailen sen tyhjään vatsaan.

Käytän lisäksi viikottain saman merkin jauhemaista chlorellaa ja spirulinaa hieman fiilisten mukaan – levät sisältävät runsaasti erilaisia mineraaleja sekä antioksidantteja, jotka vaikuttavat todella suotuisasti esimerkiksi ihon kuntoon, kelatoi raskasmetalleja elimistöstä ja antaa maksalle lisää työkaluja tehokkaampaan toimintaan. Myös chlorellan maku on moneen muuhun brändiin verrattuna todella puhdas ja siitä puuttuu kokonaan tunkkainen sivuvire. Jauhekammoisille molemmista löytyy myös tablettiversiot (chlorella ja spirulina).

Detoxia tukevat luonnolliset lisäravinteet

Kevät on muun muassa kiinalaisessa lääketieteessä maksan puhdistumisen ja puhdistamisen aikaa, joten aloitin vastikään keton tueksi Wild Nutrition Total Cleanse Detox -kuurin, jonka sisältämät vitamiinit on valmistettu kokonaan ilman synteettisiä ainesosia.

Vaikka rasvamaksani on pääosin nujerrettu, se tarvitsee aivan selkeästi vielä pitkään tukihoitoa saavuttaakseen ns. täyden toimintakapasiteettinsa ja siksi on paikallaan boostata sitä kerran tai kaksi vuodessa tällaisella tehokolmikolla.

Labrat kertovat aina vain osan totuudesta ja siksi maksan suhteen on tärkeää tutkailla vähintään yhtä herkästi oirekuvaa ja kiinnittää huomiota mm. siihen miten ruoansulatus toimii, miltä kynnet näyttävät (ovatko ne esimerkiksi viiruiset), millaiselta tunne-elämä näyttää tai kärsiikö syönnin jälkeen pahoinvoinnista.

Koen supertärkeäksi tukea maksani toimintaa etenkin nyt, kun elimistöni polttaa ylimääräistä rasvavarastoaan taivaan tuuliin ja rasvaan aiemmin varastoituneet kemikaalit, hormonit ja toksiinit vapautuvat uudestaan maksan prosessoitaviksi.

Wild Nutritionin puhdistuspakkaus kestää yhteensä 28 vuorokautta ja se toimii aivan mahtavana tukena nyt keväällä ketogeenisen tai vähähiilihydraattisen ruokavalion rinnalla. Sanoisin, että erityisen paljon tämä tukihoito hyödyttää niitä, joilla on taustalla kroonista stressiä, energian ja innostuksen puutetta tai väsymystä.

Pakkaus toimii hyvin myös kaikille niille, jotka haluaisivat paastota ja saavuttaa paaston hyötyjä, mutta eivät siihen vielä syystä tai toisesta pysty.

Paketissa tulee mukana kolme toisiaan synergisesti tukevaa ravintolisää, jotka on suunniteltu tukemaan ja aktivoimaan elimistön luontaista puhdistumisjärjestelmää. Antioxidant Boost (2 kapselia aamiaisen yhteydessä) sisältää mm. B-, ja C-vitamiineja, aivojen ja hermoston toimintaa tukevaa alfalipoiinihappoa, maksaa puhdistavaa maarianohdaketta, tulehdusta hillitsevää kurkumaa, erittäin antioksidanttipitoista männynkuoriuutetta ja viinirypäleensiemenuutetta,

Balance Multi Nutrient -kapselit (2 kapselia aamiaisen yhteydessä) sisältävät hyvin imeytyviä ja ruokaa imitoivia vitamiineja ja mineraaleja kuten B-vitamiineja, C-vitamiineja, jodia, betaiinia, punajuurta sekä adaptogeenejä kuten reishiä ja maitakea. Kapselien sisältämä ravintococktail tukee etenkin vireystilaan vaikuttavaa energia-aineenvaihduntaa ja parantaa immuniteettia.

Erityisesti naisille suunnattu hormonitasapainoa ja rasva-aineenvaihduntaa tukeva Total Cleanse Complex (3 kapselia ennen nukkumaanmenoa) pitää sisällään B-vitamiinien ja mineraalien lisäksi maksan toimintaa tukevia yrttejä ja aminohappoja kuten artisokkaa, punajuurta, koliinia, metioniinia, takiaisenjuurta ja Cordycepsiä.

Olen seurannut viimeisen vuoden aikana erittäin tiiviisti omia labra-arvojani ja onneksi nykyään pääseekin helposti ilman lähetettä verikokeisiin, jos vain tietää mitä pitää mitata.

Laitan tähän loppuun vielä kesällä otetut maksani labra-arvot (jolloin en ollut vielä aloittanut ketogeenistä ruokavaliota) ja tuoreet, reilu viikko sitten mitatut arvot, jolloin ketoa on tosiaan takana 8,5 kuukautta.

Kesäkuu 2018 (ennen ketoa) | Huhtikuu 2019 (keton jälkeen)

GT (viite <40 U/l) | 95 | 27

ALAT (viite <35 U/l) | 67 | 16

AFOS (viite 35-105 U/l) | 133 | 82

Kuten sanottua, labra-arvot eivät ole hyvinvoinnin ainoa mittari, mutta kyllähän ne antavat jonkinlaista osviittaa oirekuvan rinnalla. Olen niin onnellinen, että löysin keton viime vuonna ja sain sillä käännettyä mittavan oirekelkkani toiseen suuntaan. Elämässä ja arjessa on aivan eri tavalla värejä ja energiaa touhuta, kun ruoka ei enää aiheuta pahoinvointia, vatsaontelo ei ole täynnä huonosti toimivan maksan aiheuttamaa nesteturvotusta ja invalidisoivat IBS-oireet ovat historiaa.