Hengähdyshetki arjessa

Täysipäiväisen työnteon, osa-aikaisen opiskelun ja kaaottisen muuttoarjen yhdistäminen ei ollut syksyn aikana kovinkaan helppo tehtävä. Päiväni olivat aamusta alkaen kiireisiä ja niille oli useamman kohdan TO DO -listoja suoritettavana. Vaikka listalta kuinka viivasi tehtäviä pois, niin uusia tuli tuplaten tilalle. Hektisen elämänrytmin sietäminen vaatii aina veronsa ja huomaan, että liiallisessa stressitilassa muistini alkaa helposti pätkimään, rauhoittuminen vaikeutuu ja terveellisten elämäntapojen noudattaminen repsahtaa. Elimistö käy ylikierroksilla, mikä ei tietenkään pidemmän päälle ole hyvä asia, vaan rasittaa elimistöä turhaan ja voi johtaa sairauksiin ja uupumukseen. Hyvinvoinnin ylläpitämisen vuoksi olen sisällyttänyt arkeeni seuraavat hengähdyshetket, joita pyrin ylläpitämään säännöllisinä arjessani. Kiireisimpinä aikoina ne tasoittavat ja rauhoittavat, kun taas rauhallisimpina aikoina ylläpitävät hyvinvointia ja ehkäisevät stressitilanteiden kehittymistä.

kesälukemista_foodphotography_hannamarirahkonen1264

”Monet opiskelijat varmaankin tunnistavat saman ilmiön, että opiskelun ohella muu lukeminen jää välillä väistämättä vähäiseksi. Tutkimus- ja opintokirjallisuuden lukeminen on ajoittain niin vaativaa, etteivät kirjat enää eksy käteen vapaa-ajalla.”

Lukeminen

Lukeminen on itselleni aina ollut yksi tapa päästää irti arjen kiireestä. Nykyään aikaa tulee vietettyä joskus liiankin paljon erilaisten somekanavien äärellä tai Netflixiä tuijottaen. Lisäksi erilaisia mainostauluja, näyttöpäätteitä sekä muita silmiä kuormittavia katselualustoja on arjessa lähes jatkuvasti. Tästä syystä on erittäin tervetullutta vastapainoa välillä tarttua liikkuvan kuvan sijaan pelkkään tekstiin.

Monet opiskelijat varmaankin tunnistavat saman ilmiön, että opiskelun ohella muu lukeminen jää välillä väistämättä vähäiseksi. Tutkimus- ja opintokirjallisuuden lukeminen on ajoittain niin vaativaa, etteivät kirjat enää eksy käteen vapaa-ajalla. Syksyn aikana yritin kuitenkin tietoisesti lisätä proosan määrää arjessani ja rauhoittaa osan illoista opiskelun tai sarjojen katsomisen sijaan lukemiselle. Tämä oli ehdottoman hyvä päätös, sillä lukemisen kautta pääsee oman mielikuvituksen avulla täysin eri maailmoihin. Lisäksi lukeminen vaatii pitkäaikaista muistia ja hahmotuskykyä. Uskonkin, että omakin muistini on heikentynyt osin siitä syystä, että nykyään ei tule luettua enää niin paljon kuin ennen. Lukeminen parantaa keskittymiskykyä ja tarjoaa vastapainoa hektiselle työarjelle, jonka keskellä moni meistä elää päivittäin.

Lukemisessa olen ehdottomasti perinteisten paperikirjojen kannattaja. Ymmärrän kyllä tabletilta tai muilta laitteilta lukemisen helppouden sekä käytännöllisyyden, mutta niihin yhdistyy myös esimerkiksi näyttöjen valon haitalliset vaikutukset. Minulla on kotona paljon kirjoja ja olen myös äärimmäisen kiitollinen suomalaisesta kirjastolaitoksesta, mikä mahtava palvelu! Lukemisen on myös tutkimuksissa todettu alentavan stressiä ja rentouttavan, joten suosittelen kirjaan tarttumista myös kaikille muille.

miksi-valita-ekologinen-pesuaine-5

”Sitten on meitä, jotka ovat herkkiä sekä melu- että valosaasteelle, jolloin liika kaupungissa vietetty aika alkaa näkyä stressinä, väsymyksenä ja ylivirittyneenä olona. Tästä syystä tarvitsen arkeeni säännöllisesti hetkiä, jolloin pääsen pois kaikkien kuormittavien tekijöiden ääreltä.”

kemi-visitlapland-ourfinland-visitfinland-finnishlapland-lapland-view-22

Luonnossa liikkuminen

Olen kasvanut lapsuuteni ja nuoruuteni luonnon keskellä ja vasta aikuistuttuani muuttanut kaupunkimaisempiin olosuhteisiin. Luonnossa liikkuminen on siis pienestä pitäen ollut minulle hyvin luonteva osa arkea ja se on ollut palanen, jota olen arjessani kaivannut aina sen jäädessä vähemmälle. Olen syksyn aikana puhunut ystävieni kanssa luonnossa liikkumisesta ja olemme kaikki havainneet saman ilmiön. Mitä vanhemmiksi tulemme sitä enemmän osaamme arvostaa yksinkertaisia, hiljaisuutta tarjoavia hetkiä luonnossa. Ihmetellä luonnon kauneutta, sen mahtavaa voimaa, vuodenaikojen vaihteluita ja kaikkia niitä pieniä taideteoksia, joita luonto ympärillemme rakentaa kun vain rauhoittuu katsomaan. Eräs ystäväni kertoi myös rauhoittuvansa luontodokumenttien äärellä silloin kun luonnossa aktiivisesti liikkuminen on jäänyt syystä tai toisesta vähemmälle.

Kaupungissa asuminen ja työskentely on kaikkine hyvine puolineen myös täynnä erilaisia ärsykkeitä, jotka kuormittavat elimistöämme. Jokainen reagoi näihin ärsykkeisiin eri tavalla ja toisilla tuo kuormitus ei tunnu juuri missään. Sitten on meitä, jotka ovat herkkiä sekä melu että valosaasteelle, jolloin liika kaupungissa vietetty aika alkaa näkyä stressinä, väsymyksenä ja ylivirittyneenä olona. Tästä syystä tarvitsen arkeeni säännöllisesti hetkiä, jolloin pääsen pois kaikkien kuormittavien tekijöiden ääreltä. Mieluiten liikunkin luonnossa siten, että lähden kokonaan pois kaupungista autojen ja valojen ulottumattomiin. Retket kansallispuistoihin ja lähilenkkipolkuja kauempiin metsiin ovat parasta lepoa mielelle. Yritän kuitenkin hyödyntää arjen pyörityksessä raittiissa ilmassa myös ne hetket, jolloin kauemmas lähteminen ei ole mahdollista. Oma lähimetsä, pururata ja pieni niittyaukio ovat omiaan hengähtämään arjen keskellä silloin, kun täydellisen hiljaisuuden äärelle lähteminen ei onnistu.

Suurimmat onnen hetkeni syntyvätkin aina luonnon keskellä. Puron solina, lehtien havina, kukkien ja puiden tuoksu, tuulen humina, laineiden maihin lyönti. Mikään ei myöskään lepuuta mieltä kuin hiljaisen ja tyynen järvimaiseman tai eläväisen metsän katseleminen.

On niin paljon unohtumattomia hetkiä, jotka olen kokenut nimenomaan luonnon äärellä ja niihin muistoihin palaaminen tuo aina valtavan onnen tunteen. En osaa kuvitella elämääni ilman luontoa ja sen äärelle pysähtymistä. Ja yksi hartaimmista toiveistani onkin joskus omistaa oma mökki, jossakin järven rannalla tai jopa muuttaa vielä entistäkin lähemmäs luontoa.

Italian Vegetable Pie (glutenfree) by Yellow Mood Kitchen

”Vegaanisissa vaihtoehdoissa on omasta mielestäni helpompi huomioida mahdolliset allergiat ja erilaisia vegaanituotteita on nykyään runsaasti tarjolla jopa lähimarketeissa.”

Ruoka ja ruuanlaitto

Täytyy heti ensi alkuun myöntää, että muutamia vuosia sitten, en olisi todennäköisesti kirjoittanut tätä kohtaa listalleni hengähdyshetkien joukkoon. Tämä on myös kohta, jossa itselläni on vielä ehkä eniten kehittymistä, mutta erittäin hyvään suuntaan ollaan jo menossa. Voin iloisena todeta, että nykyään voin laskea tämän kohdan arkeani helpottavaksi ja tasoittavaksi tekijäksi enkä kuormittavaksi tehtäväksi, joka täytyy viikoittain suorittaa. Kaupassa käymisestä en tosin nauti erityisemmin vieläkään!

Syön tällä hetkellä noin 90% maidotonta kasvisruokaa ja 10% kalaa, lihaa ja maitotuotteita. Päädyin muuttamaan ruokavaliotani kesällä 2016 perehdyttyäni tarkemmin lihan ja maidon tuotantoon, jolloin luin Elina Lappalaisen kirjan Syötäväksi kasvatetut. Lappalaisen kirja on mielestäni kiihkoton ja informatiivinen kirja suomalaisesta ruuantuotannosta ja tuotantoeläinten oloista, lihaa syövän kirjailijan kirjoittamana. Olen toki tutustunut aiheeseen jonkin verran myös aikaisemmin, mutta tuona kesänä asia iski erityisesti tajuntaani ja siirryinkin silloin täysin vegaaniseen ruokavalioon, jota noudatin noin kahdeksan kuukautta. Sittemmin olen ottanut jonkin verran takapakkia tai askelia sallivampaan suuntaan, miten kukakin sen haluaa ajatella.

”Ruuan ei tarvitse aina olla kovinkaan ihmeellistä, kun sen jakaa rakkaiden läsnä ollessa. Juhlahetket ja ulkona syömiset ovat toki asia erikseen ja niillekin on oma paikkansa arjen keskellä. Parasta on kuitenkin mielestäni yhteinen ruuanlaitto ja keittiössä puuhastelu, jonka jälkeen voidaan porukalla istahtaa yhdessä aikaan saadun aterian äärelle.”

Kotona syön vegaanisti, lukuunottamatta satunnaista juuston ja kalan käyttöä. En osta kotiin lihaa enkä maitotuotteita, mutta puolisoni käyttää maitotuotteista juustoa, joten sitä ajoittain kotoamme löytyy. Samoin kalaa ostetaan kotiimme noin kerran kahdessa kuukaudessa ja ulkomaanmatkoilla syön usein kalaa ja äyriäisiä, mikäli kasvisvaihtoehtoja ei ole tarjolla. Suurimmat poikkeukset ruokavalioni suhteen teenkin yleensä juhlissa tai työpaikalla, joissa vegaanivaihtoehtoja ei ole aina tarjolla. Tällöinkin käyttööni päätyy vain maitotuotteet ja kala. Lihaa syön oikeastaan vain silloin kun tarjolla on riistaa, aina en silloinkaan. Lähipiiristäni löytyy muutamia metsästystä harrastavia ihmisiä ja riistaa syön lähinnä silloin kun sitä on heidän kauttaan tarjolla, usein noin kerran tai kaksi puolessa vuodessa. En ole koskaan pitänyt lihaa pahanmakuisena, mutta kasvisruokailun myötä liha ei maistu samalla tavoin, enkä sitä erityisemmin lautaselleni enää kaipaa. Kanaa ja broileria en syö enää laisinkaan. Myös kotona järjestettävissä juhlissa tarjoan aina vegaaniruokaa. Vegaanisissa vaihtoehdoissa on omasta mielestäni helpompi huomioida mahdolliset allergiat ja erilaisia vegaanituotteita on nykyään runsaasti tarjolla jopa lähimarketeissa. Uuden kotimme tupaantuliaisissa kaikki tarjotut ruuat upposivat niin vegaaneille kuin sekasyöjillekin eikä rippeitä jäänyt juuri syötäväksi.

gogreen-linssikeitto-ruokakuvaus-hannamarirahkonen-glutenfree-yellowmoodkitchen 5

Nykyinen ruokavalioni perustuu omaan ajatteluuni eettisyydestä ja ekologisuudesta, siihen minkälaista ruuantuotantoa ja kehitystä haluan omilla valinnoillani tukea. Kasvispainotteiseen ja maidottomaan ruokailuun siirtyminen on kuitenkin itselleni ollut positiivinen käänne suhteessani ruokaan. En ole koskaan ollut erityisen innokas ruuanlaittaja, eikä minusta ole vieläkään kuoriutunut huippukokkia, mutta kasvisruokailun (ja toimivamman keittiön) seurauksena kiinnostukseni kotikokkailua kohtaan on noussut potenssiin sata. Kasvisruokailun myötä ruokavalioni on monipuolistunut huomaamatta, koska olen joutunut opettelemaan uusia reseptejä ja tutustumaan erilaisiin raaka-aineisiin. Väitän, että nykyään tekemäni ruoka on maistuvampaa ja myös ravitsevampaa kuin silloin kun käytin vielä liha ja -maitotuotteita. Lisäksi nykyään noin neljänä kertana viidestä kokkaaminen on mielestäni inspiroivaa ja kiinnostavaa eikä arjen pakkopullaa. Kiireisimpinä hetkinä tässäkin on kuitenkin petraamista ja eksyn helposti pakastealtaiden äärelle. Yritän kuitenkin muistaa, että itse tekemällä saan sekä ravitsevampaa ruokaa että kaivatun irtautumishetken arjesta. Joskus toki laiskuus voittaa ja sekin on ihan ok! Hyvä ruoka ja sen äärellä vietetyt hetket yhdessä ystävien ja perheen kanssa ovat kuitenkin mitä parhaimpia hetkiä pysähtymiseen ja rentoutumiseen. Ruuan ei tarvitse aina olla kovinkaan ihmeellistä, kun sen jakaa rakkaiden läsnä ollessa. Juhlahetket ja ulkona syömiset ovat toki asia erikseen ja niillekin on oma paikkansa arjen keskellä. Parasta on kuitenkin mielestäni yhteinen ruuanlaitto ja keittiössä puuhastelu, jonka jälkeen voidaan porukalla istahtaa yhdessä aikaan saadun aterian äärelle. Niitä hetkiä kannattaa vaalia!

Ruoka ja erilaiset ruokavaliot ovat monelle tunteita herättävä aihe. Itse toivoisin, että jokainen voisi inspiroitua ja innostua ruuanlaitosta, kokkaa sitten millaista ruokaa tahansa. Ruuan ja ruokailun ei kuuluisi olla elämää rajoittavaa tai hallitsevaa vaan inspiroivaa, ravitsevaa ja onnellisuutta lisäävää. Ekologisesta näkökulmasta kannustan kaikkia kuitenkin lisäämään kasvisten osuutta ruokavaliossaan ja erityisesti ruokahävikin minimoimiseen, sillä Suomessa tuhlataan vuosittain noin 400 miljoonaa kiloa syömäkelpoista ruokaa!

Kuvat Hannamari Rahkonen

Jenni

On totta, että itse tehty on parempaa niin helposti. Johtuukohan se myös siitä tekemisen vaiheesta? Herättääkö se makuhermot paremmin?
Sain inspiraation viime torstai iltana ja se oli pakko nopeasti toteuttaa. Halusin töihin evääksi hyvää keittoa ja raastesalaattia. Käyn ajoittain läheisessä kahvilassa keittolounaalla, ja sihen sisältyy myös annos salaattia. Paikka on rauhallinen ja ruoka hyvää. Sieltä inspiraatio lähtikin: voiko tämän tehdä ehkä vielä vähän paremmin ja ilman perunaa? En jaksa ymmärtää miksi sitä pottua pitää laittaa aina niin paljon.
Iltapalan yhteydessä klo 20:30 pyöräytin sosekeiton punaisista linsseistä kookoskermaan (halkaistut ja 15-20min keittoajalla kypsyvät) ja mausteina tulista currya sekä cayannepippuria kuulotetun sipulin kanssa. Edellisenä päivänä valmiiksi raastettu keräkaali ja porkkanaraaste tulivat myös perjantaina lounaaksi mukaan työpaikalle, joten nautinto oli oikeasti iso ja mieluinen. Oliiviöljy- balsamico- ja mausteseos kruunaa raasteen niin sulavuuden kuin makunautinnon. Hain vielä aitoa fetaa lisukkeeksi, se on ihana lisä kuumaan keittoon.
Olin niin tyytyväinen ja kylläinen, työkaverikin huomasi minun kehräävän kuin kissa konsanaan.
Itse olen sekasyöjä, mutta runsaampi kasvisten syönti nautinto. Yritän poimia ideoita ja uusia tuttavuuksia sieltä täältä, jotta vaihtelevuus ja mielenkiinto säilyy.
Kiitos mukavasta jutusta, joka vain lisäsi mielenkiintoa sekä halua pitää yllä hyväämieltä ruoan kautta.

Vastaa
Nina H.

Kiva kuulla, että pidit jutusta! Ruokailu tosiaan voi parhaimmillaan olla mitä suurin nautinto, vaikka välillä se arjen keskellä meinaakin unohtua.

Kiitos herkullisen kuuloisen reseptin jakamisesta. :)

Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Liittyvät artikkelit

Lomapuuhia
Oodi Evolvelle 2:2: Huumaava karkkikuorintoja ja mausteisia vartalonhoitotuotteita
Aromaterapeuttiset huonekasvit
Kesäkuulumisia & maailman ihanimmat rantapyyhkeet