Testasimme ayervedisen tasapainoa lupaavan kitcharipaaston

Lentilsoup_yellowmood_glutenfree (1)

Oletko tuntenut pitkään väsymystä? Onko ruokahalusi kateissa? Kerääkö vatsa ilmaa tai kipuileeko se muuten? Onko olo raskas ja ajatus ei kulje? Sakkaako ajatus ja tuntuuko luova työ vaikealta? Onko takana pitkä flunssakausi tai tuntuuko, että immuniteetti on matala? Tuntuuko, ettei mikään ruoka sula?

Mikä ihmeen Kitchari-paasto?

Kitcharipaasto on intialaisen lääketieteen Ayervedan ehkä tunnetuin itsehoitokeino, jota suositellaan toteutettavaksi pidemmän kaavan mukaan muutaman kerran vuodessa ja satunnaisesti muutaman päivän mittaisina paastoina. Olemme tottuneet tulkitsemaan paaston yleensä nestemäisillä juomilla toteutettavaksi ajanjaksoksi, jolloin ei saa syödä mitään kiinteää – kitcharipaasto kuitenkin toteutetaan nimenomaan syömällä kiinteää, joskin helposti sulavaa, ruokaa.

Ayervedassa kitcharipaastoa suositellaan toteutettavaksi etenkin silloin, kun takana on sairastelua, olo tuntuu raskaalta, ruoka ei maistu, elimistön aineenvaihdunta on epätasapainossa eikä ruoka tunnu imeytyvän.

Kitchari on kaiketonta – ja silti kaikkea mitä kehomme tarvitsee. Yksinkertaisesta koostumuksestaan huolimatta kitchari on ravinteilla ladattua ruokaa, joka tarjoaa keholle sen tarvitsemat välttämättömät ravintoaineet. Kitchari on myös luontaisesti gluteenitonta, helposti sulavaa ja kaikkia kehotyyppejä tasapainottavaa ruokaa.

Kyseessä on pehmeäksi haudutettu, pääasiassa riisistä, halkaistuista mung-pavuista (mung dahl), kasviksista sekä muutamista mausteista valmistettu ateria, joka sisältää kaiken mitä ihmiskeho tarvitsee. Kitcharissa on luonnostaan tasapainoinen määrä hiilihydraatteja sekä proteiineja, jonka lisäksi halkaistut mung-pavut sisältävät runsaasti mineraaleja kuten magnesiumia, kalsiumia, potassiumia sekä fosforia ja sisältävät 10 kehollemme välttämätöntä aminohappoa. Kitchari nautitaan gheen kanssa, jolloin hiilihydraatin ja proteiinin ohelle saadaan myös keholle välttämätöntä rasvaa. Paaston aikana päivän kolmella aterialla syödään kitcharia, jonka lisäksi voi juoda yrttiteetä ja syödä jonkin verran omalle kehotyypille sopivia hedelmiä.

Kitcharissa käytettyjä vihanneksia voi vaihdella omien mieltymysten mukaan. Reseptiin sopii mainiosti esimerkiksi selleri, fenkoli, parsakaali, parsa, kesäkurpitsa, kukkakaali, bataatti ja erilaiset yrtit. Jos käytät kokonaisia mungpapuja, keitä ne puolikypsiksi ennen kuin lisäät reseptiin riisiä. Tilaan luomutuotettuja Mung Dahleja aina ison satsin Maharishi Ayervedalta, koska en ole löytänyt niitä Rovaniemeltä.

Jos haluat tietää oman kehotyyppisi, suosittelen suuntaamaan osaavalla ayerveda-lääkärille. Itse kävin vuonna 2010 Surya Ayervedan konsultaatiossa Pardaman Sharman vastaanotolla ja voin lämpimästi suositella hänen ammattitaitoaan. Suosittelen myös lukemaan Mikan kirjoittaman loistavan tiivistyksen Pittan, Vatan ja Kaphan luonteesta, mieltymyksistä ja ruokavalioista.

Kitcharipaastoon valmistautuminen ja toteutus

Valmistautuminen ja palaaminen: Ruokavaliosta jätetään noin 2-3 päivää ennen paaston aloitusta pois liha, maitotuotteet, alkoholi, kananmunat ja kahvi. Paaston kesto voi olla mitä vain kahdesta päivästä kahteen viikkoon. Paastoa ei suositella tupakoiville. Paastolta palautuminen aloitetaan muutamaa päivää ennen kuurin loppua lisäämällä pikkuhiljaa kitcharin ohelle muita, helposti sulavia ruokia.

Perusainekset: basmatiriisi, halkaistut mungpavut (mung dahl), vihreät kasvikset ja ghee (kirkastettu voi)

Mausteet: juustokumina, inkivääritahna, sipuli, kurkuma, punainen chili, puhdistamaton merisuola

Yellow Mood Hannamari

”Kaiken kiireen keskellä minulla jäi tärkein tekemättä: henkinen valmistautuminen. Olen kehotyypiltäni nopeatempoinen Pitta-Vata, joka rakastaa ruokaa ja täyteläisiä makuja.”

HANNAMARI:

Luovuin helmikuussa 2016 kaikista ruokarajoituksistani gluteenia ja maitotuotteita myöten. Saavutin jonkinlaisen kulminaatiopisteen ruoasta huolehtimisen suhteen, sillä elämässä sattui ja tapahtui niin paljon muutakin enkä kokenut enää mielekkääksi käyttää aikaa sen suunnitteluun mitä syön esimerkiksi reissussa. Monet kokeilut olivat myös osoittaneet sen, ettei kehoni enää syystä tai toisesta reagoinutkaan (ulkomaisille) gluteeniviljoille esimerkiksi turpoamalla ja keliakia-epäilyt suljettiin pois viime keväänä. Nykyään syön melkein kaikkea, myös vehnää silloin tällöin. Ruokavalioni pääosassa ovat juurekset, kala, leipä, riisi, hedelmät, kasvijogurtit, marjat ja harvakseltaan myös kana, peruna ja kananmunat.

Oma kitcharipaastoni sattui viikolle, johon pakkautui yllättäen paljon muutakin täytettä. Sinänsähän kitchari on mitä helpoin ruoka kiireiselle, koska kerralla valmistaa ison satsin eikä ajatustyötä tarvitse uhrata kauppalistojen tai sen keksimiseen mitä tänään söisi. Luulen kuitenkin, että kaiken kiireen keskellä minulla jäi ennen kaikkea tärkein tekemättä: henkinen valmistautuminen. Olen kehotyypiltäni nopeatempoinen Pitta-Vata, joka rakastaa ruokaa ja täyteläisiä makuja. En edes epäile – vaan tiedän – että pittani on koholla, mutta silti paastolla käyttämäni kitchari-ohje ei oikein hellinyt makuaistejani ja voin fyysisesti pahoin edes koko kitcharin ajattelemisesta.

Tunsin kyllä kehollisesti suurta tarvetta paastolle: ruokahaluni oli ollut tipotiessään jo kahden kuukauden ajan, minulla on ollut runsaasti pahoinvointia ja keho oli viestittänyt muutenkin, ettei se kyennyt vastaanottamaan saamiaan ravinteita (anemia on kulkenut mukanani lapsuudesta saakka ja tällä hetkellä se on mennyt todella paljon pahempaan suuntaan varastoraudan mittausten mukaan).

”Mikäli elämäsi on syystä tai toisesta taittopisteessä tai sinulla on hurjasti stressiä, suosittelen että skippaat suosiolla tällaiset kokeilut ja säästät ne aikaan, jolloin sinulla on voimavaroja. Kaiken ei tarvitse olla joko-tai.”

Noudatin kitcharia osittain vain kahden tai kolmen päivän ajan ja loppukaneettina voin todeta sen, että tällä kertaa ajankohta ja vallitsevat olosuhteet eivät yksinkertaisesti olleet itselleni parhaat mahdolliset. Siksipä suosittelenkin, että mikäli elämäsi on syystä tai toisesta taittopisteessä tai sinulla on hurjasti stressiä, skippaat suosiolla tällaiset kokeilut ja säästät ne aikaan, jolloin sinulla on voimavaroja. Kaiken ei tarvitse olla joko-tai: tasapainoittavaa (ayervedista) ruokavaliota kun voi toteuttaa lempeämmin ja helpomminkin ihan siinä perusarjessa.

Olen tosi onnellinen siitä, että olin tässä asiassa rehellinen itselleni enkä ottanut kitcharipaastosta ylimääräisiä kierroksia tai stressiä. Minulla ei silti jäänyt mitään kammoa tästä kokeilusta, vaan haluan ehdotomasti kokeilla 3-7 päivän paaston vielä tänä keväänä, koska tiedän kokemuksestani ayervedisen ruokavalion tasapainoittavan olotilaa, suoliston kommervenkkeja ja kirkastavan mieltä. Jospa se ruokahalukin sieltä palaisi!

Olen siis ehdottomasti valmis antamaan kitcharille uuden mahdollisuuden – mutta omalla reseptilläni ja minulle sopivampana ajankohtana.

Yellow Mood Mika

”Optimismi hävisi nopeasti. Kitchari maistuu siltä, kun on päättänyt valmistaa intialaista, mutta syystä tai toisesta puhti loppuu kesken ja homma saatetaan loppuun puolivillaisesti. ”

MIKA:

Omalla ruokavaliomatkallani tiukasta raakavegaanista ollaan tultu sallimisen ruokavalioon: kaikkea kohtuudella, kehoa kuunnellen. Lihaan on monien kasvisruokavuosien jälkeen hieman haastava suhde – välillä ällöttää, välillä uppoaa. Kasviksia, kananmunia ja kalaa, iso peukku satokausiajattelulle.

Olen suuri intialaisen ruoan ystävä, joten lähdin mukaan ilman taivuttelua. Kokkausvaiheessa pysyin optimistisena: ulkonäkö mössöä, mutta mausteita meni pannulle ihan kohtuullinen määrä ja tuoksu on hyvä. Optimismi hävisi kuitenkin nopeasti. Kitchari maistuu siltä, kun on päättänyt valmistaa intialaista, mutta syystä tai toisesta puhti loppuu kesken ja homma saatetaan loppuun puolivillaisesti. Olen aiemmin ollut suolan väärinkäyttäjä ja vaikka olen niistä ajoista tullut normaalikäyttäjän tasolle, kaipaa tämä silti suolaa. Olen mielikuvituksellisten one pot -mössöjen ystävä, joten kitcharin koostumus tökki alussa vain vähän. Viikko (mitä tahansa) on kuitenkin liikaa.

Kitcharin on tarkoitus olla tasapainottavaa ruokaa, joka antaa etenkin ruoansulatuselimistölle lepohetken. Mungpapujen ja riisin sekoitusta markkinoidaan helposti sulavana, mutta itse en tätä voi hyvälläkään tahdolla allekirjoittaa. Vaikka pavut ovatkin halkaistuja ja kuorittuja, jää niihin huuhtelun jälkeenkin “antiravintoaineita” kuten saponiinia. Valkoinen riisi imeytyy suht helposti, mutta jos tämänsuuruiseen hiilihydraattimäärään ei ole tottunut, tulee ongelmia melko varmasti. Itselläni ensimmäiset päivät menivät mukavasti, mutta kolmannen päivän iltana alkoi turvotus. Olen tottunut huomattavan paljon suurempaan määrään tuoreita kasviksia, ja neljännen päivän aamu olikin pakko aloittaa kokonaisella kurkulla. Seuraavinakin päivinä korvasin aamukitcharin jollain muulla. Turvotus kuitenkin paheni pahenemistaan ja olo oli kuin vuotavalla ilmapallolla. Seitsemättä paastopäivää ei siis ikinä tullut, eikä olo tuntunut tasapainoiselta.

Kitcharista on vaikeaa löytää muita kuin positiivisia ja ihannoivia kokemuksia. Monet kokemuksista näyttävät myös sotivan vallalla olevaa (omasta mielestäni toki tervettä) “kuuntele kehosi viestejä” -trendiä vastaan. Monet paastoajat olivat kokeneet samoja turvotusongelmia, mutta jostain syystä ne oli kuitattu “asiaan kuuluvina”. Kattia kanssa.

”En muista, milloin viimeksi olen syönyt samaa ruokaa kuusi päivää putkeen. Olen hyvä esimerkki siitä, kuinka tottuneita olemme ravinnolliseen yltäkylläisyyteen.”

En ole ennalta valmistettujen ruokasatsien ystävä, mutta samalla oli jännittävää huomata, kuinka helpolla sitä pääsisikään, jos valmista ruokaa olisi aina jääkaapissa. Pienen pohdinnan jälkeen en kuitenkaan keksinyt, mihin tämän vapautuneen ajan käyttäisin. Ei minun tarvitse päästä ruoan suhteen helpolla, sillä etenkään kotioloissa se ei ole taakka. Rakastan ruokablogien lukemista ja kokkiohjelmia. Lähes joka päivä teen ruoan tuoreeltaan, eikä seuraavana päivänä syödä samaa, tuskin edes samasta maanosasta tulevaa, ruokaa. Nautin siitä. Ruoka onkin itselleni tärkeä tapa matkustaa. Viikossa voin kiertää pallomme omassa keittiössäni. Tämän vuoksi myös kitcharin tapaiset kokeilut, vaikka harvoin jäävätkään arkeeni, kiinnostavat. Tällä kertaa pääsin puolen tunnin kokkauksella matkustamaan Intian lisäksi tuhansien vuosien taakse.

En muista, milloin viimeksi olen syönyt samaa ruokaa kuusi päivää putkeen. Olen hyvä esimerkki siitä, kuinka tottuneita olemme ravinnolliseen yltäkylläisyyteen. Kaupasta on mahdollista saada mitä vain milloin vain. Olemme etuoikeutettuja, kun voimme joka päivä syödä erilaista ruokaa. Monessa maapallon kolkassa ja etenkin historiallisesti arkemme on kuitenkin ollut kitchari-paaston tapaista: muutamaa raaka-ainetta ympäri vuoden, monipuolisempia tarjottavia vain juhlapöydässä. Vaikka tähän tuskin tulen palaamaan, on hyvä välillä miettiä, onko marketeissamme jo nyt liikaa valinnanvaraa.

Yellow Mood Ninah

”Päätin jo paastolle ryhtyessäni, että kokeilen sitä juuri sen aikaa kuin itselleni tuntuu luontevalta, enkä stressaa asiasta.”

NINA:

Arkipäivän ruokafilosofiaani kuuluu rentous, helppous, monipuolisuus ja terveellisyys. Yritän syödä mahdollisimman paljon itse tehtyä ruokaa. Voit lukea lisää ruokavaliostani myös Hengähdyshetki arjessa –postauksestani.

Omiin ruokailutottumuksiini eivät kuulu tiukat kiellot tai rajoitteet, vaikka lähes maidoton ja lihaton ruokavalio saattaa siltä kuulostaa. Olen tähän ikään ehtinyt kokeilla muutaman kerran erilaisia dieettejä, jotka ovat aina ennen pitkää päättyneet, eivätkä ne ole erityisemmin jääneet osaksi jokapäiväistä syömistäni. Terveellisyys ja monipuolisuus ovat mielestäni tärkeitä, mutta kaloreiden laskeminen, annosten rajoittaminen tai herkuista totaalikieltäytyminen ei nähdäkseni useinkaan johda kestävään lopputulokseen perusruokailijalla. Tästä syystä suhtauduin kitchari –paastoon lähtökohtaisesti hieman skeptisesti. Tulen migreenini vuoksi helposti huonovointiseksi ja säännölliset ruokailuvälit ovat omassa arjessani tärkeitä hyvän voinnin ylläpitämiseksi. Päätin jo paastolle ryhtyessäni, että kokeilen sitä juuri sen aikaa kuin itselleni tuntuu luontevalta, enkä stressaa asiasta.

Tein kitcharin perusohjeen mukaisesti, mutta lisäsin joukkoon myös fenkolia ja kotona syömieni annosten päälle tuoretta korianteria. Söin ensimmäisen kitchari aterian sunnuntai-iltana ja pyrkimykseni oli nauttia kitcharia jokaisella päivän aterialla (3krt päivässä) seuraavat päivät. Normaalisti syön arjessani lähes poikkeuksetta aamiaisen, lounaan ja illallisen lisäksi yhden tai kaksi välipalaa riippuen päivän aktiivisuudesta. Ensimmäinen päivä oli itselleni hankala ja näytti jo selkeästi paaston suunnan. Koin pahoinvointia ja päätäni särki. Huomasin jo ensimmäisen päivän iltana, että en kykene syömään kolmella aterialla samaa puuromaista ja suolatonta ruokaa, vaikka kitchari olikin mielestäni maultaan aika neutraalia. Päädyin siis jo ensimmäisen päivän aikana korvaamaan illan viimeisen aterian kevyellä kasvisruualla riisin kera. Päivän aikana pitäydyin kuitenkin kolmessa ateriassa ja join runsaasti vettä.

Seuraavana päivänä pahoinvointi ja päänsärky olivat tiessään, mutta kitcharin tylsä maku ja koostumus eivät erityisesti houkutelleet syömään. Totesin heti aamusta, että noudatan ruokailun suhteen samaa kaavaa kuin edellisenäkin päivänä – kaksi ensimmäistä ateriaa kitcharia ja illalla kevyttä kasvisruokaa riisin kera. Lisäksi kakkospäivänä join myös vihannesmehua ennen nukkumaan menoa.

”Kolmantena päivänä kitchari alkoi tuntumaan jo vastenmieliseltä syödä ja kaipasin päästä kunnolla pureksimaan ruokaani sekä syömään jotakin vihreää ja tuoretta.”

Kolmantena päivänä kitchari alkoi tuntumaan jo vastenmieliseltä syödä ja kaipasin päästä kunnolla pureksimaan ruokaani sekä syömään jotakin vihreää ja tuoretta. Nälkä alkoi kurnimaan vatsaani jo iltapäivällä ja iltaan asti ruokailun odottaminen tuntui mahdottomalta. Päädyin syömään välipalaksi omenaa ja pähkinöitä. Illalla ruuan ääreen päästessäni päätin, että tämä oli osaltani viimeinen paastopäivä, sillä ”mauttoman puuron” syöminen ei enää yksinkertaisesti onnistunut.

Päällimmäiseksi kitcharista jäi mieleeni arvostus ruokaa kohtaan. On valtavan etuoikeutettua, että minulla on mahdollisuus valita lautaselleni päivittäin erilaisia ruoka-aineita ja koostaa ateriani erilaisista ravinnonlähteistä. Syön usein samaa ”pääruokaa” useamman päivän putkeen töissä eväänä ja aamupalanikin koostuvat usein puurojen erilaisista versioista. Ilta-ateriani kuitenkin vaihtelevat paljonkin. Kitchari –paasto tarjosi myös mainion mahdollisuuden irrottautua leivästä, jota olen puputtanut viime aikoina aivan liikaa, vaikka se ei suurissa määrin sovi vatsalleni. Sain myös joulusta saakka kestäneen liiallisen herkuttelun kierteen katkaistua sekä hieman lipsahtaneen säännöllisyyden takaisin raiteilleen. Joskin paaston jälkeen olen jo nauttinut sekä laskiaispullaa, että runebergin torttua oikein hyvällä omallatunnolla!

Voinnissani en näin lyhyellä paastolla kokenut erityisiä muutoksia, mutta säännöllisyyden palauttaminen ruokailuihini teki selvästi voinnilleni hyvää. Voisin harkita paastolle ryhtymistä uudelleen, mikäli arkiset rutiinit pääsevät jälleen repsahtamaan.

Tiia

Olipas todella mielenkiintoinen juttu :)

Vastaa
Hannamari Rahkonen

Kiitos Tiia! Tämä oli aika hauska kokeilu, onneksi oli kohtalontovereita eikä tarvinnut kärsiä yksin :D

Vastaa
Tiia

Saako kommentoida vielä vähän ohi aiheen.... Hannamari kirjoitti, ettei saa oireita ulkomaisista gluteeniviljoista... tää on jännä juttu, olen huomannut saman!
Olen parikin kertaa testannut , et esim aidot italialaiset vehnäjauhot ei aiheuta mitään reaktiota mutta jokin normi suomalainen vehnä saa aikaan hillittömän kokovartalo kutinan.... Samoin ulkomailla pystyn syömään niin pitsat kuin patongitkin mutta kotona ei onnistu ilman oireita. Mistä tää voi johtua? Onko viljoissa niin eri geenirakenne etelä euroopassa....?

Vastaa
Hannamari Rahkonen

Syy lienee siinä, ettei vehnää ole suunniteltu viljeltäväksi alunperin näin pohjoisiin sääolosuhteisiin ja viljaa on täytynyt muunnella kestävämmäksi, jotta se selviäisi. Luin kerran tutkimuksen, jonka mukaan Suomessa viljelty vehnä sisältää gluteenia noin 600-kertaa enemmän kuin Etelä-Euroopan maissa viljelty vehnä. Tämä selittää osiltaan sitä miksi kotimainen vilja aiheuttaa oireita useimmille (luin tämän faktan muistaakseni Miia Saastamoisen Luonnollista! -kirjasta).

Tämän lisäksi useisiin kaupan leipiin lisätään vielä ekstragluteenia mikä tuntuu hullulta (ja saa leivän maistumaan ja tuntumaan ihan kumille).

Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Liittyvät artikkelit

Ayurvedan kehotyypit
Oil pulling eli ayurvedinen öljypurskuttelu
Maksan puhdistus luonnollisin keinoin
Kysymys-vastauspostaus 4/4: Hyvinvointi, terveys & lifestyle