Kierrätys on takuuvarmasti monelle sivuston lukijalle arkipäivää. Kansallisella tasolla emme kuitenkaan yllä palkintopallille: vaikka moni pitää maatamme kierrätyksen edelläkävijänä, on karu totuus se, että olemme läntisen Euroopan laiskimpia kierrättäjiä. Syy tähän ei toki aina löydy itsestämme. Suurin ylpeyden aiheemme on tietysti panttiin perustuva pullonpalautusjärjestelmämme, joka on vuosikymmeniä kestäneen valistuksen tulos. Tällä hetkellä yli 90 prosenttia kierrättää pullonsa ja tölkkinsä. Paperia ja kartonkia kierrättää melkein yhtä moni, mutta tähän se monen kohdalla jääkin. Kierrätystottumuksia kartoitettaessa valtaosa vastaa kierrättävänsä, vaikka näiden kolmen lisäksi kaikki muu päätyisikin sekajätteeseen.

Alhaista kierrätysastettamme ei voi laittaa pelkästään laiskuuden piikkiin. Tärkein syy kierrättämättömyyteen on nimittäin selkeiden ohjeiden puuttuminen. Kierrätyksessä on suuria alueellisia eroja, jonka johdosta kaupungista toiseen muuttava on usein hukassa. Tämä johtuu kuntien itsemääräämisoikeudesta jätehuoltoa koskien. Esimerkiksi biojätettä ja muovia käsitellään ympäri Suomea hyvin erilaisin tavoin, eikä koko maan kattavia kierrätysohjeita täten usein voida antaa. Epäselvyys näkyy suoraan kierrätysasteessa: muovista noin kaksi kolmasosaa päätyy sekajätteeseen, biojätteestäkin edelleen melkein puolet. Jätehuoltoon liittyvät tilanteet ovat myös taipuvaisia elämään tiedon ja taidon karttuessa.

Kyselytutkimusten perusteella toinen merkittävä kierrätyksen tiellä oleva este on lajitteluun vaadittavan tilan puute. Nykyään etenkin suuremmissa kunnissa on lukemattomia kierrätysmahdollisuuksia, ja on ymmärrettävää, ettei pienistä kodeista löydy paikkaa jokaisen jätelaadun omalle keräysastialle. Kodin sisällä tapahtuvaan lajitteluun kannattaa kuitenkin panostaa, sillä syntypaikkalajittelun rooli kierrätyksen tehostamisessa on yksi tärkeimmistä. Omassa pienessä taloudessani toimii kaikkien harvinaisempien jätteiden kerääminen yhteen Ikea-kassiin, jonka sisällön lajittelen vasta kierrätyspisteellä. Tämä ei oletettavasti toimi muutamaa jäsentä suuremmissa talouksissa, mutta onneksi markkinoilla on monenlaisia ratkaisuja.

Alle olen listannut kotikierrättäjän kohtaamia yleisimpiä sudenkuoppia, mutta jos kuulut alussa mainittuihin kolmen laadun lajittelijoihin, suosittelen vinkkieni lisäksi etsiytymään oman kuntasi jätehuollon sivustoille. Niiltä näet, mitä kierrätysmahdollisuuksia kotikuntasi tarjoaa ja löydät ajantasaisimmat ohjeistukset. Jos ajatus lajittelusta tuntuu vaivalloiselta, kannattaa muistaa, että jo muutamassa kuukaudessa siitä on tullut tapa, joka parhaimmillaan tuo jopa rahallisia säästöjä. Ja kukapa meistä ei haluaisi tarjota esimerkiksi säilyketölkille uutta elämää vaikkapa lusikkana kaatopaikan sijaan?

Biojätteen keräyksessä ja hyödyntämisessä on suuria alueellisia eroja. Monilta haja-asutusalueilta, kuten Pohjois-Lapista, biojätteen keräys puuttuu täysin, sillä pienestä jätemäärästä johtuen keräyksestä aiheutuvat kulut ja päästöt kohoaisivat usein hyötyjä suuremmiksi. Pohjanmaalla on ollut käytössä erikoinen tapa, jossa biojätteet on laitettu samaan säiliöön poltettavan jätteen kanssa, mutta erivärisissä pusseissa, jotka jätelaitoksen kone osaa erotella. Turun alueella biojätteen keräys on uutta, ja suuri osa biojätteestä päätyy edelleen sekajätteeseen tai jopa Ruotsalaisiin jätelaitoksiin. Osa kunnista ohjeistaa mahdollisimman monia kompostoimaan itse, joka luo etenkin omakotiasukkaille säästöjä – osa puolestaan janoaa orgaanista raaka-ainetta esimerkiksi biokaasun tuottamiseen. Tärkeintä on, että biojäte ei päätyisi poltettavan jätteen sekaan, sillä vesipitoinen aines alentaa polttoaineen laatua.

Ruokaöljy: Pienet ruokaöljymäärät voi imeyttää esimerkiksi käytettyyn talouspaperiin ja laittaa biojätteeseen, mutta suuret määrät (esim. kinkkurasva) tulee heittää tiiviissä muoviastiassa sekajätteeseen.

Biopussit: Monet jätelaitokset eivät anna tukeaan biopusseille, sillä niiden hajoamisnopeus on käytännön syistä biojätettä huomattavasti hitaampi. Ne eivät hajoa esikompostoinnin aikana, jonka ansiosta ne usein takertuvat laitteisiin ja joudutaan erottelemaan sekajätteeseen. Paras vaihtoehto on taitella esimerkiksi vanhasta sanomalehdestä omat pussinsa, joiden on myös huomattu olevan homeen kannalta paras vaihtoehto.

Teepussi: Teepussit ovat hankalia kierrätettäviä, sillä ne sisältävät useita eri materiaaleja. Jos itse pussi on valmistettu muovista (pyramidipussit), kuuluu se tyhjänä muovinkeräykseen. Jos teetä ei puolestaan ole tyhjennetty, kuuluu pussi sekajätteeseen. Vanhanmalliset paperiset teepussit kuuluvat biojätteeseen, mutta silloin niistä täytyy irrottaa mahdolliset niitit. Muoviset suojakuoret kuuluvat muovinkeräykseen, kartonkipakkaukset kartonkikeräykseen.

Biohajoavat vaipat ja -terveyssiteet: Biojätelaitokset eivät ota vastaan eritteiden tahrimia jätteitä, jonka johdosta biovaipat ja -siteet kuuluvat sekäjätteeseen. Samasta syystä myös lemmikkien ulosteet ovat sekajätettä. Lisäksi biovaipat ja -siteet on usein valmistettu biopussien tapaan hitaasti maatuvista aineista.

Puutarhajäte: Pienet puutarhajätemäärät voi laittaa biojätteen sekaan, mutta suuremmat määrät kerätään erikseen. Vieraslajien, kuten jättiputken ja -palsamin, suhteen pitää olla erityisen varovainen. Pienet määrät kukintoja, juuria sekä siemeniä voi hävittää tiiviissä muovisäkissä sekajätteenä, mutta vieraslajeille on myös omia keräyspisteitään.

Muovien kierrättäminen on ollut mahdollista vasta lyhyen aikaa, mutta keräysmäärät ovat koko aika kasvussa. On hyvä muistaa, että laki velvoittaa muovipakkauksia valmistavia ja maahantuovia yrityksiä myös kierrättämään ja keräämään niitä, joten jos omasta jätekatoksesta ei muovinkeruuastiaa löydy, niin purkkinsa voi viedä kauppojen muovinkeräyspisteisiin.

Muovinkeräykseen kelpaavat tyhjät ja puhtaat (riittää, että ei haise) elintarvikkeiden pakkausmuovit, styrox, saippua- ja pesuainepullot sekä muovikassit. Tärkeintä on, että eri muovilaatuja ei pakkaa sisäkkäin, sillä ne erotellaan jätelaitoksella. Korkit ja kannet on myös hyvä irrottaa.

PVC: 03-merkinnällä varustettu PVC-muovi kuuluu sekajätteeseen. Usein PVC on lujaa, taitettaessa valkoiseksi muuttuvaa muovia, jota löytyy toimistotarvikkeista, pankkikorteista, sadetakeista, uimapatjoista ja muovimatoista.
Foliomaiset muovit: Jogurttipurkkien kannet sekä kahvi- ja sipsipussit saattavat erehdyttävästi muistuttaa metallia. Niille kannattaakin tehdä rypistystesti. Jos rypistetty tuote palautuu suoraksi, se kuuluu muovinkeräykseen. Jos se puolestaan jää rypistyneeksi, on sen oikea osoite metallinkeräys.

Muovi-ikkunallinen pahvipakkaus: Monet leipien ja leivosten kääreet ja pakkaukset sisältävät kartongin lisäksi muovia. Muovin voi toki irrottaa ja laittaa muovinkeräykseen, mutta ne menevät hyvin pahvinkeräykseen myös sellaisenaan.

Likainen muovi: Jos muovikääre on erittäin likainen, kuuluu se sekajätteeseen.

Kartonkia ja paperia olemme vuosien aikana oppineet kierrättämään, mutta niidenkin kohdalla on muutamia pulmallisia tuotteita ja tilanteita. Joissain kunnissa molemmat jätelaadut lajitellaan jopa samaan astiaan. Molempiin keräyksiin heitettävän jätteen tulisi olla puhdasta sekä kuivaa ja se tulisi pakata mahdollisimman tiiviisti, jotta jäteauto veisi kerralla maksimaalisen määrän.

Paperinkeräykseen kuuluvat lehdet, mainosposti, puhelinluettelot (onko näitä vielä?), pokkarit, kopiopaperit sekä piirustuspaperi. Kartonkikeräykseen puolestaan kartonkiset nestetölkit, muut kartonkipakkaukset, kuivatuotepussit, munakennot, aaltopahvi sekä talous- ja wc-paperin hylsyt.

Ikkunallinen kirjekuori: Muovisia ikkunoita ei tarvitse poistaa paperinkeräykseen menevistä tuotteista.

Ikkunallinen leipäpussi: Muovisia ikkunoita ei tarvitse poistaa kartonkikeräykseen menevistä tuotteista.

Lahjapaperi, julisteet, värillinen askartelupaperi ja askartelukartonki: Runsaasti väriä sisältävät paperituotteet kuuluvat polttokelpoisen jätteen sekaan.

Korkit: Korkit voi toki kierrättää erikseen muovina, mutta niitä ei ole pakko poistaa kartonkikeräykseen menevistä tuotteista.

Alumiinivuoratut pakkaukset, niitit: Pienet määrät metallia eivät haittaa kartonki- ja paperinkeräyksessä.

Kovakantiset kirjat: Kirjojen kovat kannet irroitetaan ja laitetaan poltettavaan jätteeseen, itse sivut menevät paperinkeräykseen.

Valkoiset paperikassit: Toimistopaperia ja lehtiä täynnä olevan valkoisen paperikassin voi heittää paperien mukana paperinkeräykseen.

Ruskeat paperikassit: Jos lehtien keräykseen puolestaan käyttää ruskeaa paperikassia, tulee se heittää kartonkikeräykseen, sillä muutoin se värjää kierrätetystä materiaalista valmistetun valkoisen paperin.

Vaikka olemme kierrättäneet lasia suhteellisen pitkään, tuottaa se edelleen haasteita. Toisin kuin esimerkiksi monista muovipakkauksista, lasista ei aina näe ulospäin, mistä se on tehty. Nyrkkisääntö lasinkeräykseen on, että vain elintarvikkeiden säilytykseen tarkoitetut lasipurkit ja -pullot ovat sopivia. Esimerkiksi kuumuutta kestävät lasiset uunivuoat eivät sovellu lasinkeräykseen niiden korkeamman sulamispisteen vuoksi. Pienikin määrä vääränlaista lasia saattaa nimittäin sekoittaa koko sulatusprosessin.

Juomalasit: Rikkoutuneet juomalasit ovat viime aikoina aiheuttaneet paljon keskustelua, ja vaikka ne joidenkin valmistajien mukaan sopivat lasinkeräykseen, ohjeistaa moni jätehuolto laittamaan ne sekajätteeseen.

Kuumuutta kestävä lasi (esim. uunivuoat ja kahvipannut): Kuumuutta kestävä lasi kuuluu erilaisten kemiallisten ominaisuuksiensa vuoksi myös sekajätteeseen.

Posliini, kristalli ja keramiikka: Sekajätteeseen.

Opaali/maitolasi (esim. deodoranttipullot): Kaikki huuruisesta, maidonvalkeasta lasista valmistetut pakkaukset, jotka ovat yleisiä etenkin kosmetiikkapuolella, kuuluvat sekajätteeseen.

Ikkuna- ja peililasi: Sekajätteeseen. Muista suojata rikkoutunut lasi esimerkiksi pahvilla, jottei se aiheuta haavereita.

Yskänlääkepullot: Apteekkien lasiset pakkaukset kuuluvat lasinkeräykseen. Korkki tulee poistaa, mutta muoviset kaulukset voi jättää paikalleen.

Hautalyhdyt: Vaikka osa lasisista hautalyhdyistä on valmistettu lasinkeräykseen sopivasta lasilaadusta, ei mitään lasilyhtyjä ohjeisteta laittamaan lasinkeräykseen. Jotkut lasilyhdyt on nimittäin valmistettu borosilikaatti- tai lyijylasista, ja niiden erottaminen sopivista on haastavaa.

Metallinkeräykseen sopivat kaikki pääasiallisesti metallia sisältävät tuotteet. Jotkin metallinhohtoiset elintarvikkeiden kääreet voivat olla harhaanjohtavia, ja niiden todellisen luonteen testaamiseksi kannattaa niitä rypistää ja repäistä. Jos materiaali repeää helposti ja jää rypistettäessä myttyyn, kuuluu se metallinkeräykseen. Jos se puolestaan on sitkeää ja suoristuu, kuuluu se muovinkeräykseen.

Muita metallinkeräykseen kuuluvia ovat esimerkiksi säilyketölkit, alumiinivuoat ja -foliot, tuikkukynttilöiden kuoret, naulat ja ruuvit, paistinpannut, sakset, polkupyörät, huonekalujen metalliosat, metalliset aterimet, metalliset koneet ja jopa puulämmitteiset kiukaat.

Aerosolipurkit: Tyhjät (ei hölsky eikä sihise) aerosolipurkit lajitellaan metallinkeräykseen. Pienet muoviosat eivät haittaa, mutta suuremmat osat, kuten korkit, on hyvä heittää muovinkeräykseen. Jos tuotetta on aerosolipullossa vielä jäljellä, kuuluu se vaarallisen jätteen keräykseen.

Maalipurkit: ​​Tyhjät, vain ohuen maalikerroksen sisältävät maalipurkit voi lajitella metallinkeräykseen. Tuoretta maalia sisältävät purkit kuuluvat vaarallisen jätteen keräykseen.

Uudenvuoden tina: Lyijyä sisältävä uudenvuoden tina kuuluu raskasmetallien tapaan vaarallisen jätteen keräykseen.

Metalliset sähkölaitteet: Metallista valmistetut sähkölaitteet, kuten pesukoneet, liedet ja televisiot, kuuluvat SER- eli sähkö- ja elektroniikkaromun keräykseen.

Laitteet, jotka tarvitsevat toimiakseen sähköä tai sähkömagneettista kenttää, kuuluvat SER- eli sähkö- ja elektroniikkaromun keräykseen, eivät sekajätteeseen. Pieniä sähkölaitteita kierrättävät kierrätyskeskusten lisäksi sähkölaitteita myyvät liikkeet. Sähkölaitteiden, etenkin tietotekniikan ja matkapuhelimien, kierrätys on erityisen tärkeää, sillä ne sisältävät paljon maametalleja, joiden louhiminen maasta ei ole järkevää, kun ottaa huomioon jo olemassa olevan raaka-aineen määrän. Kipin kapin siis tarkistamaan, lojuuko piirongin laatikoissa käyttämättömiä kännyköitä!

Sähkölaiteromua ovat kännyköiden lisäksi jääkaapit, pesukoneet, liedet, mikroaaltouunit, imurit, silitysraudat, kahvinkeittimet, leivänpaahtimet, tietokoneet, tulostimet, puhelimet, radiot, televisiot, digitaaliset kuumemittarit, porat, sahat, ompelukoneet, lasten leikkiautoradat ja paristoilla toimivat lelut sekä palovaroittimet.

Jos mahdollista, pura valaisimet ja kierrätä osat asianmukaisesti. Jos tämä ei ole mahdollista, kuuluu valaisin usein SER-keräykseen tai vaarallisen jätteen keräyspisteeseen. Valaisimia ja lamppuja ottavat vastaan kiinteistöjen omien kierrätyspisteiden ja kierrätyskeskusten lisäksi myös lamppuja myyvät liikkeet ja vaarallisen jätteen vastaanottopisteet. Monet liikkeet eivät ota vastaan yli 25 cm:n pituisia loisteputkia. Itse olen ottanut tavaksi ottaa palaneen lampun mukaani, kun olen matkalla ostamaan uutta. Näin ne ne saa helposti kierrätettyä eivätkä jää nurkkiin pyörimään.

SER-astiaan: Led-lamput, energiansäästölamput, loisteputket, valosarjat ja pienloistelamput kuuluvat SER-keräykseen, mutta etenkin loisteputket ja energiansäästölamput on hyvä toimittaa vaarallisen jätteen keräyspisteisiin rikkoutumisvaaran vuoksi.

Sekajätteeseen: Hehku- ja halogeenilamput eivät sisällä elohopeaa, ja ne voidaankin hävittää sekajätteenä. Myös autojen lamput kuuluvat sekajätteeseen.

Sekajätteen tulisi sisältää vain sellaista loppujätettä, jolle ei ole omaa kierrätystapaansa. Vaaralliset jätteet ja kaikki uusioraaka-aineeksi kelpaava on siis siitä jo eroteltu. Valitettavan usein sekajätteeseen kuitenkin päätyy paljon kierrätyskelpoista materiaalia. Vaaran paikka piilee etenkin yleisissä tiloissa sekä vessassa, joiden sekaroskakoreihin päätyy turhaan helposti kierrätettäviä jätteitä.

Sekajätettä harvoin jatkolajitellaan ja usein se päätyykin suoraan poltettavaksi. Palamisenergia käytetään toki hyväksi kaukolämpönä ja sähkönä ja palamiskaasut puhdistetaan. Polttokäsittely on runsastunut viime vuosina suuresti, vaikka se ei ole käsittelytavoista toivotuin, etenkään jos mukana on kierrätyskelpoista materiaalia, sillä poltettaessa materiaalin kierto päättyy. Polttaminen voittaa kuitenkin kaatopaikat, joihin osa sekajätteestä, etenkin palamattomasta, päätyy edelleen. Moni on huolissaan palamattoman materiaalin, kuten posliinin, kissanhiekan ja lasivuokien, päätymisestä poltettavan sekajätteen joukkoon, mutta nykyaikaiset polttolaitokset selviävät pienistä määristä. Polton aikana niistä syntyy kuonaa, jota käytetään esimerkiksi maanrakentamisessa. Suuret palamattomat materiaalit, kuten kiviaines, lajitellaan erikseen kunnan jätehuollon kautta. Myös remontoinnista syntyvä jäte tulisi sekajätteen sijaan toimittaa jätelaitosten kierrätyspisteisiin.

Joillain kunnilla on edelleen käytössä energiajätteenä tai -jakeena tunnettu lajittelumuoto, joka toimii sekajätteen ohella polttokelpoisen, lajittelemattoman jätteen loppusijoituskohteena. Monessa kunnassa energiajätteen kerääminen on sekajätteen polttamisen sekä muovinkeruun myötä lakkautettu.

Sekajätteeseen: Muovi (etenkin likainen), sekalaisia materiaaleja sisältävät tuotteet kuten pussinsulkijat, saniteettituotteet, rikkinäiset vaatteet ja tekstiilit, kumi, PVC-muovi, kuumuutta kestävät lasiastiat, maitolasi, posliini ja keramiikka, peililasi, pölynimuripussit ja siivousjäte, kissanhiekka, tuhka ja tupakantumpit, sulakkeet sekä hehku- ja halogeenilamput.

Ei sekajätteeseen: Vaarallinen jäte, biojäte, lasipullot ja -purkit, metalli (pienet määrät eivät haittaa), paperi, kartonki, isot esineet sekä sähkölaiteromu.

Energiajäte: Muovi (ei PVC), styrox, likaantuneet pahvit ja paperit, kertakäyttöastiat, kartonkipakkaukset, tyynyt, peitot ja vaatteet.

Kosmetiikateollisuudessa käytetään kirjavaa joukkoa erilaisia raaka-aineita niin itse tuotteissa kuin niiden pakkauksissakin. Jos itse tuotetta on jäljellä, hävitetään se usein pakkauksineen sekajätteenä. Osa tuotteista kuuluu kuitenkin vaarallisen jätteen keräykseen. Tyhjät pakkaukset lajitellaan asianmukaisesti, mutta usein pakkauksissa on yhdistelty monia erilaisia materiaaleja, eikä osien irrottaminen käy helposti. Jos eri materiaaleista valmistettuja osia ei pysty kierrättämään erikseen, kuuluu tuote usein sekajätteeseen.

Sekajätteeseen: Meikit, shampoot, saippuat, voiteet, öljyt ja aurinkosuojat.

Vaarallinen jäte: Tuotetta sisältävät aerosolitölkit, hiusvärit, permanenttiaineet, kynsilakat ja niiden poistoaineet, hajuvedet.

Aerosolitölkki: Tyhjä aerosolitölkki lajitellaan metallinkeräykseen. Pienet muoviosat eivät haittaa, mutta korkin voi laittaa muovinkeräykseen. Tuotetta vielä sisältävät vaaralliseen jätteeseen.

Lasiset pakkaukset: Vaikka esimerkiksi kirkkaasta lasista valmistetut tyhjät hajuvesipullot kuuluvat monesti lasinkeräykseen, on kotikäyttäjän itsenäisesti vaikeaa selvittää lasin todellinen laatu. Tästä syystä kaikki lasiset pakkaukset, niin kirkkaat kuin huurteisesta maitolasista valmistetut, lajitellaan sekajätteeseen.

Muoviset pakkaukset: Tyhjät muovista valmistetut pakkaukset, kuten shampoopullot, voidetuubit ja deodoranttipullot, sopivat usein muovinkeräykseen. Jos sisällä on tuotetta, kuuluu se sekajätteeseen.

Käyttökelpoiset, ehjät ja puhtaat vaatteet viedään joko vaatekeräyspisteisiin, kirpputoreille, lähetysjärjestöille, second hand -liikkeisiin tai kierrätyskeskuksiin. Muista, että rääsyillä ei kukaan tee mitään! Rikkinäisistä vaatteista voit valmistaa siivousrättejä, kangastilkut voit lahjoittaa esimerkiksi kierrätyskeskuksiin ja kerhoille matonkuteiksi. Lumppua, etenkin puhdasta puuvillaa, kerätään edelleen paikoitellen esimerkiksi teollisuuden rättitarpeisiin. Huonoksikin päässeissä vaatteissa on usein monia käyttökelpoisia osia, kuten vetoketjuja ja nappeja, jotka kelpaavat harrastajille. Myös eläinsuojelujärjestöt ottavat mielellään vastaan liinavaatteita, pyyhkeitä ja peittoja. Kannattaa myös muistaa, että moni vaateliike ottaa nykyään vastaan käytettyjä vaatteita. Kun vaate on hyödynnetty mahdollisimman tehokkaasti, kuuluu loppu siitä (myös nahka ja tekonahka) sekajätteeseen, josta se päätyy poltettavaksi.

Huonekalut ja muut isokokoiset esineet, kuten runkopatjat, liedet ja pakastimet, kuuluvat kierrätyskeskuksiin ja lähetystoreille, eivät sekajätteeseen. Usein jätehuollosta vastaava yritys vie jätekatoksiin jätetyt suuret esineet mukanaan, mutta lähettää laskun perästä. Jos kierrätyskeskukseen menevää tavaraa on paljon, kannattaa selvittää noudon mahdollisuus.

Kuvat Hannamari Rahkonen