Saimme nauttia vuodenvaihteesta ystäviemme kanssa, joiden kanssa keskustellessa ymmärsin entistä selkeämmin, että viime lokakuussa tälle vuodelle päätetty teema on se, mitä todella haluan vuodelta 2016. Viime vuosi oli ammatillistumisen vuosi ja teema piti kutinsa niin hyvässä kuin pahassakin. Seuraavat 12 kuukautta on minun kohdallani teemoitettu hyvinvoinnille ja lempeydelle. Ei suorittaville lupauksille, jotka jäävät usein täyttymättä ja aiheuttavat stressiä.

Teeman asettaminen on kuin suuntaviivojen vetämistä ilman pakkoa edetä mihinkään suuntaan. Ja kun ei ole pakkoa, tapahtuu usein hienoja ja yllättäviä asioita. Siispä, mitäpä jos et tekisikään liian eksakteja lupauksia, vaan päättäisit vuodellesi teeman? Epärealististen lupausten tekeminen ei useinkaan vie kohti päämäärää, vaan niistä voi olla enemmänkin haittaa.

Teemoituksen etu on siinä, että alat maalata mielessäsi automaattisesti aiheeseen liittyviä toiveitasi ilman aikaavievää tai stressaavaa ponnistelua. Kun teeman ympärille kietoutuneet haaveet toteutuvat (usein yllättäen), et joudu pettymään, vaan saat sen sijaan enemmän onnistumisen kokemuksia – ja silloin, kun kohtaat haasteita teemasi puitteissa, saat tärkeää oppia.

Omalla kohdallani olen kokenut vuoden teemoittamisen oikeasti toimivaksi tavaksi kulkea kohti konkreettisia asioiden toteutumisia. Ehkä se sopii sinullekin? Ainakaan kokeilu ei maksa mitään.

Miksi päädyin hyvinvoinnin vuoteen, senhän kuuluisi olla itsestäänselvää? Vai onko? Olen tällä hetkellä 27-vuotias ja poden suurempaa elämänjanoa kuin koskaan. Kaikki ovet ovat auki ja tiedän, että minulla on potentiaalia kulkea niistä.

Pari viime vuotta olen opetellut tuntemaan itseäni, koska muutuin lyhyessä ajassa todella paljon – tai sanotaanko niin, että koin sen kriisini keskellä muutoksen sijaan menetyksenä. Sairastumiseni myötä en enää jaksanutkaan olla se mitä muut ja minä itse olin olettanut olevani. Toki osansa on ollut myös isoilla elämänmuutoksilla ja kasvulla, joka koskee meitä kaikkia. Olen tässä matkalla tiputtanut kyydistä ennen kaikkea liikaa kiltteyttä ja rakentanut rajoja. Matkalla myös ystävät ovat vaihtuneet. Kun ystävyyssuhteen ainoa auttaja sairastuu, hän jää usein yksin. Vaikka se teki minut pohjattoman surulliseksi elämäni vaikeimpana aikana, koen kaiken tämän olleen tarpeellinen vaihe. Ystävyys ei ole suoritus, se on molemminpuolista rakkautta, välittämistä ja suoraa puhetta.

Annan ystävyyssuhteisiin paljon ja siksi en häpeä myöntää, että vaadin nykyään enemmän kuin yksipuolista ystävyyttä. Koska näin ei ole aina ollut, arvostan tosiystäviäni enemmän kuin mitään muuta. Tiedän, että me kuljemme toistemme rinnalla, tapahtuipa mitä hyvänsä.

Hyvinvointi on itselleni käsitteenä todella kokonaisvaltainen. Se on laadukkaan ruoan, terveiden ihmissuhteiden ja itseesi suhtautumisen summa. Siksi odotankin innolla mitä vuosi tuo näiden suhteen tullessaan. Tänä vuonna harjoitan lempeyttä itseäni kohtaan, vaalin vastavuoroisia ihmissuhteita ja luovun ylenpalttisista vaatimuksista itseäni kohtaan. Jos jotakin olen elämän myllerryksessä oppinut, niin sen että vaikeuksista ei kannata rankaista itseään. Ainoa eteenpäin vievä voima on antaa kaikenlaisille tunteille tilaa, hyväksyntää ja aikaa. Surulliset tunteet kuuluvat elämään siinä missä positiivisetkin, vaikka meille usein välitetään kuvaa vain siitä, että vain vahvat pärjäävät.

Vuonna 2016 tiedän selkeämmin kuka olen, alan hahmottaa mistä asioista oikeasti pidän ja mitä haluan tehdä. Jos joinain päivinä en muista kuka olen, annan ajatusten hautua. Vastaukset löytyvät ajallaan, sillä välin voi vaikka nautiskella aallonpohjien synnyttämistä syvistä ajatuksista. Jos minun pitäisi maalata hieman eksaktimpia ääriviivoja omalle hyvinvoinnin vuodelleni, siveltimeni jäljet suuntautuisivat seuraavasti:

Enemmän lempeyttä ja elämästä nauttimista. Pitkiä aamiaisia, yökyläreissuja, merkityksellisiin asioihin keskittymistä. Syvällisiä ihmissuhteita.

Avoimuutta, rehellisyyttä. Entistä enemmän rohkeutta satsata taloudellisesti omiin työvälineisiin. Leikin sisällyttämistä jokapäiväiseen elämään.

Sen hyväksymistä, ettemme pysy aina samanlaisena – me muutumme, ja se on ainoastaan hyvä asia. Päivätreenejä. Projektityötä.

Fatbiken ostaminen (en vielä tiedä miten rahoitan tämän unelmani, mutta olen aivan vakuuttunut, että tavalla tai toisella kruisailen koko ensi kesän ihanalla läskipyörälläni pitkin metsiä). Laadukkaat korvakuulokkeet. Omia arvoja vastaavien työprojektien vastaanottamista.

Häpeästä luopumista (hävettävien asioiden ääneen sanominen on tähän parasta lääkettä). Vakavuuden minimoimista ja hauskuuden vaalimista.

Loput säilyköön yllätyksenä.

Mitä sinä odotat tulevalta vuodelta?