Iltapäivälehdetkin ovat innostuneet hehkuttamaan luonnon ja terveyden yhteyttä: “Vain 5 minuuttia metsässä riittää laskemaan stressitasoja”. Tutkimusten mukaan luonnon parantava vaikutus on niin voimakas, että se tasoittaa jopa yhteiskuntaluokkien välisiä terveyseroja. Luonto parantaa, sillä olemme todellisuudessa osa sitä, vaikka viimeaikaiset muutokset tavoissamme elää kielivätkin jostain vallan muusta.

Luonnon parantavia vaikutuksia selvittävä tutkimus on viime aikoina keskittynyt erityisesti henkiseen hyvinvointiimme, ja stressin lisäksi luonnon on huomattu vähentävän aggressiivisuutta, vandalismia sekä negatiivisia ajatuksia ja lisäävän yhteisöllisyyttä, haltioitumista, avuliaisuutta sekä anteliaisuutta. Luonto kykenee kuitenkin tätäkin kokonaisvaltaisempaan hyvän tekemiseen: se on mikrobiomimme tärkein lähde ja toimivan immuunipuolustuksen edellytys.

Välttämättömien mikrobien lähde

Mikrobiomi eli normaalifloora kytkee ihmisen luontoon. Kaikki mitä syömme, kosketamme, juomme ja hengitämme muokkaa mikrobistomme koostumusta ja vaikuttaa täten myös immuunipuolustukseemme. Syntymä toimii alkuna mikrobien ja meidän yhteiselle taipaleellemme ja sen voi myös nähdä lapsen luontoyhteyden alkuna. Syntymässä saadut mikrobit ovat luonnon tapa siirtää äidin vastustuskyky ja yhteys omaan ympäristöönsä lapseen. Syntymän lisäksi tarvitaan kuitenkin jatkuvaa mikrobialtistusta, jotta immuunipuolustus kehittyy oikealla tavalla.

Suoliston mikrobiomia käsitelleessä artikkelissa listasimme suolistomikrobiston epätasapainosta aiheutuvia sairauksia, joita on tutkittu viime aikoina paljon. Ihon mikrobien tärkeyteen on herätty hieman myöhemmin, mutta tiedon määrä tulee kasvamaan lähivuosina. Tällä hetkellä tiedämme jo sen, että ihon eri kerroksissa on paljon immuunijärjestelmään kuuluvia soluja, jotka viestivät sekä omien solujemme että ympäristön kanssa.

LUE MYÖS: Suoliston mikrobiomi

Luonnon merkitys korostuu immuunipuolustuksen kypsymisen aikana. Jos esimerkiksi vastasyntyneen ympäristö on liian steriili, on mahdollista, ettei immuunijärjestelmä saa tarpeeksi harjoitusta ja opi tunnistamaan oikeaa väärästä. Seurauksena on erityisesti siitepöly- ja ruoka-aineallergioita. Mitä luonnollisempi elinympäristö on, sitä enemmän se tarjoaa tarpeellisia haasteita immuunijärjestelmällemme erilaisten mikrobien muodossa.

Vaikka elämämme ensimmäiset hetket ovatkin tasapainoisen normaaliflooran sekä vastustuskyvyn kehittymisen kannalta ensiarvoisia, tulee mikrobialtistuksen olla elämänmittaista. Hankittu immuniteetti nimittäin muokkautuu lähes koko elämän ajan ja vaatii säännöllisiä luonnosta saatavia mikrobimuistutuksia, ikään kuin luonnon omia tehosterokotteita. Tiiviillä luontoyhteydellä voidaan vaikuttaa positiivisesti niin ihon, limakalvojen kuin suolistonkin mikrobiomiin.

LUE MYÖS: 10 x laadukasta, luonnollista ja hyvin imeytyvää lisäravinnetta

Kaupungistumisen uhka

Jo 70 prosenttia suomalaisista asuu kaupungeissa tai niiden kehysalueilla. Pinta-alastamme kaupungit vievät kuitenkin vain murto-osan: noin kolme neljäsosaa Suomesta on metsää ja noin 10 prosenttia sekä maatalousmaata että vesistöjä. Vaikka olemme kirjaimellisesti luonnon ympäröimiä, heikentyy yhteytemme luontoon hälyttävää vauhtia.

Ruoka haetaan steriloituna ja muoviin pakattuna pakastealtaasta, maatiloille ei löydy jatkajia ja luontohetkiä koetaan lähinnä päällystetyillä pururadoilla. Tiemme kohtaavat yhä vähempien mikrobien kanssa, ja tämä näkyy normaalifloorassamme.

Tutkimuksissa ollaan havaittu, että suurten kaupunkien asukkaissa on nähtävissä merkkejä lievästä, mutta pitkittyneestä tulehdustilasta, joka ainakin osittain on seurausta epänormaalissa valmiustilassa olevasta immuunijärjestelmästä. Puolustusjärjestelmämme kehittyminen näyttääkin jäävän vajaaksi kaupunkiympäristöissä, joissa yhteys luontoon on minimaalinen.

Lasten allergioita tutkittaessa ollaan huomattu, että aina luontokontaktin ei tarvitse olla suora ja näkyvä. Suomalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että lasten herkistyminen allergeeneille vähenee rajusti, jos kolmen kilometrin säteellä lapsuudenkodista on metsää tai maatalousmaata. Syntymäkodin ympäristö vaikuttaa jopa pienimpien sylivauvojen ihon mikrobistoon – luultavasti vanhempien mikrobialtistuksen kautta.

Läheisessä luontoyhteydessä elävät ja etenkin maatiloilla töitä tekevät vanhemmat ovat jatkuvasti suorassa kosketuksessa monipuolisiin mikrobikantoihin, jotka he siirtävät kotonaan lapsiinsa. Maatalousympäristöissä ihmisille kehittyykin monipuolisempi ihon ja suoliston mikrobisto, joka näkyy myös tehokkaampana immuunipuolustuksena. Epäsuora yhteys luontoon saattaa muodostua myös lemmikkien kautta, ja etenkin koirien on havaittu auttavan puolustusjärjestelmämme normaalia kehitystä. Mielenkiintoista on, että myös kaupunki- ja maaseutukoirien ihon mikrobistoissa on havaittu eroja.

Merkitystä on myös sillä, kuinka monimuotoista ympäröivä luonto on. Mitä suurempi biodiversiteetti eli luonnon monimuotoisuus kodin ympärillä vallitsee, sitä tasapainoisemmaksi normaaliflooramme luultavimmin muodostuu.

Puhutaankin biodiversiteettihypoteesistä, jonka mukaan monimuotoisuus takaa sen, ettei mikään yksittäinen laji pääse dominoimaan. Jos esimerkiksi fyysinen kosketus luonnon kanssa on vähäistä ja yksipuolista, saattaa ihon mikrobistoa alkaa dominoimaan yksi haitallinen bakteerilaji.

Mitä monipuolisemman eli biodiversiteetiltään suuren mikrobiyhteisön kanssa on luonnossa tekemisissä, sitä monimuotoisemmaksi oma normaaliflooramme muodostuu. Tämä estää yksittäisten lajien valtaanpääsyä, kun lajit joutuvat kilpailemaan keskenään. Valitettavasti kaupungistuminen ja muu ihmistoiminta vaikuttaa haitallisesti myös luonnon monimuotoisuuteen. Lajien, geneettisen materiaalin, eliöyhteisöjen sekä elinympäristöjen väheneminen näkyy lopulta myös meidän mikrobiomissamme.

Syntymäkodin sijainti monimuotoisenkaan luonnon keskellä ei kuitenkaan yksin riitä, jos kukaan perheenjäsenistä ei vietä siellä aikaa. Vastasyntyneet saavat mikrobinsa luonnossa touhuavilta vanhemmiltaan, mutta teini-ikäisten mikrobistot ovat kaupungeissa sekä maaseudulla hyvinkin samanlaiset. Tämä on seurausta siitä, että niin ulkoleikit kuin kosketus vanhempiin vähenevät yläasteiässä. Kansallisella tasolla tulisikin kiinnittää huomiota siihen, kuinka saisimme pienille lapsille luontaisen innostuksen luontoa kohtaan säilymään myös varhaisaikuisuuden yli.

Mitä voimme tehdä?

Tiivis luontoyhteys edistää terveyttä kaikilla sen tasoilla ja tukee näin kansanterveyttä. Kun se otetaan huomioon terveydenhoitoa, yhdyskuntia ja kaupunkeja suunniteltaessa, voidaan saada aikaa suuriakin säästöjä. Riittävästä luontoaltistuksesta huolehtimisen tulisi olla jokaisen terveydestään välittävän agendalla, ja henkilökohtaisella tasolla luontoyhteyden vaaliminen onkin helppoa. Kansalaisina voimme kuitenkin vaikuttaa myös yhteiskunnallisella tasolla ja vaatia luontoa osaksi kaikkea tekemäämme. Alla muutama konkreettinen vinkki luontoyhteyden vahvistamiseen etenkin mikrobiomimme näkökulmasta.

1) Arki ratkaisee!

Ulkoile päivittäin, satoi tai paistoi, sillä luonnon hyvinvointivaikutukset moninkertaistuvat luontoyhteyden ollessa jatkuva.

2) Luonto lähelle!

Jos mahdollista, muuta maaseudulle tai lähelle suurempia luontoalueita. Jos muutto ei ole mahdollista, tuo luonto lähelle puutarhojen, huonekasvien, palstaviljelyn ja lemmikkien avulla. Korvaa hoitoa vaativa nurmikko kedolla, jossa biodiversiteetti on kukkakasvien, pölyttäjien ja mikrobien muodossa erittäin korkea. Huonekasvien keväinen mullanvaihto puolestaan on hyvää mikrobikylpyä käsille.

3) Upottaudu luontoon!

Mikrobiomimme kannalta tärkeintä on, että kontaktimme luontoon on mahdollisimman fyysinen. Heittäydy siis hipiksi ja halaile puita, koskettele sammalia ja työnnä kädet multaan.

4) Lasten luontoaltistus!

Lapset matkivat vanhempiaan – seuraavat siis myös luontoon, jos vanhemmat sinne menevät. Lapsuudessa luotu luontoyhteyden perusta lisää teini-iän luontoharrastusten todennäköisyyttä. Luontopäiväkodit ovat myös erinomainen vaihtoehto – luontoyhteyden lisäksi niissä lisääntyvät luovuus sekä oppiminen.

5) Harrasta luonnossa!

Partio, ratsastus, koiraharrastukset, sienestys, metsästys, marjastus ja kalastus ovat kaikki oivia tapoja lisätä sekä luonto- että mikrobialtistusta kuin huomaamatta.

6) Lomaile luonnossa!

Kesälomavaellus kansallispuistoissa on yksi parhaista tavoista upottautua osaksi luontoa. Kun vaelluksen ruoat kerätään ja kalastetaan luonnosta, päästään käsiksi myös mikrobeihin. Lomien aikana koetut luontoelämykset ovat myös tärkeä luontoharrastuksen jatkuvuutta tukeva tekijä. Myös perinteisillä mökkilomilla tulee oltua luonnon kanssa tiiviimmässä yhteydessä.

7) Luonto kaupunkiin!

Maaseutua ja metsien huminaa voidaan tuoda myös kaupunkeihin esimerkiksi kotieläinpihoja, villeinä kasvavia puistoja ja sisäpihojen ketoja sekä kaupunkimetsiä lisäämällä.

8) Luonto osaksi terveydenhuoltoa!

Kuntouttavaa maatilatoimintaa vanhuksille, metsäkävelyrinkejä uupuneille – mahdollisuudet ovat rajattomat.

9) Luonto toimistoon!

Työpaikkojen tuottavuus, työhyvinvointi sekä viihtyvyys paranevat, kun toimistoihin tuodaan viherseiniä ja yrttitarhoja. Kun työntekijät laitetaan vielä huolehtimaan kasveista, saadaan yhtälöön mukaan myös mikrobit.

10) Luonnonsuojelu!

Olet osa luontoa, joten pidä huoli siitä ja sen biodiversiteetistä, sillä se pitää huolen sinun mikrobistostasi.

Kuvat Hannamari Rahkonen