Yhteistyössä Asennemedia ja Social Wines

Olen potenut ties kuinka huonoa omaatuntoa siitä, että kahden viime kuukauden aikana olemme joutuneet sanomaan sosiaaliselle elämälle aika pitkälti ei. Aikataulut ovat menneet ystäviemme kanssa ristiin aivan totaalisesti. On ollut useita reissuja, kirjaprojektia ja myös pieni sairasteluputki, joiden seurauksena talven pimein aika on tuntunut aika ajoin yksinäiseltä. Tällä viikolla vapaa-aikaa on saatu ruhtinaallisesti takaisin kirjan lähdettyä maailmalle. Tiesimme heti mitä tekisimme. Ensin unta palloihin, vapaita arki-iltoja ja viikonlopuksi ystäviä kylään hyvän ruoan merkeissä.

Ruoanlaitto on todella terapeuttista, kun siihen on aikaa uppoutua kunnolla. Jo monien viikkojen ajan olen kaivannut ajan kanssa valmistettua risottoa. Oikeaoppisesti tämä pohjoisitalialainen ruoka tarjotaan välipalana tai lisukkeena, mutta itse päädyin valmistamaan tattirisottoni pääruoaksi (ohje alempana).

Tattirisotto onnistuu, kun pitää muutaman tärkeän seikan mielessään. Ensinnäkin riisin tulee olla aitoa risottoriisiä, omasta mielestäni parhaimpia lajikkeita ovat Arborio ja Carnaroli. Toiseksi, paras risotto syntyy kuivan valkoviinin pohjalle (makukysymys toki).

Ammattilaiset sanovat, että italialainen valkoviini olisi parhain vaihtoehto risottoruokiin, mutta itse päädyin tällä kertaa argentiinalaiseen Santa Julia -luomuviiniin. Kolmantena on tietysti se tärkein, eli kärsivällisyys. Risottoa kypsennetään miedolla lämmöllä ja nestettä lisätään pienissä erissä edellisen nestemäärän imeydyttyä. Riiseistä ei myöskään keitetä täysin pehmeitä, vaan al dentejä.

       Käytin tämän taivaallisen reseptin pohjana Hans Välimäen risottoreseptiä pienillä muunnoksilla.

Tattirisotto neljälle

gluteeniton, munaton

20 g kuivattuja tatteja

4 dl kasvis- tai kanalientä

4 dl kuivaa valkoviiniä

2 rkl voita

2 pientä sipulia

3 dl risottoriisiä (käytin Arborio -lajiketta)

4 rkl mascarponea tai turkkilaista jogurttia

1 1/2 dl raastettua parmesaania

tuoretta timjamia

mustapippuria

Laita kuivatut tatit likoamaan kylmään veteen pariksi tunniksi. Purista tatit kuivaksi ja leikkaa pieneksi silpuksi.

Sulata voi pannulla. Lisää joukkoon sipulisilppu ja kuullota miedolla lämmöllä viiden minuutin ajan (älä anna ruskistua). Lisää joukkoon sienisilppu ja kuullota vielä hetki. Lisää riisit joukkoon. Kuullota seosta vielä hetken ajan.

Ala lisäillä lientä desin verran kerrallaan, samalla sekoittaen aina kun edellinen satsi on imeytynyt. Jatka, kunnes kaikki neste on käytetty. 

Lisää viimeisenä joukkoon mascarpone tai jogurtti ja parmesaaniraaste. Rouhi sekaan mustapippuria. Sekoita ja tarjoile parmesaanin ja timjamin kanssa.

Kokeilimme risoton rinnalle uusiseelantilaista Villa Maria -rieslingia. Aavistuksen kuivasta viinistä löytyi mukavasti kevyttä hedelmäisyyttä ja yrttisyyttä, jotka komppasivat ruoan kanssa.

Tätä päivää on kuvannut parhaiten kiireettömyys. Ruokaa valmistaessa ja syömisen lomassa on juteltu tästä hetkestä, tulevasta ja menneestä. Mietitty yhdessä, että miten ihmeessä olemme pian jo kolmekymppisiä, kun aivan vasta olimme teinejä. Mikä ilo se onkaan, että elämässä on ystävyyssuhteita, jotka ovat vain syventyneet vuosien saatossa, vahvistuneet vastoinkäymisissä.

Kaiken kaikkiaan tuntui mahdottoman hyvältä istahtaa saman ruokapöydän ääreen rakkaiden ystävien kanssa – ilman minkähän maailman kiirettä.

Jälkiruokapöytään katoin ruusu-vadelmakakkua, jonka resepti löytyy tuoreesta kirjastani. Ajattelin vielä kirjan taittoa seuratessa ja viimeisiä viilauksia tehdessä, etten luultavimmin tule tekemään lähituttavuutta Vitamixini kanssa kakkujen merkeissä hetkeen, mutta toisinpa kävi. Eilisillalla syntynyt kakkuhimo suorastaan velvoitti ryhtymään puuhiin – ja mikäs sitä oli katsella reseptiä kauniista kirjasta verrattuna aiempaan suttuvihkoon! Kakun kanssa maistui koko seurueemme kehuma Jaume Serra -kuohuviini.

Ei sitä ihmeitä tarvita viikonloppua piristämään – hyvä seura ja mainio ruoka ovat yhdistelmä, josta ei voi tulla muuta kuin hyvälle tuulelle. Koko tämä päivä oli niin ihana, ettemme voineet kuin porukalla huokaista onnesta ja sanoa, että juuri tällaisia hetkiä kaivattaisiin enemmänkin! Paras lauantai aikoihin.

Postausta ei voi kommentoida Valviran ohjeistuksen vuoksi.