Tammikuussa järjestämäni kysymyspostauksen kysymyksiin vastaaminen on hieman viivästynyt, anteeksi siitä, mutta täällä tämä postaus nyt kaikkine vastauksineen on. Vielä on tulossa yksi laajempi postaus yrittäjyydestä, siitäkin kun kysyttiin ja ajattelin, että aiheesta olisi kiva raapustaa hieman syvällisempi pohdinta. Jaottelin kysymyksenne isompien teemojen alle, jotta niitä olisi selkeämpi lukea.

Haluan myös tässä samassa yhteydessä kiittää teitä tosi paljon antoisasta palautteesta, jota olette jättäneet Yellow moodista Lempeä uni -arvonnan yhteydessä! Useammassakin palautteessa tuli esille se kuinka arvostatte kauniiden kuvien rinnalla tiettyä kotikutoisuutta ja sitä, etteivät teksti ja kuvat ole aina liian siloteltuja. Oli tosi tärkeää kuulla se teiltä, kiitos siis paljon rehellisyydestänne. Koen, että Yellow mood on yhtä paljon minun kuin teidänkin ja siksi luen palautetta avoimin mielin vastaisuudessakin. Blogin tyylin määritteleminen ei ole aina itsellekään helppoa, mutta kommenttinne vahvistivat ajatustani siitä, että henkilökohtainen ote on paras ote.

IHONHOITO & KOSMETIIKKA

Jossain postauksessa kerroit, että sun tarvitsee käyttää hyvin harvoin kosteusvoidetta. Mainitsit samassa yhteydessä hyvistä öljyistä. Mitä nämä hyvät öljyt ovat ja missä muodossa niitä käytät?

Nautin laadukkaita öljyjä sisäisesti. Pääasiassa käytössäni on neitsytkookosöljyä, neitsytoliiviöljyä, gheetä, voita ja satunnaisesti tyrniöljykapseleita sekä laadukkaita kalaöljyjä (Eskimo).

Akne alkoi hormonaalisen ehkäisyn lopettamisen jälkeen eikä ota laantuakseen. Ruokavaliosta oon jo siivonnut maidon ja viljat pois ja kosmetiikkaa vähitellen luonnollisemman suuntaan. Onko sinulla tällaiseen aiheeseen vinkkejä?

Koska en tiedä kokonaistilannetta, voin antaa vain muutaman yleispätevän neuvon. Ruokavaliomuutosten näkemiseen voi mennä pidempikin aika, mutta viljaton ja maidoton ruokavalio on tärkeä tuki tällaisessa tilanteessa. Keho voi olla hormonaalisen ehkäisyn loputtua shokissa ja voi mennä hetki, että tilanne tasapainoittuu. Hormonien poistuminen kehosta voi kestää jopa kaksi vuotta, joten projektiin kannattaa asennoitua pitkäjänteisyyttä vaativana ajanjaksona.

Usein akne ja muut ihovaivat lähtevät suolistosta, joten tukisin tilanteessasi kehon omaa puhdistusjärjestelmää syömällä mahdollisimman puhtaasti ja hoitaisin huolellisesti suoliston kuntoa. Puhtaasti syömisellä tarkoitan mahdollisimman sokeritonta, luontaisesti gluteenitonta ja vain vähän maitotuotteita sisältävää ruokavaliota. Suoliston kuntoa tukisin syömällä säännöllisesti Biolatten vahvaa jauhemaista maitohappobakteeria, se otetaan joka ilta tyhjään vatsaan. Tuote on aika kallis (26 pussia maksaa noin 35 €), mutta aivan tajuttoman tehokas ja hyvä!

Akne (hormonaalinenkin) on tulehdustila, joten lisäisin päivittäiseen lisäravinnerepertuaariin myös vahvan luonnollisen C-vitamiinivalmisteen kuten Puhdistamon Amla-jauheen tai iHerbistä tilattavan Madre C -jauheen.

Mitä kynsilakanpoistoainetta käytät?

Tällä hetkellä en mitään, koska en ole lakannut kynsiäni hetkeen. Kure Bazaarin kynsilakanpoistoaineen olen todennut tosi hyväksi. Se ei tuoksu ällöttävälle tai sisällä haitallisia kemikaaleja, mutta puhdistaa silti tehokkaasti!

RUOKAVALIO

Minua kiinnostaa edelleen ruokavaliosi ja se, kuinka löytää itselle sopiva ruokavalio. Nykyään on tarjolla yhtä jos toistakin ruokavaliota, minkä takia on välillä vaikea kuunnella itseä ja uskoa esimerkiksi, että rahka ei olekaan synneistä pahin. Jeesiä tähän pohdintaan siis.

Tämä on kysymys, johon ei ole yhtä oikeaa vastausta. Ymmärrän ajatuksesi aivan täysin, sillä olen itsekin kokeillut erilaisia ruokavalioita ja kärsinyt toisinaan aivan jäätävästä ravintotietoähkystä. Että syödäkö nyt limaa tuottavaa lehmänmaitojogurttia vai ei. Omalla kohdallani olen tullut siihen lopputulokseen, että liian pitkälle vietynä tällaiset rajoitukset ovat usein hyvin kuluttavia ja ne vievät ilon syömisestä (esim. sosiaaliset tilanteet). Hyvinvointi on niin kokonaisvaltaista, se ei tule vain ruoasta eikä vain liikunnasta eikä vain mielestä – kysymys on kaikkien näiden yhteissummasta. Tärkeintä on oman hyvinvoinnin vaaliminen ja kokonaisuuden huomioiminen – ne ovat jokaisen kohdalla hyvin henkilökohtaisia asioita, koska parhaiten tuntemamme ihminen olemme me itse. Itse ajattelen, että elämässä on paljon isompia ja merkityksellisempiä asioita kuin jatkuva ruoan tai sen terveysvaikutusten miettiminen.

Kun saavutin omien ruokavalintojeni kanssa tietyn kulminaatiopisteen tuossa loppuvuodesta (asiasta ehkä lisää myöhemmin), tajusin pari asiaa konkretian tasolla: elämä ei kaadu satunnaisiin hölmöihin valintoihin ja lopulta tärkeintä on kokonaisuus. Siksi poistin itseltäni kaikki ruokarajoitukset ja voin sanoa voivani paremmin kuin aiemmalla tiukalla linjalla. Toisin kuin voisi luulla, en ole voinut huonommin tai alkanut syödä joka päivä herkkuja, vaan päätös oli enemmänkin viesti mielelleni siitä, ettei onnellisuus tai hyvinvointi ole pelkästään ruokavaliosta riippuvainen.

Nykyään ajattelen, että ääriruokavalioille (joihin lasken myös 100 % maidottomuuden ja gluteenittomuuden) on paikkansa tilanteissa, jossa jokin terveysongelma on niin konkreettinen, ettei mikään muu auta. Kirjoitin toisen lukijani kysymyksen pohjalta kuitenkin meidän perusruokavaliosta jutun Mitä meillä syödään?, jossa käyn läpi sen mitä kaapeistamme yleensä löytyy (eli satunnaisesti myös gluteenia ja maitotuotteita). Mielestäni tasapaino on tärkeintä ja arvotan kaikissa ruokavalinnoissa laadun kaiken edelle – en siis ehdoin tahdoin halua hankkia itselleni pahaa oloa syömällä kotimaisia viljoja, vaan valitsen kulloisessakin tilanteessa sillä hetkellä parhaimman vaihtoehdon.

Muita asioita, josta toivoisin että kirjoitat ovat sokerin/karkin himo ja siitä eroonpääsy.

Itse lähtisin liikkeelle tunnepuolelta, koska yleensä ruokahimojen syy löytyy jostain paljon syvemmältä kuin vain fyysisestä tarpeesta saada sokeria. Toki stressi aiheuttaa ihan fyysistäkin sokerihimoa, mutta en nyt tässä vastauksessa pureudu tähän kovinkaan laajasti.

Sokerihimon ja sitä kautta tunnesyömisen laukaisee jokaisella ihmisellä eri asiat. On helpompaa syödä tunteensa piiloon kuin ottaa ne päivänvalossa tarkasteltaviksi ja kohdattaviksi. Olen käyttänyt omalla kohdallani muutaman kysymyksen taktiikkaa, joka on osoittautunut yhdeksi tehokkaimmista keinoista ennaltaehkäistä mitä tahansa yhtäkkistä ruokahimoa:

Mihin kehoni ja mieleni tarvitsee sokeria (tai mitä tahansa muuta ruokahimon kohdetta)?

Mikä tunteeni vaatii turruttamista ja miksi? 

Mitä siitä seuraisi, jos kohtaisin tuon tunteen sen sijaan, että söisin sen piiloon itseltäni?

En usko karkki- tai herkkulakkoihin, koska yleensä ruokahimojen kanssa kamppailu liittyy tunnesyömiseen, joka puolestaan johtuu pelosta kohdata jokin tunne. Konkreettisilla vinkeillä/ruokakielloilla ongelma saadaan poistetuksi yleensä vain hetkeksi, mutta jos asian suostuu käymään itsensä kanssa läpi tunnetasolla, ongelmasta on mahdollista päästä eroon kokonaan. Siispä vastaukseni on, että ylenpalttiselle sokerin nauttimiselle tai muulle tunnesyömiselle ei ole enää niin suurta tarvetta sen jälkeen, kun omat tunteet on uskaltanut kohdata ja on löytänyt syyn, joka ajaa epätoivottuun ruokakäyttäytymiseen.

Koen silti, että fiksuilla ruokavalinnoilla sokerihimoa voi hillitä, mutta sen ei pitäisi minun mielestäni olla pääkeino, vaan ennemminkin apukeino ja tuki todellisten syiden etsimisessä. Omalla kohdallani tärkeintä on ollut syödä säännöllisesti (noin neljä kertaa päivässä), riittävästi ja kylläisyyttä pitävää ruokaa kuten proteiineja ja juureksia.

TYÖ JA VAPAA-AIKA

Toinen kiinnostava aihe on valokuvaus. Mulla on puoliautomaattikamera, jota en vielä vuosienkaan jälkeen osaa käyttää kunnolla. Millaisin vinkein pääsisi alkuun kuvaamisen ihmeelliseen maailmaan?

En ole itse käynyt valokuvaamiseen mitään virallista koulutusta, vaan opetellut tässä vuosien mittaan tekemällä, eli kuvaamalla. Siksi vastaan sinulle vain kokemukseni pohjalta. Omalla kohdallani tärkein tapa oppia on ollut kokeilu ja kokeilu ja kokeilu.

Varsinkin alussa kuvaaminen vaatii hieman kärsivällisyyttä, mutta kun opettelee kameran perussäädöt kuten aukon käytön ja ISO-arvon merkityksen, helpottuu kuvaaminen todella paljon.

Jos haluat päästä alkuun ripeästi, suosittelen sinua menemään vaikka yhden päivän valokuvauskurssille. Niihin saa usein ottaa oman kameransa mukaan ja teoriaosuuden jälkeen opettaja auttaa sinua kädestä pitäen oman kamerasi säätöjen kanssa.

Iloista oppimista!

Mitä lukusuosituksia?


En ole oikein vieläkään saanut aikaiseksi ottaa romaaneja lukulistalle, joten saat minulta hyvinvointiin liittyviä kirjasuosituksia.

Hyvinvointi ja ruokavalio: Clean (Alejandro Junger ), The Beauty Detox (Kimberly Snyder)

Työ: Tie luovuuteen (Julia Cameron), 4 tunnin työviikko (Timothy Ferris)

Vaihtoehtohoidot: Terveyden kiinalainen käsikirja (Denis Vinokur), Ravintoterapian käsikirja (Tuula Laamanen)

Psykologia ja itsetuntemus: Tunne lukkosi (Kimmo), Virtahepo olohuoneessa (Tommy Hellsten), Valon lapsi (Tommy Hellsten)

Ihonhoito ja kauneus: Aidosti kaunis (Katja Kokko), Make Up Bible (Mariela Sarkima)

HYVINVOINTI

Mitkä ovat vinkkisi kilpirauhasen lievän vajaatoiminnan tasapainottamiseen ilman lääkkeitä?

Omasta kokemuksestani käsin sanoisin, että yksi tärkeimmistä ennaltaehkäisijöistä on stressinhallinta ja riittävä lepo. Itselläni oli ennen vajaatoiminnan lopullista puhkeamista taustalla vakavia homealtistuksia, mutta uskon että osansa oli myös liian täydellä kalenterilla ja kiireellä. Vaikka riittävä lepo kuulostaa asiana itsestäänselvyydeltä, unirytmistä kiinni pitäminen ja laadukas uni vaikuttavat hormonitasapainoon hurjan paljon.

Monet hyötyvät luontaisesti gluteenittomasta ruokavaliosta. En missään nimessä ryhtyisi hiilihydraatittomalle ruokavaliolle, niitäkin saa ja pitää syödä – varsinkin tällaisessa tilanteessa. Itseäni on auttanut kaikista eniten säännöllinen ruokarytmi, yksinkertaiset mutta ravintopitoiset ateriat, keskikuormittava liikunta ja riittävä lepo.

Oletko sinä kokeillut koskaan vaihtoehtoisia hoitomuotoja, esim. homeopatiaa? Mikä on suhtautumisesi näihin?

Olen kokeillut moniakin vaihtoehtohoitoja kuten homeopatiaa, akupunktiota, Bowenia, psykologista vyöhyketerapiaa ja sähköakupunktiota. Suhtaudun tällaisiin hoitoihin aika myönteisesti, mutta toinen puoli minusta on hyvin varauksellinen. Haluan tietää hoitomuodon historian ja vaikutusmekanismit ennen kuin hakeudun vaihtoehtohoitojen pariin. Mielestäni vaihtoehtohoitojen kylkeen tarvitaan paljon muutakin terveyttä edistävää toimintaa, sillä vaikutukset eivät tule aina nopeasti. Maltti on valttia eikä kysymys ole useinkaan instant-vaikutuksista.

Usein oireet eivät lähde vain fyysisiin kiputiloihin tai oireita hoitamalla, vaan ne omat syvimmät tunteet kohtaamalla. Olen hoitanut vuosien ajan esimerkiksi poskiontelotulehdukset homeopatialla antibioottien sijaan. Sopivat hoidot ovat hyvin yksilöllisiä ja riippuvat pitkälti omista tarpeista. Tällä hetkellä saan säännöllisesti psykologista vyöhyketerapiahoitoa, jonka olen kokenut aivan korvaamattomaksi avuksi omassa elämäntilanteessani.