Tuuheat ripset ovat arkimeikkini kulmakivi ja tärkeä osa signature-tyyliäni. Luonnonkosmetiikan ripsiväreistä suosikkini ovat Avril ja Lily Lolo Big Lash, joita käytän useamman kerran vuodessa. Vielä suuremman osan vuodesta käytän kuitenkin synteettistä ripsiväriä.

Tähän on useampi syy. Ensimmäinen on se, että minulla on herkästi kostuvat silmät. Se ei varsinaisesti tee elämästä luonnonkosmetiikan ripsivärien kanssa yhtä luotettavaa kuin synteettisen ripsarin kanssa. Lisäksi parhaimmatkin luonnonkosmetiikan ripsarit alkavat kutittamaan silmiäni, kun silmät vettyvät. Kummallista kyllä, tätä ei tapahdu koskaan synteettisen ripsarin kanssa.

Toinen syy on se, että minulla on luonnostaan aika suorat ja lasimaiset ripset. Jotta saan ripsistäni haluamani kaltaiset, ne kaipaavat taivutusta ja useampaa ripsivärikerrosta, jotta lopputulos on näyttävä. Tämä onnistuu myös luonnonkosmetiikalla, mutta ei yhtä hyvin.

Kolmas syy on puhtaasti tottumus: pärjäisin mainiosti esimerkiksi Lily Lolon Big Lashilla, mutta olen niin tottunut synteettisen ripsarin käyttöön, toimivuuteen ja lopputulokseen. Ripsiväri on – erittäin satunnaisen hiuslakan käytön ohella – ainoa käyttämäni synteettinen kosmetiikkatuote. En ota asiasta stressiä, koska käytettävä määrä on pieni eikä se ole laajassa tai suorassa ihokosketuksessa.

Olen maailman laiskin silmänympärysvoiteen käyttäjä! En silti ole hoitamatta silmänympärysihoani. Ihonhoitorutiinini on melko minimalistinen, mutta sitäkin laadukkaampi. Satsaan lempeään öljypuhdistukseen, täyteläiseen kasvoveteen, kasviuutteita pullisteleviin seerumeihin ja laadukkaisiin, kokonaisia kasviöljyjä sisältäviin kasvoöljyihin. Levitän nuo kaikki aina myös silmänympärysiholle, joten en elä sentään ihan pellossa.

Vannon silmänympärysihon suhteen samaan kuin muunkin ihonhoidon kohdalla: sisäiseen hoitoon (sokeriton ruoka, tietyt ravintolisät, nesteytys ja mineraalit), hyviin yöuniin sekä stressinhallintaan ja päivittäisiin rentoutumishetkiin.

Kesälomalla huoleton minäni on usein päiviä meikkaamatta ja silloin saatan jättää myös muut ihonhoitorutiinit välistä. Ihoni voi kesäisin hyvin, kiitos auringon ja vapaa-ajan. Meikittöminä päivinä huuhtelen kasvot illalla lämpimässä suihkussa ja jos iho on sen jäljiltä kimmoisa, en käytä edes kasvovettä. Syksyllä, talvella ja keväällä tällainen huithapelius ei tulisi kuuloonkaan. Jos sen sijaan meikkaan kesällä, pesen kasvot aina ennen nukkumaan menoa ja kosteutan kasvovedellä – en voisi kuvitellakaan nukkuvani meikit iholla.

Pyrin valitsemaan mahdollisimman ekologisia tuotteita monissa asioissa, mutta palatuotteet ovat minulle edelleen, miten tämän nyt kauniisti sanoisi, haastavia. Testailen niitä aina vähän pitkin hampain, mutta yksikään ei ole päätynyt pidempiaikaiseen käyttöön. En jotenkin kerta kaikkiaan pääse niihin sisälle ja välttelen niitä viimeiseen asti.

Ajatuksen tasolla palat, joita ei kastella, tuntuvat helpommilta eli taidan ottaa vuoden 2022 projektiksi löytää oikein hyvä vartaloöljypala. Olen nähnyt Instagramissa viime aikoina muutamia kivoja videoita hiustenpesusta palashampoolla ja ne ovat olleet kaikkea muuta kuin nuhjuiset ja tahmaiset mielikuvani. Olen aiemmin saanut palashampoolla pitkät ja paksut hiukseni vain takkuun, mutta eiköhän se ole annettava palashampoillekin uusi mahdollisuus. Kommentteihin saa mielellään ilmiantaa omat suosikkipalasi!

Kyllä, harmillisesti tämä koko kategoria on minulla hieman retuperällä. Puunaan kasvojani aamuin illoin, sudin niihin meikkiä ja kiharran ja hoivaan hiuksiani, lakkaan viikoittain kynteni, mutta suon vartalon iholle tästä kaikesta kauneudenhoitoon kuluvasta ajastani ehkäpä noin kaksi prosenttia. Rakastan ihanan tuoksuisia vartalokuorintoja, -öljyjä ja -voiteita, mutta en vain tule käyttäneeksi niitä säännöllisesti.

Minulla on kausia kun skarppaan asiassa esimerkiksi uuden taivaallisen tuotteen tai toisaalta kuivuuttaan pölisevien säärieni myötä, mutta sitten se kaikki taas ikään kuin jää ja käyn vartalovoidepurkilla ehkä kerran viikossa. Oi voi, ehkäpä koitan ottaa tämänkin asian ryhtiliikkeiden listalleni ensi vuodeksi.

Tästä olenkin aiemmin kirjoittanut ja tämä on tietoinen valinta, päätin kuitenkin nostaa sen esille tässä yhteydessä poikkeavuutensa vuoksi. En siis käytä juuri lainkaan hoitoainetta hiuksille suihkussa, vaikka hiukseni ovatkin pitkät.

Minulta kysytään usein eivätkö hiukseni ole takussa pesun jälkeen ilman hoitoainetta. Välillä ovat enemmän ja välillä vähemmän, mutta kuka ylipäätään on sanonut että harjan pitäisi liukua täysin esteettömästi märissä hiuksissa. Kuivana ne kyllä aukeavat, sillä hyväkuntoisina ne eivät oikeastaan mene samalla tavalla umpisolmutakkuun kuin vaikkapa vaalennettu rakennevaurioinen hius.

Avain onneen on siis pitää hiukset mahdollisimman hyvässä kunnossa oikeasti hoitavilla tuotteilla. En ymmärrä mikä järki on kuorruttaa huonokuntoinen hius silikonisella hoitoaineella vain, jotta harja menisi hiuksista läpi.

Sen sijaan käytän hiuksiin jätettäviä hoitoaineita niihin kohtiin, jotka sitä kaipaavat. Näin saan pitää hiusten tuuheuden (poishuuhdeltavat hoitoaineet aina hieman latistavat) sekä saan hoitoa tarpeellisille alueille. Hiuksiin jätettävä hoitoaine ennättää vaikuttaa hiuksissa kunnolla ja koen saavani näin myös parempia hoitotuloksia.