Pitkien projektien jälkeen sitä aina ymmärtää miksi on kannattanut kärsivällisesti vain odottaa ja antaa ideioiden hautua, olla sortumatta johonkin nopeaan ratkaisuun. Uudessa kodissa on asusteltu jo kohta vuosi, mutta olohuone on ollut huoneista keskeneräisin, sillä meillä oleskellaan eniten keittiö/ruokailu/työtilassa. Olohuone on huomattavasti houkuttavampi, sillä siellä on nyt oma pöytä.

Minun on pakko pohjustaa pöytäprojektin syntyä kertomalla, että meidän miniperheessä se hulluinkin ajatus otetaan tosissaan ja kaikki toteuttamiskelpoiset ideat otetaan mahdollisuuksina tehdä jotain omannäköistä ja persoonallista. Mielekkyys laittaa kotia lähtee mielestäni siitä, että kaikki kotiin valitut asiat mahdollistavat sen, että kotona saa olla just se oma hassu itsensä. Vaikka töissä ei voisi harrastaa luovuutta liiaksi, kotona siihen on aina mahdollisuus.

Olimme ideoineet jo talvella Tuomaksen papalta saatujen ylijäämälankkujen kohtaloa, kunnes keksimme, että sahaamalla ne puoliksi ja yhdistämällä ne johonkin aivan vastakkaiseen materiaaliin, saataisiin aikaan taatusti meidän näköisemme olohuoneen pöytä. Ajatus jäi muhimaan ja toukokuussa lumien sulaessa mieheni oli huomannut, että hänen työpaikkansa pihan roskakasassa majaili juuri sopivankokoinen metallikehikko.

Menimme katsomaan kehikkoa ja nostimme sen välittömästi mukaan, sillä innostuin löydöstä niin kovin. Meillä ei ole hajuakaan missä käytössä kehikko on entisessä elämässään palvellut, mutta se oli juuri passeli meidän projektiimme.

Mieheni hioi hiomakoneella metallikehikosta ylimääräiset ruosteet pois. Halusimme jättää kehikossa olleen kuluneen keltaisen maalin pintaan, sillä se tuntui sopivalta vastapainolta sileäksi hiotulle ja jykevälle kuusilankulle. Kuvissa näkyvät mustat renkaat ovat niinikään roskalavalta pelastettuja ja ovat alunperin kuuluneet moottorikelkan telaketjun sisälle. Renkaissa oli lyhyet varret, jotka muotoiltiin rälläkällä ja aseteltiin metallikehikkoon kiinni. Metallikehikon toiseen päähän ostettiin pyörivät rullarenkaat, jotka mahdollistavat pöydän helpomman liikuttamisen.

Kuusilankkujen alla olevat kaksi tukipuuta vaihdetaan vielä esteettisempiin metalliputkiin, jotka eivät tule erottumaan noin paljon.

Ihaninta tässä pöydässä on tieto siitä, että tämä on uniikki. Pidän myös siitä ajatuksesta, että yhdistetään uutta ja vanhaa sekä rosoista ja sileää.

Minkälaisia DIY-juttuja te olette toteuttaneet koteihinne?