Sohvalta kuuluu yhden 11-vuotiaan koiranpojan syvä kuorsaus ja ai luoja, että se tekee minut aivan tajuttoman onnelliseksi! Eilinen oli suurien tunteiden päivä, koska luulimme jo joutuvamme jättämään jäähyväiset meidän rakkaalle ja jääräpäiselle Popille.

Kaikki alkoi siitä, kun pieni kaveri oli kesän lempipuuhassaan ja laidunsi tapansa mukaan kuin pieni lehmu, ahnaasti ja suurella tunteenpalolla. Toinen ahne haukkaisu oli kuitenkin kohtalokas, sillä nieluun joutui liian iso heinänkorsi, joka ei lähtenytkään enää omin avuin pois. Aiemmin moiset heinät ovat löytäneet tiensä ulos luonnollisesti, mutta tällä kertaa heinästä syntyi varsinainen riesa. Tosin, onni onnettomuudessa, jos nyt niin voisi sanoa.

Varasin ensitöikseni eläinlääkäriajan Rovaniemen Univetiin, jossa olemme asioineet komppania Riemu-Topin kanssa viime kesästä lähtien. Tässä paikassa palvelu, ammattitaito sekä asenne ovat aivan ylivertaisia – olen suositellut paikkaa lukemattomille eläimiä omistaville läheisilleni ja he ovat jääneet myös kanta-asiakkaiksi. Minulle koirani ovat yksi tärkeimmistä asioista ja kun vien ne eläinlääkäriin, haluan niiden saavan siellä parasta mahdollista hoitoa – tässä asiassa olen erittäin vaativa enkä peittele sitä.

Sain muutama vuosi sitten eräältä toiselta eläinlääkäriasemalta pienet traumat, sillä siellä kipeää koiraani kohdeltiin kuin roskaa ja hänelle tuotettiin aivan silmitöntä kipua (myöskään jälkikäteen tehtyä valitustani ei huomioitu mitenkään). Univetin avautuessa varasin sinne heti paremman palvelun toivossa ajan, sillä Popi piti kastroida. Ensimmäisen käynnin jälkeen oli jo täysin selvää, että koiraan suhtaudutaan tuossa paikassa lämmöllä, kiintymyksellä sekä inhimmillisin että ammattitaitoisin ottein. Minulle merkkaa paljon, että on olemassa luottoeläinlääkäriasema, jonka koko henkilökunta on niin luotettavaa ja ihanaa, että uskallan jättää nämä aarteet heidän huomaansa silloin, kun ulkopuoliselle avulle on tarvetta.

Eilen Topi oli todella tuskaisen oloinen tutkimushuoneeseen päästessä. Eläinlääkäri kuunteli sydänääniä pitkään ja sanoi sitten sen mitä olen hieman muista oireista epäillytkin; sydämessä on niin vahvat sivuäänet, että koiran oma syke ei meinaa kuulua sen läpi ja kysymyksessä on luultavasti sydämen vajaatoiminta. Lääkäri ehdotti röntgenkuvia ja kuvaushuoneen valmistelemista odotellessamme pieni mies alkoi hoiperrella ja nenästäkin tuli vähän verta. Siinä vaiheessa säikähdin todella ja kyyneleet kihosivat silmiin. Koira meni kuvauksiin ja pienen odottelun jälkeen kuvien tulokset käytiin läpi – sieltä löytyi rakenteellinen henkitorven mutka, löydöksiä keuhkoista ja jotain kasvaimien tyyppistä. Uutisia, joita et koiranomistajana haluaisi missään nimessä kuulla.

Nukuttaminen oli riski, mutta koska olin varma, että kurkussa on heinä, halusimme että toimenpide suoritetaan seurannan sijaan. Kaikki meni onneksemme tosi hyvin, vaikka meille painotettiin että sydän voi pettää. Nopeassa operaatiossa nielusta löytyi lähes 10 cm pituinen leveä heinänkorsi, joka oli ärsyttänyt hengitysteitä, rikkonut nielun limakalvoja ja ajanut olotilan erittäin kehnoksi.

Topilla on tästedes lääkärin määräyksestä täysi laiduntamiskielto, siinä tuleekin olemaan vahtiminen. Parin viikon kuluttua suuntaamme kontrolliröntgeniin ja tarkistamme vielä sydämen sekä keuhkojen tilanteen. Vaikka heinä oli inhottavin yllätys pitkään aikaan, oli meillä ehkä myös onnea matkassa – nyt muut oireet huomattiin vahingossa tässä sivussa ja ehdimme alkaa hoitamaan niitä ajoissa.

Ruoka ja vesi ovat jo maistuneet vanhalle herralle, vaikka vielä vähän väsyttääkin ja kainalo on paras paikka. Toivon meille vielä lukuisia onnellisia vuosia yhdessä <3