Kaupallinen yhteistyö Alpa.

Hrrrr, eilen muistin jälleen kerran miksi Suomen kesässä ei todellakaan kannata pakata villapaitoja-, ja sukkia talvinaftaliineihin! Lämpömittari vajosi alhaimmillaan kolmeen asteeseen, ja varpaat ovat kieltämättä olleet jäässä paljaalla maalla kipsutellessa (kuka nyt jaksaa kenkiä pukea). Olen harkinnut tässä koleudessa jopa takkatulen sytyttämistä, mutta ei tekisi mieli taipua moiseen hommaan.

Onneksi Napapiirin leveysasteilla ei sentään saatu elää uudestaan kolmen vuoden takaista ”lunta kesäkuussa” -tilannetta (tai mistäpä sen vielä tietää, sormet ristiin!). Työjuttujen tiimoilta tehtävälistalle tuli pari bonusta ja olen ollut kieltämättä viimeisen viikon aika stressaantunut, mutta pääsen aloittamaan väljemmän työaikatauluni juhannuksen jälkeen. Teen tuonne heinäkuun puoliväliin saakka paripäiväistä työviikkoa ja sitten aloitan useamman viikon kesäloman.

Saamme heinäkuun lopulla amerikkaisen ystävämme tänne meille useiksi viikoiksi, vietämme pääasiassa aikaa Rollossa, mutta suunnitelmissa on lähteä myös Norjaan telttareissulle. Tämän hetken akuuteimpana projektina on modifioida varastomme kotoisaksi kesähuoneeksi, jotta vieraallamme on hieman omaakin tilaa. Dokumentoin etenemistä heinäkuun aikana bloginkin puolelle, tästä tulee aika kiva projekti!

Riemusta on kuoriutunut muutamien venereissujen jälkeen maailman rennoin laivakoira. Siinä hän pötköttelee etupenkillä pää nuokkuen komeissa pelastusliiveissään meidän välissä. (Koiran kasvatuksen suhteen olen tehnyt monta virhettä, mutta jos jostain olen huojentunut, niin siitä että saimme kamulin opetettua hyväksi matkustajaksi – aika oleellinen asia noin niin kuin elämänlaadun kannalta).

Rankkojen rantapäivien ja frisbeen heittämisen lomassa pikkutoveri käy hakemassa meiltä välillä koirien piirakkaveroja (!) ja köyhnää autuaana heinikoissa, kunnes on hyvä simahtaa syliin. Meidän perhetrio on itse asiassa ollut venepäivien ja ulkoilmaelämän jäljiltä valmista kauraa sänkyyn jo kahdeksan maissa, huh. Yhtenä iltana olin niin poikki, että laitoin pötköttelemään kylppärin lattialle ja pyysin Tuomasta tuomaan mulle kirjan – luin siinä tunnin, koska en jaksanut nousta suihkuun. Se ottaa näemmä voimille tämä kesäelämä, hahah!

Veneilykauden avauduttua olen ollut todella tyytyväinen, että kaapissa on lämmikettä. Villa kutittaa ihoani herkästi enkä kestä kutittavia vaatteita yhtään. Löysin Alpan neuleet ensimmäisen kerran nelisen vuotta sitten ja tuosta lähtien olen käyttänyt alpakkaa pääasiallisena villamateriaalina. Alpakanvilla on ihana erityisesti siksi, että kuitu on todella pehmeää ja hengittävyytensä ansiosta ne sopivat mitä mainioimmin myös kesällä käytettäväksi.

Iholle tulevien materiaalien laadulla on allekirjoittaneelle paljon väliä – luonnolliset materiaalit nimittäin näyttävät paitsi hyviltä, ne usein myös kestävät siistimpinä pidempään kuin keinokuiduista valmistetut vaatteet, eivät sähköisty ja lämmittävät hiostamatta. Yllätin jopa itseni valitsemalla klassisesta Forest-mallista vaaleanpunaisen sävyn, mutta se tuntuu kyllä ihanan lempeältä ja sopii hyvin yhteen myös kesäisten Pink Iris -parfyymifiilistelyjeni kanssa! Tuomas on puolestaan tykästynyt yksinkertaiseen ja tyylikkääseen Edge-neuleeseen, joka passaa todella hyvin T-paidan kaveriksi eikä ole ollut liikaa venematkoilla.

Vierastan todella paljon nykyistä vaatteiden kertakäyttökulttuuria, jossa ostetaan hirveässä maniassa joka kauden viimeisimmät trendivaatteet. En väitä olevani missään nimessä pyhimys – shoppailen joskus myös ketjuliikkeistä, mutta pyrin hankkimaan suurimman osan vaatteista käytettynä ja uusia hankkiessa satsaan sellaisiin vaatekappaleisiin, jotka on valmistettu kestävistä luonnonmateriaaleista.

Muutama ystäväni on järkyttynyt siitä miten vähän omistan vaatteita (vaikka omasta mielestäni kaapissani olisi vielä karsimisenkin varaa), mutta haluan yksinkertaisesti tietää mitä omistan. En tarvitse hillitöntä kasaa vaatteita, joiden olemassaoloa en edes muista – laatu todellakin korvaa aina määrän.

Olen todella iloinen, että osasin ennakoida yhden veneilyn haittapuolen, joka on tuuli. Se on etenkin ajaessa aikamoinen, onneksi kaulalle voi kääräistä Baby Alpaca -maksihuivin (minulla on tämä myös vihreänä – en tiedä ihanampaa asustetta!). Runsas huivi on tosi hyvä suoja kaulalle ajaessa, mutta se toimii myös hartiahuivina tai sopivan lämmittävänä ja hiostamattomana torkkupeitteenä viilenevissä kesäilloissa.

Kun löytää itsensä kerta toisensa jälkeen heinittyneiltä saarilta päivän kääntyessä iltaan, tottuu väistämättä siihen että joen läheisyydessä se tarkoittaa myös viileyden laskeutumista. Vaikka päivällä olisi kuinka porottanut, viimeistään illan kotimatkalle on aika vetää ylle neule. Alpalta löytyy muuten nykyään tosi kätevä ja fiksu 2nd hand -palvelu, jossa voi myydä omia vanhoja Alpa-neuleita, mikäli ne ovat jääneet vaikka liian isoiksi itselle – loistava konsepti!

Viime ajat olen ollut kunnon oppimislimbossa. Ostokseni koostuvat nykyään kaiken maailman letkuista ja googlailuni koskevat vaihteita sekä moottoreita – ja vitsit miten kivalta tuntuukaan oppia uutta! Tämän viikon tehtävälistalla on vielä moottorin polttoaineletkun vaihto ja muutama muu teknisempi venehärdelli, sinänsä siis ihan hyvä että nyt on vähän viileämpää – viikonlopuksi pitäisi jo lämmetä ja silloin suuntaamme taas vesille. Eväiden lisäksi otamme kyydille ystävät, alpakkaneuleet ja roppakaupalla retkimieltä.

Ihanaa viikkoa!

Instagram – @hannamariyellowmood

Facebook – Yellow Mood

Kirja – Tilaa Ketoosissa -e-kirjani

Kuvat Hannamari Rahkonen