Joinain päivinä sitä miettii omia valintojaan. Välillä on hyvä tehdä pientä mieli-inventaariota ja pohtia minkälaista asioita tekee ja miksi.

Työn suhteen ruoan maailma on imaissut allekirjoittaneen mukaansa jo vuosia sitten. Puhtaat raaka-aineet ja niiden synnyttämä prosessi on aina yhtä kiehtova. Ruoka on samaan aikaan jotain niin tavallisen jokapäiväistä ja silti niin erilaista. On miljoonia tapoja yhdistellä, kokeilla ja olla innovatiivinen.

Ruoan valmistus ja reseptikehittely eivät ole vain mekaanista toimintaa, ainakin itse koen sen olevan myös elämäntapa. Tapa nähdä raaka-aineet syvemmin kuin vain ruokana. Ruoanlaitto ja leipominen ovat kuin arjen pieni pakomatka, jossa yhdistyy monta kiinnostavaa yksityiskohtaa: luovuus, kokeilunhaluisuus, uteliaisuus, raaka-aineiden luonne, käsityöläisyys. On aina yhtä yllättävää huomata miten pienen ajatuksen synnyttämä tapahtumaketju päätyykin aina valmiiksi tuotteeksi. Käsityötä ja luovuutta parhaimmillaan!

Välillä nauran nuorelle itselleni, joka vannoi keittiöalalta pois päästyään, että ei enää ikinä. Mutta onhan siinä melkoinen ero juoksetko tukka putkella kiireisessä pizzeriassa blokkaamassa, leipomassa, palvelemassa, tiskaamassa ja tarjoilemassa vai kehitätkö, keksitkö, kokeiletko, leivotko ja kuvaatko kotona omassa rauhassasi ilman ulkopuolisia häiriötekijöitä. Kaksi niin erilaista maailmaa, joista vain toiseen kuulun.

Hyvin usein reseptit syntyvät päässäni yöllä ja ne suorastaan virtaavat ulos tarkkoja raaka-ainevalintoja, mittoja ja makuja myöten. Hassuinta on se, että lähes sataprosenttisesti jokainen tällä metodilla syntynyt resepti toimii ensiyrittämällä. Onko kyseessä lahja vai taito, sillä ei niin väliä, mutta sen tiedän että pidän tästä hullunkurisesta ominaisuudestani hurjasti.

Jos jotain olen näistä yöllisistä älynväläyksistäni oppinut, niin sen, että juuri tuona eksaktina hetkenä, keskellä pimeintä yötä, silmät sikkurassa, on oltava valmiina kirjoittamaan kaikki ylös heti. Aamulla ei ole enää mitään mitä kirjoittaa, sillä kaikki ihmeelliset ajatukset ovat kadonneet unen mukana pois.

Nämä suklaamuffinssit ovat yksi yöllisten ajatusteni tuotoksista. Jotain muffinirakkaudesta kertovat ne lukuisat kerrat, joina olen näitä valmistanut. Milloin ystävien 10-vuotishääpäivän juhlapöytään, milloin rauhallisten arki-iltojen iloksi. Maistuvat aina.

GLUTEENITTOMAT SUKLAAMUFFINSSIT

6 kpl

2 dl kaurajauhoja

2 munaa

3/4 dl tummaa kaakaojauhetta

1 1/2 dl kookopalmusokeria

75 g sulatettua voita (voi korvata neitsytkookosöljyllä)

1 tl leivinjauhetta

3/4 dl rouhittua sokeritonta tummaa suklaata

Sulata voi juoksevaksi. Rouhi tumma suklaa pieneksi muruksi. Sekoita kuivat aineet keskenään, riko sekaan munat ja lisää voi sekä suklaarouhe. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Annostele taikinaa 3/4 muffinssivuoan vetoisuudesta.

Paista muffinsseja uunin keskitasossa 200 asteessa noin 8-10 minuutin ajan.

Viitseliäimmät valmistavat vielä kuorrutteen vatkaamalla päälle suklaista kookoskermaa. Kas näin: vatkaa 4 dl jääkaappikylmää kookosmaidon paksua osaa ja 3/4 dl kookospalmusokeria kovaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon 3/4 dl tummaa kaakaojauhetta, vatkaa tasaiseksi ja pursota jäähtyneiden muffinsien päälle.

Muffinsien rapean kuoren alle kätkeytyy mehevä suklaataikina pehmeillä suklaasattumilla. Täydellistä tummapaahtoisen kahvin kanssa.