Kaupallinen yhteistyö Holvi & Asennemedia.

Jaoin kesäkuun ensimmäisenä täällä oman yritystarinani mutkia byrokratian viidakossa ja kerroin mihin keskittymällä olen saanut tehtyä luovasta työstä kannattavaa. Vastaanotto oli todella ilahduttavaa, minulle on ilo mikäli tarinani sen nurjine ja positiivisine puolineen motivoi jotakuta eteenpäin omien unelmiensa kanssa. 

Arki, joka luo ympärilleen hyvää oloa ja mieltä niin työn kuin ihmissuhteidenkin suhteen, on minulle elinehto. Yrittäjyyteen liittyy paljon pelottelua ja koen, että vielä kovin harva rakentaa yritystoimintaansa omaa hyvinvointiaan tukemaan. Siksi halusinkin jakaa tänään muutaman ajatukseni siitä miten päädyin itse sijoittamaan työhyvinvointiini ja kerron mitä asioita tekisin nykyään toisin, mikäli minulla olisi nykyinen tietotaito käytettävissäni.

Mielikuva niska limassa raatavasta työnarkomaani-yrittäjästä elää sitkeässä, ja se johtuu osittain yrittäjien itsensä rakentamista mielikuvasta sekä teoista. Omalla kohdallani olen väsyttänyt itseni melkein kahdesti burnoutin partaalle – vieläpä alle kolmekymppisenä – mutta toisaalta juuri näiden kokemusten vuoksi hyvinvoinnin huomioiminen osana omaa työarkea on ollut avainasemassa haitallisten ja suorittavien käytösmallien muuttamiseen.

Asioilla on aina useampi puoli ja koen, että nämä muutamat väsymisetapit ovat olleet todella arvokkaita, koska ne ovat synnyttäneet uudenlaista sisäistä voimaa: tekemään konkreettisia muutoksia arkeen, ajankäyttöön ja työrutiineihin. Juuri näiden epämiellyttävien kokemusten tuoman opin vuoksi olen vielä tänäänkin, 7,5 vuoden jälkeen, yrittäjä.

Aloittaessani toiminimeni tammikuun pakkasilla vuonna 2011, en todellakaan osannut ajatella toimivani päätoimisena yrittäjänä. Olen yrittäjäperheen kasvatti ja ehkä sen pohjalta syntynyt mielikuvani ja varttuminen ”vanhan ajan” stressaavan yrittäjyyden keskellä loi mieleen osin irrationaalisiakin pelkoja. Voisi kai sanoa, että hujahdin täyspäiväisen yrittäjän muottiin pikkuhiljaa, ja se oli minulle ehdottomasti oikein tapa.

Tein ensimmäisen vuoden ajan rinnakkain päivätyötä ja freelancer-hommia ja noiden kuukausien aikana kävi selväksi, etteivät yhden ihmisen voivamarat riitä sekä päivätyöhön että kasvavan yritystoiminnan luotsaamiseen. Tuntuu tosi hyvältä, että rohkenin valita turvallisuuden sijaan epävarman, vaikka matkalle on mahtunut vaihtelevia hetkiä. Listasin tähän alle hieman nostalgian hengessä tärkeäksi kokemiani oppeja, joiden joukossa on sekä onnistumisia että epäonnistumisia.

En ole ikinä nirsoillut työn kanssa, minulle on ollut kunnia-asia hoitaa itse oma toimeentuloni. Koko aikuisikääni mahtuu ainoastaan parin kuukauden ”työttömyysjakso”, joka sekin oli suunniteltu kesäloma opiskelujeni jälkeen. Samaa asennetta vaalin pitkään myös yrittäjyystaipaleen alkuvuosina: otin vastaan lähes kaiken sopivan työkeikan mitä sain ja tein töitä aika paljon, varmastikin juuri sen pelossa jos työt loppuisivatkin kuin seinään.

Haasteita syntyi kuitenkin siinä vaiheessa, kun en osannut vielä hinnoitella työtäni tarpeeksi hyvin ja vaikka tein määrällisesti paljon, pari ensimmäistä vuotta olivat taloudellisesti laihoja. Tältä olisi ehkä säästytty, jos olisin saanut TE-keskuksesta saman tuen, jota esimerkiksi oma puolisoni on saanut yritykselleen tänä vuonna henkilökohtaisen yrityskonsultin ja starttirahan muodossa.

Jossittelu on turhaa, mutta en olisi pistänyt vastaan, jos muutaman noista epävarmuuden ja taloudellisen stressin hetkestä olisi voinut skipata. Onneksi itsevarmuus järkevään hinnoitteluun on kasvanut samaa tahtia ammattitaidon terästyessä ja asia sujuu nykyään kuin vettä vaan.

Hinnoittelussa kaikki lähtee oman itsensä ja työnsä arvostamisesta – jos et koe olevasi minkään arvoinen tai et kykene perustelemaan hintojasi edes itsellesi, on täysin mahdotonta perustella niitä asiakkaille. Lisäksi on tietysti osattava laskea, että palkkaa jää käytettäväksi myös pakollisten verojen, alvien, työhön menevien vähennysten ja oman työpanoksen jälkeen.

Hinnoittelua pohtiessa huomioin monta seikkaa: työhön käytettävän ajan/arvion siitä, rekvisiitat, markkina-arvon, käyttöalueen, kaluston, pohjatyön määrän ja niin edelleen. Käytän silti kaiken hinnoittelun lähtökohtana sitä, että kykenen perustelemaan hinnan itselleni.

Haluan, että asiakkaani tietävät mistä he minulle maksavat ja se onnistuu, kun ymmärrän itse mistä hinta koostuu.

Tämä on itse asiassa asia, josta olen tosi iloinen ja jota en muuttaisi, jos toisena vaihtoehtona olisi lainan ottaminen. Vierastan todella paljon nykyistä kiirettä saada kaikki heti ja olen ylpeä siitä että rakensin yritystoimintani ilman lainarahaa.

Tokikaan tämä ei ole aina järkevää tai mahdollista, jos luotsaa esimerkiksi kivijalkamyymälää, jossa on oltava varastoa ja pitää huomioida remonttien tarpeet ja niin edelleen. Koin kuitenkin, että omalla alallani – etenkin kun aloitin niin pienestä ja pikkuhiljaa – lisäsi turvallisuutta tietää, että jos minusta ei olisikaan yrittäjäksi, en jää valtavan velkataakan alle.

Rahoitin siis yritystoimintaani aika monen vuoden ajan tehden tarvittavia hankintoja edellisten töiden tienesteillä. Ostin asioita tärkeysjärjestyksessä: ensin hyvän tietokoneen, sitten kameran ja lopulta kalliit tehosekoittimet. Suklaamuotteja, kuvausrekvisiittaa, studiovalot.

On oikeastaan tosi liikuttavaa ajatella, että aloitin valokuvaamisurani 330 euroa maksaneella Nikonin D3100 -kameralla, jossa oli kiinteä 50 mm f/1.8 -linssi. Tällä yhdistelmällä työskentelin todella pitkään, kunnes minulla oli varaa päivittää kamerakalusto kerralla sellaiseksi kuin halusin. Ja ai että miten nautinkaan siitä uudesta kamerasta, koska en saanut sitä todellakaan heti! Vanhalla Nikonilla on tosin sydämessäni aina erityispaikka. Tällä halvalla kameralla opettelin kuvaamaan ja sen teknisten kommervenkkien opettelu avasi kokonaan uuden uran minulle. Tämä on itselleni aina muistutus siitä miten pienestä kaikki voikaan lähteä liikkeelle, kun sisuksista kaivaa vähän periksiantamattomuutta ja tekee sitä mistä nauttii.

Kun aloitin yritystoimintani, ei meille pienyrittäjille ollut olemassa kuin niin sanottu peruskirjanpito, joka tarkoitti tällaiselle epäjärjestyksellisyyteen taipuvaiselle kuitti-ihmiselle pitkiä tuskan hetkiä kirjanpidon lajittelussa. Aina jokin kuitti unohtui matkasta ja sitten kirjanpitoa täydennettiin. Onneni oli, että otin heti kirjanpitäjän – muuten olisin ollut lirissä.

Muistan edelleen ne hetket, kun istun yön pimeinä tunteina olohuoneemme lattialla kuittirinki ympärilläni. Nuo kuitit 14 % kuoreen, toiset 24 % kuoreen… Jokaikinen sähköinen kuitti tai lasku piti avata meilistä PDF-tiedostona, tulostaa paperiseksi, rei’ittää ja liittää mukaan kuukausikirjanpitoon. Sitten tulostettiin myyntilaskut ja raijattiin kirjanpitokansiota pitkin kyliä kirjanpitäjälle. En todellakaan ihmettele niitä yrittäjiä, jotka ennemmin pesevät talonsa lattiasta kattoon kuin tarttuvat ajoissa perinteisen kirjanpidon tekemiseen – olinhan ennen yksi heistä.

Olen niin onnellinen siitä, että nykyään voi valita helpomman tavan.

Siirryin sähköiseen kirjanpitoon vuoden 2017 alusta ja nyt keväällä otin käyttööni Holviin, joka pitää sisällään yritystilin, maksukortin, verkkokaupan, helpon laskutustyökalun ja valmistelevan sähköisen kirjanpidon kaikille kirjanpitomateriaaleille.

Myös puolisoni otti keväällä omalle yritykselleen käyttöön Holvin kaikkinensa ja hän on ollut enemmän kuin tyytyväinen. Itse siirryn Holvin täysipainoiseksi kirjanpitoasiakkaaksi uudella verojen maksukaudella. Asia vaatii hieman perehtymistä, mutta Tuomas on saanut huikeaa käytännön apua sekä Holvilta että uudelta kirjanpitäjältä kaikkien kysymysten ja kommervenkkien kanssa. Ja sitten kun kaiken hanskaa, ei ole helpompaa tapaa hoitaa oman firman paperiruljanssia. Tarkennuksena, että Tuomashan ei kuulu lainkaan tämän blogiyhteistyön piiriin, vaan siirtyi Holviin kun huomasi miten paljon se helpotti minun kohdallani yrittäjän arkea.

Julkaisin nyt elokuussa Yellow Moodin parhaat raakaleivonnaiset -e-kirjan suomeksi ja englanniksi ja kirjat ovat myynnissä Yellow Moodin omassa Holvi-verkkokaupassa. Maksut tulevat suoraan tililleni ja voin seurata kassaliikennettä todella tarkasti. Lähetän laskuni Holvin kautta. Tulot yritystoiminnastani tulevat suoraan Holvi-tililleni ja käytettäväksi suoraan Holvi Mastercard -kortillani kaikkiin yritysteni ostoihin. Kun ostos on tehty, puhelimeen tulee Holvi-applikaation ilmoitus, johon voi heti kuvata kuitin osaksi kirjanpitoa.

Yritysbyrokratian keskittäminen yhteen paikkaan on auttanut pakollisten asioiden hallinnassa, jonka suurimpia etuja ovat ehdottomasti ajansäästö, järjestelmällisyyden maksimointi ja säädön minimointi. Lisäksi olen laskenut, että jo tämän neljän kuukauden aikana olen säästänyt satoja euroja rahaa, koska minun ei tarvitse ylläpitää erillistä verkkokauppa-alustaa.

Olin yritystoimintaa aloittaessa nuori ja oppimallani kiltin tytön syndroomalla oli merkittävä ote myös siinä miten suhtauduin työhön. Piti katsokaas jaksaa ja selvitä aina itse – ei:n sanominen tuntui lähes kirosanalta ja vähintäänkin fataalilta epäonnistumiselta.

Kuten yllä kerroinkin, tämä ”pitää jaksaa” -asenne johti aikanaan siihen, että kun työpyyntöjä riitti, sanoin kaikkeen kyllä, ohitin sen mihin oikeasti kykenin ja väsyin ihan totaalisesti. Siinä sitten mietin, että mikä ihme meni pieleen kun teen hyvinvointityötä muille ja olen itse ihan romuna.

Olin aivan liian kiltti, eikä se palvellut ketään muita kuin asiakasyrityksiä, jotka saivat priimaa halvalla, suoraan minun selkänahastani. Silti kaikista kipeintä ja vaikeinta oli myöntää itselleen, että syy ei ollut kenenkään muun kuin peilistä katsovan tyypin – on turha alkaa marttyyriksi, mikäli mahdollistaa haitallista noidankehää lisäämällä itse vettä myllyyn.

Nykyään olen älyttömän tarkka siitä, että kaikki työprojektit mihin suostun tai mitä ehdotan, ovat 100 % hyvinvointiani tukevia. Jos projekti ei aiheuta innostusta, se on silloin ei. Nykyään minulla on erittäin selkeät rajat, kiitos aikuistumisen ja itsetutkiskelun, jota olen saanut tehdä myös ammattilaisten kanssa.

Minulle parasta työhyvinvointia on tehdä töitä siten, että kalenteri ei ole koko ajan täynnä ja ehdin tehdä työni todella, todella hyvin. Se saattaa tarkoittaa asiakkaalle vähän reilumpaa hintaa, mutta mahdollistaa korkean laadun. Toiseksi, koen tosi tärkeäksi että projektit vastaavat täysin niitä arvoja, joiden takana seison ja joille Yellow Mood rakentuu: autenttisuudelle, luonnollisuudelle, ekologisuudelle, positiiviselle elämänasenteelle ja avoimuudelle.

Vaikka työskentelen tosi vahvasti henkilöbrändilläni, olen tehnyt itselleni selvän eron siitä, etten ole yhtä kuin työni. Kyseessä on oikeastaan ihan pieni asenne/ajatusmuutos oman pään sisällä: vaikka vastaan 100 % yritykseni kaikista toimista, minun arvoni ihmisenä on kiinni jossain ihan muussa kuin työssä. Siksi esimerkiksi mahdollinen kritiikki ei tunnu nykyään pahalta, vaan sellaiselta minkä voi nähdä kehittymisen väylänä. Tämä pieni taikatemppu ajatuksissa on tehnyt kaikesta paljon yksinkertaisempaa ja kevyempää.

Siinäpä oli koottuna muutama oppi asioista, joihin olen ollut tyytyväinen ja muutama sellainen, joihin olisin kaivannut lisätukea. Tässä hetkessä päällimmäinen tunne on kiitollisuus ja ilo siitä, että sisua on löytynyt selkäytimestä tiukoissakin paikoissa.

Olen elänyt jokaikisellä solullani tämän yritystaipaleen vaiherikkaat kehitysvaiheet, nähnyt perustuksen nousevan sentti kerrallaan ja ennen kaikkea tiedän, että unelmatyö ei tipahda syliin itsestään – kyllä se rakennetaan siellä kulissien kuohuissa ahkeruudella, periksiantamattomuudella, toistoilla ja intohimolla.

Kaikenlainen työ on mielestäni arvokasta ja voin sanoa miettiväni usein niitä vuosia, jolloin blokkasin, toimin kassaneitinä, siivosin ja valmistin yksin pizzoja 140 nälkäiselle turistille ruokaravintolassa. Tai kun siivosin rappukäytäviä selkä vääränä aamuvarhaisella ja tein välillä kolmea työtä päällekkäin, jotta pärjäisin itse. Kaikki tämä on opettanut niin paljon yrittäjyydessä tarvittavia ominaisuuksia.

Olen ihan varma, että juuri kirjavan ja raskaan työhistoriani ansiosta osaan arvostaa nykyistä työtilannetta erityisen paljon. Se mahdollistaa silloin tällöin spontaaneja matkoja tai vaikka yhtäkkisen muuton muualle. Mielessä siintää myös vuoden pimeimpien kuukausien vietto Suomen ulkopuolella, ehkäpä jo piakkoin?

Minulla on tämän postauksen jälkeen jäljellä vielä yksi Holvin yhteistyöpostaus, joka koskee konkreettisia vinkkejäni siihen millä asioilla yrittäjän työarjesta voi tehdä sujuvampaa. Jos sulla on siis aiheeseen liittyen mitään kysymyksiä, heitäppä se tuohon alle ja vastaan niihin viimeisessä osassa!

Olisi myös tosi kiva lukea muiden yritystarinoita – mitä tekisitte toisin, jos omaisitte saman tietotaidon kuin nyt? Jos et ole yrittäjä, mikä yrittäjyydessä askarruttaa?

Kuvat Tuomas ja Hannamari Rahkonen