Raudanpuuteanemia – vai oliko sittenkään?

Olen kamppaillut viimeisen vuoden terveyteni kanssa toden teolla ja pitkän kesäloman jälkeen olen vihdoin valmis kirjoittamaan aiheesta – en nimittäin ole varmasti ainoa tällaisten haasteiden kanssa paininut ja siksi uskon, että tästä kuoppaisesta matkastani voi olla tukea sekä konkreettista apua jollekin teistä. Tarvitsin vain vähän aikaa, kokeiluja, perspektiiviä – ja vähän yllättäviä ratkaisuja.

Kuten moni tietääkin, aloitin hyvinvointibloggaamisen vuonna 2009 nimenomaan terveyshaasteiden kuten migreenin, ruoansulatusvaikeuksien ja hormoniongelmien vuoksi. Valitettavasti hyvä terveys ei ole ollut minulle koskaan itsestäänselvyys, vaan ennemminkin satunnainen vieras. Ehkä juuri siksi olen niin sinnikkäästi halunnut selvittää mitä voin itse tehdä terveyteni hyväksi.

”Puhdas ruokavalio” (raakaruokailu/kasvissyönti/paleo) vähensi monia oireilujani, mutta silti minusta on tuntunut, että jotain puuttuu eikä suolistoni ole ollut kunnossa kuin satunnaisesti. Vuonna 2012 minulla diagnosoitiin kilpirauhasen vajaatoiminta, joka oli perua homealtistuksista (ja sekoitti tehokkaasti sekä maksani että suolistoni kunnon) sekä hormonihäiriöille altistavista geeneistä. Aloitin eläinperäisen lääkityksen seuraavana vuonna ja taas osa oireista saatiin kuriin. Pyrin syömään gluteenittomasti ja maidottomasti, mutta siltikään en voinut hyvin.

Hannamari Rahkonen Lupiinit

Oireiluni uusi, voimakkaampi aalto paikantuu vuoteen 2015, jolloin kehoni meni todella sekaisin stressaavan elämänjakson seurauksena, vaikkakin viimeisen 12 kuukauden aikana voin sanoa hipaisseeni terveyteni mutapohjaa toden teolla. Haluan tässä vaiheessa täsmentää kuitenkin yhden asian: vaikka puhun tässä alussa näistä ikävistä haasteistani, kirjoitan niistä hyvällä mielellä. Olen nimittäin vihdoin löytänyt apua olotilaani – tästä lisää postauksen edetessä 🙂

Palaan vielä viimeiseen 12 kuukauteen. Viime elokuussa katkoin maastopyöräilyn alamäkihuumassa kylkiluuni, joiden paranemiseen meni viisi kuukautta. Pitkä aika ihmiselle, joka rakastaa nukkua kyljellään ja inhoaa kaikkia muita nukkuma-asentoja. Kaiken tämän rinnalla kaikki muut terveyshaasteet alkoivat lisääntyä ja muuttua hallitsemattomiksi. Sain seurakseni yhä enenevässä määrin arkielämää häiritseviä ja kipeitä suolisto-ongelmia (IBS-jaksot) enkä pystynyt toisinaan syömään mitään ilman kipua. Tuoreita vihanneksia olen voinut alkaa syödä uudestaan vasta tänä kesänä.

Seuranani oli myös uni jonka jälkeen ei ollut levännyt olo, jatkuva väsymys, vetämättömyys ja masennuksen tunteet. Suolistoa ei kutsuta turhaan ihmisen toisiksi aivoiksi, tapahtuuhan lähes 90 % mielihyvähormoni serotoniinin valmistumisesta juuri suolistossa.

Kuvioihin astui viime talvena myös lisää oireita: jatkuva hengästyneisyys, turvotus, painonnousu, ruokahimot, lihasheikkous, kukkiva ja samea iho sekä silmät ja jatkuva nenän tukkoisuus. Kehollisen kuormituksen lisäksi tuntui, että alan olla myös henkisesti täysin puhki. Näin jälkikäteen ajateltuna ei ole mikään ihme, että luova työ – ja oikeastaan koko elämä ja oleminen – alkoi tuntua yhdeltä isolta takulta ja ilo oli tiessään muutamia poikkeushetkiä lukuunottamatta. Olen ollut kertakaikkisen uupunut ja fyysisesti kipeä, mutta onnekseni toipumassa.

Palaan vielä tuohon mainitsemaani hengästymiseen. Kun hengästymistä alkoi ilmetä jopa noustessani ylös tuolilta, ymmärsin jokaista soluani myöten, etteivät asiat ole nyt hyvin. Hankin itselleni lähetteet rauta-labroihin (mm. ferritiini, seerumirauta, transferriini), joista selvisi ”raudanpuuteanemia” – tämä tuntui itsestäni kaikista loogisimmalta vaihtoehdolta oirekuvani huomioonottaen. Ai miksi heittomerkit? Kerron siitä kohta lisää, sitä ennen haluan kuitenkin pohjustaa aihetta, sillä tiedän kertomieni oivallusten herättävän varmasti paljon kysymyksiä ja mielipiteitä.

”Raudanpuuteanemia”, eli…

Aloin siis keväällä syödä lääkärini ohjauksessa mahdollisimman luonnollista nestemäistä rautaa 100 mg päiväannoksella nostaakseni ferritiiniarvojani, jotka olivat alimmillaan 23. Hän suositteli synteettistä rautaa vieläkin suurempia määriä, mutta en suostunut siihen. Synteettiset vitamiinit eivät ole kuuluneet elämääni vuosiin, joten minulle ei ollut edes vaihtoehto aloittaa synteettistä rautaa. Kamppailin ajatuksen suhteen jopa luonnollisemman raudan suhteen, sillä jostain syystä sekään ei tuntunut täysin oikealta tavalta hoitaa omaa kehoa. Nyt jälkikäteen ymmärrän, että kehoni oli intuitiossaan kaukaa viisas, vaikken vielä tuolloin ymmärtänyt mitä se yritti viestittää.

Selvitimme syytä raudanpuutteen taustalla – ei ollut tulehduksellista suolistosairautta, ei keliakiaa. Olin koko kevään ja lähes koko tämän kesän hyvin oireinen, joten luin jatkuvasti lisää raudanpuuteanemiasta ja sen luonnollisesta hoidosta. Etsin lääkärin, joka tunnustaa raudanpuuteanemian olemassaolon ja osaa hoitaa sitä (ei mikään helppo homma Suomessa).

Raudan lisäksi pyrin hoitamaan olotilaani myös kahvin poisjättämisellä, mahdollisimman ”puhtaalla” ruokavaliolla, rankan liikunnan poisjättämisellä (yhdestä treenitunnista palautumiseen meni pahimmillaan pari viikkoa, koska happi ei vain kulkenut lihaksissa) ja lisäämällä arsenaaliin raudan imeytymistä tehostavia luonnollisia ravintolisiä kuten C-vitamiinia, folaattia ja A-vitamiinia.

Rawcakes Yellowmood Hannamari Rahkonen 5

Kuitenkin jokin sisäinen ääni sanoi minulle koko ajan lisäraudan suhteen ei, ei ei, kunnes tuli se päivä että satuin avaamaan suuni oikeassa paikassa. Keskustelin Yazka Loven kanssa ja hän sanoi välittömästi ”Älä nyt MISSÄÄN TAPAUKSESSA syö rautaa! Mene Morleyn protokollalle niin saat raudan kuntoon ihan ilman toksista rautaa. Kalanmaksaöljyä, luomumaksaa ja laadukkaita kananmunia sekä pieniä määriä mustikoita ja elektrolyyttiprotokolla kuntoon niin raudatkin fiksaantuu!”.

Olin todella hämmentynyt, koska ajattelin että olenhan jo nähnyt valtavasti vaivaa saadakseni tietoa raudanpuuteanemian luonnollisesta hoidosta, vaikka sitä ei meinata Suomessa edes tunnistaa ja hoitaa. Mielenkiintoni tietysti heräsi ja päätin selvittää aiheesta kaiken mahdollisen, koska jos olisi olemassa luonnollisempi tapa hoitaa oireitani, tartun siihen hinnalla millä hyvänsä. Aloitin googlailun, jossa kestikin sitten useampi tunti. Mitä enemmän luin ja kuuntelin, sitä enemmän kaikki faktat alkoivat käydä järkeen.

Kyseessä on siis tohtori Morley Robbinsin protokolla, jossa hän käytännössä kumoaa raudanpuutteen olemassaolon ja kertoo, että kyseessä on mineraalien epätasapaino ja rautatoksisuus. Asiaan liittyy vielä paljon enemmänkin, mutta se ei mahdu tähän tekstiin. Tässä vaiheessa haluan myös muistuttaa, että asiasta voi olla montaa eri mieltä, mutta tämä teksti keskittyy minun henkilökohtaiseen toipumiseeni ja siihen mitkä asiat ovat auttaneet siinä alkuun. Jokainen punnitkoon omalla kohdallaan mikä on järkevää 🙂

Joka tapauksessa Robbinsin ajatuksia tukivat omalla kohdallani esimerkiksi raudan syömisen jäljiltä kohonneet maksa-arvoni, joihin on epäilemättä vaikuttanut myös aiempi runsas hiilihydraattien määrä. Olin itse asiassa pyytänyt lähetteen laajoihin maksa-labroihin jo reippaasti ennen tätä tietoa, sillä tunsin luissani ettei maksallani ole nyt kaikki kunnossa.

Jätin rautalisän ja D-vitamiinin (eli D-hormonin) siltä seisomalta kun tietoni lisääntyi, varasin itsenäisesti ajan magnesium-, sinkki-, kupari ja keruloplasmiinin mittaukseen (Robbins suosittelee näiden lisäksi myös ferritiinin, transferriinin ja seerumiraudan mittauksia, mutta en varannut niitä, sillä olin käynyt niiden kontrollissa juuri muutamaa viikkoa ennen). Tutkimukset maksavat Synlabissa noin 175 €.

Morleyn Root Cause Protocol -kurssi on maksullisen osallistumisen takana, voin kertoa niistä lisää tuonnempana. Nyt en kuitenkaan ala avaamaan tätä tämän enempää, eli mikäli aihe kiinnostaa tai liippaa muuten läheltä, suosittelen lukemaan ja katsomaan seuraavat ilmaiset artikkelit ja videot aiheeseen liittyen:

Aloita tästä: So You’ve Been Told You’re Anemic? (YouTube-video, kesto noin 16 minuuttia)

My Theory of Everything (YouTube-video, kesto noin 50 minuuttia)

It’s the iron, stupid

Magnesium Advocacy Group (Facebook-ryhmä, josta löytää keskitetysti kaikki tärkeät videot ja artikkelit aiheeseen liittyen)

Hannamari Rahkonen

Miten hoidan itseäni tällä hetkellä?

Keväällä muutama ystäväni aloitti ketogeenisen ruokavalion, joka herätti minussa ensin hämmennystä. En tosin ihmettele, koska näkemykseni perustui siihen mitä ruokavaliosta puhutaan yleisesti mediassa. Aloin siis tämänkin suhteen ottamaan asioista selvää, eli lukemaan artikkeleita ja katsomaan videoita aiheeseen liittyen. Vakuutuin ajan (huom. puhun nyt noin 4-5 kuukauden aikajänteestä – kertonee kaiken siitä miten perinpohjin halusin asioista varmistua) myötä siitä, että jopa minun on kilpirauhaspotilaana turvallista toteuttaa kyseistä ruokavaliota kunhan muistan pitää huolen muutamasta todella tärkeästä seikasta. Se oli nimittäin itselleni se suurin kysymysmerkki, koska en todellakaan halunnut sekoittaa hormonitoimintaani enää yhtään lisää.

Aloitin oman ketoiluni vasta heinäkuussa, mutta olen voinut tähän mennessä jo puolittaa kilpirauhaslääkitykseni ja tavoitteeni on saada lääkitys kokonaan alas loppuvuoteen mennessä. Tämä tapahtuu lääkärin valvonnassa enkä suosittele kenellekään näin suuria muutoksia ilman tarvittavaa pohjatietoa ja ammattilaisen konsultaatiota. Melkein itken ilosta kun edes kirjoitan lääkityksen alasajosta – tämä on minulle henkilökohtaisesti niin valtavan iso asia ja huojennus. En vain ole aiemmin ymmärtänyt enkä osannut hoitaa vajaatoimintaani tietynlaisella ruokavaliolla, vaikka terveellisesti olen pyrkinytkin syömään.

Aloitin ketogeenisen ruokavalion ennen kaikkea tasapainottaakseni hormonitoimintaani, sillä se on avainasemassa kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Terveydentilani on kohentunut vauhdilla parempaan suuntaan, vaikkakin oireideni jälkipyykkiin tulee luonnollisestikin kulumaan vielä tovi jos toinenkin. Sen voin sanoa, että en olisi ollut riittävän hyvässä hapessa kirjoittamaan tällaista tekstiä vielä 1,5 kuukautta sitten – ja tällä hetkellä pystyn työskentelemään lähestulkoon normaalisti.

Hannamari Rahkonen

Voin sanoa tämän kaiken mullistaneen monta asiaa arjessani, ruokafilosofiassani ja ylipäätään ymmärryksessäni sen suhteen miten laaja-alaisesti terveyttä ja sairauksia voidaan hoitaa ravinnolla. Vaikka olen työskennellyt terveellisen ravinnon parissa jo vuosia ja kokeillut eri ruokavalioita, vasta nyt tunnen löytäneeni sellaisen tavan syödä, joka tuntuu a) kokonaisvaltaisesti hyvältä ja siltä, ettei minun tarvitse kituuttaa tai luopua mistään ja b) joka tukee kehoni uusiutumista ja sitä valtavaa kapasiteettia, jonka se pitää sisällään.

Nautin valtavasti siitä, että ruokaa ja syömisiä ei tarvitse miettiä liikaa – helpottaa arkea melkoisesti. Vaikka olen vielä väsynyt, sitä ei voi verrata lainkaan siihen aiempaan aivosumuun, jossa elin. Voin yksinkertaisesti sata kertaa paremmin kuin vuosiin. Tulen pureutumaan tähän aiheeseen lisää elo-syyskuussa, koska ketogeenistä voi noudattaa myös väärin ja tehdä sillä tavalla todella paljon hallaa omalle terveydelle ja hormonitoiminnalle.

Vaikka monet terveyshaasteeni ovat helpottaneet jo suuresti, vielä on pitkä matka edessä. Oireet eivät ole tulleet hetkessä ja tiedostan hyvin, että mm. suoliston kuntouttamiseen menee aikaa. Vuosien – erityisesti viimeisen 12 kuukauden – ajan kehoni on ollut ravintopuutteessa suoliston imeytymisongelmien vuoksi. En tällä nykyisellä tietämykselläni ihmettele lainkaan lopputulosta johon pikkuhiljaa päädyin, vaikka yritinkin tehdä asiat ruokarintamalla niin sanotusti oikein.

Tällä hetkellä keskityn ennen kaikkea yksinkertaiseen syömiseen, ruoansulatukseni tehostamiseen ja suolistoni hyvän bakteerikannan ruokkimiseen sekä elvyttämiseen – ja kuten sanoin, tähän kaikkeen tarvitaan paljon aikaa ja oikeita työkaluja. Tulen kirjoittamaan myös noista hivenainemittausten tuloksista ja Morleyn protokollasta lisää, kunhan saan labratulokset itselleni.

Huh, olen tällä hetkellä tosi onnellinen ja helpottunut – en vain löytämistäni ratkaisuista, vaan myös siitä että nyt oli oikea aika kertoa mitä tänne kulissien taakse on kuulunut. Ei käy kiistäminen, että on ollut todella vaikeaa, väsyttävää ja rankkaa – eikä vain terveyden vuoksi. Mutta niinhän se on, että usein asioista on helpompi puhua vasta, kun pahin on ohi ja tunnelin päässää siintää valoa. Toivon, että voin tuoda sitä valoa näiden tekstien kautta myös monille muille, jotka tarpovat paksussa suossa <3

Hannamari, xo

Jenni

Kiitos tästä ja odotan tulevia kirjoituksia suurella mielenkiinnolla.
Ymmärrän hyvin että olit valmis kirjoittamaan vasta nyt.
Voi hyvin!

Vastaa
Hannamari Rahkonen

Tästä kirjoittaminen kävi kuin itsestään ja tuntui tosi oikealta juuri nyt. Kaikki ottaa aikansa ja nyt oli tämän aika. Parempaa kohti ollaan menossa, kiitos kauniista ja myötätuntoisista sanoistasi Jenni!

Vastaa
Tiia

Ihan mielettömän hyvä kirjoitus... Ja odotan jatkoa innolla 😊
Kovasti tsemppiä toipumiseen.

Vastaa
Hannamari Rahkonen

Ihanaa että aihe kiinnostaa! Kuten kirjoitinkin, tämä on toden totta mullistanut omat ruokakäsitykseni, vaikka olen aiemmin luullut syöväni terveellisesti. Ja toki ymmärrän asiassa on senkin puolen, että kaikki ei sovi siis kaikille, mutta ehkä joku saa mun kuoppaisten kokemuksien kautta pontta kokeilla jotain uutta. Itselläni ei ollut oikeastaan enää mitään menetettävää kun aloitin. Kiitos kommentistasi Tiia!

Vastaa
Saana

Todella kiinnostava postaus ja palan halusta kuulla lisää tästä aiheesta ja ruokavaliohoidostasi! Tuhat kysymystä pyörii mielessä sinulle :D Todella rankan rupeaman olet kyllä terveytesi kanssa käynyt läpi, hienoa että vihdoin on löytynyt oikeat asiantuntijat, testit ja hoitomuodot. Voimia parantumiseen, valoa on selkeästi jo tunnelin päässä! :)

Noudatatko ketoa kasvis- vai lihaversiona? Itsekin aloitin kesäkuun alussa ketoilun ahkeran itseopiskelun ja aihetta käsittelevien podcastien kuuntelun jälkeen. Olin melkein 10 vuotta lähinnä hiilareilla ja todella yksipuolisella ravinnolla sätkivä kasvissyöjä ja lopulta energia oli niin lopussa ja ruoansulatusvaivat jatkuvia, että sattumalta luettuani ketosta kaikki vaan loksahti siinä kohdalleen. Kiinnostavaa kuulla muidenkin kokemuksia, varsinkin kun Suomessa tämä ruokavalio on vielä aika tuntematon vaikka sillä voi saavuttaa suuria terveysetuja.
Onko sinulla ravintovalmentaja vai oletko lähtenyt itsenäisesti tälle ruokavaliolle? Itseäni juuri pelottaa tuo että mitä jos teenkin tämän väärin ja kohta terveysongelmat ovatkin kaksinkertaistuneet.. Vaikeinta on ollut pyörtää käytännössä kaikki, mitä sinulle on lapsesta asti opetettu rasvan vaaroista ja ravintopyramideista. Jään kyllä innolla odottamaan yksityiskohtaisempia postauksia aiheesta! :)

Vastaa
Hannamari Rahkonen

Aivan mahtavaa, että myös sinä olet löytänyt apua sun vointiisi keto-ruokavaliosta – on ihan tosi kiva jakaa ajatuksia! Noudatan ketoa varmaan 50/50 kasvis-lihaversiona. Mun ruoansulatus ei tällä hetkellä vielä kestä esim. punaista lihaa kovin hyvin ja lisäksi sitä on mahdottoman hankala löytää grass fedinä tai muuten hyvälaatuisena täältä Lapista. Luotan tuon lihan suhteen eniten kehon intuitioon, yleensä tiedän kyllä milloin on tarve tehdä poronkäristykset tai paistaa jauhelihapullia :)

Käytän proteiinin lähteenä pääasiassa luomumunia (en joka päivä), kalaa, pitkään kypsytettyjä juustoja jne. Olen myös ollut sun laillasi kasvissyöjänä muutamia vuosia ja se ei itsessään kyllä tuonut kovin elinvoimaista oloa. Tämä ketoilu sopii mun keholle äärettömän hyvin.

Lähdin liikkeelle itsenäisesti ilman valmentajaa, koska en koe että ruokavalion suhteen olisi tarvetta sellaiselle. Voit laittaa mulle yksityisviestiä hannamari[@]yellowmood.fi ja voin vinkkaa sulle pari juttua millä varmistut, ettet tee mitään väärin! Mä palaan näihin kyllä tulevissa postauksissakin, mutta en vielä tarkalleen tiedä milloin ehdin ne kirjoittaa. Tämä voisi kuitenkin auttaa sua ensihätään :)

Vastaa
Saana

Oi ihanaa, laitan sulle viestiä :) Kiva saada neuvoja ja vertaistukea, kun lähipiiri on lähinnä ollut että ai mikä ihmeen ketoruokavalio? :D Opiskelijabudjetilla saa myöskin kikkailla, kuinka tällaista ruokavalioa lähteä toteuttamaan tekemättä huonolaatuisia valintoja.

Satuin löytämään Rovaniemen Prismasta Tammisen "antibioottivapaata, vapaana laiduntanutta ja ruoholla ruokittua" naudan jauhelihaa. Oli yllätys kun täällä ei tuohon grass fed-grass finished-markkinarakoon ole vielä tuottajat tarttuneet toisin kuin maailmalla.Olisi toki hyvä selvittää kuinka iso osa siitä käytetystä rehusta loppupeleissä on ruohoa, suomalaiset lehmäthän syövät sitä käsittääkseni jokatapauksessa aina jonkun prosentin verran vaikka rehulla olisivatkin. Harkinnassa ollut myös ostaa suoraan lähitilalta, mutta kustannukset tietysti nousee huimasti. Toivotaan että tällaiset vaihtoehdot kuin myös se luomu yleistyisi entisestään eläintuotteissa ja kuluttajat valistuessaan oppivat vaatimaan aina parempaa! :)

Sonja

Olen itse alkanut syödä rautalisää, koska kävin alkukesästä mittaamassa ferritiiniarvoni ja se oli 27. Epäilin raskauden ja pitkän, edelleen jatkuvan imetyksen tyhjentäneen rautavarastoja, koska olo oli niin uupunut ja aivot sumussa. Koska ferritiini oli noin alhainen, olen syönyt ensin nestemäistä luontaistuotekaupasta saatua rautaa ja pullon loputtua apteekin rautaa, molempien C-vitamiinin kanssa. Kävin viime viikolla mittaamassa ferritiinin uudelleen ja se on nyt 37, joten nousua on onneksi tapahtunut. Jäin miettimään tekstissäsi ollutta lainausta lopettaa rautalisän syöminen heti, koska sitä ei ollut selitetty mitenkään. Mikä raudan syömisessä siis on huonoa?

Ruokavalioni on nyt aika sekalainen ja se vaatii kyllä remontia myös :)

Vastaa
Hannamari Rahkonen

Selitin sen tosiaan todella suppeasti, koska aihe vaatii paljon laajempaa käsittelyä ja tämä postaus oli lähinnä raportti kaikesta. Kyseessä on pähkinänkuoressa siis rautatoksisuus, sillä usein meillä on elimistössämme riittävästi rautaa niin veressä (hemoglobiini) kuin luuytimen varastoissa (ferritiini). Ongelma onkin siinä, että lääketiede luokittelee oireet "raudanpuutteesta" johtuviksi, vaikka oikeasti kyse on paljon monimutkaisemmasta mineraali- ja entsyymiprosessista maksassa. Suurin syy siihen, miksi keho oireilee "raudanpuutetta", ei ole useinkaan siis raudanpuute, vaan se ttei kehossa ole riittävästi mm. kuparia, joka aktivoi raudan toimintaa. Siksi on oikeastaan aika riskialtista syödä lisärautaa, sillä se nopeuttaa myös solujen hapettumista ja aiheuttaa rautatoksisuutta.

Suosittelen tosi lämpimästi varaamaan 15 minuuttia aikaa tuon So You've Been Told You're Anemic? -videon katsomiseen. Sen avulla pääset aika nopeasti jyvälle siitä miten rauta-aineenvaihdunta toimii, mitä se vaatii ja miksi lopetin lisäraudan heti informaationi kasvettua. Saa laittaa myös lisäkysymyksiä, vastaan niihin sitten tulevissa postauksissa :) Kiitos kommentistasi Sonja!

Vastaa
Sonja

Kiitos vastauksesta Hannamari! Tämä selvensi asiaa ja täytyy tosiaan perehtyä rautaan ja lisäravinteisiin syvällisemmin. Mahtavaa että tämä kirjoitus tuli juuri tähän väliin, kun en ole ehtinyt syödä rautalisää kuin vasta pari kk. Totta kai olisi ihanaa saada hoidettua kehoa luonnollisemmin :)

Emma

Heippa, kiitos tästä 💗 mulla myös erittäin alhainen varastorauta ja en vaan kykene syömään lisärautaa, ahdistaa ajatuskin 🤐 olisko sulla suositusta mitä kalanmaksaöljyä kannattaisi syödä?

Vastaa
Hannamari Rahkonen

Ole hyvä! Jaan tätä infoa enemmän kuin mielelläni, sillä tämä on vaikuttanut niin paljon omaan hyvinvointiini enkä halua, että kukaan muu joutuisi enää joutuisi tähän ferritiinihypetykseen. Tällä hetkellä mulla ei ole vielä käytössä tuota kalanmaksaöljyä, koska haluan löytää taatusti laadukkaan valmisteen. Maksa on siitä ongelmallinen elin, että se kerää kaikki ympäristömyrkyt itseensä. Ainoa mitä voin tässä vaiheessa sanoa, on se, että parempi ilman kalanmaksaöljyä kuin käyttää luokattoman huonoja valmisteita. Kerron tulevissa postauksissa mihin valmisteeseen päädyin! :)

Vastaa
Millapernilla

Moi, mullakin oli pitkään raudanpuutetta, luultavasti koko elämäni ollut näin jälkeenpäin mietittynä. Olin viime talvella todella huonossa kunnossa. Kävin myös erikoislääkärillä ja rautaa olen syönyt 200-300mg/pv ja 6kk meni niin ferritiini noussut 32->106. Nyt olen ottanut rennosti kesän yli ja uudet kokeet syksyllä.mielenkiintoista nähdä mikä se on silloin. Harmittaa kyllä niin tämä lääkäreiden tietämättömyys raudanpuutteesta Suomessa.. :/
Tsemppiä!

Vastaa
Hannamari Rahkonen

Huomasitko, että tarkoitin kuitenkin "raudanpuute"tarinallani sitä, että kyseessä EI ole ollut oikeasti raudanpuute kuten lääkärit ovat väittäneet? :) Mun tämänhetkisellä tiedolla suurin ongelma ei ole siis se, etteikö raudanpuutetta hoidettaisi, vaan se, ettei lääkärit ymmärrä raudan imeytymiseen vaikuttavia muita tekijöitä. Ne ovat ratkaisevassa ja merkittävässä roolissa rauta-aineenvaihdunnalle ja silloin lisäraudan syömisestä on vain haittaa.

Suosittelen lukemaan tuon vastauksen minkä kirjoitin Sonjalle ja katsomaan kommentissa mainitun videon, se avaa tätä monimutkaista asiaa näin ensialkuun! Kovasti tsemppiä ja hyvää vointia sulle <3

Vastaa
Tea

Tosi mielenkiintoinen postaus!! Itsekin painiskelee jatkuvasti mahaongelmien kanssa. Välillä tuntuu, että löytänyt sopivan ruokavalion, mutta sitten taas toisinaan en tiedäkään, kun mahavaivat uusivat jossain syystä... Raudanpuute anemiaa itselläni on ollut useamman kerran ja olisi mielenkiintoista kuulla tästäkin lisää, kun jotenkin itsellänikin tökkää ne lääkevalmisteet.. Mutta raskauden aikana ”pakotettiin” niitä syömään, kun rautavarastot oli enää 6.

Vastaa
Hannamari Rahkonen

Kiitos Tea! Ymmärrän vatsavaivojen kirouksen paremmin kuin hyvin. Tulen kirjoittamaan aiheesta lisää syksyllä, mutta vinkkaan sulle, että ota entsyymit ainakin näin ensialkuun käyttöön. Se antaa vaurioituneelle ruoansulatukselle paljon apua ja vähentää väsymystä jonkin verran.

Tuon raudanpuutteen kohdalla on harmillista, etteivät lääkärit vielä ymmärrä että useinkaan kysymys ei ole suoranaisesta raudanpuutteesta, vaan siitä, ettei rauta-aineenvaihdunta toimi siihen tarvittavien mineraalien vajauksen vuoksi. Voimia sulle! <3

Vastaa
Tea

Kiitos!! Itseasiassa päädyin juuri blogiasi lukemaan, kun etsin tietoa mahaongelmista ja jäin sitten lukijaksesi :D Tässä matkanvarrella huomannut lääkärien tiedonpuutteen ja osalta puuttuu kyky kuunnella...lopulta päädyin kiinalaisen lääketieteen pariin ja sieltä saanut suurimman avun mahaongelmiin. Täytyy koittaa löytää aikaa kuunnella nuo laittamasi linkit!! Mitä entsyymejä suosittelisit? Tällä hetkellä probiootit käytössä, mutta eipä juuri muuta. Tsemppiä jatkoon sullekin!

Lilia

Moi,
Jos kerkeät, voitko avata enemmän tuota, että miksi rautaa ei pitäisi syödä. Mulla ferritiini oli 4 ja oli sen mukainen. Söin vuoden rautavalmistetta ja olo on nykyisin todella hyvä ja ferritiini noussut yli 50. Nyt tietty ahdistaa, että mitä hallaaa se rautavalmiste on tehnyt.

Vastaa
Hannamari Rahkonen

Moikka Lilia!

Suosittelen samaa kuin Sonjalle, eli varaa noin 15 minuuttia aikaa tuon postauksessa mainitun So You've Been Told You're Anemic? -videon katsomiseen. Sen avulla pääset aika nopeasti jyvälle siitä miten rauta-aineenvaihdunta toimii, mitä se vaatii toimiakseen kunnolla ja miksi itse lopetin lisäraudan syömisen. Tulen pureutumaan aiheeseen enemmän tässä seuraavan parin kolmen viikon aikana.

Vastaa
Lilia

Kiitos kovasti näistä kaikista vastauksista ja odotan, jos tulevaisuudessa kirjoitat aiheesta vielä lisää!

Katja

Täälläkin ferritiini alhaalla (17), kaks raskautta ja imetykset takana, lisärautaa syönyt jo 5 Vuotta varmaan. Ollessani gluteenittomalla ja muutenkin ottaessani tosissani tän homman on arvot noussu mutta jonkinasteinen syömishäiriö aiheuttaa mutkia matkaan. Vuos sitten otatin laajemman hivenainemittauksen ja kupariki olikin vähän alhaalla. Tekis mieli kokeilla jättää rauta pois mutta vastavirtaan uiminen on aina vähän pelottavaa. Onko tarkotus siis saaha myös ferritiini nousemaan saamalla muut mineraalit tasapainoon vai eikö sen tarviiskaan olla satasenkieppeillä ?Perehdyn kyllä ajan kanssa noihin laittamiisi linkkeihin!
ootan innolla juttua ketoilusta!!!
Kiitos!

Vastaa
Hannamari Rahkonen

Morleyn mielestä ideaalinen ferritiinitaso on 20-50, eli todella paljon alempi kuin Suomessa raudanpuuteanemiaa hoitavien lääkärien suositus yli sadasta. Hän sanoo, että liian korkeat ferritiinitasot tarkoittavat, että kehossa on liikaa rautaa ja jos sitä on liikaa, se alkaa ajan kuluessa mm. hapettaa sydänlihasta. Hän suosittelee Root Cause -mineraaliprotokollan läpikäymistä kaikille, jotka oireilevat alle 50 ferritiinitasolla – sen olen aloittamassa itse ensi viikolla, kunhan saan ne labrani :)

Morleyn mukaan alhainen ferritiini on selvä merkki kuparin puutteesta (mutta hox: hän EI suosittele kuparivalmisteita, vaan ruoasta saatavaa kuparia – informoin tästäkin lisää jahka oma protokollani edistyy). Pähkinänkuoressa kaikki rauta-aineenvaihdunta tapahtuu pääosin maksassa ja usein "raudanpuutteessa" on kysymys siitä, että maksassa ei ole riittävästi mm. keruloplasmiinia (ceruloplasmin) ja/tai kuparia. Noita molempia tarvitaan raudan sitomiseen ja kuljettamiseen, jotta se olisi kehomme saatavilla. Ylimääräisen raudan syöminen voi sammuttaa kupariaineenvaihdunnan, jolloin alkavat "raudanpuuteoireet".

Tämä on oikeasti vielä ns. monimutkaisempaa, mutta avasi toivottavasti vähän asiaa ennen kuin ehdin kirjoittaa tästä laajemmin!

Vastaa
Böö

Onpa tosi kiva kuulla! Itsekin painiskelen samojen ongelmien kanssa ja tuo mielestäsi oikea ketogeeninen dieetti kiinnostaa. Mua on paljon varoiteltu sen suhteen, mutta tosia asia on, etten voi hyvin oikein minkään suositellun ruokavalion kanssa. Siksi lopulta palaan aina tuttuun ja turvalliseen, eli sellaiseen jonka olen havainnut sopivan edes jotenkuten yhteen suolistoni kanssa. Hyvää ketogeenistä dieettiä olisin kyllä valmis testaamaan :)

Vastaa
Sama böö

https://www.ruohonjuuri.fi/ekotietoa/6798-2/

Tää oli must aika mielenkiintoinen. Onko sulla mielipidettä aiheesta?

Vastaa
Hannamari Rahkonen

Mun mielipide on se, että vegaaninen keto on mahdollista, MUTTA sen kanssa saa olla tosi tarkkana. Itse en esimerkiksi todellakaan voi suositella seitanin tai prosessoitujen soija- ja juustonkorviketuotteiden käyttöä yhtään kenenkään ruokavalioon – oli ruokavalio ketogeeninen tai ei. Oma ruokafilosofiani lähtee kokonaisten raaka-aineiden käyttämisestä ja mun kohdalla siihen kuuluu myös liha, kala, munat ja esimerkiksi voi. Vegaaninen ketoilu on kuitenkin mahdollista ja varmasti hyvällä perehtymisellä senkin voi saada onnistumaan.

Hannamari Rahkonen

Joo, olen myös kuullut aiemmin paljon varoittelua tästä, mutta se on selkeästi johtunut tiedonpuutteesta. Erityisesti englanninkielisistä aihetta käsittelevistä kirjoista löytyy todella paljon asianmukaista informaatiota esimerkiksi ketogeenisen noudattamisesta, jos on kilpirauhasen kanssa ongelmia. Kirjoittelen aiheesta pian lisää, tämä on ollut omalle terveydelleni ihan pelastusrengas. Toki kaikki ratkaisut kannattaa punnita omalla kohdalla, kun yksilöitä ollaan eikä kaikki sovi kaikille :)

Vastaa
Migreenikko

Kuulisin mielelläni lisää tästä raudan ja kuparin suhteesta. Itselläni ei enkku taivu joten tuo linkin katsominen jää 😞
Olen krooninen migreenikko ja ferritiini 35. Rautalisän syöminen pahentaa migreeniä todella hurjasti.

T. Migreenikko

Vastaa
Hannamari Rahkonen

Yritän saada postausta kasaan, mutta siihen menee hetki, koska haluan haastatella juttuun alan ammattilaista. Tiedän mitä on elämä kroonisen migreenin kanssa, itse kärsin siitä monta vuotta. Olen todella pahoillani puolestasi ja toivon, että löydät ratkaisun tuohon tuskalliseen vaivaan <3

Vastaa
Helena

Olen samoilla linjoilla lisäraudan suhteen. Itselläni on alhainen Hb, ollut aina. Lisärautaa on käsketty syödä. No olen kokeillut pari kertaa sillä seurauksella, että muutaman tabletin jälkeen on tullut armoton päänsärky mistä en muuten kärsi juuri ollenkaan.
Siis ei raudan puutetta. Olen myös sitä mieltä, että elimistö tottuu, tai ei varsinaisesti totu vaan, että nämä arvot ym. on vaan juuri optimaaliset sille keholle missä ne on. Heittelyitä juuri aiheuttavatkin sitten erilaisista syistä johtuvat epätasapainot.
Olen myös kanssasi samaa mieltä siitä, että kaikki lisäravinteet pitää ottaa mahdollisimman luonnollisessa muodossa. Mielestäni synteettiset lisät vaan sekoittaa pakkaa entisestään eikä missään tapauksessa suinkaan helpota tilannetta ja kierre on valmis.
Siis mieluummin ilman jos ei hyviä luonnollisessa muodossa olevia löydy.

Oletko Hanna joskus ihan intuitiolla löytänyt hyviä tuotteita itsesi hoitamiseen, sisäisesti tai ulkoisesti? Se nimittäin on aika mielenkiintoinen asia tuo intuitio näissä(kin) asioissa, esim. tuotemerkkien kohdalla, eikä sitä oikein osaa selittää miksi valitsee niin kuin valitsee.

Vastaa
Hannamari Rahkonen

Mullakin on ollut lapsesta saakka ongelmia alhaisen hemoglobiinin kanssa, mutta tällä hetkellä ymmärrän sitäkin mekanismia ja sen aikaisia keho-ongelmia paremmin. Näinhän se on, että kaikki olemme yksilöitä ja viitearvot ovat vain erittäin laaja kehys terveyden mittaamiselle – jokaisella on se oma optimaali ja usein olotila kyllä kertoo, jos jossain on häikkää.

Mitä tulee tuohon intuitioon, kiitos mielenkiintoisesta näkökulmasta. Jäin pohtimaan tätä pitkäksi aikaa. Lyhyesti: kyllä, löydän nimenomaan intuitiolla aika useinkin hyviä tuotteita. Toki esimerkiksi ravintolisien suhteen perehdyn myös faktoihin ja valmistusprosesseihin ja kokeilemalla on löytynyt monta helmeä. Luonnonkosmetiikan puolella voisin sanoa intuition olevan vahvempi, tiedän aika tarkkaan mistä tykkään ja koostumuksien, raaka-aineiden sekä pakkausten ohella tuoksut ovat tosi tärkeitä. Tästä aiheesta olisi itse asiassa ihan omaksi postauksekseen, kiitos vielä!

Vastaa
Helena

Hei.
Aihe on tosiaan mielenkiintoinen. Terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä asioita on tutkittava paljonkin. Mutta olen huomannut, että kaiken tutkimisen jälkeen tekee tietysti mielestään hyviä valintoja, mutta kuitenkin valinta tuntuu väärältä ja valitsee lopulta toisin.
En tiedä onko intuitio sitten herkkien ihmisten kokemaa vai miten. Itse ainakin olen herkkä, en erityisherkkä kuitenkaan.

Anne N.

Moikka! Jäämpä seurailemaan ja katson nuo videot. Itselläni raju homealtistus tausta myöskin, synteettisille kemikaaleille herkistyminen sen jälkeen ja hormonit, myrkynpoisto maksassa sekaisin jne. Vaikka voimat loppu ihan totaalisesti, niin minulla on kans joku intuitio ollu koko ajan,etten oo tuohon raudan tankkaukseen lähteny ollenkaan. Toivottavasti nyt löytyi pysyvä apu ainulle ja mahdollisesti meille muillekin 😍.

Vastaa
Hannamari Rahkonen

Morleyn protokolla on ollut kyllä älyttömän hyvä tähän mennessä ja uskallan suositella sitä jokaiselle, jolla on ollut ongelmia maksan, rauta-aineenvaihdunnan tai esimerkiksi homealtistusten kanssa. Aiheesta tulee marraskuussa iso artikkeli! :)

Vastaa
Salla H.

Hei, kiinnostaa tietää, mihin tutkimuksiin Morley Robbins pohjaa ajatuksen "rautatoksisuudesta" tai väitteen siitä, että "kaikki rauta-aineenvaihdunta tapahtuu maksassa"? Kyseessä kun on hitusen monimutkaisempi prosessi. Hälytyskelloni soivat aina, kun joku kauppaa pelastavaa parannusta kalliiseen hintaan (122 dollaria), mutta ei pohjaa väitteitään vertaisarvioituihin tutkimuksiin. Mielipiteet tai Youtube-videot eivät valitettavasti riitä. (Morley Robbinsin aisaparina vuodesta 2017 toiminut lääkäri herättää valitettavasti suuria epäilyksiä, sillä hän näyttää luottavan enemmän jumalalliseen johdatukseen kuin tieteeseen..)

Raudanpuute voi pahimmillaan aiheuttaa vakavia oireita, joten olisin todella varovainen antamaan neuvoja ilman asiantuntemusta. Raudanpuute voi myös kertoa vakavasta sairaudesta ja siksi sen SYY TULISI AINA SELVITTÄÄ. Rautaa ei tulisi koskaan syödä ominpäin ilman kontrolliverikokeita, jotta voidaan selvittää imeytyykö rauta ja mahdolliset muut verikokeista ilmenevät tekijät. Raudankertymäsairaus on myös mahdollinen, joskin äärimmäisen harvinainen, ja tästäkin syystä kontrollit ovat tärkeitä. Raudanpuutteen yhteydessä tarkistetaan usein mm. B12-vitamiinin taso ja tulehdusarvot. Tuo väittämäsi lääkäreiden suositus, että ferritiinin tulisi olla yli 100 koskee yleensä sellaisia potilaita, joilla on jokin tulehduksellinen sairaus. Tulehdus nostaa ferritiiniarvoa labrakokeissa ja arvoa ei siis voida pitää luotettavana. Tästä johtuu tämä suositus. Hemoglobiini yksinään on huono raudan mittari.

Tässä vielä verisairauksiin perehtyneen hematologin kirjoituksia aiheesta. Nämä ovat toki blogikirjoituksia, mutta asianmukainen lähdeviiteluettelo on jokaisen tekstin lopussa. Aiheesta löytyy valtava määrä kansainvälisiä vertaisarvioituja artikkeleita, jos asiaan haluaa paremmin perehtyä. Linkkasin blogitekstit nyt siitä syystä tähän, että niihin on koottu kattavasti ja selkeästi otteita laajasta tutkimuskirjallisuudesta. Tuon tutkimuskirjallisuuden kahlaaminen läpi on työlästä, mutta suosittelen perehtymään silti hieman siihenkin. Kriittinen lukutaito on äärimmäisen tärkeää, sillä terveysalalla on paljon puhtaasti kaupallisissa tarkoituksissa heitettyjä väitteitä.

https://esasoppi.fi/raudanpuute/rauta/

Sen toki sanon, että terveellinen ja monipuolinen ruokavalio on tuskin haitallinen kenellekään ja sellaista kannattaa aina ehdottomasti noudattaa :) Ruoka toimii monessa sairaudessa ja vaivassa hyvänä tukihoitona ja ainakin hyvästä ruuasta tulee hyvä mieli.

Vastaa
Maria M

Amen Salla H. ! Kyllä kirjoittana, varsinkin näin vakavan aiheen tiimoilta perustaisin tekstini tutkimuksiin ja tieteelliseen lähteisiin enkä mielipiteitään suoltaviin ja palveluitaan kauppaaviin lääkäreihin!

Vastaa
Peipponen

Hei!

Minua kiinnostaisi nuo sinun ceruloblasmiinin (ja muutkin) arvot - millaiset olivat?

Vastaa
Hannamari Rahkonen

Palailen näihin asioihin Morleyn protokollaa käsittelevässä postauksessa, joka menenee ensi vuoden puolelle :)

Vastaa
äitikokija

Salla H: Esa Soppi on sisätautilääkäri, ei hematologi. Moni lähipiiristäni on saanut avun Sopen vastaanotoilta. Tom Widenius on verisairauksiin perehtynyt lääkäri, voi lukea Foibos-sairaalan kotisivuilta kirjoituksia aiheesta. Samoin hän on auttanut satoja. Eli tärkeitä paranemistarinoita jaettavana heilläkin.

Hienoa lukea pitkä ja hyvin kirjoitettu paranemistarina. Alan seurata. On tärkeää jakaa PITKIÄ tarinoita paranemisista, jolloin huomataan, että keho on todella monimutkainen systeemi. Rauta-aineenvaihdunta opiskeltuna esim. Ravitsemustieteen kirjasta, on to-del-la monimutakinen ja tapahtumia ei ole ainoastaan maksassa vaan vaikkapa DNA-synteesissä.

Koulukunnat, jotka suosittelevat 100 ferritiiniarvoja (naisille), niin korostetaan aina, että raudanpuutteen syy pitää selvittää (että onko esim kuparia liian vähän tai liian paljon, tai sinkkiä vai onko keliakia vai joku verisairaus jne.) ja että mittauksia pitää tehdä. Toksinen rauta? Ei rauta ole toksista, jos siitä on puutetta. Tämän kertoo jo se, että joku tulee 'eläväksi' / nousee haudasta rautainfuusion jälkeen.

Tavoitellaan terveyttä, hankitaan tietoa. Mutta kaikille ei sovi ohje: älä syö rautaa! Lisäksi epäilen termejä 'synteettinen rauta' ja 'luonnollinen rauta'. Pyydän kirjoitusta biokemistiltä, jotta tämä -toistaisesi minun mielestäni virheellisti ilmaistu rautajaottelu- loppuisi tai että itse en enää levittäisi virheellistä tietoa (että ei ole synteettistä tai luonnollista rautaa).

Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Liittyvät artikkelit

Suoliston mikrobiomi
Miten saada luovasta työstä taloudellisesti tuottavaa?
Flunssapotilaan 9 vinkkiä parempaan sairasteluun
10 keinoa vahvistaa suoliston mikrobiomia luontoyhteyden avulla