Joinain päivinä sitä on enemmän kullankimalluksen tarpeessa kuin toisina. Levylautaselta on soinut enkeliäänisen Susanne Sundførin taidokkaat sävelet, joita kuunnellessa haluaisi vain sulkea silmät ja antautua oman mielikuvitusmaailman kurveihin. Unohtaa päätä jomottavan yllätysmigreenin pauhu ja esittää kaino toive helteelle – voi, kun olisit hellinyt meitä vielä hitusen pidempään!

Uusi, kiireettömämpi arki on alkanut tarkoituksella kevyin askelin ja lyhyin to do -listoin. Mitä sitä hötkyilemään, jos on mahdollisuus laskeutua normaaliin rytmiin hieman hitaammin. Olen kokkaillut tunteella keittiössä ja antanut intuitioni toteuttaa villejä ehdotuksiaan (mikä konsepti!) ja kuljettaa kaksi onnellista arkisuuta mielettömiin makunautintoihin. Eikä huolta toverit, aivan pian nämä taivastuksen kohteet ovat myös teidän saatavillanne.

Kuluneella viikolla on ollut ilo tehdä myös paluu CrossFitin pariin, sillä niinhän siinä kävi, että lomalla oli muutakin tekemistä kuin kykkiä hikisellä sporttipajalla. Ulkoilma-aktiviteettien kutsu soi voimakkaampana, jonka seurauksena lomapäivinä pulikoitiin enimmäkseen kirkkaassa jokivedessä, hukattiin virran matkaan yksi frisbeegolf-kiekko (sori muru, ostan sulle uuden) ja käytiin pelaamassa ihan oikeaa frisbeegolfia.

Arki muistutti nurjasta puolestaan eilen illalla vähän yhdeksän jälkeen, kun huomasimme että tiskikoneemme kosahti. Sen verran traumatisoiduin menneenä vuonna kolme kuukautta kestäneestä remonttiarjen vessatiskauksen ajanjaksosta, että vannoin heti kättelyssä kaiken syömisen tapahtuvan kertakäyttöastioista, kunnes uusi masiina on paikallaan. Joku roti!

Jatkan kesää täällä omin nokkineni. Kerään villikukkakimppuja niin kauan kuin mahdollista, levitän iholle kultahippuöljyä, katan päivällisen parvekkeelle ja asettaudun kodin aurinkospotteihin kuin pienet koiramme konsanaan.