Alla oleva kuva on napattu keskellä vuoden mustinta aukkoa, vaikka sitä onkin vähän hankala uskoa. Marraskuu oli tänä vuonna poikkeuksellisen kiva ja kaunis edeltäjiinsä verrattuna, mutta en silti jää kaipaamaan pimeyttänsä. Kuukauden viimeisen päivän kunniaksi edessä on siis marraskuun parhaimmat asiat!

Kuukauden paras asu oli ylläolevassa kuvassa näkyvä univormu, jonka sisältö on lähes tismalleen sama kuin lokakuussa: JC:n farkut, Panama Jack -bootsit ja Didriksonin takki. Univormuun on tosin viime kuusta lisätty poronnahkasta ja villasta valmistetut hanskat sekä harmaa pipo. Mitä sitä lempivaatteita vaihtamaan, kun luottojutuillakin pärjää!

Kuukauden paras tapa on ollut herätä aikaisin joka aamu. Kaamosaamut ovat olleet pimeitä ja vähän väsyttäviäkin, mutta nautin siitä että saan aloittaa päiväni ajoissa. Aamu on tuotteliainta aikaani ja ehdin usein tehdä kaikki keskittymistä vaativat tärkeät asiat ennen puoltapäivää. Iltapäivällä voi vaikka editoida kuvia tai hoitaa laskuja. Kiitos aikaisten aamujen, iltaisin uni tulee houkuttelematta ja nukahdan melkein heti, kun painan pääni tyynyyn. Se on varsinaista luksusta ihmiselle, joka on nukkunut elämänsä ensimmäiset 27 vuotta kehnosti.

Kuukauden paras päätös oli jatkaa CrossFit-treenejä. Huikeisiin käyntimääriin en vielä päässyt, mutta onpahan taas treeniportti auki! Hyvää nollaamista kaamospäälle, joka haluaisi vain istua sohvalla syömässä jäätelöä.

Kuukauden paras päivä oli lauantai 12.11., eli samainen päivä, jona tämän postauksen ensimmäinen kuva on otettu. Maassa ja puiden oksilla oli sievä lumikerros, taivas hehkui sinisenä ja aurinko paistoi silmiin. Juhlistimme kihlapäiväämme hieman etukäteen ja suuntasimme Ounasvaaran laelle kuvaamaan hölmöjä kuvia. Tämän aurinkoannoksen avulla olen jaksanut pitkään.

Kuukauden paras harrastus ei olekaan yllättäen ollut CrossFit, vaan talvipyöräily Fatbikella. Talvella Felt-kiiturini arvon huomaa erityisen hyvin, sillä kun pääsee tasaisesti eteenpäin sekä jäällä että paksussa lumisohjossa. Kannatti investoida, en kadu tippaakaan tästä kaksipyöräisestä maksamaani nelinumeroista summaa.

Kuukauden paras viikonlopputekeminen on sisältänyt niinkin villejä juttuja kuin ulkoilua valoisaan aikaan ja ajan viettämistä ystävien kanssa. Kiireisen syksyn jäljiltä kaikki on ollut retuperällä, nyt alkaa arki tasaantua ja se on ihan mahtavaa.

Kuukauden paras yllätys oli se, kun tulin kouluviikonlopulta tyhjään kotiin ja huomasin, että puolisoni oli käynyt ostamassa minulle kukkakaupasta kauniin valkoisen kukkakimpun. Hän on haka lahjojen ja kukkien kanssa eikä osta koskaan mitään mikä ei ole allekirjoittaneen näköistä. Olemme molemmat mieluummin ostamatta lahjaa, jos emme löydä jotain aidosti toiselle sopivaa. Siksi tuntuu kivalta saada jotain sellaista ja juuri silloin, kun antaja on selvästi miettinyt saajaa.

Kuukauden paras oivallus oli se, että kuvankäsittelyn opetteleminen on jatkuvaa harjoittelua. Olen käyttänyt tunteja ja tunteja uusien asioiden opettelemiseen vain tajutakseni, etten ehkä osaa mitään. Mutta haluan oppia ja teen niin paljon töitä sen eteen, että saavutan kuvaajana ja kuvankäsittelijänä itselleni asettaman tavoitteen. Sinnikkäästä luonteesta on tällaisissa jutuissa aika paljon hyötyä, tosin käpy meinaa silti palaa hetkittäin. Periksi en ole kuitenkaan valmis antamaan, vaan harjoittelen niin kauan että osaan. Olen yllättänyt sinnikkyydellä jopa itseni – se kertonee siitä, että oikealle alalle tässä ollaan suuntaamassa. 

Kuukauden paras hetki oli kuvata erääseen käsityölehteen kuvat paikallisesta käsityöyrittäjästä, jonka kanssa juttu luisti ja joka viihtyi kameran edessä kuin kala vedessä. Kuvauspäivää edeltäneet pari viikkoa olivat olleet todella pimeitä ja loskaisia, mutta kuvauspäivänä oli -10 astetta pakkasta, kaunis lumikerros puissa sekä maassa, auringonpaiste ja pastellien sävyinen taivas. Tällaiset työkeikat antavat sellaista vastapainoa yksin puurtamiselle, että toivon pääseväni tekemään näitä enemmänkin!

Kuukauden paras sisustusjuttu oli kirpputorilta löytämämme luonnonvalkoinen villamatto, joka päätyi makuuhuoneeseen sängynpäädyn luo. Pehmeältä matolta löytää aamuisin kaksi kippuralle kääntynyttä koiranpoikaa, jotka tuhisevat kilvan. 

Kuukauden paras ruokakokeilu olivat ehdottomasti kaikki pataruoat. Juurekset kuoritaan ja pilkotaan (mitä enemmän eri laatuja sen parempi) isoon pataan, lisätään kasvislientä joukkoon niin että juuresten pinta peittyy ja silputaan mukaan vielä tuoreita yrttejä. Sitten vain uuniin moneksi tunniksi hautumaan. Ei voi epäonnistua ja maistuu taivaalliselta pakkaspäivinä.

Kuukauden paras paketti tuli Ada & Ina -brändiltä. Pehmeä paketti sisälsi upeita pellavapetivaatteita ja tyynyliinoja, joista kirjoittelen teille pian lisää. Sänky on ehkä tällä hetkellä jopa hieman liian puoleensavetävä, kiitos kaamoksen ja pellavan.

Kuukauden paras ostos oli tällä kertaa pieni, mutta sitäkin tarpeellisempi. Olen luuhannut koulussa kynät milloin missäkin reppuni taskuista, joten kun bongasin paikallisesta sisustuskaupasta paperista valmistetun penaalin, ostin sen heti. Yksinkertaista ja kaunista, mitäpä sitä ihminen muuta kaipaa käyttötavaroiltaan.

Kuukauden paras Instagram-löytö oli @jessica_drossin, jonka kuvia voisin tuijottaa vaikka kuinka kauan. Hän hallitsee upeasti valon käytön ja saa vangittua kuviinsa uskomattoman paljon voimaa ja tarinallisuutta. 

Kuukauden paras yllätys oli miehelleni ostamani lahja. Hän on haaveillut aktiivisemmasta lumilautailemisesta jo pidemmän aikaa ja keväällä hän osti varastettujen kamojensa tilalle uudet kengät ja siteet sekä käytetyn laudan. Lauta ei osoittautunut hyväksi, joten hän hankki itselleen marraskuun alussa uuden Burtonin laudan. Silti yksi tärkeä juttu puuttui. Olin niin onnellinen, kun löysin hänelle 9-vuotiskihlapäivälahjaksi ihan näköisensä limenvihreän Haglöfsin laskurepun, jossa on runsaasti tilaa, selkäpanssari ja johon saa lumilaudan sekä lumilapiot hyvin kiinni. Kiitos mainion ja paljon lumilautailevan myyjän, kaikki tärkeimmät tekniset asiat tuli kokeiltua ja reppu on osoittautunut erittäin mieleiseksi.

Kuukauden paras onnistuminen tuli – yllättävää kyllä – etätehtäväväkuvien suhteen. Itse kuvaaminen ei ole ongelma, mutta opettelen juuri uusia kuvankäsittelyohjelmia ja taitoja, joten onnistuin saamaan itselleni viikonloppuna pienoisen hermoromahduksen, kun en monen yrityksenkään jälkeen onnistunut saamaan kuvista haluamani näköisiä. Miestä onneksi vain nauratti, kun Myy räyhäsi itselleen, nousi koneelta ja kielsi puhumasta valokuvauksesta mitään koko iltana. Saan tehtävien palautteet perjantaina, katsotaan mitä opettajat ovat mieltä!

Kuukauden paras uusi tuttavuus ei ollut ihminen, vaan… Lightroom. Tiedän, elämäni pyörii tällä hetkellä hyvin teknisten asioiden parissa. Saattaa kuulostaa tylsältä jutulta monelle, itse olen niistä tajuttoman innoissani ja valmis omaksumaan kaiken mitä opetetaan.

Kuukauden paras luonnonkosmetiikkatuote oli Sukin virkistävä kasvoöljy, jolla voisi lotrata vaikka kuinka paljon. Tänä talvena ihoni ei ole kuivahtanut tippaakaan ja uskon, että se on hyvin paljon säntillisen ihoöljyjen käytön ansiota.

Siispä heippa vain marraskuu, ensi vuonna nähdään.