Vanhan senkin uusi kuosi
Hannamari Rahkonen
Alkukesä oli niin kiireinen töiden suhteen, etten ehtinyt miettiä kotia tai sen sisustamista tippaakaan. Normaali (lämmin) kesä aiheuttaisi normaalisti sen, ettei kotona käydä kuin kääntymässä, mutta tänä vuonna asiat olivat toisin eräästä pilvekkäästä syystä.
Elokuisen kesäloman kääntyessään loppua kohden sain vihdoin tartuttua maalipurkkiin ja toteutettua mielessä kyteneen suunnitelmani. Muutama vuosi sitten meille muuttanut vanha puusenkki kaipasi vähän raikastusta, joten päätin maalata sen osittain valkoiseksi. Kellertävästä kaapistosta tuli heittämällä valoisampi ja raikkaampi.
Senkki on suomalaista käsityötä ja aitojen puuhuonekalujen tapaan se painaa tolkuttoman paljon. Kaunokainen on kotoisin vuosina 1925-1964 toimineesta Häklin huonekalutehtaalta, joka sijaitsi Lahdessa. Senkin tarkkaa ikää on mahdotonta sanoa, mutta pikaisen laskutoimituksen perusteella kysymys on vähintään 50-vuotiaasta ja enintään 90-vuotiaasta kulkurista.
Olisipa kiehtovaa tietää missä kaikkialla senkki on elämäänsä elänyt. Kenen vaatteet tai tavarat se on kätkenyt sisäänsä? Onko se käynyt kääntymässä ulkomailla vai ollut aina Suomessa? Mistä sen muutamat pienet kolhut ovat peräisin? Mihin keskimmäisen laatikon avain on hukkunut?
Haaveilin vanhan senkin ostosta siitä asti, kun muutimme nykyiseen kotiimme. Lukuisista etsinnöistä huolimatta en kuitenkaan löytänyt meille sopivaa kalustetta. Suurin osa kirpputorien valikoimasta oli joko todella huonokuntoista tai liian krumeluuria. Halusin löytää klassisen ja virtaviivaisen senkin ilman turhia koukeroita, lukemattomia maalikerroksia tai miljoonia pikkulaatikoita.
Pinnaltaan rapistunut (mutta muutoin täysin ehjä) senkki asui alunperin vanhempieni kodissa. Sanoin heille pari vuotta sitten, että meiltä löytyisi senkille hyvä koti, jos he jonain päivänä päättäisivät luopua siitä. Meni viikko tai kaksi, kunnes äitini soitti ja kertoi, että senkin olisi aika muuttaa meille.
Puuvanhuksen sisuksissa majailee kaikki liinavaatteet, pyyhkeet, säästämäni Image-lehdet ja kynttilät.
Se, mitä tässä vielä pohdiskellaan, on se että pitäisikö nuo jalatkin maalata valkoisiksi. Mitä mieltä sinä olet? Maalaisitko?
Hei, voisi olla ihan hauska kontrasti puunvärisille kaapinoville jos maalaisi myös jalat ja alaosan valkoiseksi :) Itse maalaisin :) On muuten hyvännäköinen senkki, ennen osattiin tehdä! Meillä myös tuunattiin vanha senkki aika vapaalla kädellä, jos kiinnostaa miten,löytyy blogistani ;)
Ennen oli helpompi löytää laatua, kun tavarat tehtiin lähtökohtaisestikin kestämään aikaa ja kulutusta. Nykyään on paljon vaikeampi löytää vuosikymmeniä säilyviä kalusteita, ellei ole valmis maksamaan itseään kipeäksi. Nyt kun kuvia katselen niin kyllä nuo jalat voisi ottaa vielä maaliprojektin kohteeksi.
Olitpa löytänyt hienon senkin, varsinkin nuo pienemmät ylälaatikot olivat jotenkin sympaattiset! Kauniisti olette senkin entisöineet, valkoinen toimii isoissa kalusteissa tosi kivasti. Kiitos kommentistasi! :)
Todella kaunis selkeälinjainen senkki. Mun mielestä puun väriset jalat on todella kivat eli en maalaisi.
Mukavaa syksyä :)
Maalisutia ei ole vielä heiluteltu, koska olen edelleen pohtinut jalkojen kohtaloa. Taidan antaa senkille vielä hieman lisäaikaa, kun eivät nuo puunväriset jalat varsinaisesti häiritsekään.
Ihanaa syksyä myös sinulle Jenni!
En maalaisi, mutta minäpä olisinkin jättänyt koko senkin alkuperäiseen asuun - alkuperäinen kunniaan!:) Mun mielestä puun oma väri on kaunista, ja muuten myös trendikin tällä hetkellä. T. Sanna Sisustusarkkitehtiopiskelija
Minäkin pidin alkuperäisestä, mutta aloin kaipaamaan muutosta. Meidän kodissa on nimittäin niin paljon raakaa ja aitoa puupintaa, että pieni raikastus tämän yhden kalusteen suhteen oli vain hyväksi!