Aivan paskaa

Piparkakkujaatelo2

Aloin tänään käymään huvikseni läpi vanhan kovalevyni kuvia menneiltä vuosilta ja tajusin jotain järkyttävää.

Olen jättänyt niin monia asioita elämässäni tekemättä – tai toisaalta tehnyt uudelleen – vain koska työnjälkeni on ollut mielestäni aivan paskaa. Kuva-arkistoista löytyi muun muassa (!) kokonaisen kirjan verran upeita ruokakuvia.

Mitä tein minä? Jätin koko kirjan julkaisematta, koska kuvat olivat mielestäni aivan paskoja (siitäkin huolimatta, että tekstiosuudet olivat valmiina). Tässä postauksessa näet noista kuvista neljä.

Kuvasin myös työlään yli 50 reseptiä sisältävän raakaleivonnaiset-kirjani aikoinaan täysin uusiksi, koska alkuperäiset kuvat olivat mielestäni aivan paskoja. Oliko kukaan sanonut minulle niin? Ei todellakaan. Olin saanut viestejä kollegoilta siitä kuinka ”sun pitäisi hankkia kustannussopimus tälle kirjalle nyt heti!!!”, ja kirjan ostaneet lukijani olivat kokkailleet ja lähettivät kiitollisuudessaan upeita viestejä siitä miten ihania ohjeet olivat.

En kyennyt kuulemaan, koska mielessäni pyöri vain se miten minun olisi pitänyt pystyä parempaan. Kun eihän se kirja ollut TÄYDELLINEN.

Piparit

Tulinko onnellisemmaksi kirjan uudelleen kuvaamisesta? No en. Tulinko onnelliseksi siitä, että jätin yhden kirjan julkaisematta? Niin. Sen sijaan jätin jakamatta upeita reseptejä, jotka olisivat taatusti tuoneet iloa ja helpotusta monen kanssakulkijani arkeen. Siellä ne kaikki edelleen lepäävät luonnoksissa kovalevyjeni uumenissa.

En edes enää tiedä mitä ajatella juuri nyt – tuntuu kuin joku olisi säikäyttänyt minut pahanpäiväisesti tai lyönyt palleasta ilmat pihalle. Olen järkyttynyt ja surullinen. Itkettää kun mietin mitä kaikkea olen jättänyt tuolloin tekemättä vain siksi, että olen vaatinut itseltäni niin paljon.

Samalla sydämessäni läikähtää valtavan suuri myötätunto ja rakkaus. Hyväksyn sen että joskus tuo ominaisuus oli tarpeen ja katselen huojentuneena miten tarpeettomaksi tuollainen julmurointi itseä kohtaan on käynyt vuosien mittaan.

On lahja pystyä suhtautumaan menneeseen suurella myötätunnolla – vasta nyt tiedän riittäväni, vaikken tekisi yhtikäs mitään. En ehkä ihan kaikkina päivinä, mutta 80 %.

Smoothie

Miksi jaan tämän? Ehkä siksi ettei minua hävetä, ja toisaalta luulen että minulle olisi tehnyt todella hyvää lukea jotain tällaista kun itse pyörin tuossa limbossani. Olisin luultavasti saattanut vastustaa tai vähän paheksuakin tällaista tekstiä, mutta hyvällä tuurilla siitä olisi jäänyt jokin pieni siemen itämään mielen sopukoihin.

On varmasti ihan luontaista haluta oppia lisää ja olla parempi – tiedostan itsekin miten paljon olen kehittynyt valokuvaamisessa ja kuvien editoimisessa verrattuna parin vuoden takaiseen – mutta en kyllä nykyään huonoimpanakaan päivänä luokittelisi näitä kuvia enää otsikon mukaisella ajatuksellani. Ne ovat hurjan kauniita ja niiden eteen on nähty vaivaa (puhumattakaan siitä mitä herkkuja nämä ovat).

Omenapiirakka

Jos joku siellä ruudun puolella on parhaillaan tässä samassa aivan paskaa -limbossa, tee palvelus itsellesi ja tongi esille juurisyy. Lue Julia Cameronin kirjat luovuudesta, pura asiaa terapiassa tai ystävien kanssa. Minulle on ollut tärkeää lopettaa turha hinkkaaminen – en halua jättää enää asioita tekemättä, julkaisematta tai jakamatta vain siksi, että ne ovat joskus olleet vääristyneiden vaatimuslasien värittämiä.

Jos oma (minkä tahansa asian) tekeminen tuntuu riittämättömältä, kyse on 95 % mahdollisuudella ennemmin ajatusvääristymästä kuin siitä, ettei tekemisesi laatu oikeasti riittäisi. Ja jos et ihan oikeasti osaa jotain haluamaasi taitoa, aina voi opetella ja opiskella. Toista, toista, toista.

Pitää olla aina parempi ei ole kovin toimiva metodi pidemmän päälle, vaikka tietyissä elämän hetkissä se on saattanutkin meitä kantaa ja auttanut selviytymään päivästä toiseen.

Huh, tällaista tämän uuden viikon kunniaksi.

Kuka tietää, ehkä julkaisen vielä jonain päivänä tuon aivan paskan kirjan.

Helena

Hyvä kirjoitus ja näinhän se on, että itse sen oman tekemisensä paskaksi määrittelee. Nimittäin eihän esimerkiksi sinun tapauksessasi kukaan meistä olisi tiennyt, että kuvat olisivat huonoja (eivät ole koskaan olleet).
Vähän sama kuin jos pidät vaikkapa puheen ja unohdat sanoa jotain, sinä tiedät sen, mutta kuulijoista kukaan ei huomaa sitä koska eivät tiedä unohtuneita sanoista mitään.

Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Liittyvät artikkelit

Syyskuun 2017 parhaat
Kesäkukkahullun päiväkirjat
Suosittele tekemistä Portugaliin ja Italiaan!
Dr. Alkaitis & elävän luonnonkosmetiikan salat