Yhteistyössä Kauppapuutarhaliitto ry

Havahduin toissapäivänä hämmentävään hetkeen. Sellaiseen, jonka voi kokea vain kerran vuodessa näin pitkän ja pimeän talven jälkeen. On aina yhtä uskomatonta nähdä keltaisten auringonsäteiden paljastavan itsensä ja osuvan kodin seiniin, tolppiin, sohvatyynyihin ja keittiön tasoille. Mikäli paikalla olisi ollut piilokamera, allekirjoittaneesta olisi saatu aika hauskan hölmistynyt otos. Teki mieli huutaa koko maailmalle, että näättekö, aurinko on tullut takaisin, kevät tulee!

Auringon näyttäytyminen on se hetki, jolloin alan valmistella mielessäni kevättä. Aivan kuin ihmisestä napsautettaisiin päälle ON-nappula pitkän OFF-kauden päätteeksi. Käytännössä tunne keväästä tarkoittaa nurkkien siivoamista (hyvästi ylimääräiset tyynyt ja rojut), kirkkaiden värien tuomista kotiin tekstiilien muodossa ja tulppaanimereen törmäämistä lähikaupassa (eivätkä ne sinne kauppaan jää..). Omasta mielestäni kevättalvessa on selittämättömän puhdistavaa elinvoimaa, joka täyttää kehon ja mielen ihmeellisellä tarmolla ja sisulla. Että taas selvittiin elossa yksi kaamos!

Kuluneena talvena pienet selviytymisjipot ovat olleet tärkeämpiä kuin koskaan aiemmin. Rauhallisten aamujen lisäksi yksi piristävimmistä asioista on liittynyt itselleni viime syksynä tekemääni lupaukseen ostaa leikkokukkia kotiin joka viikko. Kun kaikki muu on ympärillä lumihorroksessa, on sentään jokin osa kodista ollut aina täynnä väriä ja elinvoimaa. Olen viimeisen vuoden aikana tajunnut konkreettisemmin sen, että jos jokin on kivaa tai se tuottaa iloa, siihen kannattaa panostaa. Oikeastaan saa, ja pitää – viis järkevyydestä!

Kauppareissun päätteeksi on ihanaa avata kukkien kääreet, napsauttaa naru poikki kimpun ympäriltä ja käydä jokainen kukka yksitellen läpi. Poistaa huonoksi menneet lehdet, leikata varsiin hyvä imupinta ja lopuksi se tärkein – tehdä kukista mieleisensä asetelma.

Juuri nyt tulppaanit ovat niin edullisia, että ostan usein monta kimppua kerrallaan ja miksailen niistä erilaisia asetelmia pitkin kotia. Osa laitetaan isoon maljaan, loput leikataan sopiviksi kirpputoreilta haalimiini pieniin lasipulloihin (joihin olen heikkona niinikään, kysykää vaikka puolisoltani). Miten kätevää se onkaan, että kimput saa matkaan kauppareissun lomassa – kotimaisia tulppaaneja kun saa lähes jokaisesta marketista!

Voin kertoa, että aamuun on helpompi herätä, kun vieressä on muutama värikäs kukkanen muistuttamassa siitä, että kohta räystäistä tippuu vain vettä ja maan pinnalta puskee vihreää nurmea.

Toisin kuin monien muiden leikkokukkien suhteen, tulppaanien hoito on simppeliä. Ne eivät tarvitse erillistä virkistettä, mutta nauttivat kyllä pienestä nesteytyksestä ennen maljakkoon asettelua. Luin hoito-ohjeista myös sen, että jos haluaa tulppaanikimpun säilyvän pidempään, se kannattaa sijoittaa esimerkiksi yön ajaksi hieman viileämpään paikkaan. 

Meidän koiramme eivät kukkia syö (eivätkä niihin yltäisikään), mutta kissa- ja lapsiperheitä ilahduttanee tieto siitä, että tulppaani ei ole myrkyllinen. Kimppujen uskaltaa siis antaa olla esillä! 

Itse en tiennyt, että myynnissä olevista tulppaaneista 95% on kotimaista tuotantoa, täällä itse asiassa viljellään yli 200 erilaista tulppaanilajiketta. Kotimaisuudella on puolensa: kukat ovat ekologisia ja takuulla tuoreita, kiitos lyhyiden kuljetusmatkojen. Lisäksi kotimaiset tulppaanikimput kestävät myös kauemmin kauniina kuin kaukaa kuljetetut – ja sehän ei tätä kukkahullua kyllä haittaa. Siinä siis yksi hyvä syy etsiä kimpustaan sirkkalehtimerkkiä. Kauniistikotimainen.fi -sivustolta löytyy runsaasti vinkkejä ja tietoa kaltaisilleni leikkokukkafaneille.

Kukkameri on yksi takuuvarmoista päivän piristäjistä, tämän ajatukseni tietävät myös ystäväni, jotka ilahduttavat allekirjoittanutta kukilla aika usein. Olen aika surkea multaan istutettujen kukkien kanssa (nahkealehtiset elävät meillä juuri ja juuri), mutta jostain kumman syystä leikkokukkia muistan hoitaa erittäin säntillisesti. Leikkaan tulppaaneihini pari kertaa viikossa uudet imupinnat ja jos varsi alkaa pettää, leikkaan kukista reilusti lyhyempiä. Pienissä pulloissa ne saattavat helposti kukoistaa vielä toisen viikon.

Aloitimme kotimme kevätsiivouksen alkuviikosta ja nyt viikonloppuna ajattelin jatkaa. Ihan vielä en pakkaa villavilttejä ja lampaantaljoja varastoon, mutta taidan vaihtaa tyynyt kirkkaampiin ja antaa auringon paljastamille pölykerroksille kyytiä.

Ihanaa, värikästä ja kukkaisaa viikonloppua!