Vuoden yhdeksäs kuukausi on lähtenyt liikkeelle niin että tukka hulumuaa.

Työrintamalla on tulossa aivan ihania projekteja ja akuutti aikapula on aiheuttanut radiohiljaisuutta tällä puolen. Tai no, aikaahan on, mutta kun haluaa tehdä töitä vapaa-aikaa kunnioittaen ja siitä kiinni pitäen niin voi olla varma, että varsinaiset työpäivät ovat täynnä. Hain myös vähän yllättäen hankerahoitusta yhteen ISOON ideaan, katsotaan onko se hankerahoittajien mielestä toteuttamisen arvoinen. Loppusyksylle on tiedossa luennointia, messuja ja tuotekuvia mahtaville yrityksille. Nautin työstäni enkä voisi tällä enempää toivoa sen sisällöltä!

Yksi syksyn kohokohdista oli eilen alkanut keramiikkakurssi. Kahden ja puolen tunnin savenmuovailun jäljiltä huomasin kaiken takakireyden kaikonneen ja tyytyväisen hymyn vallanneen tilaa kasvoilta. Käsien upottaminen saveen vie ajatuksia pois töistä ja oikeastaan ihan kaikesta. Sitä saa vain unohtua juuri kyseiseen aikaan ja antaa käsien sekä mielen näyttää mitä niiden yhteistyöstä tällä kertaa syntyykään. Rauha on läsnä, vaikka ympärillä on muitakin. Jokaisella kun on edessä oma luomuksensa. Saven muotoileminen on oikeastaan aika maadoittavaa, suosittelen sitä erityisesti kaikille kaltaisilleni hoppuhousuille, joiden mielessä pyörii ainainen ajatusten karuselli.

Veikkaan, ettei monikaan siellä ruudun toisella puolella ylläty siitä mitä käsissäni syntyi aivan ensimmäisenä. Olen haaveillut niin kauan itse tehdyistä savikahvikupposista ja koska tunnin teema tuki ideaa, ryhdyin tuumasta toimeen. Niistä tuli aika sympaattiset, kuva on vielä nähtävillä allekirjoittaneen Instagram Storiesissa (@yellowmoodkitchen). Kunhan saan luomukseni jossain vaiheessa kotiin, tulen juomaan niistä vielä monet aamukahvit. Olen askeleen lähempänä unelmaa oman astiaston tekemisestä, tässä sitä nyt harjotellaan!

Harmaa alpakkaviltti, Alpa 

Kävin napsaisemassa eilen parvekkeen hortensiasta viimeiset vihreät oksat maljakkoon ja toin ne makuuhuoneeseen. Siivosin kodin ja tulin siihen lopputulokseen, että se tyytyväisyyden olotila ja puhtaan kodin tuoksu pitäisi saada purkitettua kaaospäivien varalle. Studiotila vaatii uudelleenjärjestelyä, nykyinen järjestys oli hieman tunkkainen. Pian olisi edessä myös parvekkeen tyhjennys ja siivoaminen talviteloille, mutta odottakoot mokoma vielä hetken. Juuri nyt kuuntelen repeatilla Emeli Sandén tuoreinta tuotantoa, jonka voima saa vilun väreet kulkemaan pitkin kehoa. Siinäpä vasta naisenergiaa tulevaan viikonloppuun ja syksyn uusiin haasteisiin.

Oven takana kolkuttelee jo ensimmäinen kouluviikonloppu. En ole vielä hankkinut glitterkyniäni, mutta ellos hätä, johan tässä ehtii. Ensimmäinen tehtävä on valmistaa noin 15 minuutin esitys itsestään valokuvaajana. Vaikka olen luennoinut ja kouluttanut aika paljonkin, jännitän esiintymistä silti aina. Tulen valitsemaan oman esittelyni kuvat varmasti hyvin intuitiopohjalla, niin tein laajempien ennakkotehtävienkin kanssa. Valokuvaustaitojen syventäminen ja uuden oppiminen on ehkä parasta juuri nyt, tätä olen odottanut niin kauan.

Vaikka tekemistä on yllin kyllin, ei olo ole silti lainkaan stressaantunut. Tuntuu siltä, että mitä enemmän tekee omien arvojensa mukaisia projekteja, sitä hauskemmaksi työ ja arkikin muuttuu.

Viikonlopun suunnitelmiin kuuluu ainakin yksi maastopyöräreissu, muusta en tiedä. Hyvä niin.

Miten teidän syksy on alkanut? 🙂