Kuinka vaikeaa on löytää a) kauniita, b) aidoista materiaaleista ja c) muotoilultaan, kestävyydeltään ja tilaltaan toimivia kamerareppuja? 

Joku yllämainituista ominaisuuksista löytyy repuista aina, mutta kaikki kolme täyttyvät yllättävän harvassa vaihtoehdossa. Pari kuukautta sitten olisin vastannut kysymykseen ”mahdotonta” (ja perään kaikki maailman huutomerkit), mutta en suostunut uskomaan moista itsekään, vaan laitoin kaiken sinnikyyden peliin ja aloitin Sherlockin hommat.

Alunperin aloin etsimään täydellistä koulu- ja kameralaukkua elokuussa, kun sain tiedon siitä, että minut oli hyväksytty suorittamaan valokuvaajan ammattitutkintoa. Kirjoittelinkin jo silloin tänne, että etsin konjakinväristä nahkareppua ja itse asiassa tuolloin löysinkin yhden potentiaalisen vaihtoehdon. No, kyseinen reppu ei näyttänyt kuitenkaan tarkemmassa syynissä sellaiselta kuin olin toivonut. Jatkoin etsintöjä, koska en halunnut tyytyä ihan kivaan.

Täytyy kyllä ennen varsinaiseen tarinaan siirtymistä myöntää, että olen miettinyt miten helppoa olisi olla ihminen, joka viisveisaa estetiikasta eikä olisi näin tarkka kaikesta. Uskallan väittää, että edellä mainittu ihmislaji elää kaltaisiani paljon pidempään.

No, mitä tekee Rahkonen? Googlailee, koluaa Pinterestiä, Instragramia ja ties mitä muutakin mitä netti yllään kantaa, kunnes törmää nimeen Jakob Lukosch. Ah, siinäpä vasta mies, jonka kädenjälki kolahtaa! Kyseessä on saksalainen muotoilija, joka on kehittänyt aivan mielettömän JL1-nahkarepun. Ainoaksi – ja hyvin kohtalokkaaksi – ongelmaksi muodostui kuitenkin se, ettei kyseistä reppua ole myynnissä yhtään missään. Meilasin hänelle ja olisin varmasti ollut valmis maksamaan itseni kipeäksi, mutta en saanut koskaan vastausta meiliini. Pakko myöntää, ettei tämä reppu olisi ollut varsinaisiin valokuvaushommiin se optimaalisin, mutta se oli – ja on – kaunein näkemäni nahkareppu tällä pallolla.

Jatkoin etsintää ja tässä vaiheessa alkoi jo turhauttaa. Jokainen löytämäni konjakinvärinen nahkareppu näytti 90-luvun pussittavalta rusinalta ja niissä oli miljoona pientä taskua sekä vähän aikansa elänyt muotoilu. Sitten oli myös niitä konjakinsävyisiä tapauksia, jotka muistuttivat enemmänkin kirsikkaa, ei kiitos. Haku-urakan aikana oli aikaa pohtia kysymyksiä kuten ”missä ovat kaikki maailman yksinkertaisesti muotoillut reput”, ”miksi on olemassa erikseen miesten ja naisten reppumallistoja” ja ”miksi naisten reppumallit ovat laitaa lukien täynnä kaikkea kiemuraa, mutta miesten reput eivät”.

Joskus on kiva, että ongelmat liikkuvat tällaisella tasolla.

Lopulta tilanne oli se, että taivuin etsimään reppuja myös eri materiaalivaihtoehdoilla, kunhan ne olisivat hyvännäköisiä ja pääosin luonnollisista materiaaleista valmistettuja – yläasteen babybluen sävyiset ja keinokuituiset Eastpakit oli jo koettu. Siirryin Etsyyn ja laitoin hakusanaksi canvas leather backpack, ja tadaa – siellä reppuni odotti minua. Oliday on Los Angelesissa sijaitseva firma, joka valmistaa käsin kaikki reppunsa ja laukkunsa. Heidän kamerareppunsa valmistetaan kivipestystä ja vedenpitävästä canvas-kankaasta (tukeva puuvillakangas) ja taskujen läpät sekä reppujen remmit aidosta nahasta. Canvas-pinnasta mainittakoon vielä sen verran, että sen sisäpuoli on käsitelty polyuretaanilla, jotta kangas olisi vedenpitävä – ominaisuus, joka on kamerarepussa välttämätön.

Oliday backpack Journeyman-malli vaikutti kaikin puolin toimivalta kokonaisuudelta ja sen muotoilu miellytti silmääni. Kameran ja objektiivien mahtumisen lisäksi minulle oli tärkeää saada jalusta ja kannettava tietokone fiksusti mukaan. 15″ läppärin saa tosi kätevästi selän puolelle erilliseen vetoketjutaskuun, eli koko reppua ei tarvitse tyhjentää läppärin esiinottamista varten. Journeyman-mallia on saatavilla khakinvihreänä, tummansinisenä, puuterina ja harmaana. Mittailin, että reppu oli oikeankokoinen ja sitten laitoinkin jo tilaten toivoen parasta. Repun hinta on normaalisti hieman yli 140 euroa ja tulli Suomeen maksoi noin 60 euroa, eli kyseessä oli hyvin kohtuullinen hinta kamerarepusta.

Reppu on osoittautunut käytössä ihan täydelliseksi sekä toimivuudeltaan että ulkonäöltään. Se on ryhdikäs kuin mikä ja itsessään kevyt kantaa. Lantiolle saa kiinni vyöklipsin, joka pitää repun tukevasti paikoillaan varsinkin pyöräillä kulkiessa. Oma jalustani on tosin sen verran järeä painoltaan, että reppu pitää ”tasapainoittaa” pakkaamalla jalustan vastaiselle laidalle kaikki raskaat kamat, jotta reppu ei paina toista olkaa liian paljon.

Repussa on kaksi osiota, joista löytyy paksu pehmusterunko. Hyvät pehmusteet ovat välttämätön juttu, kun kuljetellaan parhaimmillaan monen tuhannen euron arvosta kamerakalustoa. Pehmusterungot saa tarvittaessa otettua pois molemmista osioista, jolloin tilavuus lisääntyy. Tämä palvelee siis kamerarepun lisäksi myös tosi hyvänä reissukaverina! Etuosan pikkutaskuissa on hyvät magneettikiinnitykset ja niihin mahtuu esimerkiksi Lifefactoryn iso juomapullo.

Kuvat Tuomas Rahkonen, kuvankäsittely Hannamari Rahkonen