Kesäloman alusta on jo kaksi kuukautta. Tuntuu, että ainoa milloin aika todella tuntuu hitaalta on kaamos. Muistikorttien uumeniin jää usein monia kymmeniä ja satoja otoksia tavallisen arjen varrelta, aina ei vain ehdi saattamaan niitä jaettavaaan muotoon.

Kävin kuviani läpi koulutehtävääni varten ja siinä läpikäydessä törmäsin Kemijärven näköalatornilta ottamiini otoksiin elokuulta. Torni oli korkea ja olin jo päättänyt, etten tule sinne kiipeämään, mutta pienen kannustuksen seurauksena löysin itseni korkeimmasta näköalatornista, jossa olen koskaan käynyt (Näsinneulaa ei lasketa, sinne pääsee hissillä). Jyrkät rappuset aiheuttivat hieman sydämen tykytyksiä, mutta olivathan ne näiden kuvien arvoiset! Suuntasimme seuraavana päivänä Luostolle maastopyöräilemään, sekin juttu odottaa julkaisua heti kun saan näpyttelyn verran aikaa ja ajatuksia kokoon.

Oma viikonloppuni kuluu koulussa, tänään on vuorossa ensimmäinen päivä valokuvauksen opiskelijana.

Hyvää viikonloppua, kuluipa se sitten vapaalla, töissä tai opiskellen!