Voihan musta marraskuu.

Kaiketi tuloonsa ei voi olla koskaan valmiina, tai ainakin siltä tuntuu. Olen ollut nyt viikon ajan vähän nokitusten koko marraskuun kanssa, koska pimenevät päivät imevät ihmisestä vihoviimeisetkin mehut. Sitä alkaa miettimään, että miten ihmeessä aamuista tuli yhtäkkiä näin tahmeita, valoisat tunnit ovat ohitse sekunnissa, työkuormista kasvoi loputtomia ja olotilasta tuli nuutunut. Ruokakaan ei oikein maistu, kahvi sen sijaan vähän liiankin hyvin. Karkkipussi on vienyt voiton vähän turhan useana iltana ja nukkumatti on ollut teillä tietämättömillä silloin, kun on yrittänyt painaa päätänsä tyynyyn. Asiat, joista pitäisi saada iloa eivät tunnu oikein missään.

Meidänhän piti olla tämä kaamos jossain aivan muualla kuin Suomessa, mutta kouluni pitää meidät tiukasti täällä, kunnes paperit ovat kourassa. Ja siitä puheenollen, kupolia on kiristänyt erityisen paljon koulun näytöt ja deadlinet. Onneksi vertaistukea on ollut saatavilla opiskelukollegoilta, se on kumma miten vertaistuki helpottaa olemista. Riemun ja Rullan tarjoama koiraterapia tuo onneksi jokaiseen päivään tarvittavan määrän hymyä, happihyppelyitä, läsnäoloa ja valoa – tässä kuvien välityksellä teillekin palanen pentukuplasta.

Kaiken kiireen keskellä marraskuu on silti todella hyvä ajanjakso rehelliseen tapatutkiskeluun – itselläni tulee ainakin pohdittua paljon konkreettisemmin sitä miten (jätesäkki)arjesta voisi tehdä himpun verran parempaa ja millä tavoin satsata enemmän jaksamiseen. Totuushan on, että tämän kätinän syy ei ole ainoastaan vuoden pimeimmässä kuukaudessa, vaan myös omissa arjen valinnoissa, joissa on ollut allekirjoittaneen kohdalla päällekkäin vähän turhan monta muuttujaa: koulu, työt, reissut ja taustaprojektit.

Mutta niinhän se on, että kyllästymistä ja tyytymättömyyttä seuraa usein muutos parempaan. Olen miettinyt vakavissani mistä asioista voisin nipistää aikaa itselleni (töistä) ja mitkä konkreettiset teot antaisivat vähän puhtia olemiseen. Perusaiheiden äärellä ollaan, mutta tulihan tästä omasta listasta silti silmiä avaava. Seuraavaksi onkin aika ottaa alla olevat suunnitelmat työn alle.

Parempaa yötä?

Nukkumatta ei jaksa ja se on ollut ehdottomasti eniten jaksamista laskenut seikka. Viime viikkoina olen nimittäin ollut nukkumaan mennessä varsinainen siksak-taituri, joka kääntyilee puolelta toiselle, laittaa peittoa päälle ja pois, unta saamatta. Olen parhaimmillani, kun saan nukuttua kahdeksan tunnin yöunet ja herään aamulla seitsemän pintaan – harmikseni tämä on kuitenkin jäänyt toteutumatta, sillä kellojen siirto ja stressi keikauttivat rytmejä ikävään suuntaan.

Ensimmäinen auttava asia olisi päätös pitää puhelin poissa makkarista. Rakastan lukemista iltaisin ja vaikka näyttö ei ole ainoa tapa toteuttaa lukemisharrastusta, tuntuu vaikealta luopua siitä. Onko siellä ruutujen takana ihmisiä, jotka ovat onnistuneet vieroittamaan itsensä puhelimesta iltaisin, ja jos, niin miten? Nyt olisivat neuvot kuulkaas kultaakin kalliimpia! Toinen unta parantava tekijä on oikeanlaisen tyynyn hankinta, se kun on ollut framilla kuukausia. Sen oikean löytäminen on kuitenkin vähän kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Tyynyn pitäisi tukea tarpeeksi niskaa, olla riittävän korkea, muttei kuitenkaan liian, se ei saisi hiostaa eikä se saisi lytistyä lattanaksi heti. Mistä tällaisia kannattaisi etsiä?

Lymfaati lymfaa

Minulla saattaa olla puhelimen välilehdillä auki useampi nettisivu jopa pari kuukautta ajatuksella, että palaan tähän sitten kun on aikaa. No niinpä niin, senhän tietää mitä itsepetosta tuollainen ajattelu on. Yksi pisimpään auki olleista välilehdistä on ollut paikallinen kauneushoitola, jossa tehdään lymfahoitoja ja jonne olen ollut suuntaamassa viikkoja. En ole juurikaan kaivannut olotilaa entisestään väsyttäviin rentoutushoitoihin, mutta lymfahoito voisi olla päätetyöläiselle aika virkistävä lisä arkeen. Ruksi yli: ensimmäinen aika on varattu tälle viikolle.

Vähemmän on ihan riittävästi

Vaikka olen kehittynyt, minussa on edelleen perfektionistin vikaa etenkin kirjoittamisen suhteen. Olen nyt tietoisesti ottanut asiaksi kirjoittaa paljon juttuja vailla sen suurempia suunnitelmia, näkökulmia ja ihan hetken mielijohteesta, aivan kuten joskus ennenkin. En tiedä mitä päässäni on naksahtanut, mutta tämä on vuoden parhaimpia muutoksia naismuistiin. Tämä teksti on muuten yksi hetken mielijohteesta syntynyt sepostus ja silti aika kiva.

Liikuntaa se on tylsä sisäpyöräilykin

Kesällä maastopyörävoltissa poikki menneet kylkiluut veivät suurista liikuntasuunnitelmistani kaiken ilon ja liikunta on jäänyt elokuusta alkaen (Riemun kanssa tehtyjä lenkkejä lukuunottamatta) lähes kokonaan. Ilmoittauduin eilen kevään tanssitunneille ja nyt vain yritän pitää huolen siitä, etten telo itseäni ennen niiden alkamista. Kaikki äkkinäisiä liikkeitä sisältävä treenaus on vielä kieltolistalla kyljen kipeyden vuoksi. Sunnuntaina liikkumattomuus ja sen aiheuttama vetämättömyys kulminoitui siihen, että liikunta on saatava osaksi arkea hinnalla millä hyvänsä – tässä tilanteessa ei nyt auta miettiä pelkästään sitä mitä lajeja haluaisi harrastaa (kun ei kuitenkaan juuri nyt kykene), vaan mitä voi harrastaa kyljen ehdoilla.

Heräsi ajatus, jota olisin halunnut ensin juosta karkuun, koska ainoa mieleeni tullut sopiva laji oli sellainen, joka kuului liikuntasuorittamis-elämänvaiheeni ykkösjuttuihin ja siitä on jäänyt vähän paha maku suuhun. Kyseessä on spinning, joka ei ole kuulunut enää vuosiin lempparilajieni joukkoon, mutta se taitaa olla kuitenkin ainoa järkevä tapa tyydyttää hikiliikunnan tarve loppuvuoden ajan – ja voihan olla, että välimme korjaantuvat pienen kokeilun myötä, kuka tietää? Tämän viikon tavoitteena on siis suunnata ostamaan kymppikortti läheiselle salille ja alkaa polkemaan kaamosapatian tilalle vähän adrenaliinia ja endorfiinia.

Työtila 2.0.

Syksyn raivokas tahti tietokoneella näpytellessä ja näyttökuvia editoidessa synnytti ilmiön nimeltä peffanpuudutusviikot. Ei siis ihme, että tämän aiheen kohdalla tapahtui vähän samanlainen tilanteen kulminoituminen kuin liikunnan puutteen suhteen. Istuminen alkoi kyllästyttää ja tuntua fyysisesti todella pahalta, joten liikunnan ohella sähkötyöpöytä nousi juuri investointilistani ykköseksi. Jos teillä on hyviä kokemuksia jostain tietystä merkistä, otan suosituksia ilomielin vastaan!

Millä keinoilla sinä taistelet kaamosta vastaan? Liikutko kuin hullu? Lähdetkö aurinkoon? Sohvailetko Netflixin seurassa?