Jos tähän talouteen on kannettu kilotolkulla vesimelonipalloja niin samaa voisin sanoa tapahtuneen astetta minimpien ja mehevämpien kirsikoiden suhteen! Jos kotiimme astuisi hämyinen kirsikkasalapoliisi, olisimme aivan naurettavan helpot jäljitettävät; kirsikankaroja kun löytyy lähes jokaiselta kodin pöytätasolta ja niiden alta, halusi tai ei.

Vaikka tämä kesä on tuntunut lähinnä varhain alkaneelta syyskaudelta, ovat kesän maut nostaneet pään pinnan yläpuolelle ja muistuttaneet siitä faktasta, että kyllä tässä ihan kesää vielä elellään. Se tosin on todettava, että pyrkimykseni olla käymättä tiukkaa palautekeskustelua heinäkuun kanssa alkaa tehdä tiukkaa. Toisinaan tekisi mieli mennä karjumaan jonnekin ihmisten ulottumattomiin kylmää kesää ja elämän surkeita sattumuksia, mutta eihän se onnistu kun on suu täynnä kesäkirsikoita – ja se on ihan hyvä niin.

Ihanaa tiistaita!