Olin jo ehtinyt unohtaa miltä kellastuvat lehdet näyttävät kelmeän ja kirkkaan syysvalon paisteessa. Siinä ne lepattavat oksiensa päässä kultaisina palasina ja pysyvät sinnikkäästi paikoillaan tuulen niitä riepotellessa. Olen alkanut käynnistyä, sen tietää päänsisäisen ideavihkon täyttymisestä. Olen pitänyt ovea sepposen selällään ja vihdoin vuodenajalle luontainen innostus on suvainnut astua jalan mitalla sisälle.

Kotona tapahtuu, meistä molemmista tuntuu siltä kuin olisi sellainen sisäinen pakko saada asiat valmiiksi ennen kolkkoa kaamosta. Kalusteet vaihtavat paikkaa ja lampaantaljat on kaivettu kylmien tuolien ylle lämmittämään varhaisten herätysten hiljentämiä ihmisiä, se on taljojenkin kesäloma loppu nyt.

Henkiset kuonat saavat kyytiä frisbeegolfia viskoessa (varsinkin kun heittää oikein hyvin huti, nimimerkillä ”lenkki jos toinenkin”) ja raikkaassa ulkoilmassa talsiessa. Kylpyhuone on saumattu uudelleen ja vesipisaroiden lisäksi mieltä jaksavat ilahduttaa runsasrakeiset vartalonkuorinnat ja karheat kuorintakintaat.

Talo täyttyy vuoroin asennebiiteistä ja vuoroin norjalaisen Trulsin upeasta (!) falsettiäänestä (kuunnelkaa vaikka Circles tai Tear Me Up).

Tervetuloa syksy!