Olen suunnitellut keltaisten kulissieni takana vaikka mitä ihanaa tälle vuodelle, voi kun malttaisinkin pysyä vielä tovin henkseleissäni! Yksi valonpilkahdus on tämä kauan suunnitteilla ollut juttusarja, jossa ääneen pääsevät elämänasenteellaan, persoonallisella työnjäljellään ja tinkimättömällä kauneudentajullaan varustetut valloittavat naiset. Toivon tämän juttusarjan toimivan keltaisena kannustimena kaikille kanssasiskoille, jotka kurkottelevat kohti intohimojaan, ihanaa arkea ja huolettomampaa olemista.

Juttusarjani avaajana saa kunnian toimia valovoimainen Virpi Mikkonen (pohjoisen tyttöjä hänkin), jonka hattaraiseen raw food -maailmaan olettekin varmasti tutustuneet naisen upean VANELJA -sivuston ja KIITOS HYVÄÄ – herkkuja ilman sokeria ja gluteenia -kirjan välityksellä.

Mitkä asiat saavat inspiraatiosi valloilleen?

Valo. Olen lapsesta asti rakastanut valoisia tiloja ja nykyään valo on myös olennaista työni kannalta, sillä kuvaan vain luonnovalossa. Valon eri sävyt ja nyanssit kiehtovat. Inspiroidun myös suuresti ihmisistä, jotka kulkevat rohkeasti omaa tietään ja ovat valmiita tekemään kovastikin töitä unelmiensa ja paremman maailman eteen, vastustuksista huolimatta. Tällaiset valonkantajat inspiroivat ja heitä tarvitaan. Ja kappas, sieltä se valo-sanakin taas pompsahti esiin!

Mikä on hehkusi salaisuus?

Hahaa, hehkunko mä? No, ehkä se on elämänpalo. Eräs ystäväni sanoi kerran, että minuun on latautunut niin paljon elämänenergiaa, että se saa minut fyysiesti välillä hohkamaan. Olen vähän sellainen punakka ja hanakka tyyppi. Luonnollista ylikuumentumistaipumustani tasapainottamaan pyrin hengittelemään syvään, meditoimaan ja muun muassa nauttimaan päivittäin viilentäviä vihermehuja ja smoothieita, jotka samalla voivat auttaa sen terveen hehkun saamisessa.

Mikä on arjen lempiaktiviteettisi?

Se, kun talo on tyhjä ja vedän essun päälle ja alan kehittämään jotain reseptiä tai valokuvaamaan. Vaikka perheeni on minulle rakkainta kaikesta, saan mielettömästi voimaa yksinäisyydestä ja hiljaisuudesta – tai toisinaan vaihtoehtoisesti esimerkiksi taustalla pauhaavasta 90-luvun skeittipunkista tai rapista. Onnistuneen työpäivän päätteeksi parasta arjessa on myös hetki jolloin menen hakemaan kolmevuotiaan tyttäreni Alvan tarhasta ja hän juoksee pihalla silmät kirkkaina onnesta halaamaan minua.

Mitä pidät kaikista rakkaimpana ja onnistuneimpana reseptiluomuksenasi?

Olen hieman omahyväinen reseptieni suhteen, eli mielestäni lähes kaikki reseptini ovat upeita. Hahaa! En myöskään pelkää kehua kehittelemiäni ohjeita. Kiitos hyvää -kirjastani löytyvistä luumulakuista olen erityisen ylpeä, sillä ne tuntuvat uudelta innovaatiolta ja olen saanut niistä mielettömästi hyvää palautetta. Mitä enemmän jokin ohje jakaa hyvää ihmisille, sen onnistuneempi se on minulle. Tällä hetkellä olen erityisen ylpeä myös useista hyvää tekevistä jäätelöohjeista, joita kehittelin juuri ilmestyneeseen Kind Ice Cream for You -e-kirjaan, jonka tein yhdessä ystäväni Tuulia Talvion kanssa.

Kuka on sinun esikuvasi?

Pyrin keskittymään omaan tanssiini, eikä minulla ole omalla alallani varsinaisia esikuvia. Joidenkin ruokakuvaajien töitä ihailen, kuten ruotsalaisen Linda Lomelinon ja A Brown table -blogia pitävän Nik Sharman. Kun arjen askareesta onnistuu tekemään taidetta, on se ihailtavaa. Taiteessa tulee myös aina olla pieni uhkan tuntu, toiseuden tunne, virhe tai outous. Se tekee asioista kiinnostavia. Esikuvani voisi olla se mielikuva siitä rohkeasta taiteilijasta joksi haluan vielä jonain päivänä itse kasvaa. Ja sitten ne valonkantajat, joista mainitsin ensimmäisen kysymyksen kohdalla.

Mikä elämässä on tärkeintä?

Rakkaus. Se kannattelee tätä kaikkea. Kysyn tyttäreltäni usein suunnilleen saman kysymyksen: ”Mikä on kaikkein parasta maailmassa?” Hänen vastauksiaan ovat olleet muun muassa ”leikkiminen” ja ”jäätelö”, mutta itse vastaan aina ”rakkaus”. Se kyllästyttää häntä: ”Höh, äiti, miksi sä sanot aina vaan että lakkaus!” Hänen mielestään minun pitäisi kuulemma vastata että kukat. Olenkin kyllä aikamoinen kukkahullu.

Mikä saa sinut nauramaan?

Väärinkäsityksiin perustuva huumori. Olen nauranut vatsalihakseni totaaliseen kramppiin esimerkiksi aikoinaan Mr Bean -elokuvaa katsoessa.

Miten alkaa maailman paras aamu?

Se alkaa ikkunaverhojen välistä tuijailevilla auringonsäteillä, aamulenkistä ulkona, pitkästä yhteisestä aamiaisesta perheeni kanssa ja sen jälkeen yhdessä ulkoilusta jossain vehreän luonnossa. Avainasemassa unelma-aamussani ovat ehdottomasti aurinko, perhe ja syöminen piiiiitkään ja hartaasti. Ja että mies hoitaa tiskit.

Mistä unelmoit juuri nyt?

Voisin luetella tähän vaikka mitä maallista, kuten uusi koti, jossa on iso avara keittiö, kakkoskoti jostain lämpimästä maasta meren rannalta, mielekkäitä kansainvälisiä työkuvioita, ynnä muuta. Mutta suurin unelmani on että pystyn omalla esimerkilläni vaikuttamaan siihen että tyttärestäni kasvaa itseensä ja elämään luottava vahva, rohkea ja hyväsydäminen ihminen.

Minkälaisia terveisiä haluaisit lähettää Yellow moodin lukijoille?

Nauttikaa kesästä ja tehkää joka päivä jotain mitä talvella ei voi tehdä, syökää paljon hyvisjädejä ja muistakaa että elämä on leikki!

Kuvat Virpi Mikkonen

www.vanelja.com