Ensimmäinen lomaviikko alkaa olla kohta lopuillaan ja on aika uskomatonta huomata miten paljon menneisiin vuorokausiin mahtuu tapahtumia – varsinkin, kun ottaa huomioon sen, ettemme ole suunnitelleet (taaskaan) mitään.

Taisimme päätyä suunnittelemattomuuteen edellisten vuosien kokemusten perusteella, se kun antaa juuri sitä kaivattua vapautta ja tilaa spontaaneille hullutuksille. Arjen aikataulut odottakoot.

Yksi loman arvokkaimmista anneista on ollut uusien ystävyyssuhteiden solmiminen. On hassua tutustua ihmisiin, jotka tuntuvat olleen elämässäsi läsnä aina, vaikka ovat todellisuudessa olleet osa sitä vasta viikon. Aikuisiällä ystävyyksien solmiminen ei ole aina sitä mutkattominta puuhaa, mutta tällä kertaa asiat ovat menneet toisin. Kyse on pinnan alle menevistä ihmissuhteista, joiden tiedän saavan uusia kerroksia ajan mittaan.

Ystävät ovat lahja, joita osaa arvostaa päivä päivältä enemmän. 27-vuotiaana tiedän, etten kaipaa vuositolkulla kestävää juttelua säästä tai arjen asioista. Rehellinen ja pinnan alle menevien asioiden rohkea kohtaaminen ja niiden jakaminen auttavat tutustumaan aidommin, sillä ne antavat ystävyydelle todellista sisältöä ja perspektiiviä. Arjen asioista höpöttelylle on ehdottomasti paikkansa, mutta olen huomannut että ainoana sisältönä ollessaan ne jättävät ystävyyssuhteen pikemminkin turhan kaveruuden tasolle. Huomasin, että tästä aiheesta minulla riittäisi ehkä enemmänkin juteltavaa, kiinnostaisiko teitä lukea pohdintoja ystävyydestä?

Postauksen ihanat kuvat ovat Rovaniemen maalaiskunnasta. Olimme kuluneella viikolla pariinkin otteeseen kylässä ystäviemme mökillä. Uimme lämpimässä järvivedessä ja saunoimme tunnelmallisen puusaunan lauteilla, elämämme käännekohtia pohtien sekä tilannekomiikkaa nauraen. Ennen kuin huomasimmekaan, päivä oli vaihtunut illaksi ja ilta yöksi. Utuinen ja hieman syksyä enteilevä sumuvaippa oli ehtinyt laskeutua tyynen järven ylle ja joka puolella oli hiljaista. Niin kaunista ja jotain perinpohjaisen suomalaista.

Mökkielämän, uusien ja vanhojen ystävien sekä aikatauluttomuudessa kellumisen lisäksi kuulimme eilen odotetun ja koko loman kruunaavan uutisen: sisareni synnytti heidän toisen tyttärensä. Tällä onnesta poksahtavalla Hanna-tädillä on nyt elämässään valloittava tyttötrio, kaksi sujuvasti höpöttelevää kikkarapäätä ja yksi vähän pienempi neidon alku. On kiinnostavaa seurata millainen persoonallisuus pienimmällä onkaan. Onko hänkin yhtä vauhdikas kuten sisarensa vai ehkä hieman tarkkailevampi kuten serkkunsa? Alkaako hän jutella yhtä aikaisin kuin serkkunsa ja isosiskonsa? Aika näyttää. Sisarusten lapsien myötä elämään on tullut paljon uudenlaista rakkautta ja sisältöä. Välimatkat aiheuttavat myös suurta kaipuuta.

Ensi viikolla suuntaamme ystäviemme kanssa Pyhälle, tarkoituksena on taivaltaa jokin kiva reitti ja mahdollisesti yöpyä teltassa. Katsotaan mihin päädymme! Norjan reissu on siirretty myöhemmäksi, siitä olisi tullut tällä lomalla vähän liikaa lähtöstressiä.

Ihana, ihana kesäloma – tämä periodi tuli sopivasti katkaisemaan arjen ja tuomaan lisää sisältöä elämään.