Olen saanut tässä kevään mittaan silloin tällöin toivetta henkilökohtaisemmista jutuista. Pohdiskelin asiaa ja tällainen viiden asian lista tuntui luontevalta toteuttaa. Osa kohdista ehkä paljastaa jotain sellaista mitä en ole aiemmin kirjoittanut auki täällä Yellow Moodin puolella.

(Kolme Rahkosta sisältävä artikkelikuva oli muuten osa yhtä kevään koulutehtävää, jonka tarkoituksena oli harjoitella itsensä kuvaamista monistustekniikalla – tuntui aika sopivalta tähän teemaan.)

1) Minulle on kaikista luontevinta keskustella 1-3 ihmisen kanssa kuin olla mukana isoissa ihmisryppäissä. Olen introvertti, joka rakastaa omaa rauhaa ja on mieluummin hiljaa isojen ihmismäärien keskellä. Koen myös helpommaksi ilmaista itseäni tekstin välityksellä kuin suullisesti. Vaikka osaan olla tarpeen mukaan sosiaalinen, vieroksun pinnallista small talkia, koska se on vaivaannuttavaa ja jotenkin niin turhaa. Olen todella, todella epämukavuusalueellani esimerkiksi joissakin isommissa blogitapahtumissa ja taas toisaalta minulle ei tuota minkään maailman ongelmia käydä tiukkojakaan neuvotteluja tai mielenkiintoisia keskusteluja, jos tiedän mistä puhun ja porukka on pienempi. Innostuessani saatan olla varsinainen papupata. Aikuistuttuani olen oikeastaan yllättynyt siitä miten paljon tykkään olla yksin – en kaipaa helposti seuraa, varsinkaan jos saan uppoutua johonkin lempiasiaani kuten kirjoittamiseen, kuvaamiseen, ideoimiseen tai lukemiseen. Tilaisuudet, joissa on paljon ihmisiä ja joissa pitää sosialisoida koko ajan, ovat kuormittavia ja tarvitsen sellaisten päivien jälkeen ehdottomasti aikaa yksin, ilman mitään ylimääräisiä hölötyksiä.

2) Omaan 90 % ADD-piirteitä ja ahdistun välillä todella paljon siitä, että minulla on niin paljon ideoita ja ajatuksia, joita en ehdi toteuttaa. Ideat ovat ylhäällä vihkoissa, kirjekuorien kulmissa, seinäkalenterissa, puhelimen muistiossa. Toissa viikonloppuna olin koulussa enkä saanut illalla väsymyksestä huolimatta unta – sen sijaan pää surrasi ylikierroksilla ja keksin noin 15 blogijutun aihetta, hahmotin vihdoin miten saan ilmaistua tiettyjä asioita kuvien välityksellä tulevaisuuden valokuvanäyttelyssäni ja liudan monia muita juttuja. Vaikka toivon monesti, että voisin monistaa itseni, saan silti asioita paljon valmiiksi ja pystyn olemaan erittäin tuottelias kovassakin paineessa. Teen itselleni viikottain priorisointilistoja, ne auttavat hahmottamaan tärkeät asiat, jotta pysyn koko ajan kärryllä ja saan asiat valmiiksi.

3) Rakastan vanhoja astioita ja kalusteita, ne tekevät kodikkaan tunnelman. On kiehtovaa miettiä millaista elämää vanhat tavarat ovat elinkaarensa aikana ehtineet nähdä ennen meille päätymistä. Löytämisen ilon lisäksi vanhat asiat ovat jotain sellaista mitä on saanut itse kerätä ja joista pidän valtavasti siksi, että ne ovat keskenään niin erilaisia! En pidä lainkaan ”tekovanhoista” uusista sisustusesineistä. Hullunkuriset astiat ovat mielenkiintoisia ja tuovat iloa. Keramiikka, messinki, marmori, teräs ja puu ovat kaikki ajattomia materiaaleja, joille vuodet antavat entistä enemmän luonnetta. Rakkaimmat kotimme esineet ovat kierrätettynä saatuja tai kirppareilta ostettuja.

4) Minulle on erittäin tärkeää saada vaikuttaa työhöni. Rakastan sitä, että käsissäni on runsaasti lankoja. Olen ihmistyypiltäni hyvin nopeasti tylsistyvää tyyppiä enkä pidä perinteisen kankeista työrutiineista – haluan vaihtelua, vastuuta, haasteita ja spontaaniutta. Yrittäjyydessä parasta on työn vaihtelevuus, sillä mikään päivä tai viikko ei ole samanlainen. On myös hienoa, että saa valita omat yhteistyökumppanit tarkkaan ja vastata jokaisesta ratkaisusta itse. Saa keskittyä projekteihin sata lasissa tietyn ajan verran ja siirtyä sitten seuraavaan mielenkiintoiseen projektiin. Projektien ideoimisen ja tekemisen lisäksi rakastan sitä tunnetta, kun saan asiat valmiiksi. Se on palkitsevaa.

5) Pelkään kuollakseni aura-autoja. Pienenä tyttönä olin kävelemässä luisteluradalle, kun kapealla pyörätiellä tuli kovaa vauhtia vastaan iso aura. Hyppäsin äkkiä hankeen ja auto pyyhälsi ohi sekuntia myöhemmin tuhatta ja sataa. Tuosta episodista on jäänyt pelko noita teiden jättiläisiä kohtaan. Ihmekös tuo kun tyttö oli pienempi kuin auran rengas (enkä kyllä sen pidempi taida olla nytkään, haha). Tarkistan aina tien ennen kuin lähden kävelemään ja jos näen aura-auton, kierrän jotain toista reittiä – sydän silti pamppaillen.

Lue myös:

Yrittäjän päivä, eli tarinani ja 8 vinkkiä onnistuneeseen yrittäjyyteen

4 vinkkiä parempaan työpäivään

”It’s not a about having time, it’s about making time”, eli yrittäjäkin voi kesälomailla

Artikkelikuva Hannamari Rahkonen ja jutun kuva Elina Siira Photography