Päänsärky on viheliäinen vaiva ja monet meistä kärsivät päänsäryistä ainakin jonkin kerran elämässään, mutta on myös mahdollista, että päänsärky alkaa vaivata useammin ja se saattaa jopa kroonistua. Tällöin vaiva saattaa hallita elämänrytmiä ja tekemisiä kohtuuttoman suuressa määrin. Pahimmillaan päänsärky voi olla täysin lamaannuttavaa ja toimintakyvyttömäksi vetävää, jolloin mikään muu kuin päänsäryn poteminen ei onnistu. Kroonista päänsärky on silloin kun särkypäiviä on kuukaudessa enemmän kuin säryttömiä.

Yleisin päänsäryn muoto on jännityspäänsärky, jonka alle luetaan sekä niska-hartiaseudun jännitystiloista johtuvat että stressaavan elämäntilanteen aiheuttamat päänsäryt. Varsinaista mekanismia jännityspäänsärkyjen taustalla ei tunneta, mutta on epäilty, että esimerkiksi synnynnäinen taipumus vaikuttaa sen esiintyvyyteen. Jännityspäänsärky on luonteeltaan kiristävää tai puristavaa, monesti sitä kuvataan vanteena pään ympärillä. Kivut voimistuvat yleensä päivän aikana iltaa kohden ja niihin saattaa liittyä myös viiltäviä tai repiviä tuntemuksia. Päänsärkyihin voi liittyä myös huimausta tai huonovointisuutta.

Migreeni on myöskin kohtuullisen yleistä ja sitä potee useampien arvioiden mukaan noin joka kymmenes väestöstä. Migreeniä esiintyy jonkin verran enemmän naisilla kuin miehillä, mikä selittyy sillä, että naisten hormonikierto on yksi yleisimmistä migreeniä laukaisevista tekijöistä. Jännityspäänsärkyä sen sijaan esiintyy suunnilleen saman verran sekä miehillä että naisilla. Migreeni on neurologinen, toistuvia päänsärkykohtauksia aiheuttava sairaus.

Migreenien synty johtuu muun muassa ulkoisten tekijöiden (kuten kirkas valo tai stressi) aiheuttamasta häiriöstä aivorungossa, mutta kohtauksen syntyyn voi vaikuttaa myös stressi, tunteet ja ruokavalio. Joillakin migreenipotilailla kohtauksia edeltää aura, joka on useimmiten sahalaitamainen laajeneva näköhäiriö, joka aiheuttaa näkökenttäpuutoksen. Toisinaan auraan voi liittyä myös puheentuoton häiriöitä tai halvausoireita. Lievimmillään ensioireet voivat olla myös runsasta haukottelua, normaalia voimakkaampaa väsymystä tai mielialan muutoksia. Monilla migreenistä kärsivillä kohtaus ei kuitenkaan aiheuta minkäänlaisia ensioireita, vaan toispuoleinen, sykkivä pääkipu alkaa ennalta varoittamatta. Kohtauksiin voi liittyä pahoinvointia, oksentelua, vatsantoiminnan muutoksia sekä valo- ja hajuherkkyyttä.

Oma tilanteeni päänsärkyjen kohdalla on se, että sairastan ikäväkseni migreeniä, jonka lisäksi minulla on voimakas taipumus jännityspäänsärkyihin. Olen teini-iästä saakka ollut pääsärkyaltis, mutta oireeni ovat voimistuneet ja päänsärkyjen tiheys on kasvanut vasta aikuisiällä. Pahimmat pääsärkyni sekä migreenikohtaukseni alkoivat nelisen vuotta sitten ja ehdin sairastaa kokonaisen vuoden ennen kuin tajusin hakea oireisiini apua, sillä en ensin tunnistanut oireitani migreeniksi, koska sairaus ei ollut minulle tuttu.

Omat päänsärkyni ovat useimmiten yhdistelmä migreeniä ja jännityspäänsärkyä ja oireiden ollessa pahimmillaan päänsäryt saattoivat kestää neljäkin päivää. Migreenin hoksasin hakea apua vasta kun oireet olivat niin voimakkaita, etten kivuissani kyennyt ajamaan autoa. Minulla päänsärkykohtauksiin liittyy lähes poikkeuksetta pahoinvointia ja pahimmillaan kohtaus on tosiaankin niin raju etten kykene muuhun kuin makaamaan pimeässä ja yrittää nukkua.

Hakeuduin lääkärin vastaanotolle, kun päänsärkyni alkoivat olla joka viikonloppuinen rasite eikä tavallisista särkylääkkeistä ollut minkäänlaista hyötyä. Tuohon aikaan päänsärkyni olivat ehtineet kroonistua jo pahasti ja perjantaisin puoliltapäivin aloin tuntea pahoinvoinnin aallon ja hiljalleen niskasta toispuoleisesti hivuttautuvan kivun. En edes halua laskea kuinka monta perjantaita minulla kului peiton alla sohvalla tai sängyssä täysin toimintakyvyttömänä. Pahin kipu ja särky helpotti usein päivässä, mutta jäytävä jälkisärky ja huonovointisuus kestivät monesti maanantai-iltaan saakka. Yöni sain useimmiten nukuttua kohtuullisen hyvin, kunhan ensin säryltäni nukahdin. Ikäväkseni heräsin kuitenkin usein aamuisin lannistavaan tunteeseen edelleen jatkuvasta särystä ja huonosta olosta.

Lääkärin vastaanotolla vaivani diagnosoitiin oireiden perusteella nopeasti migreeniksi ja lääkäri totesi myös selkeän jännityspäänsärkyoireilun. Säryt olivat tosiaan laadultaan sellaisia, että tavallisista käsikaupassa myytävistä päänsärkylääkkeistä ei ollut kerta kaikkiaan minkäänlaista hyötyä. Sain ensimmäiseksi avukseni suun kautta otettavan migreenilääkkeen, joka ei kuitenkaan tehonnut kohtauksiin ja jouduin palaamaan lääkärin pakeille. Oireiden ollessa niin voimakkaita ja toistuvia pohti lääkäri jo estolääkityksen käyttöönottoa, mutta säännöllisen estolääkityksen aloittaminen tuntui ikävältä ajatukselta.

Tutkimusten aikana kävin myös hammaslääkärin pakeilla ja purentakiskot, koska totesimme, että puren hampaitani öisin voimakkaasti yhteen, mikä aiheuttaa entistä pahempia jännitystiloja pään ja kaulan alueelle. Suositeltavaa onkin, että kroonisista päänsäryistä kärsiessä tarkistetaan myös mahdolliset purenta-asiat. Samoin myös silmälääkärillä käynti on usein tarpeen, sillä taittoviat saattavat vaikuttaa päänsärkyjen syntymiseen ja tiheyteen.

Päädyimme kokeilemaan suun kautta otettavan tulehduskipulääkkeen ja nenäsuihkeena käytettävän migreenilääkkeen yhdistelmää ja tämä on toiminutkin itselleni kohtuullisen hyvin. Suihkemuotoinen migreenilääke ja tarvittaessa lisänä otettava tulehduskipulääke ovat auttaneet katkaisemaan pahimman päänsärkykierteen ja kohtauksien terävimmän kärjen. Lääkkeellinen hoito toimii kuitenkin vain silloin, jos ehdin ottamaan lääkkeen ajoissa, heti kun huomaan ensioireet ja nousevan kivun tunteen sekä pääsen pimennettyyn huoneeseen ja lepoon. Mikäli lääkkeenotto venyy ja särky ehtii hiipiä silmän taakse on peli yleensä menetetty. Joskus lääkkeen ottaminen myöhässä saattaa helpottaa kohtauksen sietämistä ja estää jälkisäryt, mutta ei läheskään aina.

Akupunktio on perinteinen kiinalainen hoitomenetelmä, jossa steriilejä, kertakäyttöisiä ja hyvin ohuita neuloja sijoitetaan kehon eri akupisteisiin riippuen siitä minkälaista vaivaa ollaan hoitamassa. Neulojen asettaminen saattaa tuntua ikävältä, mutta kivuksi sitä en kuvailisi. Akupunktiohoitojen on todettu soveltuvan parhaiten erilaisten kipu- ja särkytilojen lievittämiseen ja päänsärkyjen lisäksi sitä käytetäänkin muun muassa erilaisten tuki- ja liikuntaelimistön vaivojen, nivelrikon, selkäkipujen ja ääreishermosärkyjen hoitamiseen.

Mielenkiintoista on mielestäni se, että kuten päänsärkyjenkin perimmäinen syntymekanismi on vielä löytämättä ei myöskään akupunktion viimesijaista vaikutustapaa ole pystytty täysin selvittämään. Akupunktion kyky lievittää erilaisia kiputiloja on kuitenkin tunnustettu myös länsimaisessa lääketieteessä. Neulan aiheuttaman ärsytyksen ollaan voitu todeta lievittävän kipuja ja rentouttavan oloa, mutta pitkäaikaisempia hyötyjä on ollut vaikeampi selittää, vaikka monet akupunktiolla hoidetut potilaat niitä kokevatkin. Akupunktion teho päänsäryn lievittäjänä perustuu sen tehoon laukaista lihasjännityksiä, kykyyn aktivoida kehon omat kivunlievitysmekanismit sekä stressiä vähentävän ja unenlaatua parantavan vaikutuksensa vuoksi.

Akupunktion hyötyihin eivät toki kaikki lääkärit usko, mutta useat lääkärit suhtautuvat siihen hyvinkin varteenotettavana vaihtoehtona päänsärkyjen hoitoon ainakin oman kokemukseni mukaan. Myös esimerkiksi Duodecimin Terveyskirjasto mainitsee akupunktion mahdollisena ei-lääkkeellisenä migreenin ja jännityspäänsäryn hoitokeinona.

Akupunktio päänsäryn hoidossa vaatii yleensä, erityisesti alkuun, tiheämpiä käyntikertoja, jolloin hoitojen väli olisi hyvä pitää 1-2 viikossa. Hoitovasteen syntyessä voidaan siirtyä väljempään ylläpitoväliin, jolloin käynnit 5-6 viikon välein yleensä riittävät. Joillakin tiivis ja hyvin suunniteltu hoito saattaa antaa lievittävän vaikutuksen jopa vuosiksi. Toisaalta olen kuullut myös tapauksista, joissa akupunktiosta ei ole ollut merkittävää hyötyä päänsäryn hoidossa. Ohjeeksi annetaan monesti myös se, että mikäli hoidettava ei huomaa akupunktiosta minkäänlaista hyötyä noin viiden hoitokerran jälkeen ei vastetta välttämättä löydy ja hoitoja ei kannata jatkaa.

Migreenikohtaukset ovat siitä arvaamattomia, että laukaisijana voi toimia hyvin moninaiset tekijät, kuten stressi, kuukautiskierron eri vaiheet, tietyt ruoka-aineet, nälkä, alkoholi, valot, hajut, sään vaihtelut, huonosti nukutut yöt tai purentaongelmat. Minulla kohtauksen laukaisee useimmiten stressi, nälkä, alkoholi, voimakkaat säänvaihtelut, äkillisesti sykettä nostattava raju liikunta sekä pitkäkestoinen väsymys.

Minulla kohtausten pahin tiheys alkoi helpotta stressaavan elämäntilanteen lauetessa, mutta säryt rajoittivat elämääni silti useamman kerran kuukaudessa ja aloin olla kipujen kanssa kamppailuun jo todella uupunut. Lopulta päädyin varaamaan ajan akupunktioon kosmetologini suosituksesta, sillä hän oli saanut omat särkynsä hallintaan säännöllisellä akupunktiolla. Kävin hoidoissa alkuun noin 2 viikon välein, jonka jälkeen siirryttiin ylläpitohoitoon, jossa käyn hoidoissa noin 6 viikon välein. Tällä tiheydellä menemme edelleen.

Ensialkuun en huomannut akupunktiolla olevan vaikutusta särkyihin. Alkuvuodesta hoitoväli venähti aikaisempaa pidemmäksi ja silloin havaitsin heti eron entiseen kun sain kaksi pidempikestoista, voimakasta päänsärkykohtausta. Tajusin, että pahimmat kohtaukset olivat loistaneet poissaolollaan jo jonkin aikaa. Akupunktiollakaan särkyni eivät ole täysin lähteneet, mutta tullessaan säryt ovat useimmiten huomattavasti lievempiä eikä niitä ole enää säännöllisesti joka viikko.

Akupunktiohoitojen yhteydessä minulla hierotaan myös niska-hartiaseutu ja yläselkää, mutta hoidot on myös mahdollista toteuttaa ilman hierontaa. Minulle tämä yhdistelmä on toiminut hyvin siksi, että näin saadaan käsiteltyä tehokkaasti lihasjumeja, jotka syntyvät erityisesti tietokoneella vietetystä ajasta. Toivon, että jossakin vaiheessa voimme harventaa hoitoväliä entisestään, mutta tällä hetkellä tuo kuuden viikon väli auttaa pitämään pahimmat kohtaukset lähes kokonaan poissa.

Koska omat niska-hartiaseudun ongelmani ovat kohtuullisen hankalat en ole koskaan pyrkinytkään siihen, että akupunktiolla päästäisiin sataprosenttisen onnistuneeseen lopputulokseen. Ole kuitenkin luottavainen tulevaisuuden suhteen, sillä olen käynyt hoidoissa vasta alle vuoden. Akupunktio on parantanut omaa elämänlaatuani merkittävästi ja päänsäryt eivät enää hallitse elämääni. Akupunktion avulla olen voinut vähentää käytettävien särky- ja migreenilääkkeiden määrää yli puolella, mikä tuntuu todella helpottavalta. Joudun edelleen olemaan tarkkana ja välttämään asioita, joiden tiedän herkästi laukaisevan kohtauksen, mutta jatkuvan säryn aiheuttama rajoittavuus on kadonnut elämästäni täysin. En odota enää lähestyvää perjantaita kauhulla, vaan voin olla rauhallisin mielin ja luottaa siihen, että todennäköisesti kohtausta ei tule.

Onko sinulla kokemusta kroonistuneesta päänsärystä? Millä keinoin pyrit ehkäisemään särkyjä? Entä kuinka hoidat kipuja, mikäli särky ehkäisystä huolimatta tulee?

Kuvat Hannamari Rahkonen