Risiiniöljy on laajasti luonnonkosmetiikassa käytetty kasviöljy ainutlaatuisten kemiallisten ominaisuuksiensa vuoksi. Moni päätyy kosketuksiin sen kanssa etenkin huulituotteiden kautta: huulirasvoissa, -punissa sekä -kiilloissa risiiniöljy komeilee usein INCI-listan kärjessä ja sen pitoisuudet saattavatkin nousta yli 80 prosenttiin. Huulituotteiden lisäksi risiiniöljyä löytyy muun muassa hius- ja ripsituotteista, ihovoiteista, saippuoista sekä deodoranteista, ja puhtaassa muodossa sitä käytetään erityisesti osana öljypuhdistusta.

Yleisyydestään huolimatta risiiniöljyn käyttökokemukset tuntuvat jakautuvan kahtia: osa ylistää risiiniöljyn kosteuttavia ja hoitavia vaikutuksia, osa puolestaan väittää sen olevan huulten sekä ihon kuivumisen takana. Mikä tekee risiiniöljystä niin ristiriitaisen, mutta samalla kosmetiikkateollisuuden laajasti käyttämän raaka-aineen?

INCI-listoissa risiiniöljystä puhutaan joskus sen englanninkielisellä nimellä “Castor Seed Oil”, mutta useammin sen löytää listattuna tieteellisellä nimellään “Ricinus Communis Seed Oil”. Risiiniöljyä saadaankin tyräkkikasveihin kuuluvan risiinin siemenistä puristamalla. Kosmetiikka- sekä muun teollisen käytön kannalta risiiniöljyn tärkein ominaisuus on sen “paksuus” eli korkea viskositeetti.

Muihin yleisiin kasviöljyihin verrattuna risiiniöljyn viskositeetti on kymmenkertainen, jonka johdosta sitä näkee paljon ihovoiteissa ja puikkomaisissa tuotteissa, mutta myös teollisissa voitelu- ja pinnoiteaineissa. Rakenteensa ansiosta risiiniöljy toimii myös erinomaisena alustana väripigmenteille ja mahdollistaa maalien, musteiden ja värjäysaineiden hyvän levittyvyyden. Kosmeettiset huulituotteet ovat näistä yksi esimerkki, ja niissä risiiniöljyn tehtävä on levittyvyyden lisäksi parantaa värin kestävyyttä, lisätä kiiltoa sekä pehmentää huulia.

Viskositeetin lisäksi risiiniöljyllä on muitakin kemiallisia erikoisominaisuuksia, jotka tekevät siitä arvostetun raaka-aineen. Noin 90 prosenttia risiiniöljystä on triglyserideihin ja omega-9-rasvahappoihin kuuluvaa risiiniöljyhappoa, joka on luonnollisten rasvahappojen maailmassa omassa kategoriassaan. Risiiniöljyhapon kemiallinen rakenne pitää sisällään funktionaalisen hydroksyyliryhmän sekä kaksoissidoksen, jotka toimivat kemiallisten reaktioiden tapahtumapaikkoina. Nämä aktiiviset kohdat sekä rakenteen varauserot eli risiiniöljyn poolisuus mahdollistavat monenlaisten johdannaistuotteiden valmistamisen, jotka kestävät hyvin ympäröivien olosuhteiden muutoksia.

Risiiniöljyn johdannaisia sisältävät tuotteet säilyvät siis härskiintymättä ja rakenteeltaan muuttumattomina muun muassa silloin, kun lämpötilamuutokset ovat suuria. Esimerkiksi huulipunissa ja deodoranttipuikoissa käytettävä hydrogenoitu risiiniöljy nostaa tuotteiden sulamispistettä, jonka johdosta ne säilyttävät kiinteän olomuotonsa suorassa auringonpaisteessakin. Johdannaismuodossaan risiiniöljyn jäljille pääsee erityisesti “Ricinoleic Acid”, ”Ricinoleate” ja “Rinoleate” termien kautta.

Negatiivisia käyttökokemuksia lukiessa törmää usein pelkoon mahdollisesta myrkytyksestä. On totta, että risiinin siemenistä saadaan risiiniöljyn lisäksi myös syanidia vahvempaa risiini-myrkkyä, mutta vesiliukoisuudestaan johtuen sitä ei päädy öljyyn. Historiallisesti risiiniöljyä on käytetty lääkinnällisiin tarkoituksiin, ja apteekissa ostettavassa pullossa öljyn käyttötarkoitukseksi ilmoitetaankin usein suolen tyhjentäminen. Laksatiivisten vaikutusten lisäksi öljyllä on pyritty käynnistämään synnytyksiä, vaikka tutkimustieto tästä puuttuukin. Risiiniöljyllä on myös antimikrobisia ominaisuuksia, jonka johdosta sitä käytetään laajasti elintarvikkeiden säilöntäaineena.

Kosmetiikkatuotteiden osalta myrkkypelkoa yleisempi ongelma on risiiniöljyn ihoa kuivattava vaikutus, joka tuntuu vaivaavaan keskimäärin puolia käyttäjistä. Yleisyydestään huolimatta ilmiöstä on vaikea löytää luotettavaa tietoa. Erään tutkimuksen mukaan huulien kuivuuden taustalla on usein kontaktiallergian aiheuttama tulehdus, ja huulipunien ja -voiteiden sisältämä risiiniöljyhappo puolestaan yleisin huulille päätyvä allergeeni.

Muissa tutkimuksissa risiiniöljyn on havaittu aiheuttavan iho-ongelmia erityisesti rikkoutuneella ja ihotautien jo vaivaamalla iholla. Osassa tutkimuksista vain puhtaan risiiniöljyn havaittiin ärsyttävän ihoa johdannaisten ollessa paremmin siedettyjä. Silmiin päätyessään risiiniöljyn on osassa tutkimuksista havaittu tuhoavan sarveiskalvon epiteelisoluja. Monista raportoiduista ongelmatapauksista huolimatta risiiniöljyä ei pidetä merkittävänä ihoärsykkeenä, eikä rajoituksia kosmetiikkatuotteiden maksimimäärien suhteen ole.

Tutkimusten valossa näyttää siltä, että risiiniöljy aiheuttaa ongelmia lähinnä allergian kautta, eivätkä kaikki käyttäjät täten kärsi ihon kuivumisesta. Moni kauneussivusto antaa kuivumisesta kärsiville ohjeeksi sekoittaa risiiniöljyä muihin kasviöljyihin, mutta allergiatapauksissa tämä keino ei estä risiinille herkistymistä.

Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n ja Maailman terveysjärjestö WHO:n yhteisen asiantuntijajoukon laatiman suosituksen mukaan elintarvikkeiden kautta nautittuna sekä päivittäisessä käytössä risiiniöljymääriin tulee kiinnittää huomiota, ja päivittäinen maksimiannos on 0,7 mg/kg. Huulituotteiden kautta risiiniöljyä tulee väistämättä niellyksi jonkin verran, mutta tuotteiden raaka-aineosuuksien erittelyn puuttuessa tarkkoja määriä on vaikea arvioida. Vaaraa huulikiillon liian innokas lisääminen ei mitä luultavimmin aiheuta, sillä Euroopan lääkeviraston selonteon mukaan kertaluontoisessa lääkinnällisessä käytössä risiiniöljyä voidaan turvallisesti nauttia jopa kymmeniä millilitroja.

Kuvat Tuomas & Hannamari Rahkonen