Paras päätös liittyy ruokaan ja on oikeastaan asia, joka pohditutti minua pidempään. Olen viimeiset pari vuotta syönyt lihaa reilummin kuin aiempina vuosina, jolloin ruokavalioni koostui lähes sataprosenttisesti kasvisvaihtoehdoista. Olin jo pidempään kuulostellut omaa olotilaani, kunnes tajusin ettei lihan syöminen enää yksinkertaisesti tunnu hyvältä. Alunperinhän otin lihatuotteet takaisin ruokavaliooni, koska aloin treenaamaan enemmän ja kehoni suorastaan huusi sitä. Olen nyt hetken nauttinut pääasiassa vain kasvisruokaa ja ainakin tällä erää olotila on paljon parempi. Erityisesti punaisen lihan ja kanan syöminen on inhottanut pitkään sekä eettisestä että hyvinvoinnillisesta näkökulmasta. Kotona lautaselle on niin helppo valita lihan sijaan linssejä, papuja, kalaa tai kananmunia. Muualla syödessä ongelmaksi saattaisi koitua kasvisruokavaihtoehtojen suhteen esimerkiksi soijatuotteet, joita en käytä laisinkaan. Tässä iässä en kuitenkaan usko enää ehdottomuuksiin ja siksi syön edelleen lihaa silloin tällöin esimerkiksi kyläpaikoissa tai jos se on parempi vaihtoehto kuin ravintoloiden jäävuorisalaatit/tofuannokset, mutta pyrin nauttimaan kotona suurimmaksi osaksi vain kasvisruokaa.

Kuukauden parhaat odotukset liittyivät siihen, että sain fatbikeni vuosihuollosta ja pääsen kruisailemaan sillä pitkin Ounasvaaran metsäreittejä. Tänä vuonna läskipyöräily on todellakin lyönyt läpi täällä, paksurenkaisia ritareita näkyy katukuvassa runsaasti ja tarjolla on niin houkuttelevia metsäfillarointireittejä, että oksat pois. Pyhitän maaliskuun pyöräilyhurvittelulle kevätauringossa! Kesää vasten seikkailut taltioituvat myös GoPro -kameralle.

Kuukauden parhaat resepti-innovaatiot olivat seurausta Sandron keittokirjan hankkimisesta ja Rollondron perustamisesta. Olen tunnettu siitä, etten noudata mitään ohjeita, vaan sovellan. Sandron ruoat olivat niin herkullisia, että jopa Rahkonen on pysynyt resepteissä – se on kuulkaas jotakin se! Kotilounaalla on ollut useamman kerran tämän hetken lempimakujani kuten kurkuma-taateli-couscousta tuoreella mintulla, falafeleja, tsatsikia ja taivaallista tomaattipestoa. Ai että. Lämmin suositus kirjalle, etenkin jos haluat lisätä kasvisruoan osuutta ja tehdä sen maukkaasti.

Kuukauden paras luonnonkosmetiikkatuote oli ehdottomasti kullanhohtoinen Everyday Mineralsin Shadow Play -hohdepuuteri. Hienojakoinen hohdejauhe levittyy kuin unelma ja antaa hyvin, hyvin luonnollisen kuullon iholle. Jokaisen kalpeaihoisen luonnollinen pelastus. Erityisen pätevä tuote niinä aamuina, kun se oma sisäinen glow juoksee jossain Savannilla tutun kotiosoitteen sijaan.

Kuukauden paras sisustusjuttu olivat kotiin ostetut metalliset hyllyt, jotka kannattelevat nyt työpisteen kauneimpia tavaroita ja vähintäänkin upeaa ja ajan kanssa kerättyä astiakokoelmaani. Suurin osa kotimme kalusteista on puhdasta vintagea, second handia tai itserakennettua, mutta tällä kertaa Ikea yllätti. Sympaattisesti nimetty HYLLIS-metallihyllykkö vei kaikessa näppäryydessään ja yksinkertaisuudessaan sydämeni. Kaiken lisäksi hyllykkö maksaa alle kympin. 

Kuukauden paras matka oli isolla ystäväköörillä tehty laskettelureissu Rukalle – siitäkin huolimatta että itse en tällä kertaa laskenut (suom.: siis harjoitellut ja kulkenut loppuviikkoa polvet ja pylly mustelmilla, heh). Keltainen Burton oli mukana, mutta helmikuun työtahti piti jotakuinkin huolen siitä, että etätoimisto oli ainoa järkevä ratkaisu tähän väliin. Sen tosin tiesin jo reissulle lähtiessä ja en ollut aikataulullisesti muuhun kuin etätoimistohommiin varautunutkaan, illat olivat vapaana hulluttelulle kuten kuuluukin. Lauloimme äänemme käheäksi, söimme hyvin ja saunoimme. Puitteet olivat etätoimistopäivinä enemmän kuin kohdillaan hulppeassa kelomökissä keskellä metsää. Nautin siitä, että olen onnistunut luomaan itselleni työn, joka elättää, josta todella pidän ja joka kulkee helposti mukana. Vuoden lyhimmälle kuukaudelle reissuja kertyi yhteensä seitsemän, mikähän lie tahti kevään mittaan? En laita pahakseni uusia seikkailuja.

Kuukauden paras ravintolakokemus oli Oulussa sijaitsevan Cafe Roosterin lounas (älkää antako kotisivujen hämätä, itse paikka on erittäin kaunis ja viihtyisä!). Rooster sijaitsee ihan Oulun ytimen liepeillä (Torikatu 26) vanhassa puurakenteisessa talossa, jonka korkeat huoneet, vanhan ja modernin sisustuksellisen tyylin yhdistelmä, tunnelma ja ruoka kolahtaa ainakin meihin. Rooster on keskittynyt luomu- ja lähituotettuihin raaka-aineisiin. Lounaalla ruoat ovat olleet pääosin kotityyppisiä vaihtoehtoja pienillä tvisteillä. Iso plussa siitä, että joka päivä lounaalla on tarjolla myös oikeasti maukas kasvisruokavaihtoehto. 

Kuukauden paras leffa oli ehdottomasti toissayönä kuusi Oscaria napannut La La Land, jonka kävimme katsomassa teatterissa peräti kahdesti. Kiehtovia olivat erityisesti pitkät tanssikohtaukset, jotka on kuvaajan päätöksestä kuvattu yhdellä otolla. Kaikki toimi aina värikkäistä puvuista päänäyttelijöiden väliseen kemiaan, hyväntuulisiin tanssikoreografeihin ja Ryan Goslingin pianonsoittotaitoihin. Leffan jälkeen piti tarkistaa onko taidokkaissa soittokohtauksissa käytetty sijaisnäyttelijöitä, mutta ei! Mies opetteli kolmen kuukauden aikana soittamaan jazzpianoa ja soittaa leffan jokaisen kohtauksen ihan itse – vieläpä yhdellä otolla. Sen lisäksi, että elokuva on visuaalisesti mitä kaunein, se on sympaattinen ja tarinaltaan loppujen lopuksi haikean realistinen. Niinhän se elämässä on, jotkin asiat menevät suunnitelmien mukaan, toiset eivät. Kaikki voi olla pienestä kiinni. Kaiken kaikkiaan ihana kasvutarina kahdesta nuoresta, joilla on unelmia.

Kuukauden paras haaste on ollut valaisun ja kuvausvalojen käytön opetteleminen. Meillä alkoi koulussa studiojakso, johon otin kotona pienen varaslähdön uusien Aputure-ledpaneelivalojeni kanssa. En loppujen lopuksi ostanut salamoita, koska led-paneelit palvelevat omia käyttötarkoituksiani monipuolisemmin. Lisäksi nämä menevät aivan älyttömän pieneen tilaan, ovat ladattavia, kulkevat helposti mukana lokaatiosta toiseen ja ovat valon voimakkuudelta säädettäviä. Koulun studioviikonloppuna tuli niin paljon uutta teknistä tietoa ja kiemuraa, että viikonlopun jälkeen pää suorastaan sauhusi ja kotiin päästyä oli nukuttava kunnon iltapäiväunet. Uuden oppiminen on mahtavaa ja vaikka etätehtävät sekä harjoittelu aiheuttavat toisinaan harmaita hiuksia, en vaihtaisi tätä mihinkään. En ole kuvaajana taitojen ja laadun puolesta vielä lähellekään siellä missä haluan olla, mutta oikeaan suuntaan käy tie.

Kuukauden suurin haave liittyy kesään ja tuleviin matkoihin! Harkinnassamme on reissuvanin hankkiminen, johon voisi rakentaa sängyn. Nelirenkainen tukikohta, jolla pääsee kiertelemään pitkin Norjan vuonoja ja mahdollisesti Euroopan motareita mukanaan me, kamerat, minikoti, Riemu, fillarit ja seikkailumieli. Josko sitä ajaisi sen ajokortin itsekin tälle vuodelle.

Kuukauden paras biisi oli Charlie Cunninghamin Minimum. Brittiläisen nuoren miehen soljuva ääni jää soimaan päähän ja rauhallinen melodia, noh, rauhoittaa ihan mukavasti tällaista vallatonta sielua, jonka mieli haluaisi pomppia koko ajan.

Lue myös:

Tammikuun 2017 parhaat

Marraskuun 2016 parhaat

Lokakuun 2016 parhaat