Kurkistus kukkaisiin kuvauskulisseihin
Kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Kauniisti Kotimainen.
Kotona työskentelevän arki herättää yllättävän usein kummastelua. Joku on sitä mieltä, ettei itse kykenisi moiseen ja toisen mielestä on siistiä, kun voi lähteä kesken päivän vaikka kaupungille haahuilemaan. Jälkimmäisen tiedän olevan harvinaisempaa herkkua, siitä saa onneksi kiittää hyvää työtilannetta.
Vaikka en vaihtaisi kotona työskentelyä hevillä muuhun, kyllä se vaatii toisinaan ekstraripauksen hermoja, kärsivällisyyttä sekä selkärankaa, kun kodin pitäisi palvella sekä rauhan tyyssijana että kiireisenä toimistona. Parhaimmillaan kaikki toimii hyvin ja rutiini saa lopettamaan työt ajoissa, pahimmillaan kosmetiikka- ja ruokakuvausvarastoa muistuttava työtila saa nutturan kireälle. Kumma juttu, että edellä mainittu tunnetila ilmenee yleensä niinä hetkinä, kun pitäisi siivota.
Kuten maanantain työtavoitteita käsittelevässä postauksessa jo kerroinkin, Yellow Mood -tiimi kasvaa kevään aikana (vihdoin!) ja pääsen keskittymään tärkeimpään ja siihen minkä osaan parhaiten: valokuvaamiseen, tekstin tuottamiseen ja sisältöjen suunnitteluun itselleni sekä asiakasyrityksilleni. Pääasiassa jaan työpäiväni siten, että toisina päivinä kuvataan ja editoidaan ja tiettyinä päivinä kirjoitetaan/hoidetaan kaikkea muuta. Ja kun kukkanaista kysytään kukkayhteistyöhön, hän vastaa kyllä – ne kun kuuluvat yhtä oleellisena osana kuvauspäiviini kuin nainen ite.
Ystäväni tietävät vallan hyvin, että Rahkosten residenssi kammoaa turhuuksia, mutta ottaa kaikennäköiset ja kokoiset kukkalähetykset aina avosylin vastaan, olipa kyseessä voikukat, kallat tai tulppaanit. Paras tilanne on tietysti se, jos kukkia löytyy jokaisesta huoneesta (sikäli mikäli avonaisessa loft-asunnossa huoneita lasketaan).
Uskon monessakin suhteessa yksinkertaisten asioiden voimaan. Siihen, että arkipäivästä tulee parempi kun sähköposteja ei selaa ensimmäisenä aamulla, kotiin ostaa joka viikko leikkokukkia, tapaamisiin lähtee 10 minuuttia suunniteltua aiemmin ja että kahvihetket on pyhitetty kiireen sijaan nautiskelulle.
Kukkien suhteen olen sikäli hyvin onnekkaassa asemassa, että ne ovat aika oleellinen osa työtäni. Suosin paljon markettitarjontaa, mutta vierailen myös kukkakaupoissa, kun haluan erikoisempia vaihtoehtoja. Selkeät kukkasesongit ovat mieleeni eivätkä tulppaanit tee poikkeusta: ensimmäiset tulppaanit osuivat silmiini tammikuun alkupuolella ja ne päätyivät muitta mutkitta luonnonkosmetiikan öljyjtuotekuvauksiin. Onko mitään kauniimpaa kuin yksinkertaisen muotokielen omaavat kukat, joita saa kaikissa sateenkaaren väreissä?
Tulppaanit sopivat erityisen hyvin kaltaisilleni huithapeleille, koska huolenpito on todella helppoa. Kukille riittää viileä tila, raikas vesi ja imupintojen leikkaaminen. Kotimaisten kukkien etuihin kuuluu ehdottomasti myös se, että ne kestävät laitaa lukien päiviä kauemmin kauniina kuin ulkomaisista kukista kootut kukkakimput. Ihmekös tuo, kun tulevat niin läheltä!
Opin vuosi sitten, että jos tulppaanien haluaa pysyvän ryhdikkäinä, niihin kannattaa leikata imupinnat ja laittaa kimppu muovikääreessään vedellä täytettyyn maljakkoon noin puoleksi tunniksi ja poistaa kääre vasta sen jälkeen. Itse tosin pidän paljon enemmän boheemimmista tulppaanirykelmistä. Siksi skippaan ylimääräiset askeleet ja annan värikkään tulppaanimeren roikkua valtoimenaan maljakon reunan yli. Jos huoltotoimenpiteet arveluttavat muutoin, kannattaa lukaista tulppaanien lyhyet hoito-ohjeet.
Toimistokoira Riemu ei kukista niin piittaa, kuvaussessioiden aikana hän tarkkailee mieluummin ulkomaailman tapahtumia ikkunasta ja ilmoittaa epäsopivista kulkijoista. Tulppaaneista nyt ei muutenkaan ole mitään harmia eläimille tai lapsille, koska ne eivät ole myrkyllisiä.
Se mitä kukille käy kuvausten jälkeen, vaihtelee. Minityngät päätyvät usein biojätteeseen – se tuntuu kieltämättä tuhlaukselta – mutta kaikki yli 5 cm varrella varustetut kukat koostan erilaisiksi kimpuiksi ja asettelen ne eri puolille kotia. Varsinainen win-win -tilanne.
Tämä kukkanainen on ollut nyt reilun viikon työreissulla Oulussa, Helsingissä, Tampereella ja Jyväskylässä. Juuri nyt hengähdämme pari päivää anoppilan rauhassa ja sitten otamme nokan kohti pohjoista. Kotitoimistoa onkin jo ikävä, sillä pää pursuaa uusia sisustussuunnitelmia. Työpöydälle jäi kiireessä kuivahtanut kahvikupin rinkula ja keksin murusia, siivoamisen sijaan ajattelin ensitöikseni kukittaa työpisteen keltaisilla tulppaaneilla (tai ehkä sittenkin oransseja, kuten blogikollegallani Mustartulla?). Toimii piristävänä elementtinä ihan aina ja mikä tärkeintä, vie katseen pois katalimmastakin kaaoksesta.
Kuvat Tuomas & Hannamari Rahkonen