Blogeissa on kiertänyt tosi kiva kolmen asian haaste. Tässä oma versioni, joka venyi aika pitkäksi!

3 asiaa, joista pidän…

• Pidän ystävistäni ja puolisostani, joskin tuo sana ei tee niin suurta kunniaa heille kuin esimerkiksi rakastaa tai välittää, jotka sisältävät suuremman tunnelatauksen. Jokaista elämässäni olevaa ystävääni kuvaavat sanat rehellinen, joustava, aito, hauska ja syvällinen. He ovat ihania naisia, sellaisia joiden kanssa voi puhua kaikeasta. Minun ja mieheni suhde on alkanut syvällisestä ystävyydestä ja uskon sen olevan yksi parhaista lähtökohdista onnistuneelle parisuhteelle.

• Pidän kodistamme tosi paljon. Se on vähän hassu, kulmikas ja epätavallinen, mutta juuri näistä syistä juuri meidän näköisemme. Täällä saa näkyä roso ja viimeistelemättömyys, me emme kaipaa massaratkaisuja tai lehdissä näkyviä viimeisen päälle hiottua sisustusta. Rakastan kotimme tilavuutta ja viistokattoa. Haaveilimme nuorempana ullakolla sijaitsevasta taiteilija-asunnosta ja tämä on juuri sellainen!

• Voi kuulostaa hassulta, mutta pidän pyykinpesusta ja tiskikoneen täyttämisestä. Arkistakin arkisempia toimia, joissa minulla on tietty rutiini. Puhtaiden pyykkien viikkaus ja tiskikoneen tyhjennys ovat sen sijaan asioita, jotka jäävät monesti roikkumaan. Meillä ei ole lainkaan tavatonta, että makuuhuoneen penkin päälle on kertynyt puhtaiden pyykkien kasa.

3 asiaa, joista en pidä…

• Paniikkikohtaukset ovat toisinaan hyvin raskaita ja vievät voimat pitkäksi ajaksi. Tiedän, että ne tulevat syystä ja että ne helpottavat vielä jossain vaiheessa, mutta en silti pidä niistä enkä niiden aiheuttamasta alivireisestä olotilasta.

• Merenelävät eivät kalaa lukuunottamatta kuulu ruokavaliooni. Olen yrittänyt syödä katkarapuja ja simpukoita, mutta niiden koostumus tuntuu suussani niin inhottavalta, etten kertakaikkiaan kykene syömään niitä.

• En pidä siitä, että jotkut olettavan minun tekevän työtä ilmaiseksi. Joskus törmään yritysten puolelta suoranaisiin käskymuotoisiin meileihin, joissa kerrotaan, että saan tuotteen X ja yritys haluaa minun tekevän tuotteesta jutun sekä mainostavan sitä somessa monin eri tavoin tuotetta vastaan. Ei kiitos, arvostan työtäni, aikaani sekä ammattitaitoani ja siksi se maksaa – aivan kuten kenen tahansa työtä tekevän ihmisen työ maksaa! Kollegani kertoi minulle aiemmin tänä vuonna, että kun hän saa tällaisia yhteistyöpyyntöjä hän kysyy aina meilin lähettäjältä, että tekisikö tämä monta tuntia töitä ilman palkkaa.

3 asiaa, joita tein viikonloppuna…

• Lököttelin ja juttelin ystäväni kanssa monen vuoden aikana kertyneet tapahtumat auki. Lauantaina satoi ja olimme koko päivän kotosalla, ilman mitään tähdellistä tekemistä. Illalla söimme hyvin ja totesimme, että juuri tällaisia lököpäiviä tarvitsisi nykyarkeen lisää.

• Kävimme sunnuntaina Vaattunkikönkään laavuilla ystäväni ja hänen lastensa kanssa. Päivä oli hieman kolea, mutta aurinko paistoi kauniisti ja lapsille riitti puuhaa. Ihmettelimme ystäväni kanssa kaunista luontoa kuin mummot konsanaan! Hän on mieheni lisäksi yksi niitä harvoja, joka ymmärtää allekirjoittaneen Ooh, keltainen haavan lehti, oota, pakko ottaa kuva! -toimintaa.

• Sunnuntai-iltana laitoimme savun tuoksuiset vaatteet pyykkikoneeseen pyörimään, lämmitimme saunan, sytytimme kynttilät ja pystytimme pienen kotispan. Se oli tosi rentouttavaa.

3 asiaa, jotka osaan…

• Olen aika näpsäkkä keksimään uusia reseptejä. Se tulee luonnostaan ja mitä enemmän kokkaa, sitä enemmän ideoita tuntuu syntyvän. En liiemmin harrasta pikkutarkkaa suunnittelua, vaan saatan saada idean yhden raaka-aineen ympärille ja loput syntyvät tehdessä.

• Osaan lukea supernopeasti. Tämä oli koulussa aika turhauttavaa, koska jouduin monesti odottamaan paikallani ennen kuin muut olivat valmiita tehtävistä. Lopulta opettaja alkoi antamaan minulle lisätehtäviä, se pelasti paljon. Nopeasta lukutaidosta huolimatta muistan yleensä lukemani ja jos kyseessä on mielenkiintoinen kirja, saatan lukea 200-sivuisen kirjan jopa alle tunnissa.

• Koen, että minulla on kuvaajana näkemystä ja osaan vangita valokuviin tunnelmaa ja yksityiskohtia, joita ei välttämättä huomata muutoin. Yksityiskohtien havaitseminen on ollut minussa aina, kai se on tapani aistia maailmaa; nähdä oven sijaan koristeellinen metallikahva tai metsän sijaan koivunrungossa kasvava kääpä. Tavoitteeni on valokuvauskoulun suhteen täydentää osaamistani ennen kaikkea teknisen puolen, digitaalisen tiedonkulun sekä studiovalokuvaamisen suhteen.

3 asiaa, joita en osaa…

• En osaa vielä käyttää dreijaa. Haaveilin keramiikkakurssista jo viime keväänä ja olen niin iloinen, että tänä syksynä pääsen oppimaan keramiikan tekemistä ja upottamaan käteni saveen. Kurssille on kiva mennä siksikin, koska ilmoittauduimme sinne mieheni kanssa yhdessä – hän kun on tehnyt keramiikkaa aiemminkin ja pitää siitä. En malta odottaa mitä savesta syntyy hänen hyppysissään syksyn aikana!

• En osaa tehdä vielä Skin the cat -liikettä. Ylipäätään kaikki voimisteluliikkeet ovat minulle motoriikan puolesta haastavia mikä on hassua, koska osaan kuitenkin tanssia ja pysyn rytmissä. Kuperkeikat, kiepit, käsilläkävely ja kärrynpyörät ovat mielestäni vähän pelottavia, ehkä sekin vaikuttaa asiaan. Olen ollut lomalla CrossFitista maaliskuusta saakka, koska se on tässä elämäntilanteessa liian kuormittavaa liikuntaa. Liikuntakavalkaadiini kuuluu tällä hetkellä maastopyöräily, tanssi sekä kehonhallinnalliset treenit. Pian kokeilen myös wall trainingia.

• En osaa vielä käyttää studio- tai salamavaloja. Odotan tätä koulujaksoa innolla, onneksi aloitamme siitä. Haaveilen omasta studiosta ja täysipäiväisestä valokuvaajan työn tekemisestä ja uskon koulun antavan minulle juuri sitä teknistä oppia, jota tarvitsen tämän haaveen toteuttamiseksi. Teen valokuvaajan työtä toki nytkin, mutta haluan laajentaa valokuvaamispalvelujani.

3 asiaa, jotka haluaisin osata…

• Lumilautailu on laji, jonka kaikki salat haluaisin oppia kunnolla. Luulen, että suurin esteeni on tällä hetkellä vauhdin pelko. En voi oppia kääntymään, jos en uskalla mennä laudalla suoraan alamäkeen.

• Olisi upeaa osata tehdä oikein pikkutarkkoja DIY-projekteja kuten mieheni, mutta en ole ollenkaan sellainen ihminen, joka jaksaisi vääntää jotain hirveän monimutkaisia tai äärimmäistä tarkkuutta vaativia juttuja ilman että käpy palaa. Taidan pitäytyä jatkossakin helppojen ja mielekkäiden projektien parissa ja jättää nuo spesifimmät projektit puolisolleni, joka loistaa niiden tekemisessä ihan luonnostaan. Oi sitä kärsivällisyyden määrää minkä hän on perimässään saanut!

• Olen aina ihaillut ystäviäni, joilla on piirtämisen taito hallussa. Olisi hienoa osata piirtää elävän kuvan näköisiä puuväriteoksia.

3 asiaa, jotka minun pitäisi tehdä…

• Viimeistellä juttu aivan mahtavasta luonnonkosmetiikkasarjasta. Sarja on kaunis, edullinen ja toimiva, jonka vuoksi uskon monen ihastuvan siihen ikihyviksi! Tällaisista tuotteista on ilo kertoa muillekin. Huonot tuotteet jätän aina blogin ulkopuolelle, niille ei kertakaikkiaan ole sijaa.

• Keksiä kolme uutta reseptiä työprojekteja varten. Syksylle on tulossa ihania pataruokia ja muita kasvisruokia, joita kokkaamme arjessamme usein.

• Leikata mieheni kanssa vaatekaappeihimme etulevyt vanerista ja kiinnittää ne paikoilleen. Tilaan kaappeihin nahkavetimet.

3 asiaa, joista stressaan…

• Ei-niin-kiireiset työt ja se, että saatan unohtaa ne, jos en ole kirjoittanut niitä kalenteriini muistutuksen kanssa. Puhelimen kalenterista ja hälytyksien tekemisestä on tullut tärkein työvälineeni heti tietokoneen ja kameran jälkeen, haha!

• Kirjanpito on asia, jonka olen ulkoistanut niin pitkälle kuin mahdollista. Kuittirumba ei sovi lainkaan luonnolleni, mutta olen vuosien aikana oppinut hallitsemaan sitä koko ajan paremmin. Silti se stressaa.

• Opintojen alkaminen on innostavaa, mutta se aiheuttaa myös stressiä, koska olen lapsesta saakka jännittänyt uusia tilanteita. Hassuinta on se, että osaan peittää jännityksen ja pelon yleensä tosi hyvin eikä kukaan uskoisi miten paljon esimerkiksi julkiset esiintymiset minua kauhistuttavat. Jännitys ei ole iänkään karttuessa helpottanut ja koska olen paikantanut tietämättömyyden stressaavan kaikista eniten, pyrin valmistautumaan hyvin ja hankkimaan ajoissa kaikki saatavilla olevat tiedot, jotka voivat lieventää stressiä. Koulun myötä arkeen tulee uusia ihmisiä, matkustelua, uusi yöpaikka, julkista esiintymistä ja muita uusia tilanteita, joita ei voi etukäteen ”harjoitella”. Olen aikuistuessani tajunnut, että olen enemmän introvertti kuin ekstrovertti.

3 asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan…

• Illat ovat minulle rentoutumisen aikaa. Hektisten päivien jälkeen on ihanaa tehdä illalla yhdessä mieheni kanssa herkullinen ruokatarjotin, mennä isolle sohvalle, laittaa villaviltti ylle ja katsoa kesken olevia sarjoja tai jutella. Tällä hetkellä katsomme Downton Abbeyn viimeistä kautta.

• Kynttilänvalossa saunominen, johon on yhdistetty kotispa-hetki kivoilla luonnonkosmetiikan vartalotuotteilla.

• Luonnossa liikkuminen on meille molemmille mieluista, erityisesti maastopyöräilyn muodossa. Metsäreiteillä näkee paljon kaikenlaista mitä kaupungissa ei näe ja saa toisaalta olla ihanassa hiljaisuudessa. Jyrkät polkualamäet nostavat adrenaliinin pintaan, mutta itse pyöräilyreissun jälkeen olo on aina rentoutunut.

3 asiaa, joista puhun usein…

• Viime aikoina ihmisyys, psykologia, häpeän purkaminen ja menneiden tapahtumien vaikutus aikuiselämään sekä käytösmalleihin on kuulunut hyvin tiiviisti minun ja ystävieni puheenaiheisiin. Ne ovat kerrassaan mielenkiintoisia teemoja ja luen mielelläni aiheesta vapaa-ajallakin. Luulen, että suomalaisessa hiljaisuus- ja häpeäkulttuurissa moni hyötyisi asioiden läpikäymisestä. Onneksi uudet sukupolvet ovat toinen toistaan avoimempia ja valmiimpia puhumaan asioista. Ajan kanssa tämä trendi tulee vähentämään esimerkiksi mielenterveysongelmiin liittyvää stigmaa ja lisäämään ymmärrystä sekä oman että muiden käytösmalleihin ja niiden muuttamiseen.

• Puhun varmaan aika paljon koiristamme, ainakin täällä kotona. He ovat meille todella rakkaita enkä koskaan kyllästy heidän tempauksiinsa tai persoonallisuuden piirteiden ihmettelyyn.

• Tykkään puhua valokuvaamisesta ja yrittäjyydestä ihmisten kanssa, jotka ovat samalla alalla. Heidän kanssaan voi jakaa iloja sekä haasteita sekä saada vinkkejä parempaan työarkeen.

3 asiaa, jotka puen mielelläni päälle…

• Olen pienestä saakka ollut mekkotyttöjä. Pidän eniten rennoista ja vähän löysistä neulemekoista sekä puuvillamekoista, jotka yhdistän mieluiten paksujen mustien sukkahousujen kanssa.

• Ostin vuosi sitten pitkän tauon jälkeen istuvat farkut farkkukaupasta. Minun on vaikea löytää hyvin istuvia housuja, koska olen tosi lyhyt ja samalla muodokas lantion sekä reisien alueelta. Myyjän avulla oikea malli löytyi kuitenkin heittämällä ja farkut astuivat jälleen suosikkivaatteideni joukkoon!

• Peplum-paidat sopivat päärynämalliselle vartalolleni hyvin ja yhdistelen niitä sekä farkkujen että kynähameiden kanssa.

3 asiaa, joita en pue päälleni…

• Alle 40 denierin sukkahousut tuntuvat ihollani todella inhottavilta, siksi en käytä niitä ollenkaan. Ainoa poikkeus on satiinipintaiset juhlasukkahousut, jotka ovat sileän tuntuiset – näitä käytän, jos kyseessä on talvijuhlat, muuten käytössä on paksut mustat sukkikset. Tavallisia 20 denierin sukkahousuja en voisi kuvitellakaan käyttäväni enää. (Pakko mainita, että samankaltainen puistatuksia aiheuttava materiaalikammo koskee myös kaikkia sametista valmistettuja vaatekappaleita. Ne vain tuntuvat niin inhottavilta ihollani ja tekevät pahan olon).

• Minihameet eivät ole koskaan kuuluneet omaan vaatekaappiini enkä voisi edes kuvitella pukevani sellaista ylleni.

• En pukisi päälleni myöskään aika vasta muodissa olleita 90-luvun löpöttäviä neuleita, joissa oli ajan henkeen sopivia kuvioita kuten nalleja.

3 asiaa, jotka haluaisin hankkia vaatekaappiini…

• Olen etsinyt jo useamman vuoden itseni näköistä nahkatakkia, joka olisi niin kestävä ja upea, että käyttäisin sitä mummoksi saakka. Löytöä vaikeuttaa se, että kriteerini ovat tietynlaiset enkä halua ostaa takkia, joka ei ole juuri sellainen kuin haluan. En nimittäin halua liian istuvaa mallia, vaan hieman pehmeähkön ja hyvin laskeutuvan takin, jossa on epäsymmetrisiä leikkauksia ja vetoketjuja – mieluiten konjakin sävyisenä.

• Haluaisin löytää pehmeän ja inkkarityylisen pitkän neuletakin, joka on tehty keinokuitujen sijaan villasta, cashmirista tai alpakanvillasta.

• Tarvitsen ensi laskukaudelle uuden laskettelutakin, joka istuu, tuntuu hyvältä laskiessa ja jossa on riittävästi taskuja. Haluan sen olevan yhtä kestävä kuin vuonna 2004 ostamani Peak Performancen limenvihreä laskutakkini, jonka on aika päästää eläkkeelle uuden löydyttyä.

3 asiaa, joista unelmoin…

• Tänä vuonna olen lykännyt kirjaprojektejani, joista olen unelmoinut todella pitkään. Elämäntilanteeni on kuitenkin tällä hetkellä sellainen, että olen kokenut fiksuimmaksi vaihtoehdoksi antaa ajatusten hautua ja tilanteiden helpottua, odottaa kunnes voimavaroja on riittävästi näitä unelmaprojekteja silmällä pitäen. Mitä teenkin, haluan tehdä sen ilolla, en suoritusmoodilla. Minulla oli alkuvuodesta vielä erilaiset suunnitelmat, mutta en silti harmittele tätä tilannetta, koska uskon siihen että näiden aika tulee vielä. Ajan antaminen on ehkä armollisinta mitä olen itselleni tehnyt.

• Haluaisin oman kajakin, jolla voisimme kulkea mieheni kanssa pitkin jokea ja järviä ensi kesänä. Olen kajakoinut pari kertaa ja se oli tosi mukavaa puuhaa!

• Unelmoin lauluääneni kehittämisestä yksityisille laulutunneille osallistumalla. Kävin lapsena tunneilla ja olen aina ollut perushyvä laulamaan. Nautin laulamisesta todella paljon ja haluaisin oppia siinä teknisesti paremmaksi, mutta vain omaksi ilokseni. En haaveile esiintymisestä tai laulajan urasta.

3 asiaa, joita pelkään…

• Meinasin jäädä lapsena aura-auton alle ja siitä saakka olen pelännyt isoja ja pieniä aura-autoja. Ne ovat kertakaikkiaan kauhistuttavia ja voitte ehkä kuvitella, että täällä Lapin talvessahan moisia nelirenkaisia riittää! Jos lähden kävellen jonnekin, tarkistan moneen kertaan reittini, etten törmäisi aura-autoihin kapealla kävelytiellä. Jos näen tuon ison paholaisen edes kaukana, sykkeeni nousee ja minulle tulee aivan järkyttävä kiire kävellä jonnekin missä olen ”turvassa”, eli jollekin isommalle tielle, jossa on tilaa ohittaa. Ei järkevää, mutta pelot harvoin ovat.

• Hektisessä nykyelämässä käy joskus pieni ajatuksen/pelon häivähdys siitä, ettei ehdi tehdä asioita, joita on toivonut. En haaveile mistään perusjutuista kuten lapsista tai Volvosta, vaan elämyksistä ja fiksusta ajankäytöstä. Näihin lukeutuvat matkailu, urheilulajien kokeileminen, uudet kulttuurit, ajan antaminen ystävyyssuhteille… Usein katselen elämää taaksepäin, huomaankin että paljon on jo koettu eikä elämä lopu 27 ikävuoteen tai sen jälkeiseen aikaan (ha ha, tiedän että tämä kuulostaa lapselliselta). Haluan olla aktiivinen ihminen ja kokea uusia asioita. Siksi on hyvä että välillä ”pelottaa”, ettei toimikaan niin, koska se herättää huomaamaan muutoksen tarvetta ja tekemään asioille jotakin.

• Pelkään kaukaasianpaimenkoiria kuollakseni. Olen lukenut niiden historiasta sotakoirina ja tapasin kerran raivopäisen lajinsa edustajan, joka ei varsinaisesti herättänyt luottamusta.

3 asiaa, joita toivon tapahtuvan lähitulevaisuudessa…

• Haaveilen tiilirakennuksessa sijaitsevasta korkeasta ja betonisesta studiotilasta, johon saisin suunnitella teollisuushenkisen keittiön ja jossa on tilaa kuvausastioille. Tämän lisäksi haluaisin, että samasta tilasta löytyy rento toimistonurkkaus sekä erillinen studiotila, jossa voi tehdä myös henkilökuvauksia. Tämä on niin tulossa, mutta milloin, sitä en vielä tiedä.

• Toivon, että meidän 12,5-vuotias Topi-koira voisi mahdollisimman hyvin ja ilostuttaisi meitä olemuksellaan vielä monta vuotta. Hän on meille tosi rakas ja teemme kaikkemme, jotta vanhalla herralla olisi arvokkaat ja mukavat pappapäivät.

• Toivon, että voisimme ostaa miehelleni läskipyörän, jotta pääsemme talvireiteille yhdessä. Lisäksi haluaisin osallistua ensi kesänä johonkin MTB-maastopyöräkisaan ihan vain hauskanpidon ja itseni haastamisen merkeissä.