Niin paljon tapahtumia, hieman vähemmän sanoja. Kun antaa yhteen suuntaan sylillisen, ei annettavaa riitäkään niin mittavassa määrin enää muihin suuntiin – elämän paradoksi ja samalla myös lahja. Silloin, kun sanallisen arkun lukkoa ei saa auki, vähempikin riittää – ja se vähänkin voi olla paljon. Minulle kuuluu tosi hyvää kaikesta hiljaisuudesta huolimatta. Arki tuntuu kaikin puolin elämisen arvoiselta ja tärkeältä, elämään on kertynyt runsaasti hyviä asioita, jotka saavat minut tuntemaan kiitollisuutta – olkoon tämä myös pieni tiivistys siihen arkeen mistä näkyy täällä yleensä niin kovin vähän.

Hyvä elämä on tehty ruohosta varpaiden alla, kukkalaatikkoon ilmestyneestä linnunpesästä ja puhtaasta kodista.

Sateen synnyttämistä helmistä kielojen yllä.

Lentopelon voittamisesta ja matkasta nautiskelusta.

Migreenin jälkeisestä olotilasta, jossa voisi valloittaa koko maailman.

Epäitsekkään avun saamisesta silloin, kun olet ollut hieman solmussa sinulle tärkeiden projektien toteutusten suhteen.

Ystävistä ja heidän lämpimistä halauksista. Jaetuista kyyneleistä ja oikeaan aikaan saaduista kannustuksen sanoista. Raastavasta ikävästä.

Oman rakkaan tiukasta halauksesta ja ensimmäisestä vierekkäin nukutusta yöstä työreissun jälkeen.

Pienokaisten tiukasta sormenpuristuksesta, riemukkaasta kuolahymystä ja vilpittömän huolettomasta katseesta. Onko parempaa?

Sisäisestä voimasta, siitä että on mitä on, etsii ennakkoluulottomasti uusia reittejä ja on valmis uudistumaan muutosten edessä.

Onnistuneista kuvauksista, hersyvästä tiimihengestä ja hulluista naurukohtauksista. Saumattomasta yhteistyöskentelystä, luottamuksesta.

Helsingin ruuhkakaduista, rakoille rakoille kävellyistä jaloista, syvällisestä illallishetkestä rakkaiden ystävien kanssa, kotiin hamstratuista Salmiakkola-patukoista.

Hotellin pehmeästä sängystä, mukulakaduista, jäätelötötteröstä, kahdesta rakkaasta koiranpojasta.

Kielenkannat on täten avattu, ehkäpä ne alkavat lauleskella suunniteltuja sulosinfonioita myös täällä verkkomaailman puolella lähiaikoina. Välillä on kiva olla ihan hiljaa vain, katsella ja ihmetellä ilman sosiaalisen median kaikkivoipasta ulottuvuutta ja tietoa. Siis nauttia sanan varsinaisessa merkityksessä. Olen toteuttanut perinteistä sosiaalisen median siivoustani ja keventänyt oloani priorisoimalla asioita tärkeysjärjestykseen. Kuulemme pian!