Tervetuloa kurkkaamaan meidän käytävään, tarkemmin ottaen keväällä kirpputorilta hankkimamme vanhan puisen kaapiston uumeniin.

Elämää nähneet ja historian kerroksia keränneet messinkilautaset, puuleikkuulaudat, kakkuvadit, suklaamuotit, vispilät, kuparikattilat, keramiikkalautaset ja aterimet ovat suuri intohimoni. Monessa suhteessa olen minimalisti, mutta astioiden suhteen minussa taitaa olla sittenkin jonkin sortin keräilijägeeniä…

Meillä kotona on aika selkeälinjaista, koska en pidä runsaista sisustusesineiden määrästä, mutta tämä hylly on meidän hullunkurinen poikkeus muuten modernissa kodissa. Vintage-astiat eivät missään nimessä ole vain koristeita, vaan ihan arkikäytössä. Sen lisäksi ne toimivat kuvausrekvisiittoinani. Nautin tästä näystä joka kerta kävellessäni itsekerätyn sekalaisen kuppikunnan ohi. Mitähän ne kertoisivat elämästään, jos osaisivat puhua?

Jossain vaiheessa tuntui vähintäänkin harmilliselta säilöä kauniita astioita ovellisten kaappien uumeniin ja aloin etsiä puista kaapistoa raskasta kuormaa kantamaan.

Etsimispuuhat olivatkin kinkkinen juttu – ovat mokomat kiven alla tai maksavat mansikoita. Mutta niin vain yhtenä maaliskuun päivänä törmäsin kirpputorilla ihan sattumalta tähän täydelliseen, jykevään jättiläiseen.

Ruotsista tullut täysipuinen kaapisto maksoi Varastotien kirpputorilla 140 € mikä oli enemmän kuin kohtuullinen hinta ehjästä ja siististä puuvanhuksesta. Kotona aivan ensimmäisenä puuhana oli kaapin pesu, tähän minulla olisikin pari tosi hyvää kikkaa: etikka-vesi -suihke ja ruokasooda.

Kävin kaikki pinnat läpi pyyhkeellä, jonka olin kastellut etikka-vesi -liuoksessa (sekoitussuhde 1:1). Kaapisto ei haissut pahalle, mutta siinä oli kevyt ummehtunut tuoksunvire. Ostin lisäksi marketista ison soodapurnukan ja jaoin sen moneen kuppiin (noin desi soodaa per kuppi), kaadoin joukkoon vielä runsaasti jauhettua kardemummaa ja panin ovet kiinni pariksi päiväksi. Tuoksu raikastui kertaheitolla!

Tykkään tämän jättiläisen hengestä, siitä kuinka kokonaisuus vangitsee katseen. Katsotaan josko innostun jossain vaiheessa hiomaan kaikki pinnat puulle ja öljyämään värittömällä kalusteöljyllä puun oman sävyn korostamiseksi. Mielestäni raakapuu on kaikista kauneinta – siinä on autenttista, hyvää tuntua, jota on hankala selittää.