Perhosia, pöhötystä ja kramppeja – vatsaongelmat pysäyttävät vahvimmankin. Onnekkaita ovat he, jotka syntyessään saivat raudalla vuoratun vatsan. Vähemmän onnekkaita puolestaan me, jotka jatkuvasti mietimme lähimmän vessan sijaintia. Vatsavaivat, etenkin toiminnalliset sellaiset, ovat Suomessa yleisiä, eikä niihin usein löydy selvää syytä. Yleisin niistä on ärtyvän suolen oireyhtymä eli IBS, tuttavallisemmin stressivatsa, jossa suoliston moninaisten ongelmien taustalta ei löydy rakenteellista vikaa.

Perinteisesti ärtyvää suolta on hoidettu ruokavaliolla sekä stressaavia tilanteita välttämällä, mutta hiljattain havaittiin, että stressivatsan takana on usein myös suoliston erilainen bakteerikanta. Suolistomme mikrobistoon keskittyvä tutkimus onkin viime vuosina kokenut räjähdysmäisen kasvun, ja tutkimusten valossa näyttää siltä, että päivänvalolta piilossa pysyttelevät mikrobit näyttelevät merkittävää roolia monessa sairaudessa.

Puolitoista kiloa taistelijoita

Perinteisesti bakteereita ja muita mikrobeja on pidetty lähinnä sairauksia aiheuttavina kiusankappaleina, joista on ollut parempi päästä eroon. Kehossamme on kuitenkin noin kymmenen kertaa enemmän mikrobeja kuin omia solujamme. Yhteenlaskettuna tämä mikrobiomimme painaa yhdestä kahteen kiloa. Näin suuri määrä mikrobeja ei ole päätynyt kehoomme sattumalta, vaan ne toimivat kehomme solujen kanssa yhteistyössä. Vaikka ihomme onkin kuorrutettu bakteereilla ja hiivoilla, ylivoimaisesti suurin osa mikrobiystävistämme asustaa suolistossamme, jossa ne huolehtivat, että ravintoaineet pilkkoutuvat ja imeytyvät, vitamiinit valmistuvat (esim. K-vitamiini ja biotiini) ja myrkyt poistuvat.

Aineenvaihdunnan lisäksi suolistomme mikrobeilla on toinen elintärkeä tehtävä: vastustuskykymme ylläpitäminen. Suolistomme ovat muutoinkin immuunipuolustuksemme tärkeimpiä linnakkeita, sillä niissä on valtava määrä imusuonia ja -soluja, joiden tehtävä on kuljettaa valkosoluja sekä tuottaa vasta-aineita bakteereita ja viruksia vastaan.

Tämän lisäksi suolemme ovat täynnä vastustuskykyämme sääteleviä mikrobeja, jotka esimerkiksi edistävät suolen epiteelin uusiutumista ja muokkaavat sen olosuhteita itselleen suotuisaan suuntaan. Hyödylliset bakteerit tuottavat aineenvaihduntansa kautta monia erilaisia aineita, joista osa toimii keskushermostoa ja immuunipuolustusta säätelevinä viesteinä. Tähän mennessä ruoansulatuselimistömme mikroeliöitä eli normaaliflooraa on tunnistettu alle kahdentuhannen lajin edestä, mutta arvioiden mukaan todellinen määrä on moninkertainen.

Runsaslukuisimpia ovat hapettomissa oloissa viihtyvät bakteroidit, streptokokit sekä bifido- ja maitohappobakteerit, jotka muodostavat 99-prosenttisen enemmistön ja immuunisäätelymme kulmakiven. Terveellä aikuisella suoliston mikrobiston tasapaino on hyvin vakaa, mutta sitä on kuitenkin helppo järisyttää esimerkiksi antibiooteilla. Juuri tämän epätasapainon on viime aikoina oivallettu olevan syypää moniin kehollisiin vikatiloihin, etenkin autoimmuunisairauksiin.

Hyviksiä ja pahiksia

Suolistossamme asustaa samanaikaisesti sekä hyödyllisiksi että haitallisiksi luokiteltavia mikrobeja. Haitallisiksi luokitellut ovat normaalissa tilassa altavastaajan asemassa, mutta niillä on silti tärkeä rooli immuunipuolustuksen valmiustilan ylläpitämisessä. Niitä voisi ajatella immuunipuolustuksemme harjoitusvastustajina, sparraajina. Suolistomme mikrobistoa tarkasteltaessa on tärkeää ymmärtää, että väärässä paikassa hyödyllinenkin mikrobi muuttuu “pahikseksi”. Esimerkiksi suolistossa majaansa pitävät kolibakteerit muuttuvat vatsatautia aiheuttaviksi päätyessään vatsaan esimerkiksi ravinnon mukana. Oikeiden mikrobien läsnäolo oikeassa paikassa oikeaan aikaan on tasapainoisen normaaliflooran tae.

Jos valtasuhteet kääntyvät päälaelleen, ovat seuraukset usein vakavia. Näin voi käydä esimerkiksi lääkekuurien aikana tai uuteen maahan matkustettaessa. Lähes kaikki etelään lomillaan suunnanneet ovatkin kokeneet turistiripulin. Paikalliset ihmiset eivät ripulista kuitenkaan kärsi, sillä heidän suolistoissaan vallitsee kyseiselle ympäristölle ominainen tasapaino. Suoliemme mikrobiyhteisöjen normaalitilan määrittely onkin vaikeaa, jollei mahdotonta, sillä erilaisia tasapainotiloja on lukemattomia – myös saman maan sisällä. Ihmisen ja hänen mikrobiominsa suhde on siis yksilöllinen, ja yhdelle suotuisa mikrobikoostumus saattaa olla toiselle kohtalokas.

Lue myös: Hyviä probiootteja suolistolle: Molkosan, ystävä vuosien takaa

Epätasapainosta sairauksiin

Uusimmat tutkimukset linkittävät suolistojemme epätasapainon stressivatsan lisäksi moneen muuhunkin nykyajan sairauteen tai kehon epänormaalin tilaan, jossa on kyse immuunijärjestelmän häiriöstä. Esimerkiksi ylipainon taustalla saattaa olla sellaisten bakteerien valta-asema, jotka käyttävät syömämme kalorit erittäin tehokkaasti hyväkseen ja aiheuttavat toiminnallaan matala-asteisen tulehdustilan. Kyseisen ilmiön uskotaan olevan läheisesti liitoksissa myös kakkostyypin diabeteksen puhkeamiseen.

Ykköstyypin diabeteksessä immuunijärjestelmä ei ole päässyt kehittymään, kenties oikeanlaisten immuunisäätelystä vastaavien mikrobien puuttuessa, jonka johdosta kehon valkosolut hyökkäävät lähes kaiken mahdollisen kimppuun – lopulta siis myös insuliinia tuottavien haimasolujen.

Allergioiden ja suoliston mikrobiston yhteyttä on tutkittu paljon, ja näyttää vahvasti siltä, että allergiaan sairastuvien vauvojen suoliston mikrobitasapaino järkkyy syntymän jälkeisten muutamien viikkojen aikana. Hyödyllisiä bifidobakteereita ja enterokokkeja on vähän, kun taas haitallisia klostridi- ja stafylokokkibakteereita on liikaa.

Bifidobakteereiden rooli onkin erittäin tärkeä, sillä ne ovat mestareita tarttumaan vastasyntyneiden suoliston limakalvoille, jossa ne muodostavat muurin haitallisia bakteereita vastaan ja muokkaavat vauvan immuunivastetta. Yksi vauvan tärkeimmistä bifidobakteerilähteistä on rintaruokinta, ja tutkimusten mukaan näyttää siltä, että äidin raskauden ja imetyksen aikana nauttimat bifido- ja maitohappobakteereita sisältävät bakteerivalmisteet auttavat vauvaa suojautumaan allergioilta.

Lue myös: Näitä lisäravinteita käytän (sisältäen superlaadukkaat maitohappobakteerit)

Monia suoliston normaaliflooran epätasapainosta johtuvia sairauksia hoidetaan maitohappobakteerivalmistein, mutta uusia hoitokeinoja kehitetään jatkuvasti. Esimerkiksi tulehduksellisten suolistosairauksien, kuten ärtyneen paksusuolen ja Crohnin taudin, hoidossa on onnistuneesti käytetty ulostesiirtoja.

Ajatus saattaa kuulostaa luotaantyöntävältä, mutta tulokset ovat erinomaisia. Hoidossa terveiden ihmisten suolistobakteereita siirretään ulosteen muodossa potilaan suolistoon, jossa siirteen “hyvisbakteerit” ottavat vallan. Ulostesiirrot tulevat vakiintumaan tulevaisuudessa, ja jo nyt löytyy Alankomaiden kaltaisia maita, joilla on sairaaloissaan jopa ulostepankkeja. Ulostesiirtojen mahdollisuudet eivät rajoitu pelkästään suolistosairauksiin, sillä lupaavia tuloksia on saatu myös Parkinsonin taudin ja masennuksen hoidon suhteen.

Yhteys suolistosta aivoihin

Neurologisten sairauksien hoitaminen suolistomikrobeilla saattaa kuulostaa oudolta, mutta sille on selityksensä. Suoliston mikrobiston sekä keskushermoston väliltä on nimittäin löydetty yhteys, jota kutsutaan englanniksi termillä “gut-brain axis”. Jos halutaan korostaa mikrobien roolia tässä viestiketjussa, käytetään termiä “microbiome-gut-brain axis”. Tämä yhteys rakentuu hormoneja tuottavista endokriinisistä rauhasista, mikrobien tuottamista viestiaineista, aivojen tunteita ja kognitiivisia toimintoja säätelevistä alueista sekä immuunipuolustuksesta.

Suoliston mikrobit voivat esimerkiksi vaikuttaa tryptofaanin saantiin, joka on aivojen välittäjäaine serotoniinin esiaste. Muutokset serotoniinipitoisuuksissa näkyvät muun muassa mielialassa, aggressiivisuudessa ja ruokahalussa. Vaikutukset toimivat molempiin suuntiin – niin suolistosta ja sen mikrobeista keskushermostoon kuin keskushermostosta suolistoon päin. Näin ollen esimerkiksi stressi voi muuttaa suoliston normaaliflooran koostumusta ja näkyä heikentyneenä hyödyllisten bakteerien luomana suolistoesteenä, joka vastavuoroisesti johtaa tulehduksen kaltaiseen tilaan ja lopulta lisääntyneeseen stressiherkkyyteen, jopa masennukseen ja ahdistukseen. Myös Alzheimerin taudilla, skitsofrenialla sekä MS-taudilla näyttää olevan yhteys suolistoflooraan.

Lue myös: Kemikaaliyliherkkyyden ja homealtistuksen vaikutus terveyteen

Ärtyvän suolen oireyhtymää tutkittaessa on havaittu, että kaukaisillakin stressitekijöillä voi olla suuri vaikutus. Esimerkiksi lapsuusajan traumojen, kuten pahoinpitelyn tai hyväksikäytön, on havaittu toimivan riskitekijänä myöhemmällä iällä puhkeavaan ärtyvään suoleen.

Kyseisen oireyhtymän puhkeamisessa tärkeässä roolissa ovat stressihormonien (esim. kortisoli) reseptorien geeneissä tapahtuneet muutokset sekä stressistä aiheutuneet tulehduksenomaiset tilat, jotka heikentävät suoliston normaaliflooran tasapainoa. Traumaattisten tekijöiden vaikutukset ovat mitä ilmeisemmin erittäin pitkäikäisiä, ja uusimmat tutkimukset antavat osviittaa myös siitä, että traumat saattavat vaikuttaa jopa sukupolvien yli. Näin ollen vanhempiemme tai isovanhempiemme kokemat koettelemukset saavat aikaan epigeneettisiä muutoksia, jotka näkyvät myös meidän suolistofloorassamme. Me siis elämme vanhempiemme esimerkiksi sota-aikana kokeman stressin uudelleen suolistojemme kautta.

Syntymälahjamme

Kuten bifidobakteerien ja allergioiden yhteydestä käy ilmi, saamme eväät tasapainoiseen normaaliflooraan äideiltämme. Kohdun suojassa olemme vielä suhteellisen puhtoisia, mutta synnytyksessä kaikki muuttuu. Niin ihomme, limakalvomme kuin suolistommekin saavat oman osansa mikrobeista. Näin äiti siirtää omaan ympäristöönsä sopeutuneen vastustuskykynsä lapseen. Joskus synnytys ei kuitenkaan suju luonnollisella tavalla ja lapsi syntyy keisarileikkauksella. Tämä saattaa jättää pysyvät jäljet lapsen immuunipuolustukseen, kun ensimmäinen mikrobialtistus viivästyy ja saattaa olla koostumukseltaan vääränlainen (esim. kätilön kädet). Synnytyksen aikana saamamme mikrobit ovatkin kultaakin kalliimpia, sillä ne todennäköisesti jäävät suolistoomme pysyvästi.

Immuunipuolustuksen kehitykseen vaikuttavat ärsykkeet saattavat olla sukupolvien takaista perua, aivan kuten traumaattisten tekijöiden ja ärtyvän suolen kohdalla. On mahdollista, että vanhempiemme ja heidän vanhempiensa kosketus luontoon ja sen mikrobeihin siirtyy meihin fyysisten mikrobien lisäksi myös epigeneettisen periytymisen myötä.

Vanhemmiltamme saamamme geenit voivat esimerkiksi estää tai sallia tiettyjen mikrobien tarrautumisen suolistomme seinämiin. Nähtäväksi jää, millaiseksi kaupungeissa useiden sukupolvien ajan kasvaneiden sukujen immuunipuolustus muokkautuu.

Ylläpitoa ärsytyksen kautta

Vaikka synnytyksen aikana saammekin immuunipuolustuksemme tärkeimmät eväät, vaatii puolustusjärjestelmän kypsyminen aikaa. Suolistomme normaalifloora kasvaa ja muokkautuu yksilölliseksi kaiken tekemämme, kokemamme ja syömämme kautta. Maissa, joissa elintarvikehygienia sekä synnytysolot ovat meidän näkemyksemme mukaan alkeellisempia, ihmisillä on vähemmän elintasosairauksia. Tämä johtuu jatkuvasta altistuksesta immuunipuolustusta sääteleville ärsykkeille, erityisesti mikrobien muodossa.

Erityisen tärkeitä nämä ärsykkeet ovat elämämme alkumetreillä, sillä ilman niitä puolustusjärjestelmämme ei opi tunnistamaan oikeaa väärästä. Säilöntäaineiden ja steriloinnin avulla ruoan turvallisuus on kehittyneissä maissa kasvanut ja lisännyt etenkin lasten selviytymistä, mutta samalla ruokamme on muuttunut lähes täysin mikrobittomaksi ja puolustusjärjestelmää harjaannuttamattomaksi. Monien kehitysmaiden ja luonnonläheisten yhteisöjen asukkaiden suolistofloorat ovat jatkuvan muutoksen vallassa, ja esimerkiksi allergiat loistavat lähes täydellisellä poissaolollaan. Meillä pohjoismaalaisilla puolestaan on hyvinkin muuttumattomat mikrobistot, ja allergiat ovat erittäin yleisiä.

Immuunipuolustuksemme hioutuminen vaatii siis mahdollisimman moninaisten ärsykkeiden antamaa harjoitusta. Luonnonmukaisen ja käsittelemättömän ravinnon lisäksi voimme auttaa sitä esimerkiksi vähentämällä desinfioivien puhdistusaineiden käyttöä sekä oleilemalla luonnossa. Esimerkiksi hyötypuutarhan pitäminen on mitä parhaimpia keinoja lyödä monta kärpästä yhdellä iskulla: käsien upottaminen multaan auttaa ympäristön “hyvismikrobeja” löytämään tiensä osaksi normaaliflooraamme ja kasvattamiemme tuotteiden mukana suolistomme puolustuslinnakkeet saavat tarpeellista harjoitusta “pahisbakteereiden” muodossa. Immuunipuolustuksen oppiminen eli hankitun immuniteetin kehittyminen on elinikäinen prosessi, joten luonnossa touhuamista kannattaa jatkaa vanhuuteen saakka.

Kuvat Hannamari Rahkonen