Menkkatarinani ja kuinka pääsin kuukautiskivuista eroon (melkein)
Kaupallinen yhteistyö Lunette (sisältää alekoodin).
Kuukautiset herättävät monenlaisia tunteita. Ne voivat ihastuttaa, vihastuttaa, hävettää. Niihin voi liittyä kipua, ne voivat olla epäsäännölliset ja niiden alkaminen voi tuottaa karvaan pettymyksen. Yhtälailla kuukautiset voivat olla tai muodostua voimaannuttavaksi ja kauniiksi kokemukseksi. Kirjoitin tähän artikkeliin paitsi kaiken mitä sinun tulee tietää kuukautiskierrosta, myös parhaaksi toteamani vinkit lempeämpiin kuukautisiin sekä oman matkani superkivuliaista kuukautisista kivuttomampiin.
Disclaimer: Kuukautiset ja kuukautiskivut ovat aihe, josta olen halunnut kirjoittaa teille todella pitkään, mutta samalla myös arastellut aihetta tietäen omakohtaisesti sen intiimiyden, henkilökohtaisuuden ja herkkyyden. Ennen kuin joku ehdottaa endometrioosi-tutkimuksiin menoa, olen harkinnut asiaa useasti vuosien varrella ja uskon että olisin saanut tai saisin diagnoosin erittäin läheisen sukulaiseni lailla – en kuitenkaan ole jaksanut liian monien vähättelevien ja nöyryyttävien lääkärikokemusten vuoksi, vaikka olisi ehkä pitänyt.
Toiseksi, länsimaisella lääketieteelläkin on rajansa, ja tilanteessa jossa endometrioosia voidaan hoitaa vain hormoneilla (jotka ovat itselleni vaarallisia ja siten poissuljettu vaihtoehto) tai leikkauksella, ratkaisujen ja avun saaminen tai etsiminen ainoastaan tätä kautta ei silti ole läpihuutojuttu. Kannustan lämpimästi kuitenkin kaikkia endometrioosia itsellään epäileviä hakeutumaan tutkimuksiin avun saamiseksi.
Toivon, että suhtaudutte tähän artikkeliin nimenomaan yhden ihmisen kokemuksena, ei kehoituksena tai yleismaailmallisena totuutena. Se, että olen päässyt tunne-elämän mylläämisen ja konkreettisten elämäntapamuutosten avulla suurimmaksi osaksi eroon 20 vuotta kestäneistä järkyttävistä kuukautiskivuista, ei ole millään tasolla vähättelyä teitä kohtaan, jotka edelleen olette keskellä kamalinta kiputannerta ja jatkuvista ponnisteluista huolimatta kärsitte lamaannuttavista kivuista. Vilpitön myötätuntoni on kaikkien teidän kivuliaat kuukautiset omaavien kanssa, rohkenen tällä kokemuksella sanoa tietäväni ainakin osan tuskastanne <3
Kuule, särkylääkettä ja töihin!
Vietän tänä vuonna kuukautisteni 20-vuotispäivää.
Nopealla matematiikalla laskettuna se tarkoittaa, että minulla on ollut kuukautiset keskimäärin 1200 päivää elämästäni, eli 3,2 vuotta. Lähes yhtä pitkän ajan olen viettänyt kuukautiskipujen vuoksi kyvyttömänä tekemään muuta kuin makaamaan joko tulikuumassa suihkussa kaksinkerroin, kärsimässä sohvan pohjalla hormonaalisesta migreenistä ja viiltävistä kipukohtauksista, jolloin tuntuu kuin synnyttäisi mammuttimaista ja repaleista kiveä ja tekisi mieli lähinnä kuolla.
Kuukautiskivut ovat aiheuttaneet minulle ainakin yhden (laittoman) irtisanomisen koska sulla ei tuo työmotivaatio ole ihan kohdillaan kun sulla on tuota päänsärkyä, tukuttain pilaantuneita mahdollisuuksia, menetettyjä hetkiä läheisten kanssa, merkittäviä tulon menetyksiä ja henkistä tuskaa.
On hassua, että korkean kipukynnyksen omaavana ihmisenä elämäni kamalimmat kipukokemukset ovat nimenomaan kuukautisten ajoilta. On hirveää löytää itsensä kaksinkerroin suihkun lattialta itkemässä kun missään muussa asennossa ei pysty olemaan ja oksentaa viiltävän kivun aiheuttamasta tuskasta samalla kun yläkerrassa tykyttää maailmankaikkeuden migreenikohtaus. Noina hetkinä olisin monesti toivonut olevani ennemmin kuollut kuin elossa. Olen ollut sikäli todella onnekas, että puolisoni on aina ollut rakkaudellinen, ymmärtäväinen ja empaattinen – se on osaltaan kantanut kamalimpina hetkinä.
Eräs naispuolinen työnantajani sanoi kerran, että se on Hannamari niin että särkylääkettä ja töihin, menkkakivut ei ole mikään syy olla poissa. Harmi, että minulle eivät ole koskaan auttaneet edes ne voimakkaimmatkaan kipulääkkeet. Ei siis ihme, että elin nuorena tyttönä vuosikaudet siinä luulossa, että järkyttävät kuukautiskivut ovat ihan normaalia. Tämä pitää vaan selvitä pää kainalossa -asenne oli myös monen endometrioosia sairastavan läheiseni suhtautuminen asiaan, joten en kyseenalaistanut suhtautumistani vuosikausiin.
Omiin kuukautisiini on mahtunut paljon fyysistä kipua, toimintakyvyttömyyttä ja sen synnyttämää häpeää, pelkoa, syyllisyyttä ja vihaa. Riittämättömyyden tunnetta ja huonommuutta muihin verrattuna – molempia sekä omina ajatuksina että muiden niskaani kaatamina.
Koska kuukautisiin ja kuukautiskipuihin suhtaudutaan edelleen aika usein kylmäävästi jopa muiden kuukautiset omaavien keskuudessa, aiheesta pitää kehdata puhua – raivata uhriutumatta tilaa keskustelulle, ymmärrykselle ja monialaisille mahdollisuuksille löytää apua. Ja miten tärkeää on se, että näissä keskusteluissa olisi aina läsnä empatia ja sen ymmärtäminen, ettei syyllistäminen tai syyllistyminen ole ratkaisuja.
Kun katson läpikäymääni matkaa ensin kuukautiset omaavana nuorena tyttönä ja sittemmin aikuisena naisena, en voi kuin todeta polun olleen raaka. Opettavakin – kyllä – mutta myös yksinäinen, vailla tarvittavaa opastusta oleva ja usealla eri tasolla liian vaikea, häpeällinen sekä kipeä.
Olen ollut vihainen itselleni, keholleni ja kohdulleni. Pahimpina aikoina olisin halunnut repiä kohtuni irti ja olla mieluummin mies.
Tänä päivänä näen tuon matkan myös avartavana, arvokkaana, ymmärryskykyä venyttävänä ja pesiytyneen häpeän purkavana taipaleena. Vaikka voisin vaihtaa kipukohtaukset ja niiden monialaisesti elämään vaikuttaneet lieveilmiöt välittömästi pois historiastani, en ikinä haluaisi antaa pois sitä muutoksen ja mahdollisuuksien äärelle pääsyä, joiden luo nämä kokemukset ovat sysänneet.
Kuukautiskivut ja niistä toipuminen ovat edelleen aiheita, joista ei oikein haluta, rohjeta tai saa puhuta julkisesti. Yllätyin jopa omalla kohdallani sitä miten vaikea aiheeseen oli tarttua, vaikka olinkin tämän itse ideoinut.
Vaikeita tunteita, fyysistä kipua ja ruokavaliomuutoksia
Yksi suuresti kuukautisiini myönteisesti vaikuttanut asia on ollut ketogeeninen ruokavalio. Lamaannuttavien kuukautiskipujen lisäksi kiertoni oli ollut ennen ketogeenista ruokavaliota epäsäännöllinen niin kauan kuin muistan. Olin maailman pahin ketoskeptikko ja olenkin sanonut, etten olisi ikinä perehtynyt tähän silloin typeränä pitämääni (heh) ruokavalioon, jos en olisi ollut kivuissani niin epätoivoinen.
Olin lukenut useasta eri lähteestä monen saaneen ketosta apua kuukautiskipuihin, PSCO:n ja jopa endometrioosi-kipuihin. Se antoi minulle toivoa ja ajattelin, että eipä tässä ole mitään menetettävää! Tiukka ketokarnivore (lihapainotteinen ruokavalio) tuntui viimeiseltä oljenkorrelta, mutta olen saanut sen avulla kuukautiseni toisinaan jopa täysin kivuttomiksi. Siitä olen kiitollinen.
Keton ja vhh-ruokavalion teho perustuu useimmiten kehon tulehdustilaa hillitsevään ja hormoneja tasapainottavaan vaikutukseen, joten sikäli sen rooli kuukautishaasteiden ja esimerkiksi tulehdustilaa ylläpitävän endometrioosin tukihoitona voi olla perusteltu. Nopeita muutokset silti omalla kohdallani eivät olleet. Menkkamigreenit pahenivat ensin ja positiiviset muutokset tulivat vasta kuukausien kuluessa: migreenit jäivät kokonaan pois 10 kuukauden ketoilun jälkeen, kun taas kuukautiskivut hälvenivät paljon lyhyemmässä ajassa.
Pitkäjänteisen keton noudattamisen myötä kuukautisvuotoni on parin vuoden aikana niukentunut hurjasti, vuotopäivät ovat lyhentyneet puolella (tämä on niin ihanaa), kivut ovat vähentyneet radikaalisti, kierto on säännöllinen (!) ja mikä parasta, en kärsi enää lainkaan menkkojen aikana hormonaalisesta migreenistä.
Kysymykseen mikä auttoi kuukautiskipuihin, minulla ei siis ole mitään yhtä ainoaa vastausta tai avainta. Kysymys on kokonaisuudesta, jossa on ollut mukana omien rajojen löytyminen, kehon kipuviestien äärelle pysähtyminen ja toki ruokakin. Kokosin tähän alle vielä pienen koosteen kuukautiskierron eri vaiheista – kuinka hyödyllistä tietoa tämä olisikaan ollut uuden äärellä olevalle varhaisteini-ikäiselle!
Ajattelen, että vaikkei haluaisi noudattaa mitään ruokaismiä, turhan sokerin ja prosessoidun ruoan välttäminen sekä hyvien rasvojen, kasvisten sekä laadukkaan lihan lisääminen eivät tee kenellekään ainakaan hallaa. Se miten ruokavalio vaikuttaa, on tietysti tosi yksilöllistä. Toivon, ettei kukaan vedä suoria yhtäläisyysviivoja omasta toipumisestani suoraan itseensä tai muihin ympärillään – kaikki ei toimi kaikille, mutta aina voi kokeilla.
Stressi ja emotionaalinen kuorma vaikuttavat kuitenkin edelleen myös kuukautisten aikana kokemaani kipuun. Vaikka ehdin nauttia kivuttomista kuukautisista 1,5 vuoden ajan, keväällä vuorten kokoisten asioiden edessä ollessani löysin itseni melkoisten tuskien ääreltä.
Tuo radikaali kokemus tuntui ensialkuun hirveältä takapakilta, mutta koen sen olleen vain kehoni tapa lähettää informaatiota liiallisesta kuormasta (löydät lisää ajatuksiani tunne-elämän yhteydestä kuukautiskipuihin alempaa). Aivan kuin keho olisi huutanut että nyt rajoja nainen, vähän rankemman kautta näköjään.
Yleisesti ottaen olen nykyään valtavan kiitollinen siitä, että kuukautiset eivät ole enää vain jotain kamalaa. Suurimmaksi osaksi voin nauttia kuukautisista vailla pelkoa kivuista tai työkyvyttömyydestä ja pystyn jopa liikkumaan niiden aikana.
Lue myös: Miten selvitä kuukautisista retkeillessä?
Kuukautiskierron eri vaiheet
Kuukautiskierron sanotaan kestävän keskimäärin 28 päivää, mutta tähän sykliin mahtuu hajontaa yksilöstä riippuen ja kierto voi siis olla lyhyempi tai pidempi.
1) Kuukautiset
Kuukautiskierto alkaa kuukautisten ensimmäisestä vuotopäivästä, jolloin kehon estrogeenitasot ovat matalimmillaan ja kohdun limakalvon paksuuntunut pintakerros alkaa valua pois verenä. Kuukautisten kesto vaihtelee yleensä 3–7 päivän välillä.
2) Follikulaari vaihe
Kuukautiskierron alkupuoliskolla aivolisäke tuottaa nestettä täynnä olevia munarakkuloita (follikkelit), joista jokaisen sisällä on kehittymätön munasolu. Follikulaarinen vaihe kestää ihmisestä riippuen noin 10-14 päivää ja aivan sen alussa on kuukautiset.
Muutama päivä ennen kuukautisten alkamista keho alkaa tuottamaan munarakkulan kypsymistä vauhdittavaa FSH-hormonia, joka nostaa myös naishormoni estrogeenin määrää. Estrogeenitasojen noustessa kohdun limakalvo alkaa paksuuntua ja limaneritys lisääntyä. Follikulaarinen vaihe loppuu ovulaation alkuun.
3) Ovulaatio
Ovulaatio tapahtuu keskimäärin 14-24 vuorokautta ennen kuukautisten alkua ja sillä tarkoitetaan munarakkulan puhkeamista sekä munasolun irtoamista munanjohtimeen. Ovulaatio on kuukautiskierron hedelmällisin vaihe, joka käynnistyy aivolisäkkeen erittäessä nopeasti ja runsaasti munarakkuloita stimuloivaa FSH-hormonia, estrogeenia sekä luteiinihormonia. Tämä sekä nopeasti kohoava että nopeasti alas romahtava hormonicocktail auttaa munasolun kypsymisessä.
Munarakkulan puhjetessa ja munatorveen siirtyessä seksuaalinen halukkuus voi lisääntyä, kehon lämpötila laskee ja limaneritys muuttuu usein juoksevan kirkkaaksi. Munasolun tyypillinen elinaika on vuorokausi, ellei se hedelmöity ja kiinnity. Munasolu irtoaa vuorotellen oikeasta tai vasemmasta munasarjasta ja osa tunteekin irtoamisen toispuoleisena vihlaisuna tai nipistyksenä alavatsalla.
4) Luteaalinen vaihe
Kuukautiskierto siirtyy ovulaation aikana luteaaliseen vaiheeseen kypsän munasolun irrotessa ja ollessa valmis hedelmöittymään. Korkea luteiinihormonin määrä kehossa muuttaa munarakkulan progesteroni-hormonia tuottavaksi keltarauhaseksi, joka puolestaan muuttaa kohdun limakalvon vastaanottavaisemmaksi hedelmöittyneelle munasolulle.
Jos munasolu ei ole tässä vaiheessa hedelmöittynyt (eli et ole raskaana), korkealla keikkuvat estrogeeni-, progesteronitasot laskevat aiheuttaen keltarauhasen surkastumisen. Tämän seurauksena korkea hormonipitoisuus ei enää pidä yllä kohdun paksua limakalvoa, jolloin se alkaa hajota ja poistua kuukautisvuodon muodossa. Kuukautiskierto alkaa alusta.
3 x vinkkiä lempeämpiin kuukautisiin
1) Asenne kuukautisiin
Uskon kaikessa ihmisten kokonaisvaltaisuuteen. Emme ole olentoja, joiden pää ja ajatukset olisivat irrallisia muusta kehosta. Moni ehkä tunnistaa kuukautisiin liittyvät monenkirjavat tunteet kuten aggression, ärtymyksen, kivun ja pelon, mutta nuo tunteet voivat olla myös niin sisäänjuurtuneita ja itsestäänselviä, että ne muodostavat ajatuksiin tiedostamattomia ja harhaanjohtavia ydinuskomuksia. Olen kokenut, että kuukautiset omaavana tekee hyvää tutkailla suhdetta omaan itseensä ja etenkin kuukautisten herättämiin tunnereaktioon – ne epämiellyttävätkin tunteet saavat olla ja ovat olemassa ihan syystä! Koen tämän tärkeäksi siksikin, että kuukautisiin liittyy myös hormonaalisella tasolla paljon erilaisia emootionaalisia tuntemuksia sekä ihan kulttuurisella tasolla ilmenevää stigmaa ja häpeää. Parhaimmillaan kuukautiset voivat olla vahvistava oman kehollisuuden kokemus.
2) Magnesium-kylvyt
Magnesium-kylvyt ovat loistava rutiini etenkin kuukautisten aikana, sillä magnesium rentouttaa hermostoa ja löysää lihaskramppeja. Jos sinulla ei ole kylpyammetta jonka lämmössä lillua, kokeile ainakin lämpimiä jalkakylpyjä! Kylpyihin tarvittavia magnesiumkloridi-hiutaleita saa useimmista luontaistuotekaupoista ja voit samalla tupsauttaa kylpyveteen rentouttavia eteerisiä öljyjä. Sipaise ennen kylpyä ranteeseen ja korvien taa Lunetten Moodsmooth Remedy -öljyä, joka sisältää useita mieltä tasapainoittavia ja kolotuksia lievittäviä raaka-aineita kuten katajaa ja mäkikuismaa.
3) Kuukuppi
Olen saanut kokea 10 vuoden aikana jo yli sadat kuukautiset silikonisen kuukupin kanssa enkä osaisi enää kuvitella kuukautisia ilman sitä! Rakastan kuukupissa erityisesti hajuttomuutta, roskattomuutta ja sitä, että toisinaan saatan unohtaa menkkojen olemassaolon pitkien tyhjennysvälien ansiosta (luonnollisesti runsaamman vuodon omaavilla voi olla tästä jälkimmäisestä asiasta eri kokemus). Olen iloinen, että annoin kuukupille aikanaan muutaman kierron verran aikaa ja opettelin käyttämään sitä, vaikkei asentaminen heti sujunutkaan. Muistan vieläkin mikä wow-hetki se oli, kun vihdoin opin oikean asettelutekniikan eikä kuukuppi tuntunut sisuksissa miltään!
Instagram – @yellowmoodmedia
Facebook – Yellow Mood
Kirja – Tilaa Hyvän ruoan kirja
Kuvat Hannamari Rahkonen
Samanlaisia kokemuksia kuulee monilta. Pahinta on se, ettei kukaan usko. Diagnoosin saatuaan on kuitenkin helpompi hakea sairauslomaa. Itse myös sairastan endometrioosia. Olen samaa mieltä, että kokonaisuus on tärkeää. Ruoka, lepo ja stressittömyys on oltava kunnossa.
Niin kuulee, ja on tosi hyvä että aiheesta puhutaan koko ajan enemmän. Esiintuloja ja sanoittamista tarvitaan, jotta aiheen ympärillä oleva häpeä, hiljaisuus ja stigma voivat alkaa purkaantumaan ja tilalle saadaan ymmärrystä sekä hoitokeinoja. Kiitos kommentistasi ja voimia endometrioosin kanssa elämiseen <3