Kettu paraatipaikalla
Hannamari Rahkonen
Mieheni osti viime lokakuussa kotiimme tämän kuvien hurmaavan ja uniikin kettuherran. Kettu-reliefin on valmistanut oululainen Silja Mustaparta. Koska ketulle ei löytynyt heti paikkaa, on sitä varjeltu koko tämä reilu puolivuotinen, jottei se vahingossakaan menisi rikki laatikkomeren keskellä.
Ketun päivät paketissa saavuttivat kuitenkin päätepisteensä muutama viikko sitten, kun vain yhtenä päivänä huomasimme missä kotonamme oli ketunmentävä kolo. Kuten tiedätte, kotiimme on tehty kaikkea pikkuhiljaa ja laatikoita puretaan edelleen yksi kerrallaan. Tässä elämäntilanteessa tahti tuntuu sanalla sanoen hyvältä. Joskus pitää saavuttaa väsymyksen lakipiste, jotta tajuaisi jotain niinkin yksinkertaista kuin että menee eteenpäin niin hitaasti kuin haluaa.
Kuvat otettu kuvauslainassa olleella Sony α7-järjestelmäkameralla.
Hauskaa, mä katselin just tots kettua viime syksynä! Päädyin kuitenkin lopulta ostamaan kyseisen kettuherran pikkusiskon. Sekin vielä odottelee seinälle pääsyä. Kunhan ensin vaan saisi maalattua ne mokomat…
PS Näin teidät erässä oululaisessa marketissa ennen juhannusta, mutta pupu meni pöksyyn enkä uskaltanut tulla moikkaamaan. :D
En yhtään ihmettele, onhan se melkoisen upeaa käsityötä ja varmasti tuo pienempikin kettuneiti on upea.
Voi miten hauska juttu, että olit bongannut meidät marketista. Kävimme tosiaan siinä ihmisvilinässä viimeisillä ostoksillamme tällä kesän ainoalla miniviikonloppureissullamme — kesä menee muutoin töissä ja syyskuussa sitten lomaillaan oikeasti. Tule vain ensi kerralla rohkeasti nykäisemään hihasta, jos satut meidät näkemään! On aina ihanaa saada kasvot vakkarilukijoille <3