Saakohan nyt huokaista helpotuksesta ja vain toivoa lämmintä kesää? Asunnon ostamisen ja muuton jälkeen meillä oli paljon suunnitelmia ja toiveita. Aika hupaisiakin näin jälkikäteen ajatellen, kyllä sitä on ollut naiivi (kaikella lempeydellä itseäni kohtaan). Remonttitodellisuuden valjettua kaikki voima keskitettiin arjesta selviämiseen, purkamiseen, paperisotaan ja sen miettimiseen, että kyllä tämä vielä joku päivä valmistuu. Remonttipölyn laskeuduttua oli pakko ottaa hieman pidempi huili kaikkien kotiasioiden suhteen, tässä kun on tapahtunut parin vuoden sisään varmaan kymmenen vuoden edestä. Meiltä puuttuu esimerkiksi vielä etulevyt DIY-keittiöstämme. No, hengissä on selvitty ilmankin ja se on tärkeintä. Kyllä yhdet etulevyt ehtii.

Vaikeuksien jälkeen tuntuu ensimmäistä kertaa siltä miltä ennenkin – että jaksaa touhuta taas DIY-projektien parissa ja laittaa kotia. Jos joku uusi lukijani ei siis tiedä, meillä on edelleen kesken taloriita. Itse asiassa neljättä vuotta, mutta yritän uskoa siihen, että asiat vielä selviävät kuten niiden kuuluukin. Raskasta on ollut, sitä ei käy kieltäminen, mutta eipä noihin murheisiin kannata upottautua. Elämässä on paljon merkityksellisempiäkin asioita kuin raha ja koti. Aina on jotenkin selvitty ja elämä kyllä kantaa, se on huomattu tiukkojen paikkojen keskiössä.

Tämä kevät on muistuttanut siitä, että voimat voivat palautua kaiken jälkeen. Se tuntuu niin isolta huojennukselta tuolla rintalastan alla, ettei sille ole olemassa sanoja. Tuntuu vain yksinkertaisesti niin hyvältä voida nauttia arjen pienistä asioista, se ilo kun on ollut pitkään hukkateillä. Senkin huomasimme, että touhuajia olemme edelleen, mitä nyt muutama sapattivuosi on ollut välissä.

Tässä kuussa tuntui hyvältä ottaa parvekesuunnitelmat työn alle. Molemmilla oli asiasta hyvä tuntuma ja lopputulos on paljon enemmän kuin kumpikaan olisi voinut toivoa! Toukokuun lämpöiset päivät olivat otollisia parvekkeen pintojen perusteelliselle pesemiselle ja maalaamiselle. Öljysimme samalla lautalattian ja parvekkeesta tuli niin siisti, etten meinaa vieläkään omaksemme uskoa.

Perussiistimisen jälkeen vuorossa oli sohvaprojekti. Selvisimme jälleen kerran pienellä budjetilla, kun teimme kaiken itse. Saman katon alla asuva McGyverini on haka kaikessa uuden luomisessa eikä mennyt aikaakaan, kun suunnitelmat olivat valmiina ja minulle huikattiin, että nyt voimme ryhtyä leikkaamaan sohvan paloja.

Sohvia on kaksi ja ne ovat kooltaan 150 x 60 x 25. Piirsimme ensin 9 mm paksuiseen OSB-levyyn leikkauslinjat ja sen jälkeen mieheni leikkasi palat valmiiksi. Seuraavaksi oli vuorossa kiinnikepuukappaleiden leikkaaminen (ne tulivat sohvakehikon jokaiseen kulmaan pitämään sohvan kasassa), kasaaminen ja reunojen hiominen. Tällaisiin ulos tehtäviin kalusteisiin kannattaa valita säänkestäviä ruuveja, etteivät ne ruostu. Toiseen sohvaan tehtiin vielä selkänoja kahdesta 5 x 5 paksuisesta puurimasta ja OSB-levystä. Viimeinen juttu oli maalaaminen, se saatiin huhkittua sunnuntai-iltana.

Laitoin paikalliseen roskalavaryhmään kyselyn siististä petauspatjasta eikä mennyt aikaakaan, kun tien toisella puolella asuva naapurimme huikkasi, että heiltä löytyy. Mieheni sai leikattua patjan siten, että se riitti tismalleen näihin sohviimme. Tehokasta, etten sanoisi! Minulla oli tarkoitus ommella patjoihin päälliset, mutta lakanat saavat nyt toistaiseksi riittää. Sohvan hinnaksi tuli noin 30 euroa, ei ehkä ihan heti uskoisi. Tila on meidän kodiksi niin poikkeuksellisen harmoninen, että aloin heti kaivata vähän kapinaa värien muodossa. Taidan ostaa muutaman kivan ja värikkään tyynynpäällisen, eiköhän se korjaa tilannetta.

Riemu viettäisi kaiken mahdollisen aikansa parvekkeella maailmaa vartioiden. Tuo on pienen kuoman oma asemapaikka, siitä on hyvä tarkata kummallisuuksia. Kun hän saapui meille alle 400 gramman painoisena pienenä miehenä, oli tuo parvekkeen avoinna oleva alaosa tukittava, jottei vahinkoa päässyt sattumaan. Onneksi tälle mainiolle kolme ja puolivuotiaallemme on kehittynyt massaa sen verran, ettei vaaraa tippumisesta enää ole.

Vanha maitotonkka ja kuokka ovat peräisin äidiltäni. Mieheni täytti sen Finfoam-paloilla ja minä lisäsin sinne hieman multaa ja tuon jättimäisen hortensian. Meidän tyyliimme verrattuna aika maalaisromanttinen valinta, täytyy myöntää, mutta kaunishan se on.

Viikonloppuna uudistunut parveke korkataan kunnolla alakerran ystäväperheemme kanssa. Meillä oli tänne muuttaessa tapana syödä sunnuntaisin yhdessä meillä ja lökötellä porukalla parvekkeen patjoilla. Juoda kahvit, höpötellä ja vain olla. Ero entiseen on se, että nyt pikkuihmisiä on yksi enemmän ja me loput olemme muutaman vuoden vanhempia. Sunnuntaina on koossa jälleen parhaita hetkiä, tärkeiden ihmisten kanssa. Se, jos jokin, on arvokasta.

Harmaa viltti, Alpa | Kettutyynyt, Yellow mood for JLY | Lyhty, Homework | Sisal-matto, Anttila