Paras asia oli ehdottomasti se, että 4,5 vuotta kestänyt kotiamme koskeva asuntokauppariita saatiin päätökseen ilman käräjäoikeuteen menemistä. Tuntuu, että näiden vuosien aikana oma elämä, unelmat ja toiveet ovat olleet täysin pysäkillä eikä voi sanoa edes tunteneen eläneensä, arki on ollut selviytymistä. Sopimuksen myötä elämä on auennut eteen ihan uudella tavalla, nyt on taas lupa olla auki elämälle ja suunnitella tulevaa. Olen asian selviämisestä aivan valtavan kiitollinen – itse asiassa en ollut ymmärtänyt miten suuri vaikutus tällä koko projektilla on ollut siihen miltä elo tuntuu omissa nahoissani. Vastoinkäymisiään ei voi valita, väkisinkin ne muuttavat ihmistä ja saavat mielen alas, jos niitä sattuu useampi samaan putkeen. Olen varma, että jos saan edellisten kolmen viikon tahtiin takaisin reippautta, iloisuutta ja varmuutta, muutun ihan kohta supernaiseksi – ja sehän passaa!

Paras päähänpisto oli lähteä spontaanille päiväreissulle Korouomaan ystäviemme kanssa. Reissusta muodostui heittämällä yksi koko vuoden parhaimmista päivistä. Luonto tarjoili parastaan, aurinko paistoi, lumisesta kanjonista selvittiin ylös muina sankareina, laavuiltiin ja tutustuttiin paremmin toisiimme – voisiko enempää toivoa?

Kuukauden paras luonnonkosmetiikkatuote oli Everyday Mineralsin Cinnamon Street -silmänrajausväri. Ah, tässä pienessä mineraalimeikkituotteessa on aivan täydellinen harmaaseen taittava tummanruskea sävy, jossa on kaiken muun lisäksi mieletön pigmentti. Sipaisen tätä usein alarajauksen lisäksi myös luomivaon ulkonurkkaan – katseeseen saa sekunnissa lisää sellaista intensiivisyyttä, että alkaa melkein pelottaa kuka on tuo peilistä takaisin katsova nainen.

Kuukauden paras sisustusjuttu olivat keittiön ruokailutilan uudet läpinäkyvät tuolit. Meillä oli ennestään neljä Ikean läpinäkyvää Tobiasta, joiden seuraksi halusimme pöydän päätyihin samanhenkiset, mutta silti muotoilultaan erilaiset tuolit. Uusien tuolien jalat ovat metallia ja istuinosa läpinäkyvää muovia kuten Tobiaksissa, niissä on älyttömän hyvä istua ja ne sulkevat ruokailutilan jollain selittämättömällä tavalla tosi kotoisaksi. Katsotaan josko saisin niistä kuvamateriaalia myöhemmin, kodin kuvaaminen ei ole prioriteettilistan ykkösenä juuri nyt.

Kuukauden paras biisi on Harry Stylesin Sign of The Times. Kyllä, Rahkonen oli 90-luvun puolivälissä intohimoinen, pieni ja lettipäinen Backstreet Boys -fani, joka on sittemmin kasvanut ulos poikabändien (ja Nick Carterin) fanituksesta. Sitten tuli vuosi 2017 ja Harry Stylesin tuorein sinkku, joka on 5:41 minuutin pituudessaan omaa luokkaansa. Stylesin äänestä tulee joissain kohdissa mieleen Aerosmithin solisti Steven Tylerin makea soundi, tykkään siitä todella. En osannut odottaa Stylesin omalta tuotannolta oikein mitään, mutta ensimmäinen sinkkulohkaisunsa yllätti hyvällä tavalla, se on kaikessa tuoreudessaan samalla 90-luvun nostalgiaa huokuva ja sisällöltään erilainen kokonaisuus nykypäivän purkkapopin rinnalla. (Myönnettäköön tässä samalla, että soittolistani on alkanut uhkaavasti täyttyä espanjankielisellä Bailando-musiikilla, ilmoilla on ihan pientä matkakuumetta).

Paras päätös oli viettää kesäloma muualla kuin Suomessa. Pohjoisen kesäkuut ovat tarjoilleet meille viime vuosina lähinnä toppatakkikelejä ja lannistusta, rajansa arktisen säänkin läsnäololla! Takataskussa on tiketit Portugaliin ja Italiaan, jossa aiomme tunnustella Etelä-Euroopan elämäntyyliä, sulautua siihen muina senioreina ja senioritoina vain palataksemme levänneinä ja monta uutta kokemusta rikkaampina nauttimaan kotimaan heinäkuusta. Aion pitää todella vapaan kesän, siksi teen vain 2-3 päivän työviikkoa. Toiveissa on ehtiä myös teltta-, ja pyöräilymatkalle Norjaan, mutta katsotaan miten sen kanssa käy. Huh, seuraavaksi pitääkin uusia passi, investoida loppuelämän matkalaukkuihin ja siirtyä siihen kaikista vaikeimpaan vaiheeseen: odottamiseen. Kesämekot on jo ostettu ja reissumieli valmiina.

Kuukauden paras välipala on tullut hieman liiankin tutuksi tässä työpisteellä istuskellessa. Foodinin 52 % M!lk -raakasuklaarouhe on parasta valmista ja terveellistä herkkua mitä maa päällään kantaa. Kuka jaksaa sulatella suklaita konvehtimuotoon, kun lusikatkin on keksitty?

Kuukauden paras leffa oli Kaunotar ja Hirviö. Siis voi luoja mikä nostalgiapläjäys! Yksi leffateatterin penkkiin nauliintunut 28-vuotias tunsi palanneensa aikakoneella takaisin Pellon kotiin ja näki sielunsa silmin 4-vuotiaan itsensä katsomassa vanhasta putkitelevisiosta leffan alkuperäisversiota Mikki Hiiri -pyjamassa, ruskean plyysisohvan edessä, ruskeat silmät teelautasina. Kokemus oli häkellyttävän voimakas enkä todellakaan välttynyt kyyneltulvalta.

Kuukauden parhaat odotukset latautuivat viime viikon Levin talvilomaan, maaliskuun versio kun ei toiminut niin palauttavalla tavalla kuin olin toivonut. Pyöräseikkailut yllättävässä ja jäätävässä vastatuulessa, välipalaletut talvikahvilassa keskellä ei mitään, patikointi Pallaksella, erinomainen seura ja irtiotto kotoa tekivät todella hyvää. Kotiin palatessa harmitti, kärsin pahanlaatuisesta henkisestä  lomanjälkeiskrapulasta. Olisin halunnut jäädä ja kellua vielä hetken lomatunnelmissa.

Kuukauden paras ravintolakokemus oli tällä kertaa hieman arkisempi: (Levin) Classic Pizza. Vaikka kyseessä on ketjuravintola, vannon heidän nimeensä mitä tulee Suomessa koettuun tolkulliseen pizzakokemukseen. Maistui erityisen hyvin lähes 20 kilometrin fatbike-retken jälkeen, saman totesi italialainen ystävämme.

Kuukauden suurin haave on jatkoa tulevan kesän lomasuunnitelmille. Toivon, että voimme viettää marraskuun Etelä-Euroopassa Suomen sijaan. Nyt pitää alkaa vain suunnitella niitä kahta tärkeintä, eli tarkkaa kohdetta ja reissubudjettia, työ kulkee onneksi mukana.

Lue myös:

Maaliskuun 2017 parhaat

Helmikuun 2017 parhaat

Tammikuun 2017 parhaat

Kolmas kuva Elina Siira Photography